Ajatuksia tieteellisyydestä

Kuvalähde: Tiede 2000 3/99

Tietoa vai spekulaatiota?

Tieteen harjoittajilla on - muiden kansalaisten tavoin - yleensä jonkinlainen arvomaailma ja maailmankatsomus. Tieteellisen tutkimuksen ihanteena olisi kuitenkin tuottaa arvosidonnaisuuksista vapaata tietoa ja erottaa toisistaan tutkimustulokset ja niistä tehdyt päätelmät. Käytännössä tämä ei aina onnistu; ennalta omaksuttu esinäkemys ohjaa usein liiaksi tutkimusta. Faktat ja fiktiot sekoittuvat. Toisen tutkijan eriävät näkemykset arvotetaan omasta 'totuudesta' lähtien. Jonkin seikan tieteellisyys määräytyy helposti sen mukaan, mikä on mielipiteen esittäjän maailmankatsomus. Niinpä esimerkiksi materialistin mukaan tiedettä on vain se, minkä lähtöoletuksena on materialismi. Uskonnollisen katsomuksen omaavan tieteelliset näkemykset ovat materialistin näkövinkkelistä helposti 'vain uskontoa', riippumatta siitä miten perusteltuja ne ovat tai minkälainen asiantuntemus esittäjällä on.

Tällaista suhtautumista ei voi olla rinnastamatta tapaan, jolla poliittisissa tai uskonnollisissa ääriliikkeissä on suhtauduttu 'luopioihin'. Kun niissä joku arvostettu ja asiantuntijana pidetty henkilö on alkanut ns. ajatella omilla aivoillaan ja todennut puolueensa tai yhteisönsä olevan joissakin asioissa harhateillä, hänen asiantuntemuksensa on yhtäkkiä mennyttä! Hänen vaikuttimensa ja rehellisyytensä kyseenalaistetaan, hänet luokitellaan luopioksi ja takinkääntäjäksi eikä hänen mielipiteilleen anneta enää mitään arvoa. Häneen saatetaan jopa kohdistaa uhkailua ja eriasteista syrjintää.

Tiede on tuottanut valtaisan määrän tutkittua tietoa. Itse tätä tietoa ei ole syytä kiistää, mutta vaikeutena on erottaa, mitä todella tiedetään ja mikä on vain spekulaatiota. Voidaan kysyä, ovatko kaikki tutkimustuloksiin perustuvat johtopäätökset tieteellisiä. Materialisti uskoo niihin johtopäätöksiin jotka tukevat materialismia ja pitää ainoastaan niitä tieteellisinä. Jos uskonnollisen näkemyksen omaava - samoihin tutkimustuloksiin viitaten - tulee toisenlaisiin johtopäätöksiin, hänen päätelmänsä eivät materialistin mielestä ole tiedettä! Todellisuudessa kuitenkin tutkimuksen tai teorian tieteellisyys määräytyy yksinomaan sen perusteella kuinka loogisia ja perusteltuja johtopäätökset ovat.

Tässä tullaankin sitten perusongelmaan. Ketkä määrittävät perustelujen pätevyyden? Ketkäpä muut kuin materialistit, joilla toistaiseksi on hegemonia tiedeyhteisöissä. Koska he ovat etukäteen sitoutuneet materialismiin, he katsovat, ettei sitä kritisoiva tutkimus ole tiedettä! Samalla he myös päättävät siitä, etteivät tällaiset tutkimukset ansaitse (eivätkä niin ollen myöskään saa) julkisuutta arvostetuissa tiedelehdissä ja mediassa. Tästä seuraa noidankehä: kun ensin estetään tutkimukset, on helppo sanoa, ettei 'uskiksilla' ole esittää näyttöjä tieteellisistä julkaisuistaan. Uskonnollisten yhteisöjen itse sponsoroimia tutkimuksia kun ei pidetä tieteenä.

Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kaikkea kristillistä maailmankatsomusta myötäilevää tutkimusta pidetään vähä-arvoisena, ei-tieteellisenä. Materialistisen maailmankatsomuksen nimissä puolestaan voidaan esittää - ja on esitetty - täyttä huuhaata, ilman että esittäjän tai näkemyksen tieteellisyyttä kyseenalaistetaan. Kun sitten uudet tutkimukset aikanaan osoittavat nämä 'tieteelliset tosiasiat' virhepäätelmiksi, asia kuitataan toteamalla: "Tiede vain tutkii asioita, ei anna lopullisia totuuksia." 'Kreationisteilta' kuitenkin odotetaan näitä 'lopullisia' totuuksia. On selvää, että myös luomiseen uskovien, varsinkin maallikkojen taholta, esitetään usein heppoisesti perusteltuja, jopa täysin perustelemattomia väittämiä. Sellaiset joutavatkin roskakoriin. Eri asia on, ellei mitättömiäkään virheitä sallita tai että alustavat tutkimustulokset tuomitaan jo ennakolta uskonnollisiksi höpinöiksi.

Mikä siis on tiedettä? Tämä kysymys koskettaa varsinkin luonnontieteen alueita joilla usein uskonomaisesti valitaan ne asiat ja tahot, joihin halutaan luottaa. Koska materialismi joutuu uskontojen tavoin lähtemään uskonvaraisesta alkuoletuksesta, se on pohjimmiltaan vain toisenlaista uskovaisuutta. Näin ollen se ei itsessään ole sen tieteellisempää kuin kristillinen maailmankatsomus. Erot syntyvät vasta tutkijoiden erilaisen pätevyyden ja tutkimusten sisäisen todistusvoimaisuuden myötä. Materialistisen tieteen julkisessa tiedonvälityksessä saama ylivalta kuitenkin vaikeuttaa puolueettoman tiedon saantia ja siten asioiden objektiivista arviointia. Onneksi on kuitenkin merkkejä siitä, että tilanne saattaa olla vähitellen muuttumassa.

Jos tieteen tavoitteeksi ajatellaan asioiden perimmäisten totuuksien löytäminen (tai ainakin etsiminen), sille olisi vain hyödyksi ottaa vakavasti myös sellainen kritiikki, joka kohdistuu vallitsevaan materialistiseen maailmankuvaan. Siitäkin huolimatta, ettei tuo kritiikki aina kaikilta osin täyttäisi tämän yleisen paradigman vaatimia linjauksia. Ei tunnu järkevältä julistaa joitakin mahdollisia osatekijöitä tarpeettomiksi vain (uskonvaraisen) ennakkonäkemyksen perusteella. Teoriat saadaan kyllä näyttämään siistiltä, kun 'tarpeettomat roskat' lakaistaan maton alle, mutta kyse on silloin itsepetoksesta. Tieteen soisi olevan vapaa sellaisesta.



10.05.04