Joosuan alttari?

Vuonna 1977 isrelilainen tutkijaryhmä alkoi arkeologi Adam Zertalin johdolla tutkia Jordanin länsirannalla sijaitsevia Manassenvuoria. Alueella ei ollut tehty paljonkaan arkeologista tutkimustyötä, ennen kuin Israel miehitti alueen vuoden 1967 sodassa. Seutu oli ollut Manassen heimon asuinseutua, kuulunut raamatunaikaiseen Kanaaniin ja oli israelilaisten ensimmäinen jalansija Kanaanin maassa..

Eräänä huhtikuun päivänä vuonna 1980 Zertal, joka oli Jom Kippurin sodassa haavoittunut kranaatinsirpaleesta, ponnisteli kainalosauvojensa varassa eteenpäin louhikkoisella vuorenrinteellä. Äkkiä hänen harjaantunut silmänsä pani merkille oudon kivikummun, joka näytti liian isolta ollakseen syntynyt sattumalta.

"En aavistanut, että paikalla oli mitään sen tähdellisempää merkitystä", hän sanoo. "Halusinpa vain tutkia sitä vähän tarkemmin."

Kivikumpu oli Ebal-vuorella jonka 940 metrin korkeuteen kohoavalta huipulta voi nähdä pohjoisen puolella Hermon-vuoren lumet, idässä Gileadinvuoret, lännessä Välimeren ja etelässä Jerusalemia ympäröivät kukkulat. Kun Zertal ja hänen vapaaehtoiset apulaisensa, joista useimmat olivat opiskelijoita, alkoivat tutkia tuota epätavallista kivikumpua he totesivat, että maanpinta sen ympärillä oli täynnä ensimmäisen rautakauden (1220 - 1000 eKr.) aikaisia eli israelilaisten varhaiselta asutuskaudelta peräisin olevia ruukunsirpaleita. Raamatullisesti se merkitsi suurin piirtein Joosuan aikakautta.

Arvoituksellisia rakenteita.

Kaivaustyö saatiin alkuun keräysvaroin ja vapaaehtoisten avustajien tuella kesällä 1982. Kummun alle hautautuneen rakennelman ääriviivat hahmottuivat vähitellen, mutta vielä ei osattu päätellä, mikä se voisi olla.

Samana syksynä saatiin rakennelman pohjoisseinän lähistöltä näkyviin irtokivillä vuorattuja kuoppia, joiden läpimitta oli noin metri. Liittyivätkö ne jotenkin uskonnollisiin rituaaleihin? Siinä tapauksessa ne saattoivat olla hyvinkin merkityksellisiä, sillä israelilaisten varhaiskaudelta peräisin olevia kulttipaikkojen jäännöksiä oli siihen mennessä löydetty hyvin vähän. Arkeologipiireihin alkoi tihkua tietoja, että Ebalvuorella oli meneillään merkittävä kaivaushanke. Yigael Yadin, Masadan linnoitusvuoren raunioiden maineikas tutkija, kävi paikalla ja tutustui perusteellisesti Zertalin löydöksiin. Hän vaikutti kiinnostuneelta, mutta epäilevältä.

Keskeisen rakennelman muoto alkoi jo erottua selvemmin. Se oli kookkaista veistämättömistä irtokivistä rakennettu suorakaide, 7,5 metriä leveä, 9 metriä pitkä ja 2,75 metriä korkea - isokokoinen senaikaiseksi israelilaiseksi rakennukseksi. Suorakaiteen jakoi kaksi poikittaisseinää, jotka eivät yltäneet aivan yhteen keskeltä. Toinen seinistä oli rakennettu suoraan peruskalliolla olevan, läpimitaltaan kahden metrin suuruisen kivikehän päälle. Zertal päätteli kehän olevan varhaisempaa perua kuin suurempi rakennelma sen ympärillä. Molemmat olivat peräisin ensimmäiseltä rautakaudelta, eivätkä mitkään merkit viitanneet siihen, että paikka olisi koskaan ollut muiden kuin israelilaisten hallussa.

Rakennelman omalaatuisimpia piirteitä oli seinien väliin jäävässä tilassa oleva täyteaine, joka ei näyttänyt tavalliselta, aikojen kuluessa syntyneeltä jäteaineelta. Se koostui tuhkasta, kivistä, savesta, saviruukunsirpaleista ja luista. Vaikutti siltä, että täyte oli ladottu ylhäältä päin kerroksittain varta vasten siten, että siitä muodostui eräänlainen koroke. Täyteaineesta löytyneet nelisentuhatta luuta lähetettiin Jerusalemin Heprealaiseen yliopistoon analysoitaviksi.

Jännittävin vuoden 1983 löydöistä oli luultavasti skarabee, egyptiläisen pillerinpyörittäjäsittiäisen muotoinen parin sentin pituinen soikea esine. Pienoisveistokset olivat muinaisille egyptiläisille tärkeitä talismaaneja. Zertal lähetti löydöksensä tunnistettavaksi Baruch Brandlille, Heprealaisen yliopiston arkeologille, jonka erikoisalaa skarabeet ovat. Tutkimusraportin saatuaan Zertal oli riemuissaan, sillä Brandlin mukaan skarabee voitiin ajoittaa Ramses II:n ja Ramses III:n hallituskausien tienoille. Se tarkoitti 1200-luvun eKr. viimeistä kolmannesta, jolloin israelilaiset useimpien arvioiden mukaan asettuivat asumaan alueelle. Israelilaisten muuttovaelluksen uskotaan alkaneen Niilin itäisessä suistossa sijainneesta Ramseksen kaupungista. Myös muu todistusaineisto viittasi siihen, että rakennelma oli erittäin todennäköisesti peräisin 1200-luvun lopulta eKr.

Lisäkaivauksissa paljastui uusia arvoituksia. Rakennelman yhdellä sivustalla oli vierekkäin kaksi kivettyä sisäpihaa. Niitä näytti erottavan metrin levyinen ja seitsemän metrin korkuinen väliseinä, mutta lähempää tarkasteltuna se osoittautuikin päärakennelman huipulle johtavaksi rampiksi. Tutkijaryhmän kaivautuessa yhä syvemmälle Zertal itse nilkutteli pitkin kaivauspaikkaa koettaen saada selville, mihin rakennelmaa oli käytetty. Aluksi hän oli arvellut sitä maataloksi, mutta siinä ei ollut ovia eikä lattiaa. Tuon aikakauden taloissa oli aina sisäänkäynti ja lattia, joka toisinaan oli pelkkä maalattia. Merkityksellistä oli varmasti myös se, että rakennelma oli pystytetty tarkalleen aiemmalta aikakaudelta olevan kivikehän päälle. Muilta kaivauksilta ei ollut löytynyt mitään vastaavaa.

Ratkaiseva oivallus.

Zertal kävi ryhmänsä kanssa öisiä keskusteluja, joissa he pohtivat yhä uudelleen kaikkia esille saamiaan johtolankoja. Viimein yksi tällainen istunto kantoi hedelmää. Lokakuun 13. päivänä 1983 Zertal tarkasteli jälleen kerran mietteissään rakennelmaa, kun kaivauspaikalla vieraileva nuori arkeologi David Eitam keskeytti hänen pohdiskelunsa kysymällä:

"Oletteko tullut ajatelleeksi, että tärkein puoli asiassa saattaisikin olla täyteaine eikä niinkään itse rakennus?"

Davidin oivallus tyrmistytti Zertalin. Hän muisti lukeneensa jotakin siihen liittyvää Raamatusta. Hän etsi Raamatun tietosanakirjasta hakusanan alttari. Selityksessä sanottiin muun muassa:

"Pyhäkköteltan alttari kuvataan neliseinäiseksi; se täytettiin maalla ja kivillä koko korkeudeltaan. Tämän täytemaan päällä paloi tuli."

Heprealaisen yliopiston tekemä analyysi kaivauspaikalta löydetyistä luista alkoi vihdoin näyttää mielekkäältä. Melkein kaikki luut olivat peräisin sonneista, pässeistä ja pukeista, jotka kaikki olivat Kolmannessa Mooseksen kirjassa kuvailtuja uhrieläimiä. Yhtä merkittävää oli se, ettei sieltä löytynyt hevosten, aasien, sikojen, koirien, kissojen tai muiden uhreiksi kelpaamattomien eläinten luita.

Sinä iltana Shavei Shomronin asuntolassa Zertal piirsi kahvikupin ääressä ylimalkaisen hahmotelman siitä, miltä kaivauslöytö hänen käsityksensä mukaan näyttäisi uudelleen rakennettuna. Hän näytti kuvaa ystävälleen Zvi Koenigsbergille, joka oli raamatuntutkija. Koenigsberg kertoo:.

"Katsahdin hänen luonnostaan ja koin elämäni suurimman järkytyksen. Juoksin synagogan kirjastoon, tempaisin hyllystä Mishnan, kirjan johon on koottu juutalaisten suullinen laki, ja juoksin sitten Zertalin luo ja annoin kirjan hänelle."

Mishnassa oli Toisen temppelin alttaria esittävä piirros joka oli likipitäen samannäköinen kuin Zertalin piirtämä karkea luonnos. Ebalin rakennelman ramppi ja Mishnassa kuvattu ramppi olivat Jumalan käskyn mukaisia:

"Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi." ( 2Moos. 20:26).

Siihen aikaan papeilla ei ollut mitään muuta vaatekappaletta paitamaisten asujensa alla, joten he olisivat todella voineet näyttää säädyttömiltä kavutessaan korkeita portaita.

"Silloin asia valkeni minulle. Täytemaa ja rakennelma muodostivat yhdessä alttarin!", sanoo Zertal

Hän päätteli, että kyseessä oli israelilainen alttari 1200-luvun lopulta eKr., jolloin Joosuan johtamat israelilaiset miehittivät Kanaanin. Myöhemmin Zertal kirjoitti löydöistään artikkelin Biblical Archeology Review -nimiseen aikakauskirjaan ja päätti kirjoituksensa tiedemiesmäisen varovaisin sanoin:

"Ebal-vuorella on israelilaisen alttarin täydellinen prototyyppi. Sillä saattaa olla yhteys Joosuan Ebal-vuorelle rakentamaa alttaria koskeviin raamatullisiin perimätietoihin."

Viidennessä Mooseksen kirjassa (5Moos 27:2­9) Mooses käskee israelilaisia rakentamaan alttarin heti heidän saavuttuaan Luvattuun maahan Joosuan johdattamina:

"Heti kun olette päässeet Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa ... maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, teidän tulee pystyttää Ebalinvuorelle kivet ... rakentakaa Herran, Jumalanne, alttari kokonaisista luonnonkivistä ja uhratkaa sen päällä polttouhreja Herralle ... Mooses ja leeviläispapit sanoivat Israelin kansalle: 'Olkaa hiljaa, israelilaiset, ja kuunnelkaa! Tänä päivänä teistä on tullut Herran, teidän Jumalanne, kansa."'

Arkeologille yhtymäkohta Raamatun ja arkeologisen löydöksen välillä on jännittävä, kenties innoittavakin, mutta samalla vaarallinen kuin miinakenttä. Arkeologiasta ei ole yleensä saatu tukea Joosuan aikaisille raamatullisille kertomuksille. Aiemmin on löydetty vain niukalti todisteita siitä, että israelilaiset sotajoukot valloittivat Kanaanin maan, kuten Raamatussa kerrotaan. Siksi on merkittävää, että Zertal on löytänyt konkreettisia arkeologisia todisteita, jotka käyvät yksiin raamatullisen perimätiedon kanssa.

"Niihin aikoihin Joosua rakensi Ebalinvuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle. Alttari rakennettiin kokonaisista luonnonkivistä ..." (Joos 8:30­31).

Kenties Adam Zertal on löytänyt juuri tämän alttarin.

Lähde: Valitut Palat Helmikuu 1991

 

 
 
1.8.2001