Arkeologian löytöjä


Mitä arkeologia sitten on saanut selville? Suomalaisryhmien Israelissa tekemiä kaivauksia johtamassa ollut Eero Junkkaala tekee siitä seuraavan yhteenvedon:

"Raamattu on täynnä paikannimiä, henkilönimiä ja sotakuvauksia. Onko kyseessä todellisen vai fiktiivisen historian kuvaus?

Ensin on sanottava, että useimmat Raamatussa mainitut paikkakunnat on kaivauksissa löydetty ja niissä on ollut asutusta Raamatun kuvaamana aikana (esim. Aharonin kirjassa The Land of the Bible on viittauksia yli 2000 paikannimeen ja kirjassa on yli 1200 raamatunkohtaviitettä). Useat Raamatun kertomat sodat on dokumentoitavissa kaivauskerrostumien perusteella (esim. Hasorin tuho 1200-luvulla eKr., Lakisin taistelu vuonna 701 eKr., Jerusalemin hävitys 586 eKr. jne.). Jopa joidenkin Raamatun henkilöiden nimet on löydetty piirtokirjoituksista (esim. Mesa Moabin kuningas, Ahab Israelin kuningas, useat Assyrian hallitsijat, kuningas Hiskia, jopa Bileam Beorin poika, Baaruk Nerian poika ja viisi muuta Jeremian aikalaista sinettileimoista sekä uusimpana vähän kiisteltykin Daavidin nimilöytö Danin stelassa; Uuden testamentin henkilöistä on löydetty mm. Pontius Pilatuksen ja Kaifaan nimet).

Toisaalta on aivan selvää, että sinänsä varsin sattumanvarainen kaivaustoiminta ei pysty löytämään läheskään kaikkea vanhaa historiaa. Monet jäljet ovat aikojen saatossa myös kuluneet pois. Osa on kovin tulkinnanvaraista ja altista erilaisille selityksille (ns. pots and people -ongelma eli ruukut eivät kerro, kenen ne ovat). On myös kohteita, joissa kaivaustulokset ja Raamatun kuvaus näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Klassisia esimerkkejä ovat esim. Jeriko ja Ai. Arkeologia ei siis pysty vastaamaan läheskään kaikkiin Raamatun historiallisuutta koskeviin kysymyksiin. On kuitenkin todettava, että useimmat Raamatun kuvaamat tapahtumat sopivat erittäin hyvin kaivausten antamaan käsitykseen maan yleisestä historiasta." (Suomen Teologisen Instituutin luentoja, 1997)

 

Raamatun tapahtumia arkeologian valossa.

 

Vanha aika.

Eedenin paratiisia ei ole varsinaisesti löydetty, mutta on viitteitä sen sijainnista juuri niillä seuduilla, missä sen Raamatun mukaan pitäisi olla. Tohtori Juris Zarins on esittänyt, että Eedenin puutarha on Persianlahden pohjukassa vesien alla. Geologiset tutkimukset osoittavat kahden eroosiorotkon, nykyisiltä nimiltään Wadi Rimah ja Wadi Batin, kulkevan muinaisten jokien reittejä. Zarins uskoo, että nämä rotkot ovat Piison -joen jäänteitä ja että nykyinen Persianlahteen laskeva Karun-joki on muinainen Giihon. Raamattu kertoo Eedenissä olleen neljä jokea, joista yksi vielä tunnetaan alkuperäisellä nimellään Eufrat. Paikalta on löydetty jälkiä vanhasta ihmisasutuksesta ja runsaasti eläinten jäännöksiä, merkkeinä seudulla aiemmin vallinneesta runsaasta kasvillisuudesta ja eläimistöstä. (Eedenin neljästä joesta ks. edenrivers.htm)

Mesopotamiasta on löydetty jälkiä myös suurtulvasta - 3 metriä paksu mutakerros, jonka alla oli vanhempaa asutusta. Nykytutkijoiden mukaan tämä tulva olisi kuitenkin tapahtunut kolmannella vuosituhannella eaa, mikä ei sovi yhteen Raamatun vedenpaisuksen tapahtuma-ajan kanssa. Monet teologit uskovat näiden paikallisten tulvien olleen aiheena vedenpaisumusta koskevalle 'myytille'. Raamatullisemmat tutkijat pitävät kuitenkin kiinni siitä, että vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen, ei paikallinen, ja ovat esittäneet monia muita vedenpaisumusta tukevia seikkoja, mutta ne eivät varsinaisesti kuulu arkeologian piiriin.

Varhaisista Raamatun mainitsemista kaupungeista on paikallistettu ja tutkittu mm. Ninive, Babylon, Erek (nyk. Uruk) ja Akkad. Muinaisen Eblan kaupungin raunioista on löydetty suuri joukko (16 500 kpl) kirjoitustauluja, jotka tuovat lisävaloa varhaisiin aikoihin.

Baabelin tornin olemassaolon puolesta todistavat monet zikkurrat- temppelitornien rauniot. Tornit rakennettiin poltetuista savitiilistä käyttäen laastina maapihkaa eli asvalttia sekä sideaineina kaislaa ja setritukkeja. Paikalliset asukkaat polttavat vieläkin tiiliä perinteisin menetelmin sekä keräävät vedestä pintaan nousevaa asvalttia. Babylonissa sijainnut, Marduk-jumalalle omistettu zikkurrat oli massiivinen ja 'taivaita tavoitteleva' rakennelma. Jäljellä olevista raunioista tutkijat ovat päätelleet sen olleen lähes sata metriä korkea. Historioitsija Herodotos kuvailee tornia: "Pyhän alueen keskelle oli rakennettu valtava torni, juurestaan yhtä pitkä ja leveä kuin stadion (185 metriä). Tornin päällä oli toinen torni, sen päällä taas toinen ja niin edelleen aina kahdeksanteen torniin saakka. Ylös vievä ramppi oli rakennettu kiertämään kutakin tornia ulkopuolelta. Keskivaiheilla oli levähdyspaikka ja istuimia." Herodotoksen mukaan huipulla oli pyhäkkö, jossa oli vuode ja kultainen pöytä.

Tämä Mardukille pyhitetty temppelitorni ei kuitenkaan ole Raamatun mainitsema torni, koska se rakennettiin vasta Napopolassarin ja Nebukadnessarin aikana. Raunioita tutkineet arkeologit ovat kuitenkin todenneet, että se on rakennettu paljon vanhemman tornin jäännösten päälle ja on mahdollista, että juuri se saattaisi olla Raamatun mainitsema torni. Napopolassar ja hänen poikansa Nebukadnessar joka tapauksessa jälleenrakensivat osaksi raunioituneen tornin. Esagilin levyksi sanotussa laatassa tornin pohjakerroksen sivun mitaksi annetaan 90 metriä, mikä vastaa arkeologien mittaustulosta 91,5 metriä. Herodotoksen arvio oli siis hieman yläkanttiin. Kserkses hävitti Baabelin tornin vuonna 479 eKr. , ja ilmeisesti paikalliset asukkaat ovat täydentäneet hävitystä ottamalla raunioista tiiliä omiin rakennuksiinsa. Piirtokirjoituksissa Nebukadnessar kehuskelee rakennuttavansa tornin, jonka huippu on ulottuva taivaisiin. Niissä kerrotaan myös hallitsijoiden itse osallistuneen 'peruskiven muuraukseen' eli ensimmäisten tiilien ja laastien kantamiseen. Itseään Babylonian kuninkaiden jälkeläisenä pitänyt Saddam Hussein aloitti Mardukin temppelitornin jälleenrakentamisen, mutta Irakin sota keskeytti sen.

Eräs seikka, mikä jää helposti huomaamatta raamatullisesta Baabelin tornista puhuttaessa, on se Raamatun maininta, jonka mukaan 'he lakkasivat rakentamasta tornia' kielten sekoittumisen jälkeen. Torni ei siis ilmeisesti tullut koskaan valmiiksi, eikä mahdollisesti kovin korkeaksikaan. Elleivät Mardukin temppelin alla olevat vanhemmman tornin jäännökset ole osa alkuperäistä Baabelin tornia, voi olla, ettei sen jäännöksiä löydy enää muualtakaan. Se luultavasti antoi kuitenkin mallin muille myöhemmin rakennetuille torneille.

Lisäys 10.04.09:
  Yle-Teeman dokumentti "Babylonin aarteet" (8.4.09) vahvisti tornin olemassaolon. Tutkijoiden mukaan vielä nykyisinkin nähtävissä olevat jäännökset suuren tornin pohjaosasta ovat nimenomaan alkuperäisen tornin jäänteitä. Dokumentin mukaan yleinen käsitys pyöreästä tornista ei pidä kuitenkaan paikkaansa, sillä tutkimukset ovat osoittaneet sen olleen nelikulmaisen.
  Ohjelmassa tuotiin myös esiin, kuinka perusteellisesti Babylonin kaupunki aikoinaan tuhottiin; jopa antiikin matkailijoiden sanottiin vain kulkeneen sen ohi - ja jopa alueen päällä - tietämättä mitään alla sijainneesta, nykyisen Pariisin kokoisesta kaupungista!
  'Babylonin aarteet' ovat nykyisin museoissa eri puolilla maailmaa. Valitettavasti paikalliset aarteenkeräilijät ovat kaivauksillaan tuhonneet lähes kaiken, mitä kaupungin raunioista on ollut jäljellä. Tätä tuhotyötä edesauttavat rikkaat keräilijät, jotka ovat valmiita maksamaan huomattaviakin summia löydetyistä esineistä.

Patriarkkojen aika

Patriarkkojen tarina alkaa Ur -nimisestä kaupungista. Tämä nykyisen Irakin alueella oleva kaupunki eli arkeologien mukaan loistokkainta aikaansa Sumerin kuninkaan Urnammun perustaman kolmannen dynastian aikana, 2000 -1900 eKr. Patriakka Aabraham lähti Urista ja taivallettuaan lähes tuhat kilometriä saapui pohjoisessa Mesopotamiassa olevaan Harraniin, jonka sijainti siis myös tunnetaan. Pohjois-Mesopotamiassa sijainneen Nuzin kaupungin raunioista on löydetty kiintoisia savitauluja. Nuo 1400-luvulta eKr. peräisin olevat tekstit vahvistavat esim. sen, että lapsettoman vaimon aviomiehen oli tapana hankkia lapsia vaimonsa palvelijatteren kanssa, kuten Aabrahan ja Jaakob tekivät. Myös kuolivuoteella tapahtunut siunaaminen Jaakobin tapaan oli yleistä ja sitä ilmeisesti pidettiin peruuttamattomana, jopa - kuten Jaakobin kohdalla - petostapauksessa. Arkeologia on vahvistanut myös Raamatun Kanaanin maata koskevat kuvaukset paikkansapitäviksi. Muinaisten kanaanilaisten rikas kulttuuri, monet jumalat ja palvontamenot ovat olleet juuri sellaisia, kuin Raamattu kuvaa. Mielenkiintoisen lisänsä tämän alueen oloja koskeviin tietoihin tuo erään Aabrahamin aikalaisen, Palestiinassa pakolaisena eläneen egyptiläisen Sinuhen kertomus:

"Se oli hyvä maa. Siellä oli viikunoita ja viiniköynnöksiä. Siellä oli enemmän viiniä kuin vettä. Sen hunaja oli runsasta, oliivit ylenpalttisia. Kaikkia (lajeja) hedelmiä oli sen puissa... Siellä oli ohraa ja vehnää ja rajattomasti (joka lajia) karjaa. Minulle leivottiin päivittäin leipää ja viini oli jokapäiväinen juoma ja (ruokana) keitetty liha ja paistetut linnut..."

Tämä Sinuhe oli esikuvana Mika Waltarin 'Sinuhe Egyptiläiselle'. Waltari tosin sijoitti sankarinsa paljon myöhäisempään ajankohtaan. Beni Hasanista, Egyptissä on löytynyt myös v. 1900 eKr. peräisin oleva hautamaalaus, jossa kuvataan maahan saapuneita seemiläisiä. Kuvassa nämä eivät ole sellaista rääsyistä joukkoa, joksi heidät usein kuvataan, vaan hyvin pukeutuneita miehiä ja naisia lapsineen, aaseineen, tavaroineen ja soittimineen.

Arkeologisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että Kuolleenmeren eteläinen osa oli kerran kuivaa maata ja alueella oli kukoistavia kyliä ja kaupunkeja. Tutkijat ovat arvelleet, että maanjäristys olisi voinut aiheuttaa maan vajoamista ja meren leviämistä etelään, jolloin kaupungit kuten Sodoma ja Gomorra, olisivat tuhoutuneet ja maa jäänyt hedelmättömäksi. Vielä tänäänkin matkailijat hämmästelevät alueen suolakerrostumia ja muistelevat Lootin vaimon muuttumista suolapatsaaksi
(ks. /www.kolumbus.fi/petteri.haipola/raamattu/sodoma.pdf)

Egypti ja nälänhätä.

Kertomusta heprealaisen orjan, Joosefin kohoamisesta Egyptin faraon korkeimmaksi hallintomieheksi tutkijat pitävät täysin mahdollisena. Tapahtuma todennäköisesti sattui aikana, jolloin Egyptiä hallitsivat vierasmaalaiset hyksos -kuninkaat, joten on uskottavaa, että heprealaiseen voitiin luottaa enemmän kuin egyptiläisiin, jotka vihasivat näitä valloittajia. Myös esim. ne arvonimet, joita Joosef sai Potifarilta ja faraolta, ovat suoria käännöksiä egyptiläisistä virkanimityksistä.
  Raamatun kertomus pakkotyöstä, johon israelilaiset pakotettiin, sopii myös siihen, että farao Seti I rakennutti itselleen uuden hallintokaupungin, Avariksen, Niilin suistoon Gooseniin, jossa heprealaiset asuivat ja myöhemmin hänen poikansa Ramses II jälleenrakensi kaupungin joka hänen kunniakseen sai uuden nimen: Ramses.

Egyptistä on löydetty kiveen hakattu kertomus, jossa farao Djoser sanoo:

"Olin ahdingossa Suurella valtaistuimella, ja palatsissaolijat kärsivät suuresta pahuudesta, sillä Niilin tulva ei ollut noussut ajallaan seitsemään vuoteen. Viljaa oli niukasti, hedelmät kuivuivat, ja kaikesta syötävästä oli pulaa. Kaikki ryöstelivät lähimpiään."

Yleisen arkeologisen ajanlaskun mukaan tämän nälänhädän ajankohta ei täsmää 1. Moos. kirjan kertoman nälänhädän kanssa, koska tämä farao hallitsi paljon ennen Joosefin aikoja. Jotkut arkeologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Egyptin historian ajoituksessa saattaa olla virhe. Eräät tutkijat ovat puolestaan löytäneet viitteitä siitä, että nälänhädän syynä saattoi olla myös Niilin liiallinen tulviminen, jolloin vesi viipyi liian kauan pelloilla aiheuttaen sadon tuhoutumisen.

'Punaisen meren' ylitys

On huomattava, ettei Raamattu puhu Punaisesta merestä vaan paikasta nimeltä Jam Suf, (suom. Raamatussa 'Kaislameri') joka todennäköisesti oli Akaban lahti. Sen pohjasta eräät tutkijat ovat väittäneet löytäneensä mm. jäänteitä Mooseksen ajan egyptiläistä tyyppiä olevista kärrynpyöristä, mitkä teoriassa saattaisivat olla faraon sotajoukkojen jäännöksiä. Valitettavasti näiden löydösten todenperäisyys on kiistanalainen. Geologit ja arkeologit ovat myös selvittäneet, että Jordan-joen alueella on tapahtunut maanjäristyksiä 2000 vuoden ajan ja kymmenessä tapauksessa Jordanin virtaus on pysähtynyt päiväksi tai kahdeksi mutavyöryjen takia. Tämä voisi olla yhtenä selityksenä tapaukselle, jossa israelilaiset Joosuan johdolla ylittivät kävellen Jordanin liitonarkkua kantaen (Joos. 3:16). Muinaisesta Sikemin kaupungista on löydetty kivinen muistomerkki, jonka monet arkeologit uskovat olevan Joosuan pystyttämä (Joos. 24:26, 27). Myös Ebal-vuorelta löytyneen muinaisen alttarin uskotaan olevan Joosuan pystyttämä.
  (Ks. Lennart Möllerin luento: www.youtube.com/   sekä Ron Wyattin tutkimuksia: http://fkf.net/RonWyatt/)


Exoduksen kulkureitti RonWyattin mukaan

Siinain vuoren

sijainnista ei olla täysin varmoja, useitakin vaihtoehtoja on esitetty. Tutkijat pitävät nykyään todennäköisimpänä Siinain niemimaan eteläpäässä sijaitsevaa Jabal Musaa (=Mooseksen vuori), jota myös perinteisesti pidetään Raamatun mainitsemana vuorena, tai jotain sen läheisyydessä olevaa vuorta. Näiden vuorien on arveltu olleen joskus tuliperäisiä, mikä joidenkin mukaan selittäisi sen, miten israelilaiset Egyptistä lähdettyään suunnistivat päivällä pilvenpatsaan (savupatsaan) ja yöllä tulenpatsaan mukaan. (2 Moos. 13:21-22)

Israelin myöhemmät vaiheet.

Kanaanin valloituksen ajalta on paljon arkeologisia löytöjä, jotka kertovat kaupunkien tuhoutumisesta ja uuden kulttuurin alkamisesta. Samoin kuningasten ajalta on arkeologisia kaivauksia nähtävissä erittäin runsaasti. Salomon suuret rakennusprojektit Haasorissa, Megiddossa ja Geeserissä (1 Kun 9:15) on kaivettu esiin. Laakiin kaivaukset kertovat monia yksityiskohtia tuon Juudan varustetun kaupungin taisteluista sekä assyrialaisia vastaan v. 701 eKr (Jes 36:1,2) että babylonialaisia vastaan v. 586 eKr. Jerusalemissa voidaan kävellä Hiskian rakennuttamaa tunnelia pitkin (2 Kun 20:20) tai katsella samalta ajalta peräisin olevaa muurin kulmaa nykyisen Vanhan kaupungin juutalaiskorttelin alueella. Daanissa voidaan seistä Jerobeam I:n rakennuttamassa kaupungin portissa ja ihmetellä suurta alttarirakennelmaa (1 Kun 12:29). Samarian kaupungin raunioilla matkailijan silmien edessä on Israelin kuninkaiden Omrin ja Aahabin kätten jäljet (1 Kun 16:24 ja 29). Luetteloa voisi jatkaa pitkälle. ( SLEY:n luentoja / E. Junkkaala)

Mainittakoon lisäksi, että kaikki Raamatun mainitsemat kansat, kuten edomilaiset, filistealaiset, moabilaiset, heettiläiset ym. ovat nekin olleet todellisia kansoja ja heimoja. Raamatun mainintoja heettiläisistä pidettiin pitkään mytologiana, kunnes 1900 -luvun alussa Turkissa sijaitsevan muinaisen Hattusasin raunioita (nyk. Bogazkalen luona) tutkittaessa heidän historiansa alkoi selvitä. Heettiläisten valta-alueen todettiin ulottuneen aikoinaan melko laajalle alueelle Kanaanista Pohjois-Syyriaan asti.

Daniel ja Belsassar.

Danielin kirjan kirjoittajasta ja historiallisuudesta on kiistelty satoja vuosia. Yleinen käsitys nykyään on, että kirjan on kirjoitttanut joku Danielin nimeä käyttävä tuntematon kirjoittaja 160 -luvulla eKr. eikä 500 -luvulla eKr. niinkuin kirja itse antaa ymmärtää. Belsassariakin pidettiin aikoinaan täysin keksittynä henkilönä, kunnes selvisi että hän on todella elänyt ja hallinnut Babyloniassa isänsä sijaisena tämän Teemassa olon aikana. Vieläkin keskustelua aiheuttaa se, että babylonialaislähteiden mukaan kuningas Nebukadnessar ei ollut Belsassarin luonnollinen isä, kuten Danielin kirjasta voisi päätellä sekä se, ettei Nebukadnessarin seitsemän vuoden mielisairaudesta ole mitään mainintoja Babylonialaisissa lähteissä. Sen sijaan niissä kerrotaan Belsassarin isän, Nabonidin hallintatavoista joita ajoittain luonnehditaan lähes mielipuolisiksi. Lisäpontta kriittisille tutkijoille on antanut se, että Daniel tiesi niin hyvin myöhemmät Antiokus IV Epifanes -nimisen valloittajakuninkaan aikaan liittyvät tapahtumat. Profeetta ei siis olisikaan osannut ennustaa näitä asioita, vaan kirjoitti niistä jälkikäteen! Danielin kirja olisi siis ennustukseksi väärennettyä historiaa!

Mutta miksi tällaiset väärennykset olisi lisätty pyhien kirjoitusten joukkoon? Nehän olisi pitänyt lisätä sinne pappien myötävaikutuksella, mikä ei tunnu oikein uskottavalta, kun muistetaan, ettei kaanoniin hyväksytty esim. Makkabealaiskirjoja, jotka kertovat juuri niistä tapahtumista, joihin Danielin ennustukset osaksi viittaavat. Siirakin kirjaa ei hyväksytty, vaikka kirjoittaja oli tunnettu, hurskas ja arvostettu kirjanoppinut, eikä liioin Danielin kirjan apokryfisiä lisäyksiä. Sellaisenkin kirjan kuin Laulujen laulu (ent. Korkea veisu) kuulumista kaanoniin epäröitiin viimeiseen asti. Tiedetään myös, että jo ensimmäisellä vuosisadalla ennen Jeesuksen syntymää Juudeassa tehtiin laskelmia Messiaan tulosta; tässä kunnostautuivat erityisesti Qumranin essealaisyhteisön munkit. Ja nuo laskelmat perustuivat juuri Danielin kirjan ennustukseen seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta. Ei näitä laskelmia varmasti olisi tehty väärennetyn tekstin pohjalta, eikä ole uskottavaa että tieto niiden epäaitoudesta olisi pysynyt salassa tai unohtunut muutamassa vuosikymmenessä. Mitä Belsassariin tulee, on mielenkiintoista, että myös apokryfinen Baarukin kirja mainitsee Nebukadnessarin hänen isäkseen.

Saksalainen Gerhard Maier mainitsee laajassa ja perusteellisessa Dan:n kommentaarissaan v:lta 1982 kymmenen näkökohtaa, joilla Dan:n historiallinen luotettavuus on kiistetty, ja kritikoi niitä. Sitten hän esittää seuraavat kaksikymmentä perustelua kirjan historiallisen luotettavuuden puolesta.

  1. Dan 1:1-7:n kertomuksen v. 605 eKr tapahtuneesta juutalaisten panttivankien ja Jerusalemin temppelin esineiden viemisestä Babyloniaan ennen vv. 597/587 eKr vahvistaa babylonialainen kirjailija Berossus.
  2. Dan 1:3-4 esittää, että juutalaisten panttivankien tuli olla "sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia". Samantapaiset vaatimukset esittää babylonialainen teksti tulevaisuuden ennustajille.
  3. Dan 1:4-5 kuvaa Danielin ja hänen tovereidensa koulutusta: "Kuningas käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta" ja "kasvattaa heitä kolme vuotta". Babylonialaisessa tekstissä kerrotaan nuoren papin t. ennustajan koulutuksesta samaan tapaan.
  4. Dan 1:5, 8, 10, 16 kertoo koulutukseen kuuluneesta kuninkaan suorittamasta viinien valitsemisesta. Babylonialainen piirtokirjoitus kertoo, että kuningas Nebukadnessar valitsi uhripidoissa itse viinit.
  5. Nebukadnessarin hurskautta kuvataan senaikaisissa babylonialaisissa lähteissä aivan samanlaiseksi kuin Dan:ssa.
  6. Dan 2-5:n kuvaukset unien ja merkkien merkityksestä kuninkaille vastaavat babylonialaisten tekstien kuvauksia niistä.
  7. Dan 2:2, 27; 4:4 kuvaavat merkkienselittäjien, ennustajien ja pappien luokkia, jollaisia tunnetaan babylonialaisista teksteistä.
  8. Dan 3:5, 7, 10, 15 kuvaavat monien soittimien käyttöä Nebukadnessarin teettämän kuvapatsaan vihkimisjuhlassa. Musiikki oli babylonialaisten uskonnollisissa juhlissa keskeisessä asemassa.
  9. Dan 3:21:n kuvaamat vaatteet tunnetaan kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen esityksestä.
  10. Jer 29:21-23 kertoo, että Nebukadnessar - kuten jo kuuluisa lainsäätäjäkuningas Hammurabi (1958-1916 eKr) - käytti tulta rangaistuksena (Dan 3), minkä Hes 23:25 vahvistaa.
  11. Nebukadnessarin "minä"-tyyli (Dan 4) vastaa Lähi-idän kuninkaiden piirtokirjoituslausumia.
  12. Nebukadnessarin lausuma: "Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen rakentanut" (Dan 4:27) vastaa todellisuutta ja babylonialaista piirtokirjoitusta.
  13. Dan 5 kertoo Belsassarista kruununprinssinä.
  14. Dan 5:7, 16, 29 esittävät Danielin "arvossa kolmantena valtakunnassa" Nabonidin ja Belsassarin jälkeen.
  15. Dan 5:2-3:n mukaan naisia osallistui Belsassarin pitoihin toisin kuin persialaisten pitoihin (Est 1). Naisten asema oli erilainen näissä valtakunnissa.
  16. Babylonian valtakunnan lopusta Raamatun ulkopuoliset historioitsijat kertovat samoin kuin Dan.
  17. Dan 6 kertoo, että myös persialaiset valloittajat ottivat hänet palvelukseensa. Kyyroksesta tiedetään muutoin, että hän käytti aikaisempia virkamiehiä palveluksessaan.
  18. Babylonialaiset kuninkaat muuttivat lakeja mielensä mukaan (Dan 2:12-13, 46, 48), mutta persialaiset hallitsijat sitoutuivat maansa lakiin (Dan 6:9, 13, 16; Est 1:19; 8:8).
  19. Leijonien luolaan heittäminen oli tyypillinen persialainen rangaistus (Dan 6:8).
  20. Kun kriittiset raamatuntutkijat ovat kyseenalaistaneet tai suorastaan hylänneet Raamatun historiallisia tiedonantoja Raamatun ulkopuolisen historiallisen aineiston perusteella, on sama kritiikki suunnattava myös tähän aineistoon. Sekään ei aina ole suinkaan luotettavaa. Siinä on aukkoja ja virheitä, ja se palvelee usein tiettyjä tarkoituksia ja "muuntaa" niiden tähden totuutta. Siksi Raamatun ulkopuolinen aineisto ei perimmältään voi ratkaisevasti kumota eikä vahvistaa Raamatun kuvauksia.
    (Lähde: www.sro.fi/opetuksia/makela/dan_sanoma.htm)

Vanhaa käsitystä Dan:n varhaisesta synnystä (500-luvulla eKr Babyloniassa) puoltavat Maierin mukaan mm. seuraavat seikat, joista moniin useat em. tutkijat myös viittaavat.

  1. Kirjoittaja tuntee erinomaisesti 500-luvun eKr Babylonian.
  2. Kirja itse esittäytyy tuona aikana tehdyksi tulevaisuuden ennustukseksi (2:27-; 4:16-; 5:25-; 7:1-2,28; 8:1-2, 15, 27; 9:2; 10:1; 12:4).
  3. Kirja sopii huonosti Israelin makkabealaisajan yleiseen valtiovallanvastaiseen ilmapiiriin 170-160-luvuille eKr. Siinä ei kapinoida vallanpitäjiä kohtaan, mikä oli makkabealaisille luonteenomaista. Päinvastoin se osoittaa suurta ja nöyrää kuuliaisuutta ja kunnioitusta pakanallisia hallitsijoita kohtaan niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Dan ei olisi voinut olla makkabealaisajan juutalaisten lohduttaja, ellei se olisi todella ollut menneinä aikoina syntynyt tulevaisuuden profetia. Jotkut Dan:n kriitikot ovat sanoneetkin suoraan, että teos on kirjallinen petos, jolla kirjoittaja on tahtonut pettää sen ensimmäiset lukijat vaikkakin heidän parastaan tarkoittaen.
  4. Qumranin yhteisö Kuolleellamerellä (150 eKr - 68 jKr) käytti paljon Dan:a samalla tavoin kuin kaikkia muita VT:n pyhiä, kanonisia kirjoituksia mutta toisin kuin apokryfisiä, kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Sitä lainataan samoin kuin esim. Psalmeja, Jesajaa, Hesekieliä, 5. Mooseksen kirjaa ja 2. Samuelin kirjaa. Yhteisön syntyessä Dan oli siis jo olemassa kanonisena kirjana ja samanarvoisena kuin Mooseksen kirjat ja profeettojenkirjat.
  5. Juutalainen historioitsija Josefus 1.vuosisadalla jKr sijoittaa Dan:n 500-luvulle eKr. Talmud asettaa Danielin Hesekielin, Haggain ja Sakarjan aikalaiseksi 500-luvulle.
  6. UT tuntee "profeetta Danielin" (Matt 24:15) kanonisena kirjana.
  7. Juutalaiset oppineet eivät koskaan ole kiistelleet Dan:n aitoudesta toisin kuin Hesekielin, Saarnaajan, Sananlaskujen ja Laulujen laulun.
  8. VT:n heprealaiseen kaanoniin ei otettu uusia kirjoja 175 eKr kirjoitetun Sirakin kirjan ajan jälkeen, vaikka lopullinen muodollinen kanonisointi tapahtuikin vasta 90 jKr. Jos Dan olisi kirjoitettu sen jälkeen (160-luvulla), se ei olisi päässyt kaanoniin.
  9. Kukaan (juutalainen) makkabealaisajan kirjoittaja ei olisi ajoittanut Danielin Babyloniaan viemistä "Juudan kuninkaan Jojakimin kolmanteen hallitusvuoteen", kuten Dan 1:1 tekee babylonialaista ajanlaskutapaa noudattaen. Juutalaisille nimittäin Jojakimin hallitusvuosi oli neljäs, kuten ilmenee Jer 25:1:stä ja 46:2:sta. Juutalaisessa ja egyptiläisessä laskutavassa hallitsijan valtaistuimelle nousemisen vuosi oli ensimmäinen hallitusvuosi, babylonialaisessa tavassa vasta sitä seuraava.
  10. Jos Dan:n olisi kirjoittanut joku muu kuin Daniel, olisiko juutalaisten seurakunta voinut unohtaa niin merkittävän henkilön?

"Sama kysymys on muuten tehtävä mm. Johanneksen ilmestyksen ja Efesolaiskirjeen kirjoittajan kohdalla. Ellei niitä olisi kirjoittanut apostoli Johannes/apostoli Paavali, kuten monet kriittiset tutkijat väittävät, niin kuka sitten? Kysymys on niin mahtavasta ja syvästi vaikuttaneista hengentuotteista, ettei kuka hyvänsä tuntemattomaksi jäänyt juutalainen tai kristitty olisi voinut sellaisia saada aikaan". (Lähde: Raimo Mäkelän Raamattuluento
www.sro.fi/opetuksia/makela/dan_sanoma.htm)

Kristinuskon synnystä.

Sellaiset aiemmin vallalla olleet käsitykset, että kristinusko olisi syntynyt vasta 300-400 -luvulla jossain Rooman valtakunnan syrjäisessä kolkassa muista uskonnoista saaduista vaikutteista ja ilman mitään historiallista todellisuuspohjaa, on nyttemmin jouduttu hylkäämään. Tutkijoiden enemmistö myöntää, että evankeliumien kirjoittajien on täytynyt olla niiden tapahtumien aikaan ja kyseisissä paikoissa eläneitä ihmisiä, koska he tiesivät niin yksityiskohtaisen tarkasti kaiken: paikkakuntien nimet, vesistöt, kukkulat, kasvillisuuden, henkilöiden nimet ja arvonimet, rakennukset, paikalliset tavat, käytössä olleet raha- ja mittayksiköt sekä monet muut seikat, jotka arkeologia on nyttemmin vahvistanut. Kuten esim. sen, että hautojen suulla oli usein raskas kivi ja että sinne sisään päästäkseen joutui kumartumaan.

Uuden testamentin ajan arkeologisista löydöistä voistaisiin mainita mm. Nabluksessa oleva Syykarin kaivo, Pietarin kodin rauniot Kapernaumissa, Kesareasta löydetty kivipaasi, johon on hakattu Pontius Pilatuksen nimi, Betesdan lammikko, Nasaretin kylä sekä ylipappi Kaifaan maalliset jäännökset. Muita huomattavia löytöjä ovat Aleppon koodeksi ja raamatulliseen viitekehykseen liittyvät muinaisen Eblan arkistot.

Kristinusko erottuu muista maailman uskonnoista juuri historiallisen luonteensa vuoksi. Kaikki Kreikan, Rooman Egyptin, Intian, Persian ja yleensä itämaiden uskonnot perustuivat ajattelulle ja mietiskelylle eivätkä yrittäneetkään luoda itselleen historiallista perustaa.

Joitakin esimerkkejä:

Pilatuksen vaimo.
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että Pontius Pilatuksella oli vaimo mukanaan Juudeassa. Tämä yksityiskohta aiheutti paljon polemiikkia, kunnes saatiin selville, että se heijastaa historiallista todellisuutta. Vähän ennen Jeesuksen aikoja roomalaiset virkamiehet olivat saaneet luvan viedä myös perheensä virkapaikkoihinsa maakuntiin, kun se sitä ennen oli kiellettyä.

Kyproksen käskynhaltija.
Apt. 13: luvussa kerrotaan Kyproksen käskynhaltijasta (proconsul) Sergius Pauluksesta. Ja arvostelijat hykertelivät käsiään vahingoniloisina, sillä Rooman Kyproksen edustajana hänellä olisi säännönmukaisesti ollut oikeus arvonimeen "propraetor". Sitten löytyi Pafos-saaren länsiosasta roomalaisaikainen kaiverrus, jossa juuri Sergius Paulukseen liitetään maininta "proconsul".

Tessalonikan hallitusmiehet.
Apostolien teot käyttää Tessalonikan hallitusmiehistä nimitystä "polytarchos", jota ei tunnettu mistään muualta. Sitä pidettiinkin täysin keksittynä kunnes viime aikoina (ennen vuotta 1980) suoritetuissa kaivauksissa on löydetty lähes parikymmentä kaiverrusta, joissa Tessalonikan hallitusmiehiä kutsutaan juuri tuolla nimellä.

Muita yksityiskohtia.
Apostolien teot tietävät senkin, että Efesossa kulttimenoja ja näytöksiä johtavia lainoppineita kutsuttiin nimellä "asiarchos" ja että saman kaupungin päällikköä, joka myös toimi yleisenä notaarina, kutsuttiin "kansleriksi", että Claudius Lysias oli päällikkönä ("kohortin tribuuni") Felixin aikaisessa Jerusalemissa ja että monimutkaisten hallinnollisten järjestelyjen jälkeen Akaian maakunnasta vsta 44 Jkr. lähtien tuli "prokonsulimaakunta", jota siis hallitsi käskynhaltija, "proconsul" ... ja että hänen nimensä Paavalin sinne saapuessa oli Gallion. Historiantutkimus ja arkeologia ovat säännöllisesti todenneet nämä tiedot paikkansapitäviksi.

Betesdan lammikko ja pylväskäytävä.
"Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytavää" (Joh.5)
  On mahdotonta pitää lukua kaikista niistä mytologisista tulkinnoista, joihin nämä sanat ovat antaneet virikkeen. Joka tapauksessa allas viisine pylväikköineen oli ehdottomasti vertauskuvallinen ilmaisu: Israelin viisi heimoa, Vanhan Testamentin viisi ensimmäistä kirjaa, juutalaisen kabbalan numero 5, joka merkitsi ihmissielun kykyjä, Jahven käden viisi sormea, Taivaan Kaupungin viisi porttia... Tässa muutamia mytologien esittämistä arvailuista, joiden avulla evankeliumien sanoma yritettiin yhdistää itämaisiin uskontoihin ja menoihin. Hämmästys olikin suuri, kun Lammasportiksi tunnistetun Jerusalemin muinaisen portin vierestä paljastui kaivauksissa suuri allas. Siinä oli tosiaankin viisi pylväskäytävää. Saksalaisten mytologien mahtavista tieteellisistä teoksista Betesdan lammikko siirtyi Jerusalemin turistikarttoihin.

Nasaret ja Pilatus
Entä sitten Nasaret-niminen paikkakunta Galileassa? Sitä ei mainita kertaakaan Vanhassa Testamentissa eikä edes sen vanhoissa tulkinnoissa. Niinpä Jeesuksesta käytetty nimitys "Nasaretilainen" sai mytologien mielikuvituksen laukkaamaan. Kyseessä täytyi olla vertauskuvallinen ilmaus.
  Vuonna 1962 Avi Jonahin johtama israelilainien arkeologiryhmä suoritti kaivauksia Cesarea Marittimassa, roomalaisten maaherrojen kesäpalatsissa. Sen raunioista he löysivät harmaan marmorilaatan, jossa oli hebreankielistä kirjoitusta. Sen on todettu olevan vähintään 300-luvulta eKr., ja siihen on kaiverrettu juuri Nasaretin nimi.
  Kaikki Nasaretia koskevat mytologiset tulkinnat joutuivat kertaheitolla roskakoriin.. .vaikkakin kaikki 'tieteilijät' eivät näytä saaneen siitä tietoa. Vielä v. 1974 julkaistussa Jeesuksen elämäkerrassa (M.Craveri) väitetään, ettei Nasaretin olemassaolosta ole mitään tietoa. Niinpä Jeesuksesta Käytetty nimitys viittaisikin arameankieliseen sanaan "nazira" (naimattomuuslupauksen tehnyt), tai ehkä se viittasi syyrialaiseen sanaan "nasaya", "jumalan suojelema". Tai ehkä sen pohjana oli sana netser", "vesa"....

Jerusalemin arkeologisessa museossa on toinenkin samoista raunioista löydetty opettavainen kivenpala. Se löydettiin v. 1961 ja siinä esiintyy Pontius Pilatuksen nimi ja siitä ilmenee myös hänen virka-asemansa (praefectus). ( Jeesus Nasaretilaisen arvoitus)

Lähteitä mm.:

Vittorio Messori, Jeesus Nasaretilaisen arvoitus, Kirjapaja 1981
Raamatun maailma, Valitut Palat 1981
Raamatun salaisuudet, Valitut Palat 1994
Eero Junkkaalan luennot STI:n ja SLEY:n web-sivuilla


Lisäyksiä:

03.06.04

Arkeologit ovat viime aikoina suorittaneet tutkimuksia mm. tarunomaisen Saban ja muinaisen Persian pääkaupungin, Persepoliksen alueilla. Sabasta on saatu selville, että siellä todella on ollut kuningatar, jopa useampia. Sabalaisen vallanperimyskäytännön mukaan kuninkaan puoliso tai tytär peri vallan, ellei sopivaa miespuolista perillistä ollut.
 Tutkijat pitävät myös täysin uskottavana Raamatussa mainittua Saban kuningattaren vierailua Salomon luo. Heidän mielestään kyseessä oli alueen tuolloisen poliittisen tilanteen kannalta hyvin ymmärrettävä valtiovierailu, jonka tarkoituksena oli solmia ystävällismieliset kauppa- ja valtiosuhteet mahtavaan Israelin valtakuntaan. Saba itse oli rikastunut suitsukkeella, jota saatiin ainoastaan sen alueella kasvavista puista, ja oli pelättävissä, että tämä kultaakin kalliimpi hajuste houkuttelisi hyökkääjiä. Vahva liittolainen oli siksi maalle suureksi eduksi. Tutkijoiden mukaan on myös täysin mahdollista, että huhut Salomon loistosta ja viisaudesta myötävaikuttivat kyseiseen valtiovierailuun.

Persepoliksen raunioista löytyneet nuolenpäätekstit puolestaan kertoivat persialaisten hallitsijoiden olleen sivistyneitä ja suvaitsevaisia, eikä suinkaan sellaisia julmia barbaarereja, joiksi antiikin kreikkalaiset heidät kuvailivat. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä VT:n Esterin kirja kertoo kuningas Ahasveroksen suhtautumisesta Persiassa oleviin juutalaisiin pakkosiirtolaisiin. Esterin kirjassa Ahasveros kuvataan ankaraksi mutta oikeudenmukaiseksi hallitsijaksi.

19.12.05

Myös Raamatun mainitseman filistealaisen sankarin, Goljatin historiallisuutta on tutkittu. Arkeologit päätyivät pitämään häntä koskevaa Raamatun kertomusta historiallisena tapahtumana. Oheiset kuvat arkeologisista kaivauksista osoittavat nekin puolestaan, että jättiläisiä on todella ollut maan päällä.

16.07.07

Raamattu sisältää yli 50 mainintaa heettiläisistä. Tämän kansan historiallista todenperäisyyttä epäiltiin aikoinaan, koska antiikin historiankirjoittajat eivät tunteneet lainkaan heettiläisiä. Heettiläisten historia on kuitenkin selvitetty 1900- ja 2000 -luvuilla hyvinkin tarkkaan, minkä mahdollisti heidän valtakuntansa muinaisen pääkaupungin Hattusin ja sen laajan savitaulukirjaston löytö.

Heettiläiset tekivät 1600 -luvulla eaa. ryöstöretken Babyloniin, mutta eivät onnistuneet ottamaan sitä hallintaansa. 1300 -luvulla valtakunta oli laajimmillaan ja käsitti suurimman osan Anatoliaa (nyk. Turkki), osia Syyriasta ja Kanaanista. V. 1274 eaa he hyökkäsivät Egyptiä vastaan (Kadeshin taistelu), mutta eivät onnistuneet valloittamaan sitä. 1100 -luvulla eaa valtakunta hajosi sisällissotien seurauksena. (TV1, 15.07.07)

07.11.08

TV-dokumentti 06.11.08 Jeesuksen ajan Jerusalemista vahvisti vakuuttavasti lukuisten evankeliumeissa kerrottujen tapahtumien historiallisuuden. Arkeologit ovat esim. löytäneet jo lähes kaikki evankeliumeissa mainitut paikkakunnat ja todenneet niissä tuolloin vallinneiden olojen vastaavan täysin evankeliumien kertomaa ja sopivan yhteen esim. sen kanssa, mitä Raamattu kertoo Jeesuksen suorittamista ihmeteoista. Dokumentti osoitti jälleen kerran, etteivät evankeliumit ole jälkeenpäin keksittyjä tarinoita vaan todellista historiaa.

Timo Junkkaala sanoo luennossaan 'Mitä tiedämme Jeesuksesta':

"Mistään antiikin teksteistä ei ole säilynyt yhtä paljon vanhoja käsikirjoituksia kuin Uuden testamentin teksteistä. Mitään antiikin tekstejä ei ole tutkittu yhtä perusteellisesti kuin Uuden testamentin tekstejä. Jos yleensä voidaan puhua historiallisesta luotettavuudesta, niin näiden tekstien kohdalla siitä voi puhua.

Jos yleensä voimme sanoa tietävämme historian tapahtumista jotakin, niin voimme sanoa tietävämme, että Jeesus nasaretilainen on elänyt ja että UT:n evankeliumeiden antaman kuva hänestä on luotettava. Voimme tietää, että hän on elänyt, herättänyt huomiota teoilla ja opetuksilla ja että juutalaisten johtajat saivat roomalaisen maaherran surmaamaan hänet ja että hänen oppilaansa alkoivat vähän myöhemmin kertoa hänen elävän. Tiedämme, että tästä syntyi kristillinen kirkko."

10.04.09

JIM-tv:n dokumentti Jeesuksen ajan Jerusalemista vahvisti kaikki evankeliumeissa kerrotut, Jerusalemiin liittyvät seikat. Tutkijat ovat selvittäneet melko perusteellisesti, miltä kaupunki näytti Jeesuksen aikana. Sen keskustaa hallitsi valtava - Herodeksen jälleenrakentama -Salomon temppeli. Sen rakentaminen kesti yli sata vuotta ja sen sanottiin olleen maailman suurin rakennustyö. Arkeologit ovat löytäneet Jerusalemin läheltä luolan, josta temppeliin tarvittavat kivet oli louhittu. Keskimäärin 10 tonnia painavien kivien kuljetus tapahtui niihin liitettyjen pyörien avulla. Jeesuksen ennustus: "Tähän ei jää kiveä kiven päälle.." toteutui vain 5 vuoden kuluttua temppelin valmistumisesta roomalaisten tuhotessa sen.

Dokumentti vahvisti myös Raamatun maininnat Siiloan ja Betesdan lähteistä paikkansapitäviksi. Monet perimätiedot (joista Raamattu ei kerro) sen sijaan todettiin vääriksi lukuunottamatta Golgatan sijaintia. Pyhän haudan kirkon luota on nimittäin löytynyt muinainen hautausmaa ja siihen liittyvät yksityiskohdat tukevat käsitystä, että Golgata on sijainnut sen lähettyvillä. Vaikka alue nykyään sijaitsee Jerusalemissa, Jeesuksen aikana se oli kaupungin ulkopuolella.

Toisessa JIM-tv:n dokumentissa varhaisista kristityistä puolestaan todettiin tutkimusten vahvistaneen, että Raamatun kuvaukset Paavalin elämästä ja lähetysmatkoista ovat kaikilta osin luotettavia.

 
Takaisin Arkeologia-sivulle


25.9.2001 (päivitetty 02.04.11)