Ihmeparantaja Arigo

 

Brasilialainen ihmeparantaja Arigo - oikealta nimeltään Jose Pedro de Freitas - oli okkulttisen lääketieteen arvoituksellisimpia hahmoja. Hän syntyi Brasialiassa v. 1918 (toisten lähteiden mukaan v. 1921). Jo kouluikäisenä hän kärsi omituisista aistiharhoista. Joskus ne ilmenivat sokaisevina valoina, toisinaan hän kuuli äänen puhuvan vieraalla kielellä.

Nuorena hän osallistui poliittiseen toimintaan ollen mm. epäinhimillisiä työoloja vastaan protestoivien lakkolaisten johtajana. Noihin aikoihin hän alkoi nähdä unia sairaalan leikkaussalista ja siellä operoivasta kaljupäisestä miehestä, joka puhui lääkäreille ja hoitajille samanlaisella äänellä, minkä hän oli kuullut jo lapsuudessaan. Unet aiheuttivat hänelle kovaa päänsärkyä, minkä johdosta hän kävi usein kirkossa rukoilemassa apua vaivoihinsa.

Unessa hänen näkemänsä tohtori kertoi olevansa ensimmäisen maailmansodan aikana kuollut saksalainen Adolpho Fritz ja että hän oli valinnut Arigon työnsä jatkajaksi. Tämän ahdistus ja päänsäryt lakkaisivat, kun hän omistautuisi sairaiden auttamiseen.
Vuonna 1950 oli vaalivuosi ja tuolloin eräs ehdokkaista, Lucio Bittencourt, pani merkille Arigon innokkuuden työläisten puolustamisessa. Koska vaalitilaisuutta jouduttiin siirtämään, Bittencourt kutsui Arigon yöksi luokseen erääseen hotelliin, missä hän asui. Bittencourt sairasti keuhkosyöpää ja oli saanut lääkäriltä määräyksen mennä heti leikkaukseen. Arigo ei tiennyt mitään hänen sairaudestaan.

Kun Bittencourt oli juuri nukahtamaisillaan, hän näki Arigon tulevan huoneeseen "lasittunut katse silmissään" ja kädessään partaveitsi. Hän alkoi puhua saksalaisittain korostaen, epätavallisella äänellä ja sanoi, että nyt on hätätilanne ja että pitäisi suorittaa leikkaus. Bittencourt menetti tajuntansa ja herättyään hän huomasi pyjamantakkinsa olevan riekaleinen ja verinen ja että hänen kyljessään oli siisti viiltohaava. Hän pukeutui ja meni Arigon huoneeseen. Tämä pani merkille verisen pyjaman ja viiltohaavan ja totesi, että Bittencourtille oli tehty leikkaus. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään mielikuvaa käynnistään Bittencourtin huoneessa ja hän väitti, ettei hänellä ollut mitään tekemistä leikkauksen kanssa. Sitten hän kuitenkin järkyttyi alkaessaan ajatella, että ehkä hän sittenkin oli tehnyt tuon leikkauksen jonkinlaisessa transsitilassa. Hän pelkäsi, että tuo epähygieeninen leikkaus saattaisi olla Bittencourtille vahingollinen ja toivoi, ettei pahoja jälkiseurauksia tulisi.

Bittencourt kävi sitten lääkärillä tarkistuttamassa leikkausjäljet ja otettuaan röntgenkuvia lääkäri totesi, että kasvain oli poistettu "menetelmällä, jota Brasiliassa ei tunnettu" ja että potilaan mahdollisuudet parantua olivat erinomaiset. Vasta tämän jälkeen Bittencourt kertoi lääkärille ja muille siitä, kuka leikkauksen oli suorittanut ja miten se oli tehty.

Kun tapaus levisi julkisuuteen, hänet asetettiin katolisen kirkon painostuksesta syytteeseen "laittoman lääkärintoimen harjoittamisesta."

"Miten te toimintaanne harjoitatte?" kysyi tuomari kuulusteluissa. "Aloitan Isä Meidän -rukouksella", vastasi Arigo. "Sen jälkeen en näe enkä tiedä mistään mitään. Muiden kertoman mukaan kirjoitan lääkemääräyksiä, mutta minulla itselläni ei ole siitä minkäänlaista mielikuvaa." "Entä leikkaukset?" kysyi tuomari. "Niiden laita on samoin. Olen käsittämättömässä tilassa..." "Mutta teette siis sitä, mistä teitä syytetään. Eikö totta?" "Se en ole minä", Arigo vastasi. "Minä vain toimin välittäjänä ihmisten ja tohtori Fritzin hengen välillä."

Arigo ei saanut tuomaria vakuuttuneeksi ja huolimatta siitä, että monet ihmiset todistivat hänen puolestaan, hän sai 15 kuukautta vankeutta ja joutui maksamaan suurehkon sakon. Muutoksenhaku sai kuitenkin aikaan sen, että tuomio alennettiin 8 kuukauteen ja hänelle myönnettiin vuoden koeaika ennen tuomion täytäntöönpanoa, eikä hän saanut enää harjoittaa parantajan ammattiaan. Arigo lopettikin parantamiset ja sen seurauksena päänsäryt alkoivat taas vaivata häntä. Niinpä hän aloitti ne uudestaan salaa. Vuonna 1958 presidentti Kubitcheck myönsi hänelle armahduksen, mutta kun presidentti vaihtui, kirkon virkamiehet ja lääkintäviranomaiset alkoivat taas vaatia häntä syytteeseen. Heidän oli kuitenkin vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat olleet halukkaita todistamaan Ariogoa vastaan.

Tunnettu paranormaalien ilmiöiden tutkija tohtori Andrija Puharic halusi perehtyä Arigon tapaukseen ja pyysi saada tulla katsomaan tämän työskentelyä. Arigo ilmoitti, että Puharich ja hänen kolme kolleegaansa saisivat mielihyvin haastatella häntä ja hänen potilaitaan ja seurata hänen työskentelyään niin kauan kuin halusivat.
Aamuvastaanotolle oli kerääntynyt jo pari sataa ihmistä, ja aluksi Arigo pyysi kaikkia yhtymään Isä Meidän - rukoukseen. Sitten hän poistui hetkeksi ja hänen tultuaan takaisin, Puharich huomasi hämmästyen, että tämän käytös oli täysin muuttunut. Hän oli terävä-ääninen, virallinen ja käskevä ja puhui saksalaisittain murtaen. Puheen joukossa oli välillä saksalaisia sanojakin. Hän kehoitti tarkkailijoita tulemaan ja katselemaan työskentelyään: "Minulla ei ole mitään salattavaa" hän sanoi.

Ensimmäinen potilas oli iäkäs mies, jonka silmässä oli jotain vialla. Arigo tuuppasi miehen seinää vasten, otti käteensä veitsen ja tyrkkäsi sen miehen silmäluomen alle. Puharich oli kauhuissaan, mutta potilaalla ei näyttänyt olevan mitään hätää. Arigo veti sitten veitsen pois silmästä, pyyhkäisi sen terän paitaansa ja sanoi miehelle, että tämä paranisi. Puharich tutki silmän ja totesi, ettei siinä ollut haavaa eikä siitä vuotanut verta. Leikkaus oli kestänyt vain vajaan minuutin.

Arigo työskenteli koko aamun samalla tavoin. Hän ei käyttänyt nukutusaineita eikä huolehtinut desinfioinnista. Hän ei tutkijoiden mukaan myöskään käyttänyt potilaisiinsa suggestiota. Siitä huolimatta he eivät tunteneet kipua ja verenvuoto haavoista oli hyvin vähäistä. Useimmille potilaille Arigo kirjoitti vain lääkemääräyksen ja teki sen nopeasti ja vähääkään epäröimättä. Hän päätti vastaanottonsa kello yksitoista ilmoittaen menevänsä töihin, mutta palaavansa taas iltapäivällä. Tiettävästi hän ei koskaan ottanut maksua potilailtaan.

Tutkijat halusivat varmistua siitä, ettei Arigo ollut silmänkääntötemppujen tekijä, ja niinpä veivät huoneeseen elokuvakameran. Arigo työskenteli kello yhteen asti yöllä. Puharich oli ymmällään ja päätti ruveta itse koekaniiniksi. Hän pyysi Arigoa poistamaan kyynärtaipeessaan olevan hyvänlaatuisen kasvaimen ja tämä suostui siihen epäröimättä. Hän kysyi läsnäolijoilta, oliko kenelläkään mukana hyvänlaatuista taskuveistä ja valitsi sitten yhden tarjotuista. Puharich katsoi, että kamera oli kuvausvalmiina. Arigo pyysi häntä käärimään hihansa ja sanoi, että olisi parempi olla katsomatta operointia. Noin 10 sekuntia myöhemmin Puharich tunsi, miten Arigo pani hänen kämmenelleen jotain märkää ja liukasta. Siinä oli poistettu kasvain. Puharich katsoi käsivarttaan ja näki siinä noin kymmensenttisen siistin viiltohaavan, josta tihkui vain hieman verta. Kipua hän ei tuntenut lainkaan.

Tutkijat lähtivät vielä samana päivänä kotimatkalle ja Puharich tarkkaili haavaa siltä varalta, että se tulehtuisi, koska Arigo ei ollut käyttänyt lainkaan antiseptisiä aineita. Haava parani ja arpeutui nopeasti, vaikka kasvain oli poistettu epähygieenisissä olosuhteissa ja ilman että haavaa olisi ommeltu. Puharich ystävineen katsoi sitten kameran ottamat kuvat, mutta niissä ei näkynyt mitään epäilyttävää.

Tapaus päätyi sanomalehtiin ja sen seurauksena Arigo joutui taas oikeuteen, missä hänet vuonna 1964 tuomittiin 16 kuukaudeksi vankeuteen. Arigon vapauduttua Puharich tuli jälleen hänen luokseen haluten nyt testata, miten hyvin Arigo pystyi tekemään diagnooseja potilaistaan. Koetilanteessa Arigo teki välittömästi sanallisen diagnoosin jokaisesta potilaastaan. Sattuamanvaraisesti valitusta 1000 potilaasta 545 oli tuonut mukanaan virallisen lääkärintodistuksen, ja niiden tiedot olivat yhtäpitävä Arigon diagnoosin kanssa. Kun Puharich tiedusteli Arigolta, miten tämä pystyi tekemään diagnooseja ja ilmaisemaan ne nykyisen lääketieteen termein, Arigo vastasi: "Sehän on helppoa. Kuuntelen vain, mitä tohtori Fritzin ääni sanoo minulle, ja toistan sen."

Kokeiden jatkuessa Puharich toi mukanaan monenlaisia laitteita, joita käytettiin apuna tutkimuksissa. Arigon toimintaa kuvattiin jatkuvasti hänen poistaessan kasvaimia ja hoitaessaan erilaisista vaivoista kärsiviä potilaitaan. Kun todisteet esitettiin asiantuntijoille, he ihmettelivät Arigon kirurgin taitoja ja sitä, että hänen tekemänsä viiltohaavat näyttivät "liimautuvan" kiinni ilman tikkejä.
Arigo eli Jose de Freitas kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1971. Häntä hautaan saattamassa oli 20 000 ihmistä.   Lähde: Mysteerien maailma, Valitut Palat, 1984

Mihin nämä Arigon ihmeelliset kyvyt perustuivat? Yksi vastaus siihen löytyy sivustolta:
http://p4.foorumi.info/ilosamoma/  
 

22.08.2011