Katastrofin jälkiä

 

 

Useimpien geologien mukaan esikambrisen ja kambrisen kauden väliset kerrostumat ovat syntyneet katastrofaalisen nopeasti (koska niistä ei ole paljon merkkejä). Todisteita siitä näkyy kaikkialla. Evolutiiviset tutkijat myöntävät katastrofit parhaiksi selitysmalleiksi lukuisten paikallisten alueiden geologiselle historialle, mutta kieltäytyvät hyväksymästä sitä, että yksi ainoa suuri katastrofaalinen tapahtumaketju voisi selittää ne kaikki.

Vaikka näkemys yleisestä asteittaisesta ja tasaisesta (uniformitaarisesta) kerrostumisesta onkin saanut väistyä, se ei kumma kyllä ole saanut aikaan minkäänlaisia tarkistuksia geologisiin aikataulukoihin. Vaikuttaa siltä kuin olisi vahva halu pitää voimassa vallitseva käsitys niistä miljoonista vuosista, joita tarvitaan evoluution selittämiseksi.

Tiettyjen kerrostumien välille joudutaan olettamaan miljoonia ei-aktiivisia vuosia, jotta geologinen aika-asteikko saadaan säilytettyä. Tällaisista aukoista ei kuitenkaan ole mitään todisteita. On vaikea kuvitella, että kerrostuma voisi edes tuhatta vuotta säästyä täysin juurien, matojen, vesivirtojen tai simpukoiden aikaansaamilta jäljiltä. Useimpien kerrosten välillä on kuitenkin selkeä raja, mikä viittaa nopeaan muodostumiseen.

Yhä useampien geologisten muostumien on havaittu sisältävän tyypillisiä piirteitä, jotka viittaavat niiden muodostuneen sakkautumisen tuloksena. Tällaisia on ainakin puolet kaikista Pohjois- Amerikan muodostumista ja tutkimukset tuovat vuosittain esiin lisää samanlaisia. Sakkautumat syntyvät suurten vesimäärien huuhtomista maa-aineksista.

Kambrikautiset ja myöhemmät sedimenttikerrokset ovat maailmanlaajuinen ilmiö. Sedimenttikivilajit ovat kovettunutta savea, mutaa, hiekkaa tai niiden sekoitusta. Monet näistä muodostumista kattavat hyvin laajoja alueita, jopa tuhansia neliökilometrejä. Tällaisten syntyminen vähitellen (vuosimiljoonien kuluessa) luonnollisen sakkautumisen tuloksena on poissuljettu mahdollisuus. Sen sijaan veden alla voi syntyä nopeastikin sakkautumia, joilla on kerrostunut rakenne.

Jokisuistoissa sakkautuminen ei muodosta kovin tasaisia kerroksia, johtuen virtaavasta vedestä. Se ei myöskään muodosta yhtä laajoja alueita kuin sedimentit. Suuret sedimenttikerrostumat ovat tyypillisesti tasaisia muodostelmia, jonka kaltaisia yleensä muodostuu tulvavesien peittämille alueille. Kaikki tämä viittaa siihen, että olosuhteet sedimenttien muodostuessa olivat hyvin erilaiset kuin nykyään. Sedimenttimuodostumien yhtenäinen rakenne viittaa niiden syntyneen ilman katkoksia suhteellisen nopeasti.

Eräs äskettäinen löytö sai tutkijat pohtimaan kerrostumien muodostusta. Kaivosmiehet löysivät 25 - 27 metriä pitkän valaan jäännökset vaaleasta maakerroksesta. Valaan luut olivat vielä yhdessä, mikä ei olisi mahdollista, jos se olisi ollut kerrostumassa miljoonia vuosia. Raadonsyöjät olisivat ehtineet siirtää tai jopa hävittää ne moneen kertaan. Kaikki hyvin säilyneet fossiilit osoittavat niiden hautautuneen äkisti ja niin syvälle, etteivät tuholaiset ole päässeet niihin käsiksi.

Yksi viite nopeasta kerrostumisesta ovat ns. polystraattiset fossiilit, esim. pystyssä olevat puunrungot, jotka ulottuvat usean geologisen kerroksen läpi. On väitetty niiden joutuneen paikkoihinsa myöhemmin, mutta on vaikea ymmärtää, miten ne olisivat voineet pudota tiiviin, miljoonien vuosien kovettaman kerrostuman sekaan. Yhtä vaikea on ajatella runkojen säilyneen lahoamatta ympärilleen vähitellen miljoonien vuosien aikana kasautuvien kerrostumien seassa. Toisinaan löytyy fossiloituneita kaloja tai muita merieläimiä joilla on saaliskala suussaan tai jotka ovat synnyttämässä. On vaikea kuvitella, että vain tällaisten fossiilien kohdalla olevat pienet alueet kerrostumasta olisivat syntyneet nopeasti; uskottavampaa on että koko kerrostuma on syntynyt äkillisesti.

Monet vulkaaniset esiintymät ulottuvat laajalle geologisessa aika-asteikossa. Tämän johdosta niissä on 'puuttuvia' jaksoja, jotka tulevat esiin vain niissä kohdin, joissa laavapurkausta tapahtuu. Tämä herättää kysymyksen, voivatko nämä kaudet olla miljoonien vuosien ikäisiä, koska niiden olemassolosta ei ole muita merkkejä? Todennäköisempää on, että ne ovat olleet paljon lyhempiä.

Eräillä kerrostuma-alueilla (mm. Specimen Ridge) on useita kerroksia, joissa on pystyssä olevia fossiloituneita puita vieretysten, latvat kiinni toisissaan. Harold Coffin esittää siitä yksityiskohtaisen analyysin osoittaen, ettei ole realistista uskoa kokonaisten metsikköjen jotenkin syntyvän tai siirtyvän olemassa olevaan kerrostumaan yhtä vähän kuin kasvamaan ympärilleen hiljalleen (miljoonien vuosien mittaan) muodostuvassa kerrostumassa.

Menneisyydessä on joidenkin tutkijoiden mukaan tapahtunut vulkaanista toimintaa, joka on ollut ihan toista luokkaa, kuin nykyään. Ne ovat saaneet aikaan repeämiä maankuoreen, mannerlaattojen siirtymistä ja valtavia kaasupurkausia, jotka ovat oletettavasti lisänneet ilmakehän Ar40 -pitoisuutta, vaikuttaen siten radiometrisiin ajoituksiin. Coffin mukaan mannerlaattojen hidas erkaneminen olisi hyvinkin saattanut johtaa siihen, että eroosio ja valumat olisivat ehtineet täyttää hitaasti laajenevan railon, jolloin Atlantin valtamerta ei nykyään olisi olemassa. (Toisaalta voisi ajatella meriin yleensä ajautuneen niin paljon lietettä, että ne olisivat madaltuneet syvemmiltä kohdiltaan ja vastaavasti veden pinta muualla olisi noussut. Seurauksena olisi ollut lähes koko maapallon peittävä, nykyistä matalampi meri.)

Eroosion vähäisyys tai sen yleinen puutttuminen kerrosten välillä - mikä on selvästi nähtävissä esim. Grand Canyonissa - viittaa nopeaan kerrostumiseen. Tämä on saanut monet geologit etsimään selitystä katastrofeista, jotka he kuitenkin mielellään selittävät vain paikallisiksi.

Mitä fossiileihin tulee, on oletettu joidenkin epätavallisten kemikaalikoostumusten ja tietyn tyyppisten bakteerien saavan aikaan niiden säilymistä, vaikka kerrostuminen olisi hidasta. Tämän täytyisi kuitenkin olla hyvin epätavallista, muuten olisi jo varmaan kerrottu miljoonista meren pohjalta löytyneistä, bakteerien hyvin säilömistä kaloista. Yhtään sellaista tapausta ei kuitenkaan tunneta.

Selvä viittaus valtavaan tulvaan ovat eräästä mutahaudasta löytyneet 30 miljoonaa dinosaurusjäännöstä, joiden laskettiin olevan peräisin 10 000:sta yksilöstä. Mikään tavallinen paikallinen kevättulva ei saa moista aikaan.

Lähteiden luotettavuudesta.

Kreationististen tietolähteiden luotettavuus usein kyseenalaistetaan, koska kaikki kirjoittajat eivät ole niiden alojen asiantuntijoita, joista kirjoittavat. Selvää on, että tällöin syntyy helpommin virheitä ja väärinkäsityksiä (kuten luultavasti tässäkin tekstissä!) Mutta niiltä eivät välty aina asiantuntijatkaan, joita lisäksi usein vaivaavat ammatillinen sokeus ja ennakolta lukkoon lyödyt näkemykset, joiden mukaan havainnot tulkitaan. Toisaalta kreationismi valtaa alaa myös asiantuntijoiden keskuudessa, ja yhä useammat evolutionistitkin myöntävät tosiasioiden 'harmittavasti' kallistuvan luomisnäkemyksen puolelle. Silti on hyvä tarkastella kriittisesti myös luomisnäkemyksen kannattajien taholta esitettyjä väittämiä, jotta mahdolliset virheelliset tai vanhentuneet tiedot tulisivat korvatuiksi ajankohtaisella tiedolla.

 
Alkuun     Edellinen
Ensimmäinen osa     Edellinen osa


Teksti- ja kuvalähteitä:
  www.trueorigin.org
  www.talkorigins.org
  Suomen luonnon tietosanakirja, Valitut Palat
  Suuri maailmankartasto, Valitut Palat
  Fokus, Tekniikka 2, Otava
  Evoluutio. Kriittinen analyysi, Datakirjat



16.08.04