Aleppon koodeksi

Pohjois-Syyriassa olevan Aleppon vuoristokaupungin juutalainen väestö joutui kovien vainojen kohteeksi Yhdistyneiden Kansakuntien julistettua Israelin itsenäiseksi kansallisvaltioksi vuonna 1947. Juutalainen kaupunginosa ryöstettiin ja poltettiin. Mukana paloi satoja vuosia vanha Mustaribah-synagoga ja sen arvokas irtaimisto. Joukossa oli jopa yli 1000 vuotta vanhoja korvaamattomia käsikirjoituksia. Käsikirjoitusten joukossa oli osittain säilyneenä kuuluisa Codex Aleppo, Aleppon koodeksi, niteeksi sidottu käsikirjoitus, joka sisälsi Tiberiaassa 10. vuosisadalla laaditun Vanhan testamentin tekstin. Se kuuluu ns. masoreettisiin Raamatun käsikirjoituksiin, joiden arvo on tutkimukselle korvaamaton. Se oli vanhin Vanha testamentti.

Masoreettiseksi kirjoitukseksi kutsutaan kirjoitustapaa, josta erityisistä merkeistä selviää vanhan hepreankielisen Raamatun lukutapa. Kun heprean kieli kirjoitetaan pelkästään konsonantein ja vokaalit merkitään pistein, oli tällaisessa käsikirjoituksessa erityinen merkkijärjestelmä, jonka avulla oikea "nuotti" selvisi. Kuuluisin masoreeteista oli Tiberiassa 9. vuosisadalla asunut Aharon ben Mosche ben Ascher, jonka käsikirjoitus edellä mainittu Aleppon koodeksi oli. Tämä kirjoitus oli juutalaisten nimityksen mukaan Keter Torah (Tooran kruunu) tai Keter Azam Zova (Aleppon kruunu). Se oli maineikkain, se oli paras.

Rabbiinikoulun kirjoitustapa

Masoreettien tekemiä Raamattuja oli kolmea lajia. Mikäli tekstissä oli lyhyet ohjeet lukutavasta, niitä kutsuttiin heprealais-latinalaisittain nimellä masorah parva, lyhyt masorah. Jos esitystapamerkinnät olivat laajemmat. nimitys oli masorah magna, suuri masorah. Kun kirjapainotaito aikoinaan keksittiin, painettiin Venetsiassa vuonna 1524-1525 masora finale, lopullinen masora Se julkaistiin aleppolaisten käsikirjoitusten perusteella. Nimitys riippui lukemistavan merkintöjen laadusta. Ne pitivät vuosisatoja, ellei -tuhansia, yllä Vanhan testamentin tekstien oikeaa lukemistapaa. Sitä opetettiin rabbiinikouluissa.

Kun Jerusalemin temppeli oli tuhottu ja juutalaiset joutuivat muihin maihin siirtolaisiksi, näillä rabbiinikoulujen opetuksilla oli arvaamaton merkitys juutalaisen perinnäisen lukutavan säilyttämisessä. Raamatun lukemisen "nuotit", lausumisen merkitsemistapa, oli toki keksitty jo paljon ben Ascheria aikaisemmin. Tiedetään, että se syntyi rabbiinikouluissa jo vuosisatoja ennen ajanlaskumme alkua. Luultavasti juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babyloniaan, "Babylonian vankeus" oli eräs tärkeä kiihotin muistiinpanojen tekemiseen.

Kaikissa uskonnoissa, myös juutalaisuudessa, syntyy aika ajoin painetta puhdasoppisuuden korostamiseen. Kun suullinen perinne uhkasi hävitä, oli turvauduttava kirjalliseen muotoon. Masoreettiset merkinnät, nämä Vanhan testamentin "nuotit", syntyivät luultavasti juuri tuollaisessa tilanteessa. Tapahtui kuten usean muun kansan kohdalla: kun vaara on suurin, vanhat perinteet kirjoitetaan talteen tukemaan omaa kulttuuria. Rabbi ben Ascherin koodeksissa oli satojatuhansia erilaisia merkkejä oikeasta lukutavasta. Tämän käsikirjoituksen sivujen koko oli 25 x 33 cm ja teksti oli niille kirjoitettu kolmeen palstaan.

Käsikirjoituksia säilynyt paljon

Aleppon koodeksi ei ollut Vanhan testamentin käsikirjoituksista suinkaan ainoa, vaikka olikin täydellisin. Kun Aleppon koodeksi aikoinaan ilmoitettiin tuhoutuneeksi, tehtiin nopeasti luettelo tallella olevista vanhimmista Vanhan testamentin käsikirjoituksista. Niiden säilyminen ja toisaalta katoaminen ovat osa ihmiskunnan kulttuurihistoriaa. Tunnetuimpia on C Codex Cairensis, joka on Egyptissä Kairon karaiittisen juutalaislahkon synagogan kokoelmissa. Se on siinä olevien merkintöjen mukaan tehty Tiberiaasa "vuonna 827 Jerusalemin temppelin hävittämisen jälkeen", asiantuntijoiden mukaan vuonna 895 meidän ajanlaskuamme. Siihen sisältyy profeettojen kirjoja. Tämä käsikirjoitus on edelleen Kairossa synagogan omistuksessa.

Meitä lähinnä olevista merkittävistä Vanhan testamentin käsikirjoituksista on mainittava ne aarteet, jotka ovat Pietarin yleisen kirjaston kokoelmissa. Yksi on Pietarin profeettakoodeksi. Toinen on L Codex Leningradensis, joka on laadittu vuosina 1008/09. Viimeksi mainitun käsikirjoituksen takstiin perustuu nykyinen Jerusalemissa julkaistu virallinen juutalainen Vanha testamentti.

Järjettömän vimman seurauksena tuleen

Palataan Aleppon koodeksiin.
Se oli luultavasti alkuaan laadittu Jerusalemin juutalaisia varten. Sieltä sen olivat turkkilaiset seldsukit joskus vieneet sotasaaliina Kairoon, jossa kuuluisa juutalainen oppinut Mooses Maimonides näki sen 1100- luvun loppupuolella. Kirjoituksissaan hän ylistää Codex Aleppona myöhemmin tunnettua käsikirjoitusta. Aleppolaiset juutalaiset ostivat sitten vuonna 1478 koodeksin turkkilaisilta viranomaisilta. Alepposta oli juuri 1400-luvulla tullut juutalaisen oppineisuuden keskus, sillä Espanjassa olivat alkaneet Ferdinandin ja Isabellan aikana juutalaisvainot, jolloin he masoittain pakenivat Levanttiin.

Aleppon synagogan yhteyteen syntyi maineikas rabbiinikoulu, jonka yhteydessä oli kirjasto laajoine käsikirjoineen. Vuonna 1958 Israelin viranomaiset yllättäen ilmoittivat, että Aleppon koodeksi oli jollain kummallisella tavalla joutunut Israelin museon haltuun. Se oli toki palanut jonkin verran. Alkuaan 780-sivuinen koodeksi oli vajaa, noin neljännes sivuista oli palanut. Mutta sen arvo on yhä korvaamaton.

Millä tavalla koodeksi joutui Israeliin, on arvailujen varassa ja vaikuttaa suoranaiselta agenttitarinalta. Luultavasti joku Aleppon juutalaisista on kovimman uhan mentyä uskaltanut tonkia synagogan kirjarovion jäänteitä ja löytänyt yllättäen koodeksin osin vahingoittumattomana. Syyrian juutalaisista suurin osa pakeni Turkin kautta ja heidän mukanaan koodeksin on arveltu kulkeutuneen ulkomaille. Kukaan ei ole uskaltanut paljastaa tarinan koko totuutta. Luultavasti koodeksin pelastaja elää edelleen Aleppossa?

RISTO LAINE
Pohjalainen, 10.11.1991  
 
Takaisin Arkeologia-sivulle