Menetämmekö aivomme, ellemme käytä niitä?

  Otsikossa on aika pahalta kuulostava ajatus, mutta onneksi aivomme ovat mukau- tumiskykyisemmät kuin saatamme kuvitellakaan. Päinvastoin kuin kengät, vaatteet tai vaikkapa auto, ne eivät kulu käytössä. Päinvastoin aivomme ovat valmiit joka päivä hankkimaan ja varastoimaan uusia tietoja, taitoja ja kokemuksia. Seuraavassa neurologian erikoislääkäri Paavo Riekkisen ajatuksia aiheesta

  Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on voitu vakuuttavasti osoittaa eläintutkimuksissa ja ihmisillä, miten aivot harjoituksen seurauksena muuttuvat eli tekevät uusia hermopäätteitä ja uusia polkuja eli tietokaapeleita. Ihmisten elämäntapojen muutosten vaikutuksia ja niiden nopeutta voidaan tutkia esim. aivojen koon mittauksilla elämäntapojen muutoksen seurauksena tai aivojemme kykyä käyttää energiaa vaikkapa muistiin palauttamisen yhteydessä. Aivot todella rähjääntyvät reissussa eli kuihtuvat. Silloin päässä ei ole aivan reikiä eli tyhjää, mutta ei paljon muutenkaan.

Aivomme muuttuvat läpi elämän

  Aivojemme kykyä luoda uusia hermopäätteitä pidettiin alkuun vain lapsuuteen ja kehitysvaiheeseen liittyvinä ilmiöinä ja ajateltiin, että kun olemme tulleet täysikasvuisiksi, aivomme ovat valmiit ja asettuvat paikoilleen lopuksi elämää eivätkä muutu. Totta on, että nopeimmat ja suurimmat muutokset aivoissamme tapahtuvat lapsuudessa, mutta aivomme muuttuvat joka päivä elämämme viimeiseen päivään saakka eli voimme puhua aivojemme muuttumisesta lapsuuden, aikuisiän ja vanhuuden aikana eli läpi elämän kaaren. Itsestämme on kiinni, miten paljon käytämme aivojamme ja millaiseksi henkinen kapasiteettimme kehittyy tai aloitammeko jo 30 vuoden iässä aivojemme näivettämisen.
  Ikä siis ei ole esteenä uuden oppimiselle, ja aivotutkimuksen menetelmin on viimeisen kahden vuoden aikana voitu vakuuttavasti kumota monia myyttejä. Yksi dramaattisimmista koskee uusien hermosolujen muodostumista. Olimme opettaneet runsaat sata vuotta siten, että kerran syntymässä saadut hermosolut pysyvät vakiona määrältään eikä uusia muodostu. Väitettiin ja olen itsekin opettanut aikanaan, että menetämme 100 000 hermosolua päivittäin eikä uusia synny. Nyt tiedämme, että uusia hermosoluja syntyy joka päivä läpi elämänkaaren myös ihmisellä ja omat elämäntapamme vaikuttavat siihen, miten paljon uusia soluja syntyy. Ulkoiset virikkeet eli miten aktiivisesti luemme, puhumme, ajattelemme, sosiaalisesti kommunikoimme vaikuttavat aivojemme kykyyn muuttua ja jopa tehdä uusia hermosoluja poiskuolevien tilalle. Kyse on siis tasapainosta: soluja kuolee ja uusia syntyy, mutta vain aktiivisen käytön määrä ratkaisee, pienevätkö aivomme vai säilyvätkö ennallaan.

Aivomme erilaistuvat harrastusten mukaan

  Parhaiten tunnettu esimerkki ihmisellä on Lontoon taksikuskeilla tehty tutkimus. Siinä selvisi, että avaruudellisen hahmottamisen kannalta välttämätön meriturso eli hippocampus kokeneilla taksikuskeilla voi olla jopa 30 - 40% suurempi kuin aloittelevalla taksikuskilla tai tavallisella Matti Meikäläisellä. Muita tunnettuja esimerkkejä ovat balettitanssijoiden, muusikoiden, säveltäjien ja esim. kielellisesti lahjakkaiden ja vähemmän lahjakkaiden aivojen erot. Löytyihän Einsteininkin aivoista lopulta alue, joka oli luovuuden ja synteesien hahmottamisen osalta tavallisuudesta poikkeava. Nyt geeniaikakaudella helposti sorrutaan fatalismiin ja väitetään, että perimä on kohtalomme. Totta kai perimällä on merkitystä, mutta monissa henkisissä kyvyissä perimän vaikutus on vain hiukan yli puolet ja sosiaaliset taidot ovat jopa 70 % ympäristöstä opittuja. Iän myötä perimän merkitys aivojemme kapasiteetissä vähenee.

Miksi vaivata aivojaan joutenolon sijaan?

  Kyllä joutenolo välillä tekee tosi hyvää, mutta aivomme valitettavasti kuihtuvat, ellemme käytä niitä. Monissa pitkäaikaisissa tutkimuksissa, joissa väestöä on seurattu vuosikymmeniä, on voitu osoittaa keskimääräisen muisti kyvyn, ongelmien ratkaisukyvyn, päättelytehtävien ja jopa kokonaisälykkyysosamäärän säilyvän paremmin, kun aivoja käytetään.
  Mihin tarvitsemme tuota reserviä? Vanha kansa sanoi, että ei vara venettä kaada, ja tänä päivänä tiedämme, että mitä enemmän olemme aivojamme käyttäneet, sitä paremmin siedämme vanhenemiseen liittyvien sairauksien oireita. Mikä tärkeintä, käytön myötä säilytämme kykymme elää ja kokea uutta ja olla omatoimisia.
  Monissa eläkeläisillä suoritetuissa tutkimuksissa on osoitettu, että vireästi elävät ja osallistuvat sekä uusia taitoja esim. kieliä tai tietokonetaitoja opiskelevat eläkeläiset jopa parantavat muistiaan 70 ikävuoden jälkeen aloitetuissa seurantatutkimuksissa.
  Tiedämme, että keskimäärin aktiivisen koulutusvaiheen jälkeen väestö käyttää liian vähän aivojaan ja että juuri aivojen jatkuvalla käytöllä voidaan lykätä tuonnemmaksi monia rappeuttamissairauksien oireita, joista parhaiten on tunnettu Alzheimerin taudin ensimmäinen oire muistin pätkiminen.

Käytä aivojasi tai menetät ne

  Kaiken edellä olevan voi vetää yhteen eli aivomme ovat kuin lihaksemme. Menetämme ne, ellemme käytä niitä. Tämä on helppo havaita lihaksissa, joiden voimaa ja massaa täydellinen vuodelepo pienentää kuukaudessa jopa 30 %. Ja sama pätee aivoihimme. Nykyajan tekniikoilla voidaan osoittaa, että siitä kun lukija aloitti tämän tekstin lukemisen, olemme jo tehneet ensimmäisen minuutin aikana ohimolohkos-samme uutta valkuaista ja jo viiden minuutin kohdalla olemme alkaneet sitä unohtaa.
  Jos haluamme muistaa, että aivojemme käyttö edistää niiden toimintakykyä, on syytä lukea teksti tunnin kuluttua uudelleen ja vieläpä huomenna. Kertaus vahvistaa muistijälkeä.

Paavo Riekkinen,
neurologian erikoislääkäri ja geriatrian eli
vanhusten sairauksien erikoislääkäri.


18.11.2011