Muistoissa

FIN MVA Ikäneidon Esilupaus
Esteri

s. 15.6.1998
k. 14.2.2005

Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat, että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua, antaa myöskin iloa. Kun olet murheellinen, katsele taaskin sydämeesi ja huomaat, että tosiaankin itket sitä, mikä on tuottanut sinulle iloa.

-Kahil Gibran-

* * * * * * * * * *

Mindizan Aihao
Elviira
s. 26.1.2004
k. 16.3.2004

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matka,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.

-kirjasta Siivet, Danielle Steel-


Elviira-pennun tarina:

Keskiviikkona 10.3.2004

Surutyötä ja Nalle Puhin filosofiaa 

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain että olet siinä."  

Elviira täytti maanantaina 6 viikkoa. Elviira, Chow Chow pentu, johon Luontoäitikin on niin ihastunut, että laski  Elviiran sateenkaarisiltaa pitkin alas, mutta vain hetkeksi tähän maailmaan piipahtamaan, vain hetkeksi meitä ihmisiä, minua? ilahduttamaan. Jo ensi minuuteilla kamppailimme hetken Luontoäidin kanssa Elviirasta. Eloton Chowi tyttö Elviira näytti siltä, ettei ole tarkoitettu tähän maailmaan, mutta kun epätoivoisena hieroin elämää tuohon märkään tummaan myttyyn, alkoi Elviiraa pärskiä ja vikistä ja Luontoäiti tuhahti  mielessään: ”Selvä, saat sinäkin nauttia hetken tästä minun pienestäni!”

Neljä viikkoa olikin meillä ilon, onnen, toivon ja kehityksen aikaa. Mutta sitten Luontoäiti katsoi kelloaan ja tuumasi:  ”Nyt alkaa viimeinen neljännes. Pieni kävelee, leikkii ja touhuaa niin kuin pentujen kuuluukin, mutta huomaavathan he, että aivan kaikki ei ole kohdallaan, eikä ole tarkoituskaan, sillä Elviirahan palaa takaisin, vaikka eivät he  sitä vielä halua myöntääkään...”  

Minä en kaipaa häntä", sanoi Kani. "Mutta on aina hyvä tietää missä joku omainen tai ystävä on, kaipasi häntä tai ei. 

Varmistaakseen, ettemme pidä pientä täällä maan päällä liian kauan, Luontoäiti oli jättänyt Elviiran valmistuksen pikkuisen kesken. Ei paljoa, mutta sen verran, että Luontoäiti aavisti, että saa minut pysähtymään ja miettimään, missä menee se raja, milloin  paikataan, parsitaan, korjataan, liimataan kokoon ja milloin ei...

Kun tajusin, että kaikki ei ole kohdallaan ja että viimeinen silaus Elviiran valmistuksessa on jäänyt tekemättä, en halunnut sitä uskoa. Rukoilin sitä ihmettä tapahtuvaksi , että jonain aamuna kun nostan tuon pienen syliini ja sanon hyvän huomenen, on Luontoäiti armahtanut minua ja antaa minun pitää tervettä, kuivaa Chowipentua sylissäni. Mutta sitä aamua ei koskaan tullut..

Olin liiaksi tottunut ajatukseen, että kaiken pystyy ihmiskäsi korjaamaan. Onhan meillä nimittäin eläinlääketiede, josta löytyy kirurginen apu tällaisille maanantaipäivän? tuotteille mitä Elviira on. Mutta totuus Elviiran mahdollisesta hoidosta oli kuitenkin se, että takuu Elviiran paranemisesta ei ollut kuin 50 -60 % suuruinen ja sen lisäksi vielä joutuisi Elviira ehkä  syömään loppuelämänsä lääkkeitä, mikäli lääkkeistä yleensä edes apua olisi...

Hän hyppeli lämpimikseen. Ja äkkiä hänen päähänsä ilmestyi hyrinä joka tuntui hänestä Hyvältä Hyrinältä, sellaiselta jota Hyristään Toiveikkaasti Toiselle.

Keskustelin 3 viikkoa itseni kanssa. Tätäkö minä haluan pennulleni? Mahdolliset infektiot, antibioottikuurit, omassa pissassaan nukkumisen , tutkimukset, leikkaukset ja vielä epävarmuuden siitä, että Elviira edes paranee? Olen tehnyt surutyötäni ja aina välillä olen päätynyt siihen, että Elviira leikataan ja aina välillä siihen, että palautan Elviiran sateenkaarisillan päähän...

Paras tietää, mitä etsit, ennen kuin aloitat etsimisen.

Tätä kirjoittaessani makaa Elviira leikeistä väsyneenä tuolini takana. Etutassut ovat sievästi mustan samettisen kuonon alla. Elviiraa vilvoittelee vatsaansa ja on ojentanut takatassunsa rennosti taakse. Siirrän tuoliani, jolloin pentu havahtuu ja katsoo tutkivasti minua pienillä tummilla silmillään. Huomaan,  että taas on kehitystä tapahtunut.  Elviiran tähän asti olleet luppakorvat ovat alkaneet nousta ja ovat enää vain kärjistään taipuneet...Kohta jo vallan Chowineidiltä näyttäisi..

Mutta päätökseni olen tänään tehnyt, mutta en vielä kaikkia itkujani itkenyt.. Luontoäiti saa pienensä takaisin....  Ei silti aivan kokonaan, sillä Elviira ehti jättää sydämiimme  pieniä tassunjälkiä. Vain 7 viikkoa tassuttelua, mutta Elviira oli tomera tyttö. Jäljet saattavat näyttää pieniltä, mutta niitä on paljon ja ne ovat ikuisia, eivätkä niitä edes kyynelvirtamme pääse huuhtomaan pois.

Joskus käy niin että mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän on
todellista vastausta olemassa.

Hei Luontoäiti !  Lainausaikamme on päättynyt ja minä  palautan Elviiran. Elviira on tuo pieni pörröinen Chowipentu sateenkaarisillan päässä.  Tuo pentu, jolla on pyöreä naama ja vielä musta kuono ja hännän pää, vahvat tassut, tummat mantelisilmät ja niin.….vielä pikkuisen luppakorvat.. Eli juuri sen näköinen Chowipentu kuin olen aina haaveillut!  Elviira ei välttämättä tule heti kun kutsut, mutta jos jaksat odottaa, kunnes Elviira on tuumailunsa tuumailut, niin Elviira tulee varmasti ja ryminällä.      Annathan suukkosia Elviiralle.  Katsoppas kun Elviira on siitä erilainen Chowipentu, että Elviiraa saa suukotella. Elviira on tottunut siihen..

"Oikeastaan Tikrussa ei ole mitään vikaa", sanoi Nasu laiskasti.
"Ei niin", sanoi Risto Reipas.
"Oikeastaan ei kenessäkään ole", sanoi Puh. "Minä olen sitä mieltä", hän sanoi. "Mutta olen varmasti väärässä."
"Et ole", sanoi Risto Reipas.

Ja ehkä minä joskus vielä ymmärrän mikä tämän kaiken tarkoitus oli...vielä se ei ole minulle selvinnyt...

-Annukka-

Millaisista kertomuksista hän pitää?"
"Sellaisista joissa kerrotaan hänestä.
Hän on sellainen karhu."
Maailman Paras Karhu.

Jk.
Elviira rauhoitettiin ja varjoainekuvattiin pentuetarkastuksen yhteydessä 16.3.2004.

Elviiralla todettiin ektooppinen ureter eli virtsajohtimen synnynnäinen virheasento. Virtsajohtimet laskivat emättimeen.

Elviiraa ei herätetty vaan nukutettiin lopullisesti.

* * * * * * * * * *

 

Rantatuulen Pretty Paw Paw
'Sohvi'
s. 27.2.1997
k. 10.8.2001

Suru ei ole kuin puu, joka kaadetaan
vaan kuin järvenselkä,
jonka yli on soudettava.

-Iiris Kähäri-