Jaska Mäkynen – historia syntymästä tähän päivään.

Olen syntynyt 7.6.1952 Alavudella ja kasteessa sain nimekseni Jaakko Kaarlo Mäkynen. Synnyin kuusilapsisen perheen viimeisenä ja jo hyvin nuorena, alta kouluikäisenä tuli selville, että olen hyvin musikaalinen. Musikaalisuuteni olen perinyt molemmilta vanhemmiltani –isäni soitti harmonikkaa, samoin vaarini, äidilläni oli kaunis lauluääni ja hänen sukupuussaan on hyvin paljon musikaalisuutta. Musikaalisuus on luojan minulle suoma lahja.

Kouluni kävin Alavudella Itärannan kansakoulussa ja kahdeksannen luokan, eli kansalaiskoulun kävin Alavuden kirkonkylällä. Kouluajoilta mieleeni on jäänyt se, että edustin kouluani usein henkisissä kilpailuissa laulamalla, totta kai. Useimmiten oli kotiin tuomisina voitto, joka todennäköisesti vaikutti siihen, että numero musiikista oli 10 aivan ensimmäisestä luokasta lähtien. Peruskoulun päätyttyä oli päivänselvää, että ansiotyöhön on lähdettävä. Jokaisen oli kannettava kortensa kekoon, koska perheessä oli suunnatonta köyhyyttä, johtuen varmastikin siitä, että isäni kuoli hyvin nuoren, vain 53-vuotiaana v.1962. Isäni kuollessa olin kymmenvuotias ja äitini yritti parhaansa mukaan pitää perheestä hyvää huolta. Jo neljätoistavuotiaana lähdin veljieni kanssa metsätöihin ja sitä kautta opin mitä on raskas ruumiillinen työ. Tämä kokemus opetti minut arvostamaan elämää hyvin nuorena ja tajuamaan, että jos ei mitään tee, ei mitään myöskään ansaitse!

Rippikoulusta päästyäni sain saman kesän lopulla töitä Alavuden puunjalostustehtaalta, missä työskentelin siihen saakka, kunnes lähdin armeijaan 18-vuotiaana. Armeija-aikani kesti 8 kk:ta, jonka jälkeen palasin samaan tehtaaseen töihin. Puunjalostustehtaalla sain koulutusta moneen ammattiin, mm. ruiskumaalari ja konepuuseppä. Vuonna 1972 lähdin kaverini houkuttelemana Raumalle levyseppähitsari kurssille, joka kesti puoli vuotta. Kurssin päätyttyä sain heti työtä metallialalta, kaiken kaikkiaan metalli-alalla meni 12 vuotta.

Vuonna 1973, äitini kuoltua, muutin Kuortaneelle, mistä olin löytänyt tulevan vaimoni Marja-Liisan. Muutto Kuortaneelle toi monenlaisia positiivisia asioita elämääni. Kuulin, että eräs tanssi-orkesteri haki laulusolistia ja päätin ottaa yhteyttä soittajiin. Heti seuraavana päivänä olivat harjoitukset, joista tuli melkein joka iltaisia. Olin hyvin innostunut, koska olin saanut kosketusta tanssimusiikkiin jo 14-vuotiaana otettuani osaa elämäni ensimmäisiin iskelmälaulukilpailuihin Tuurin nuorisoseuralla. Sijoituin tässä kilpailussa toiseksi. Harjoitukset jatkuivat ja tulostakin alkoi syntyä –pitkänlinjan muusikko Valio Rantakangas otti yhteyttä ja pyysi keikalle. Elettiin vuoden -73 marraskuuta ja sen enempää miettimättä lähdin kokeilemaan keikkailua. Ensimmäinen keikka oli Paalijärven lavalla Alajärvellä ja se onnistui ilmeisen hyvin, koska keikat alkoivat lisääntyä siinä määrin, että niitä alkoi olla joka viikonloppu. Kilpailuvietti johdatti minua moniin iskelmälaulu koitoksiin, mutta huomasin, että vaikka pärjäsin hyvin, voitin monia kisoja ja niistä luvattiin jopa levytys sopimuksia, ei niitä koskaan kuulunut!

Vuoden 1977 lopulla päätin tulevan vaimoni Marja-Liisan kanssa, että lopetan keikkailun ja keskityn päivätyöhön. Se päätös kannatti, koska olimme päättäneet mennä naimisiin ja hääpäivän päätettyämme sain kuulla suuren uutisen –tuleva vaimoni odotti lasta! Uutinen oli hyvin odotettu ja kaivattu, koska olimme yrittäneet lasta jo pitkään. Meidät vihittiin 4.11.1978 ja seuraavana kesänä, 30.6.1979, tyttäremme syntyi. Kasteessa hän sai nimekseen HANNA-KAISA.

Olin ollut kahdeksan kuukautta tekemättä yhtään keikkaa, kunnes vuoden -78 syksyllä sain päähäni ajatuksen avun iskelmähaavi-kilpailuun osallistumisesta. Kilpailusta oli noussut suuren yleisön tietoisuuteen mm. Jamppa Tuominen ja Juha-Matti. Osallistuminen kannatti –pääsin loppukilpailuun, jossa sijoituin toiseksi. Positiivista oli se, että kaikki kuusi parasta sai mahdollisuuden astella levytys studioon ja niinpä samana vuonna pääsin vihdoin levyttämään Satsanga levy-yhtiölle ja levy sai nimekseen UUDET TÄHDET TULEVAT. Kuitenkin vuoden -79 lopulla samainen levy-yhtiö meni konkurssiin ja studio hommiin tuli pitkä paussi, kunnes remmin astui Jorma Laurila. Hänen kanssaan tein hyvin tiivistä musiikillista yhteistyötä ja päädyimmekin tekemään kasetillisen kuortanelaisia sävellyksiä ja sanoituksia vuonna 1982. Yhteistyö Jorman kanssa kesti 15 vuotta.

Vuonna 1984 otin osaa suomen tangomestari kisaan, jonka finaali laulettiin Isosyötteellä. Voitin kisan ja kakkoseksi lauloi Kauko Simonen. Levytystä ei tämänkään kilpailun tiimoilta kuulunut, vaikka pyhästi luvattiin! Vuonna 1985 oli sitten vuorossa Seinäjoen tangomarkkinat, johon valittiin jostain syystä vain miehiä. Kymmenen finalistin joukosta voittoon lauloi Kauko Simonen ja minä olin toinen –osat olivat vaihtuneet edellisestä kisasta. Seinäjoen tangomittelöiden jälkeen meistä tuli Kaukon kanssa ylimmät ystävät ja ystävyytemme kestää varmasti hautaan saakka! Kilpailun jälkeen saimme Kaukon kanssa levytys sopimuksen Koivu Recordsille ja jo samana vuonna teimmekin yhteisen levyn, joka sai nimekseen Tangokuningas 1 ja 2 –se oli tosi hienoa!

Vuonna 1986 voitimme Jorma Laurilan tangosävellyksellä JOKA AINOA ILTA tangomarkkinoiden yhteydessä järjestetyn tangosävellyskilpailun. Tango kertoo avioerostani ja suhteesta tyttäreeni. Kyseinen tango on ollut useana vuonna yhtenä kilpailukappaleena tangomarkkinoilla, minun ei kuitenkaan tätä tangoa annettu laulaa, kun osallistuin tangomarkkinoille uudelleen vuonna 1987. Kysyin muutamalta tuomarilta syytä tähän ja he sanoivat minulle, että olisin liian ylivoimainen kilpailussa, jos saisin esittää näin henkilökohtaisen kappaleen. Jouduin siis valitsemaan finaaliin muita tangoja. Tämä varmasti osaltaan vaikutti kisasuoritukseeni ja sijoituin jälleen toiseksi. Silloin päätin, että en hetkeen ota osaa minkäänlaisiin laulukilpailuihin. Keskityin keikkailuun ja tein myös muita töitä, lähinnä ompelukone-edustajan hommia, koska olin aikaisemmin kouluttanut itseni myös ompelukonemekaanikoksi. Nämä ammatit sopivat hyvin yhteen, koska sekä keikat että ompelukone-esittelyt olivat ympäri suomea.

Kahdeksankymmentä luvun loppupuolella tapasin keikkamatkalla Aavasaksalla tulevien lasteni äidin Ailan ja muutinkin hänen luokseen Ylitorniolle. Asuminen Ylitorniolla sujui ja töitä oli sopivasti. Minusta kuitenkin tuntui, että minulta puuttui jotain ja v. 1990 ilmoitinkin Ailalle ottavani osaa seuraavan vuoden tangomarkkinoille. Saman vuoden alussa, 14.1.1990, meille syntyi myös potra poika, joka sai kasteessa nimekseen PETE JAAKKO RIKHARD. Olin erittäin motivoitunut tulevaan tangomittelöön, osallistuin esikarsintoihin ja semifinaalin kautta sain kutsun Seinäjoen finaaliin jo kolmannen kerran. Tavoitteenani oli tällä kertaa saada kirkkain kruunu ja olin päättänyt, että mikään ei voisi minua estää sitä saamasta. Kuitenkin vain 7 viikkoa ennen finaalia ajoin vakavan autokolarin ja ajattelin, että näinkö se luoja on ajatellut etten vieläkään voita kilpailua. Toivuin kuitenkin ennakoitua paremmin kolarista ja pääsin kuin pääsinkin osallistumaan finaaliin. Kolari opetti minulle myös sen, että periksi ei saa antaa missään tilanteessa! Finaalipäivä koitti ja muistan että en edes jännittänyt, tuntui vain, että tänään on minun päiväni. Ja niin myös oli –voitin kilpailun reilulla piste-erolla seuraavaan. Pisteeni kilpailussa olivat 67, kun seuraavalla pisteitä oli 58. Sillä hetkellä olin maailman onnellisin mies! Voiton jälkeen elämänrytmi muuttui ja jouduin melkoiseen pyöritykseen. Vaikka olin jo suhteellisen kokenut artisti, 39-vuotias, niin en ehkä sittenkään osannut odottaa, että minua vietiin niin moneen suuntaan. Samassa rytäkässä muutin myös takaisin Kuortaneelle. Levyt myivät hyvin, jopa niin hyvin, että sain ensimmäisenä kuninkaallisena kultalevyn seinääni koristamaan. Elämää nähneenä ihmisenä tiesin kuitenkin jossain sieluni syövereissä, että joskus se notkahdus varmasti tulee! Minun kohdallani pysäytys tuli v.1994 ääniongelmien muodossa. Minulle oli kasvanut kyhmyt äänihuuliin salakavalasti ja kaiken kaikkiaan piinaa kesti n. 1,5 vuotta. Ääneni kuntoutui ja sain laululuvan v. 1995 marraskuun alussa ja totesin, että luoja ei ollut sittenkään unohtanut minua, vaan antanut vakavan varoituksen siitä, että kaiken kiireen ja työnteon keskellä täytyy muistaa levätä ja antaa aikaa muillekin asioille elämässä! Vuosi 1995 oli muutenkin hyvä vuosi, nimittäin meille syntyi Ailan kanssa toinen potra poika. Hän sai nimekseen LEEVI SAMU MIKAEL. Iloisista asioista huolimatta meille tuli Ailan kanssa lopullinen ero seuraavana vuonna.

Vuodesta 1996 lähtien olen tuottanut itse omat levyni, koska mikään levy-yhtiö ei suostunut ottamaan ”riskejä”. Olen kuitenkin tyytyväinen ratkaisuuni –aina ei tarvitse olla ison firman palkollisena, että voi tehdä hyvää musiikkia! Vuosi -96 oli myös tyttärelleni Hanna-Kaisalle voitto vuosi. Hän voitti Kultainen harmonikka –kilpailun Ikaalisissa 5.7, täytettyään juuri 17-vuotta! Olen todella tyytyväinen, että musikaalisuus kulkee geeneissä. Toivon, että myös Pete ja Leevi aikanaan tulisivat musiikin pariin jollain tavalla, aika näyttää! Vuonna 1998 perustin bändin, joka kantaa nimeä Nelostie. Vuosien varrella muusikot ovat vaihtuneet, mutta heidän ammattitaitonsa on pysynyt laadukkaana!

Nyt eletään 2000-lukua ja keikkailen edelleen Nelostie-bändini kanssa, olen myös levyttänyt tasaiseen tahtiin. Vuonna 2005 tein kauan ajatuksissani kypsytellyn hengellisen levyn, joka kantaa nimeä POHJALAINEN USKONTUNNUSTUS. Taustaorkesterina levyllä toimii tutuista muusikoista koottu Via4 ja levyllä esiintyy myös tyttäreni Hanna-Kaisa sekä laulaen että soittaen. Levyn tekemisen myötä täyttyi yksi isoista haaveistani. Tulevaisuudessa on kuitenkin vielä paljon haaveita ja tavoitteita! Nyt, vuoden 2006 alussa, minulta on juuri ilmestynyt uusi iskelmä levy nimeltään YKSINÄINEN TÄHTI! Tämän tähden loisteessa on hyvä jatkaa elämää eteenpäin kohti uusia haasteita! Tässä pieni pala elämäntarinastani. Toivotan kaikille nykyisille sekä mahdollisimman monille uusille faneilleni oikein aurinkoista elämää! Jos tarinani tai persoonani herättää uusia kysymyksiä, niin menneeseen kuin tulevaankin liittyen, vastailen mielelläni kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.