Ilmestyskirja ja lopun aika

Adventistien tulkinnan mukaan.

Adventistien tulkinnat Ilmestyskirjan ja lopun ajan tapahtumista ovat hyvin perusteellisia ja yksityiskohtaisia, joten tässä on tyydyttävä tarkastelemaan niitä vain pääpiirteittäin, luettelomaisesti. Aiheen laajuutta lisää Danielin kirjan vastaavien kohtien rinnastaminen Ilmestyskirjan tapahtumiin. Näiden kahden kirjan vertailu on yleistä muillakin Raamattuun pitäytyvillä yhteisöillä.

Dan. 2. luvun ennustus; 4 kuningasta - 4 maailmanvaltaa.

  1. Babylonia
  2. Meedia-Persia
  3. Kreikka/Makedonia
  4. Rooma

Rooma hajosi 10 valtakuntaan: alemannit, frankit, burgundit, sveevit, vandaalit, länsigootit, anglosaksit itägootit, longobardit ja herulit. (j. 41) Nykyisin ne ovat: Italia, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Saksa, Englanti, Hollanti, Belgia, Espanja ja Portugali. Osa on lujia, osa hauraita (j.42)

Eurooppa ei yhdisty pysyvästi (j.43). Kristus perustaa valtakunnan (j.44)

Kristuksen toisessa tulemuksessa kaikkien aikojen pelastetut nousevat haudoistaan. Elossa olevat ja ylösnousseet pelastetut saavat kuolemattomuuden, ikuisen nuoruuden ja terveyden. Valitut nousevat taivaaseen (Matt. 24:27, 30, 31; 1 Tess. 4:13-18; 1 Kor. 15:51- 54)

Dan. 7. luvun ennustus

Samat neljä maailmanvaltaa petojen muodossa:
  1. Siivekäs leijona - Babylonia. Siivet kuvaavat nopeutta valtaantulossa, niiden pois repäiseminen valloitusten päättymistä (jak. 4 eteenpäin).
  2. Karhu - Meedia-Persia. Kyljellään lepääminen kuvaa kaksoisvaltakuntaa, jotka olivat tasa-arvoisia, mutta joiden mahti lepäsi Persian varassa. Kolme kylkiluuta suussa kuvasivat Lyydian, Babylonian ja Egyptin valtakuntia, jotka 'karhu' söi eli valloitti. (j. 6)
  3. Pantteri - Kreikkalais-makedonialainen valtakunta. Sen neljä siipeä kuvasivat valtakunnan nopeata syntymistä ja neljä päätä valtakunnan jakaantumista neljään osaan.
  4. Rautahampainen peto - Rooma (j. 7). Kymmenen sarvea ovat kymmenen valtakuntaa, jotka 'kasvoivat' Roomasta.

Antikristus ilmaantuu.

Pieni sarvi, joka puhkesi muiden välistä (j. 19, 20), täyttää kaikki 10 Antikristuksen tuntomerkkiä, jotka luetellaan jakeissa 8, 20, 21, 24, 25.

  1. 'Nousee eräs muu' (j.24)
  2. Keskeinen sijainti muihin nähden (j. 8, nousee ...VÄLISTÄ)
  3. Kolme areiolaista valtakuntaa, jotka vastustivat Rooman paavin ylivaltaa 'reväistiin' pois 'sarven' (paavinvallan) tieltä eli kukistettiin: herulit v. 493, vandaalit v. 534 ja itägootit v. 538. Tästä vuodesta voidaan paavinvallan katsoa alkaneen.
  4. Paavinvalta oli 'erilainen' kuin edeltäjänsä, se oli uskonnollis-valtiollinen mahti. (j. 24)
  5. Se 'näytti suuremmalta kuin muut' (j. 20). Paavi jopa nimitti keisareita valtaansa.
  6. Sarvella oli 'ihmisen silmät' (j. 8), joiden avulla se 'kontrolloi' alamaisiaan käyttäen näitä kykyjä häikäilemättä. Se myös nousi valtaan näitä samoja ominaisuuksia käyttäen, ilman armeijoiden voimaa.
  7. 'Puhuu sanoja Korkeinta vastaan' eli vääristeli Raamattua ja vastusti sen kääntämisyrityksiä jopa kuolemantuomioiden uhalla. (j. 25)
  8. Soti pyhiä vastaan; inkvisitiolaitos ym. tuhosivat erään arvion aukaan n. 50 miljoonaa toisinajattelijaa. (j.21) Tällainen valta oli mahdollinen sen johdosta, että kaikki viranomaiset pakotettiin valalla vannoen lupaamaan uskollisuutta kirkolle sen toimissa kerettiläisiä vastaan.
  9. 'Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa' (j. 25) on 3 ja puoli profeetallista vuotta eli 42 kuukautta eli 1260 päivää. Päivä vuodeksi luettuna paavinvalta kestäisi siis 1260 vuotta (4 Moos. 14:34; Hes. 4:4-6). Koska paavinvalta alkoi v. 538 se kestäisi vuoteen 1798. Tällöin ranskalainen kenraali Berthier valloitti Rooman ja vangitsi paavi Pius VI:n. Ranskan vallankumouksen myötä paavinvalta menetti oikeutensa käyttää esivallan miekkaa toisinajattelijoita kohtaan. Se oli saanut kuolinhaavan. Kaksi 'säkkipukuista todistajaa', jotka profetoivat ja todistivat tänä aikana, ovat Vanha ja Uusi Testamentti, joiden sanomaa jouduttiin julistamaan puutteellisissa ja vaikeissa oloissa.
  10. ' Muuttaa ajat ja lain' eli kymmenen käskyn lepopäivää koskevaa 'lakia'. Kyseessä oli lepopäivän siirtäminen lauantailta sunnuntaille. Lisäksi kymmenestä käskystä poistettiin 2. käsky (kuvainpalvonta) ja kymmenes käsky jaettin kahtia, jotta käskyjen lukumäärä säilyisi!
  11. Mitään tulkintaa ei tarvita sen toteamiseen, ettei nykyinen lepopäivä, sunnuntai, ole alkuperäinen lakiliiton mukainen lepopäivä. Historialliset dokumentit osoittavat selvästi, että sunnuntai on aikanaan katolisen kirkon ja paavin arvovallalla määrätty kristittyjen lepopäiväksi. Mitään selvää raamatullista perustetta tälle muutokselle ei löydy. (Lisää aiheesta kirjoituksessa Sapatti)

Danielin uusi näky (8. luku)

Alkaa oinaan kuvaamasta Meedo-Persiasta (j.3,4,20). Babylon oli kukistunut samana vuonna, kun Daniel sai ilmestyksen. Sen kukistaa kauris, Aleksanteri Suuren Kreikka (j.5-8,21,22. Rooman maailmanvalta nousee (j.9,l0). Paavinvallan teoista kerrotaan jak. 11,25 (..nousee Ruhtinasten ruhtinasta vastaan..). Pedon kuolinhaava paranee, sen valta ei ollut kokonaan lakannut. Rooman kirkko asetti Kristuksen sijaan omia 'välimiehiä' (neitsyt Maria,pyhimykset ym.) ja julisti omia oppejaan. Totuus heitettiin maahan (j.l2).

2300 vuotta.

Totuuden tallaaminen kestää 2300 profeetallista iltaa ja aamua eli 2300 vuotta. Sitten pyhäkkö 'asetetaan jälleen oikeuksiinsa' eli puhdistetaan. (jae 14). Näky koskee 'kaukaista aikaa' ja 'lopun aikaa' (jak. 19,26).

Ennustus Messiaasta.

70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta 'säädetty' eli leikattu 2300:sta vuodesta. Silloin luopumus tulisi päättymään (j.24) ja synti 'sinetillä lukituksi'. Tämän voi vain Kristus tehdä.

70 vuosiviikon tapahtumat.

Ajanjakso alkaa siitä hetkestä 'jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava'. Tämä ajankohta oli syksy v. 457 eKr. 69 vuosiviikkoa (7+ 62 v.) eli 483 vuotta on kuluva 'voideltuun, ruhtinaaseen asti'. Kun vuoteen 457 eKr lisätään 483 vuotta tullaan v. 27 jKr, jolloin Jeesus kastettiin ja voideltiin Pyhällä hengellä. 62 vuosiviikon mentyä voideltu tuhottiin (j.26), Israel hylkäsi hänet ja hyökkääjä (Rooma) sai loppunsa (kansainvaelluksen tulvassa myöhemmin. Sanat 'puoleksi vuosiviikoksi' (j. 27) pitäisi kääntää 'vuosiviikon puolivälissä' (heprean sana 'chasi' merkitsee myös 'keski'). Jeesuksen julkinen toiminta kesti vain 3 1/2 vuotta, eli puolet yhdestä vuosiviikosta. Teuras- ja ruokauhrit lakkasivat olemasta voimassa Jeesuksen kuoltua.

2300 vuoden päättyminen.

Kun 2300 vuodesta vähennetään 490 vuotta (7 vuosiv.), jää 1180 vuotta. Kun tämä aika lisätään vuoteen 34 jKr jolloin 70 vuosiviikkoa päättyivät, tullaan vuoteen 1844 jKr. Jeesuksen kuolema tapahtui v. 31 jKr.

Pyhäkön puhdistaminen rinnastetaan suureen sovituspäivään (3 Moos.16:16, l9, 30) jonka aikana on vielä mahdollisuus puhdistautua eli katua ja kääntyä. Tämä aika siis alkoi v. 1844 ja kestää Jeesuksen tuloon asti. Se on samalla Jumalan kansan tutkivan tuomion aikaa (1 Piet. 4:17). Pyhäkkö tarkoittaa taivaallista temppeliä. Jumalan huone tarkoittaa niitä joiden nimet ovat elämän kirjassa. (Luuk. 10:20; Fil 4:3; Ilm 3:5) Vain nämä pelastuvat. Elämän kirjaan kirjoitettu nimi voidaan myös pyyhkiä sieltä pois (2 Moos. 32:3; Hebr. 10:26).

Kolmen enkelin sanoma (Ilm. 14:6-12).

Tämän sanoman julistus (adventtisanoma) alkoi syksyllä v. 1844 Yhdysvalloista.

  1. enkeli:
    Tuomion aika on jo tullut, ei vasta tulossa. Jumalalle annettava kunnia Luojana mm. pyhittämällä lepopäivä. Kristus on myös Luomisen herra, Luoja (Joh,1:1-3; Kol. 1:16). Hän antoi kymmenet käskyt ja johdatti Israelia erämaassa (1 Kor. 10:3,4; Neh. 9:9-15; 2 Moos. 16:9-35; 20:1-17; 31:18) Hän on sapatin herra (Mark. 2:28). Sapatti muistuttaa myös lunastuksesta (5 Moos. 5:12-15; Hes. 20:12)
  2. enkeli:
    Suuri Babylon on kukistunut. Babylon tarkoittaa oikeasta uskosta luopunutta kristillisyyttä. Oikeaan uskoon kuuluu mm. upotuskaste, joka ymmärretään vertauskuvana vanhan ihmisen hautaamisesta ja uuden ylösnousemisesta. Ensin oltava usko, sitten kaste, joten lapsia ei voi kastaa. Lapset ovat vanhempien uskosta riippuvaisia, kunnes itse ymmärtävät uskon ja kasteen merkityksen. Kaste on 'uudestisyntymisen peso'. (vrt. Luther) Lapsikaste on ihmisoppi, ei Raamatun sana. Kuolema on kuin unitila ('Lasarus nukkuu', 'Kuolleet eivät tiedä mitään'). Jeesuksen tullessa kaikki pelastetut sekä elossa olevat että ylösnousseet, saavat kuolemattomuuden. (1 Kor. 15:51-54)
     Ihminen on luonnostaan kuolevainen synnin takia. Ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus luonnostaan (1 Tim. 6:16) Sielun kuolemattomuus on pakanallisuudesta tullut kristinuskoon. Kuolemattomuus ihmiselle tulee vain armosta Jeesuksen sovitustyön kautta. 'Vainajahenget' ovat riivaajia, eivät vainajien henkiä.
  3. enkeli:
    Varoittaa pedosta, pedon kuvasta ja pedon merkistä. Ilm, 12:13,14 vaimo on Jumalalle uskollisten joukko, lohikäärme on Saatana. Aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa vastaa Dan. kirjassa kerrottua vainon aikaa, kun 'ne (pyhät) annetaan hänen käteensä'. Kysymyksessä on paavinvallan aika vv. 538-1798. Ilmestyskirjan Peto on sama peto, josta Dan. 7. luku kertoo, eli paavinvalta. Lisätuntomerkkinä on pedon luku 666. Tämä voidaan löytää paavin latinankielisestä virkanimityksestä VICARIUS [VICARIVS] FILII DEl, Jumalan pojan sijainen. Luku lasketaan seuraavasti:

Lukuarvo: Esiintyy: Summa:
V = 5 2 kertaa 10
I = 1 6 kertaa 6
C = lOO 1 kertaa 100
L = 50 1 kertaa 50
D = 500 1 kertaa 500

500 + 100 + 50 + 10 + 6 : 666

Pedon kuolinhaavan paranemista edesauttaa toinen peto, joka nousi maasta, ja jolla oli karitsan sarvet (Ilm. 13. luku). Tämä peto on uusi maailmanvalta, Yhdysvallat. Perustelut:

  1. Se nousee maasta , joka merkitsee vastakohtaa 'merelle' eli kansanjoukoille; siis vähän asutulta seudulta,
  2. Sen nousu osuu samaan aikaan tai välittömästi sen jälkeen, kun paavinvalta sai kuoliniskun.
  3. Sillä on lempeän karitsan sarvet, mikä merkitsee lempeiden arvojen kuten vapauden ja tasa-arvoisuuden nimessä esiintymistä. Sen asujamisto koostui aluksi valtiollista tai uskonnollista sortoa pakoon lähteneistä, se oli ' vapauden luvattu maa'.

Tämä peto tulee siis ennen pitkää muuttumaan katolisen kirkon puolestapuhujaksi. Se näyttelee keskeistä osaa siinä prosessissa, jonka tuloksena maailma 'kumartaa ensimmäistä petoa' ja omaksuu sen vallan tunnuksen eli 'pedon merkin'. Tähän liittyy myös kysymys sapatista. Kysymyksessä on siis uskonnonvapauden sijaan tuleva uskontopakko. Tämä voidaan aikaansaada maailman yhteisen edun nimissä. Pedon sanotaan villitsevän ihmisiä ihmeteoilla, mikä viittaa uskonnolliseen liikehdintään, jolle on tunnusomaista vetoaminen ihmeisiin ja ensimmäisen pedon (paavinvallan) kunnioittaminen.

Pedon kuva on Rooman kirkkoa muistuttava uskonnollinen järjestelmä, joka kehittyy protestanttisuuden pohjalta. Useat kirkkokunnat ovat ovat nähneet välttämättömäksi sopeuttaa uskonnäkemyksensä tieteellisten teorioiden puitteisiin. Näin on jouduttu luopumaan Raamatun sanomasta Jumalan ilmoituksena ja alettu pitää sitä enemmän ihmistekoisena. Myös ekumeniaan pyritään vain lähinnä omaksumalla muotoseikkoja toisilta, sen sijaan, etta pyrittäisiin pohtimaan oikean uskon olemusta.

Viimeiset tapahtumat.

Kun maailma mukautuu kaikkialla viettämään sitä väärää lepopäivää, jota se lakisääteisesti velvoitetaan viettämään, on taivaan tutkivalla tuomiolla edetty niin pitkälle, että kaikkien, myös elossa olevien kohtalo on ratkaistu. Kun viimeinenkin ihminen on tehnyt ratkaisunsa kolmen enkelin sanoman suhteen, on armon aika päättynyt.

Sen jälkeen tulee seitsemän viimeistä vitsausta jotka ovat hirveitä luonnonmullistuksia ja ne tekevät elämän osittain täysin mahdottomaksi. Viisi ensimmäistä vitsausta seuraavat toisiaan nopeasti, eikä kukaan tee parannusta niiden aikana. Mutta kun 'pedon valtaistuin pimenee' (Ilm. 16:16) näkevät kansat, että Jumalan viha kohdistuu nyt siihen ja että vitsauksiin syypäitä eivät olekaan ne, jotka pitävät Jumalan käskyt. Todettuaan tulleeensa petetyiksi, kansan joukot raivostuvat, ja Babylon eli seurakunnat, joiden oppi on oikean ja väärän sekoitusta menettää kansanjoukkojen tuen. Tätä kuvaa Eufrat-virran kuivuminen Babylon- porton alta (Ilm. 17:1; 16:12).

Samanaikaisesti spiritismi (demonihenget), jota kuvataan lohikäärmeellä ja peto (paavinkirkko) ja väärä profeetta (luopunut protestanttisuus) yllyttävät koko maanpiirin kuninkaat Harmagedonin sotaan, määräämään kuolemanrangaistuksen niille, jotka eivät ota pedon merkkiä. Silloin tie on auki 'auningonnoususta tuleville kuninkaille'. Varsinaista sotaa ei tässä vaiheessa kuitenkaan enää synny, sillä Kristus itse sotii kansansa puolesta.

Seitsemäs vitsaus merkitsee kaiken lopullista päätöstä, kun Kristus tulee. Vitsaukset kohdistuvat niihin, jotka ottavat pedon merkin ja kumartavat pedon kuvaa, siis paavinvaltaan ja suureen Babyloniin eli langenneisiin kirkkokuntiin. Jumalan kansa on turvassa, muilta armon aika on päättynyt.

Väärät profeetat.

Lopunajan väärät profeetat voivat tehdä suuria ihmeitä. Mistä erottaa oikeat ' profeetat'? ' Ei jokainen joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.' (Matt. 7:15,20-23), Suhtautuminen Jumalan lakiin, kymmeneen käskyyn, erottaa oikean profeetan väärästä [tässä jälleen vihjataan lepopäivään].

Jeesuksen paluu, maailman julkisin tapahtuma.

  • Hänen tulemuksensa on todellinen ja henkilökohtainen (Apt. 1:11)
  • Se näkyy kuin salaman leimahdus (Matt. 24:27)
  • Hän tulee voimassa ja kirkkaudessa (Matt. 24:30; Mark.13:26; Luuk.2l:27)
  • Kaikki näkevät hänen tulemuksensa (Ilm. l:7;Matt. 24:30)
  • Taivaan sotajoukot seuraavat häntä (Ilm. 19:141
  • Hän tulee Jumalan pasuunan kaikuessa (1 Tess. 4:16)
  • Uskossa kuolleet nousevat (1 Tess. 4:16)
  • Elossa olevat Jumalan omat muuttuvat (1 Kor. 15:52)
  • Enkelit kokoavat valitut maan ääristä (Matt. 24:31; Mark. 13:27)
  • Elossa olevat (muutetut ) ja ylösnousseet temmataan ylös (1 Tess. 4:17)
  • Jumalattomat piiloutuvat luoliin (Ilm. 6:16)
  • Alkuaineet hajoavat kuumuudesta ja koko maa palaa (2 Piet. 3:10)
  • Hän noutaa omansa luokseen ikiajoiksi (Joh. 14:1-3)

Kaikki puheet Jeesuksen salaisesta tulemisesta ovat vailla raamatullista pohjaa (Matt. 24:23 25,26). Raamatun mukaan Kristus tulee niin julkisesti, ettei kukaan voi olla siitä epätietoinen. Maa vapisee, vuoret ja saaret siirtyvät paikoiltaan. Kalliot halkeilevat, kaupunkeja muuttuu soraläjiksi. Kukaan ei voi piiloutua. Koko taivas on täynna loistavia olentoja Jeesuksen tullessa. He kokoavat Jumalan omat, sekä elossa olevat että kuolleet, jotka kuolemattomuuteen puettuina kohotetaan taivaallisiin majoihin (1Tess. 4:15-17; Joh. 14:2,3), mutta Jumalattomat tuhotaan (Ilm. 19:17,18,21).

Tuhatvuotiskausi.

Tuhatvuotiskausi mainitaan vain Ilm. 20. luvussa, joten kaikki käsitykset siitä on rakennettava ainoastaan tämän luvun perustukselle. Tuhatvuotiskauden tapahtumat:

  1. Vanhurskasten ylösnousemus Kristuksen tullessa.
  2. Jumalattomien tuho, maa autioituu,
  3. Tuhatvuotinen aika, jolloin maan päällä ei ole yhtään ihmistä. Saatana on 'sidottuna' eli toimettomana autiossa maassa.
  4. Saatana enkeleineen ' vapautetaan' ja 'muut kuolleet' nousevat ylös. Tapahtuu siis vääräin ylösnousemus heidän tuomitsemistaan varten.

Kadotettujen tuomio.

Taivaassa jo olevat vanhurskaat eli pyhät tuomitsevat nämä ylösnousseet (Ilm, 20:4,6; 1 Kor.6:2 3). Ilm. 20. luvussa ei viitata sanallakaan siihen että tuhannen vuoden aikana maailmaa vielä evankelioitaisiin tai että silloin olisi vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tällainen mielikuvituksellinen opetus on jyrkässä ristiriidassa Raamatun selvän sanoman kanssa. Tuhatvuotiskausi ei ole myöskään onnen, ilon ja rauhan valtakunta. Yhtä virheellistä on soveltaa siihen niitä Israelille annettuja ehdollisia lupauksia, joissa ilmoitetaan, miten suurenmoinen tästä maasta olisi tullut, jos Israel olisi ollut kuuliainen, ja täyttänyt sille annetun tehtävän [tällä viitattaneen mm. Jes.11:6-9; 65:17-25]

Vääräin ylösnousemuksessa (Joh. 5:28,29; Apt. 24:15) nousevien määrä on suurempi, kuin vanhurskasten ylösnousemuksessa, se on suunnaton kansanpaljous (Ilm. 20:8). Nyt Saatanalla on taas mahdollisuus villitä kansanjoukkoja. Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus laskeutuu pelastettujen kanssa Uudessa Jerusalemissa alas taivaasta maan päälle (Ilm. 21:2). [Kristus tulee siis kolmannen kerran maan päälle?]

Koska jumalattomien joukko on moninverroin suurempi, Paholaisen onnistuu saada jumalattomat vakuuttuneiksi, että Uusi Jerusalem voitaisiin helposti voittaa. He alkavat piirittää Uutta Jerusalemia. Näin ovat ' lampaat' ja ' vuohet' selvästi erotettu toisistaan. Tämän jälkeen tapahtuu tuomio, kullekin tekojensa mukaan (Ilm, 20:11,12), Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. (Ilm. 20:9)

Helvetti - missä ja milloin?

Ilm. 20:15 ' tulinen järvi' ei ole ikuisen piinan paikka. Ikuinen on vain sen tuhoava vaikutus. Tuli kuluttaa heidät, polttaa, tuhkaksi. Heidän kuolemansa on yhtä iankaikkinen kuin vanhurskaitten elämä.

Uusi maa - pelastettujen ikuinen koti.

Kun viimeinenkin synnintekijä on hävitetty, Jumala luo tämän maailman uudeksi pelastettujen kodiksi. Jes. 65:17-25; Ilm, 22:1,2; Jes. 66:22,23; Ilm. 21:1—4)

***************************

Lähteitä:
Ratkaisun aika, v. 1979 (Ari-paino, Saarijärvi)
Maailma 2000, Kirjatoimi 1992


Luterilaiset   Jehovan todistajat

23.8.2001