Amerikan asutus

 

Tieteellinen 'totuus' on useinkin hyvin suhteellinen ja muuttuva käsite. Tästä hyvä esimerkki on Amerikan mantereen asutukseen liittyvä aineisto. Tiede-lehti (7/2007) tiivistää hyvin tässä asiassa nykyisin vallitsevan tilanteen:

"Ennen me kaikki tiesimme, miten Amerikka sai asukkaansa. Tätä nykyä tutkijatkaan eivät tiedä edes sitä, milloin ensimmäiset ihmiset astuivat Amerikan kamaralle, saati sitä, mistä he sinne tulivat"

1920- ja 1930- luvun taitteessa löydettiin New Mexicosta ja myöhemmin eri puolilta Yhdysvaltoja biisonin ja mammutin luiden seasta piikivisiä keihäänkärkiä. Löydöt viittasivat siihen, että näiden alueiden väestöllä oli ollut yhteinen elintapa ja kulttuuri. Se nimettiin rikkaimman löytöpaikan mukaan Clovisin kulttuuriksi.

"1950-luvulla arkeologit saivat käyttöönsä tuolloin vielä uuden uutukaisen radiohiilimenetelmän Kun se tuotti Clovisin iäksi 13 300 vuotta, Amerikan asuttaminen ankkuroitiin tähän ajoitukseen ja Clovisin paleointiaanit julistettiin kaikkien Amerikan alkuperäiskansojen esivanhemmiksi."

Uudet arkeologiset löydöt ovat kuitenkin täysin kyseenalaistaneet tämän vallitsevan paradigman. Lukuisten tutkijoiden toimesta on tuotu esiin uusia teorioita siitä, mistä ja milloin ensimmäiset ihmiset tulivat Amerikan mantereelle. Clovisin kerrotaan saaneen jo satoja haastajia! Tiede -lehti mainitsee niistä muutamia:

Mesa, Alaska. Amerikan asuttajien viralliselta muuttoreitiltä on hakemalla haettu Clovisin kulttuurin edeltäjiä. Siperiasta ei ole löytynyt yhtään kelvollista todistetta, ja Alaskassakin saalis on laiha. Mesan metsästysleiri on tällä tietämällä ainoa paikka, joka kunnolla sopii kuvaan. Täkäläiset biisoninmetsästäjät ovat tehneet keihäänkärkiään samalla tekniikalla kuin Clovisin paleointiaanit. Ajoitukset 11 150-13 500 vuotta. Päätutkija Michael Kunz, Alaskan maan hallintavirasto.

Meadowcroft, Pennsylvania. Vuodesta 1973 tutkittu kalliosuoja on vanhimpia Clovis ensin -otaksuman haastajia ja sieltä kertynyt arkeologinen aineisto Amerikan mantereen mittavimpia: miljoonia eläinten ja kasvien jäännöksiä, lähes 200 tulisijaa ja yli 20 000 esinettä, joiden joukossa on myös muinaista keramiikkaa ja nahkamattojen suikaleita. Ajoitukset 17 500-25 000 vuotta. Päätutkija James Adovasio, Mercyhurst College.

Cactus Hill, Virginia. 1990-luvun alussa käynnistyneet kaivaukset ovat tuottaneet runsaasti eläinten luita, kekäleitä, siemenkotia ja noin 600 kvartsiittiveistä, -kaavinta ja -heittokärkeä, jotka on muotonsa perusteella tulkittu Clovisin esineiden prototyypeiksi. Ajoitukset 18 200-20 100 vuotta. Päätutkija Joseph McAvoy, Nottoway River Survey.

Topper, Etelä-Carolina. Savannahjoen rantatöyrään Topperia pidettiin tyypillisenä Clovisin kulttuurin asuinpaikkana, kunnes 1998 saatiin vihiä vanhemmista kerrostumista. Työt jatkuivat, ja 2004 maan uumenista putkahti vastaan kiviesineitä ja nuotiotulessa hiiltyneitä tammen, männyn ja kirsikkapuun jäännöksiä, jotka viittasivat suorastaan kuohuttavan varhaiseen ihmistoimintaan. Ajoitukset 15 500-51 700 vuotta. Päätutkija Albert Goodyear, Etelä-Carolinan yliopisto.

Oro Grande, New Mexico. Haastaja Clovisin naapurista. Sacramenton vuorilla sijaitsevassa luolassa on ikivanhoja keihäänkärkiä. Muista merkeistä päätellen luolaa on käytetty kesäisenä metsästysleirinä. Ajoitukset 24 000-38 000 vuotta. Päätutkija Richard MacNeish, Peabody-säätiö.

Tlapacoya, Meksiko. Toinen jo vanha Clovisin haastaja, 1960-ja 1970-luvun tietöissä paljastunut asuinpaikka. Löytösaalis käsittää enimmäkseen tulisijoista poimittuja karhun-ja kauriinluita. Esineistä hienoin on obsidiaaniveitsi. Ajoitukset 26 100-28 600 vuotta. Päätutkijat Jose Luis Lorenzo ja Lorena Mirambell, Meksikon yliopisto.

Valsequillo, Meksiko. Amerikan arkeologian uusin taistelutanner on Valsequillonjärvi, jonka muinaiselta rannalta löytyi vuonna 2003 yli 160 kivettynyttä jalanjälkeä. Hypoteesin mukaan ne jätti ihmisjoukko, joka pakeni Toluquilla-tulivuoren ammoista purkausta. Ajoitukset 38 000-40 000 vuotta. Päätutkija Silvia Gonzales, John Moores -yliopisto.

Tulum, Meksiko. Nykyisin veden alla olevista Jukatanin niemimaan luolista löytyi 2002 kolme luurankoa, joiden arveltiin olevan suurin piirtein samoilta ajoilta kuin Clovisin asutus. Loppukeväästä valmistuneet laboratorioanalyysit osoittavat, että vanhin vainaja eli paljon ennen Clovisin aikoja. Ajoitukset 10 000, 12 000 ja 14 500 vuotta. Päätutkijat Arturo Gonzales ja Carmen Rojas, Meksikon antropologian ja historian instituutti.

Taima-Taima, Venezuela. Ensimmäinen eteläisen Amerikan naula Clovisin arkkuun. Kun tämä muinainen eläinten teurastuspaikka 1959 löytyi, se näytti istuvan mainiosti Clovisin mammutinmetsästäjien arkkityyppiin. Tarkemmissa tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, ettei Clovisin kulttuuri mitenkään voinut olla tämän metsästyskulttuurin äitikulttuuri. Sen enempää esineistö kuin ajoituskaan eivät passanneet. Yhdysvalloissa havainnot tyrmättiin vedoten eteläamerikkalaisten tutkijoiden taitamattomuuteen. Kun löydöistä oli riidelty lähes 20 vuotta, venezuelalaiset saivat Kanadasta "uskottavia" apuvoimia: yhdysvaltalaisten pettymykseksi nämä vahvistivat alkuperäiset tulokset. Ajoitukset 14 600-15 500 vuotta. Päätutkijat Jose Maria Cruxent, Venezuelan tiedeinstituutti Ivic, Alan Bryan ja Ruth Gruhn, Albertan yliopisto.

Tibitó, Kolumbia. Andien ylätasangolla 2,3 kilometrin korkeudessa sijaitseva asuinpaikka on esimerkki siitä, että ihmiset jo kauan sitten sopeutuivat myös korkeaan ilmanalaan. Tibit61aiset ovat viettäneet vaatimatonta metsästäjä-keräilijöiden elämää. Kaikki kiviesineet ovat hyvin yksinkertaisia, joten täällä ei ollut kuultukaan Clovisista tai sen kiventyöstömenetelmistä. Ajoitus 13 700 vuotta. Päätutkija Gonzalo CorreaII, Kolumbian yliopisto.

Pachamachay, Peru. Ihmisiä oleskeli jopa Andien nykyisten asukkaiden elinkorkeuksilla, yli neljässä kilometrissä. Luuröykkiöiden perusteella elantokin on hankittu samasta lähteestä, laamoista, joskin eläimet olivat vielä saaliseläimiä. Ajoitus 13 800 vuotta. Päätutkija John Rick, Stanfordin yliopisto.

Quebrada Jaguay, Peru. Ruoantähteet ja kuivatun kalan ja simpukoiden säilytyskuopat kertovat, ettei täällä elänyt suurriistan metsästäjiä vaan kalastajia. Talteen saadut esineet rajoittuvat pariin rikkoutuneeseen tai kenties kesken jääneeseen kivikaluun, sillä asukkaat valmistivat pyyntivälineensä ja tarve-esineensä herkästi tuhoutuvasta orgaanisesta materiaalista. Nyt elottomalla autiomaarannalla kasvoi muinoin puita, pensaita ja ruokoja. Ajoitukset 12 500-13 050 vuotta. Päätutkija Dan Sandweiss, Mainen yliopisto.

Pedra Pintada, Brasilia. Ensimmäinen Amazonian alueelta löytynyt asutusjäännös yllätti paitsi tutkijansa myös arkeologi piirit. Megafaunan kaatajien ei voitu kuvitella pärjänneen kosteissa metsissä, eikä aluetta siksi ollut tutkittu lainkaan. 1996 alkoi valjeta, että Amazoniaan asettui jo kivikaudella keräilijöitä, jotka söivät hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä, kaloja, liskoja, sammakoita, lintuja ja kotiloita. Ajoitukset 12 760-19 300 vuotta. Päätutkija Anna Roosevelt, IlIinoisin yliopisto.

Pedra Furada, Brasilia. Kalliokatoksissa on häkellyttävän varhain alkaneen ja pitkään jatkuneen oleskelun jälkiä: kivityökaluja, kivistä rakennettuja tulisijoja ja kalliotaidetta abstrakteista kuvioista ihmishahmoihin. Ajoitukset 13 990-55 000 vuotta. Päätutkija Niede Guidon, Fumdham, Amerikan asutuksen museo.

Monte Verde, Chile. Clovisin ensimmäinen virallinen voittaja on Etelä-Amerikan arkeologisten löytöjen aatelia, kiitos turvesuon: sen anaerobiset olot ovat säilyttäneet asutusjäännökset hyvin. Monte Verdestä on kaivettu muinaisen rivitalon perustukset, savesta rakennettuja tulisijoja ja runsaasti ruoantähteitä, jotka osoittavat ihmisten eläneen pääasiassa merenantimilla ja kasveilla. Talteen on saatu paljon myös työkaluja, joissa ei ole merkkiäkään Clovisin tyylistä. Lääkekasvien jäännökset vihjaavat, että yhteisö tunsi noin 160 kilometrin päässä sijainneen kasvupaikan tai hankki yrtit sikäläiseltä väeltä vaihtokaupalla. Ajoitukset 14 700-33 300 vuotta. Nuorimmat ajoitukset hyväksyttiin 1997. Useiden tutkijoiden mielestä kiistattomia todisteita ihmisen läsnäolosta on vähintään 16 000 vuoden takaa. Päätutkija Thomas Dillehay, alkuaan Kentuckyn yliopisto, nykyään Vanderbiltin yliopisto.

Piedra Museo, Argentiina. Patagoniasta on kymmenen viime vuoden aikana löytynyt useita muinaisia asuinpaikkoja. Jääkaudella täällä oli järviä ja lähteitä, joten kulmakunta tarjosi mukavat puitteet. Ruoantähteet kertovat Piedra Museon yhteisön sekä kalastaneen että metsästäneen laamoja ja amerikan hevosia. Ajoitus 15 200 vuotta. Päätutkija Laura Miotti, La Platan yliopisto.

Fell ja Palli Aike, Chile. Magalhäesinsalmen partaalla sijaitsevat luolat ovat eteläisimpiä asutuksen merkkejä muinaisissa Amerikoissa. Esineistön perusteella alue kuuluu ennemmin Tyynenmeren kuin Siperian kulttuuripiiriin. Ajoitus 14 000 vuotta. Päätutkija Luis Alberto Borrero, Buenos Airesin yliopisto.

Tällaisissa asioissa tieteen itseään korjaava ominaisuus toimii juuri niin kuin sen tuleekin. Sen soisi toimivan yhtä hyvin myös silloin, kun sen perimmäinen, materialistinen, evoluutioteoriaan perustuva paradigma asetetaan kyseenalaiseksi.

 
Eräs vaihtoehtoinen teoria Amerikan löytäjästä
www.reformation.org/cabotia.htm
Amerikan ensimmäiset asukkaat tulivatkin Afrikasta?  
 
19.11.07