Vedenpaisumus ja Nooan arkki

 

Eräs mallinnus Nooan arkista (www.noah-ark.com)
 

Raamatun vedenpaisumuskertomusta pidetään hyvin yleisesti myyttisenä perimätietona, joka on saanut alkunsa jostain suuresta paikallisesta tulvasta. Sen todenperäisyys kiistetään usein myös ns. järkisyillä. Sanotaan, etteivät kaikki maapallon eläinlajit ja niiden tarvitsema ruoka voineet mitenkään mahtua arkkiin ja että jo niiden kaikkien kerääminen sinne olisi mahdoton urakka. Usein myös kysytään, miten esim. lihansyöjät tai erikoisruokavaliota käyttävät eläimet selvisivät arkissa ja mitä eläimet söivät vedenpaisumuksen jälkeen? On selvää, että tapahtumaan liittyy vielä paljon sellaista, josta voidaan esittää vain arveluja. Geologiset, paleontologiset, geneettiset ym. tutkimukset tuovat kuitenkin jatkuvasti uutta tietoa, jonka avulla voidaan paremmin punnita myös tällaisten menneiden tapahtumien todennäköisyyttä. Seuraava katsaus on lyhyt yhteenveto siitä, mitä tutkijat ovat tämän asian tiimoilta löytäneet.

Vedenpaisumusta puoltavia argumentteja

  • Maapallon geologiset muodot (esim. vuoristot) selittyvät parhaiten maailmanlaajuisten prosessien avulla. Niiden selittämiseksi on kehitelty erilaisia katastrofiteorioita, jotka eroavat vedenpaisumusteorioista lähinnä tapahtumien keston ja ajankohtien suhteen.
  • Sedimenttiset kivilajit (kuten hiekkakivi, savikivi, kalkkikivi) ovat muodostuneet veden alla. Nykyään ne kattavat laajoja alueita mantereilla, mikä voi selittyä vain suurilla mullistuksilla.
  • Laajojen hiili-, öljy- ja malmikerrostumien olemassaolo on osoitus aiemmin vallinneista poikkeuksellisista olosuhteista, koska niitä ei ole todettu muodostuvan nykyisen kaltaisissa oloissa.
  • Olemassa olevat laajat kivettyneet kerrostumat edellyttävät äkillistä ja laajamittaista suuren paineen alle joutumista. Hitaissa prosesseissa elolliset jätteet hajoavat.
  • Monet kalliot ovat selvästi entistä merenpohjaa.
  • Napa-alueilta löytyy kuuman ilmaston eläin- ja kasvifossiileja.
  • Sivilisaation alkulähteet sijaitsevat seudulla mihin arkki laskeutui.
  • Kirjoitettu historia kattaa vain 5000-6000 vuotta.
  • Kulttuuriin liittyvät paleontologiset löydöt (uskonto, maanviljelys, karjanhoito, metallurgia, kaupunkien perustaminen ym.) ajoittuvat enintään 10 000 - 11 000 vuoden taakse.
  • Vanhimmat puut ovat rengastutkimusten perusteella korkeintaan 5000 vuoden ikäisiä.
  • Tilastotieteet tukevat tuhansia (ei miljoonia) vuosia nykyisten populaatioiden muodostumisajaksi (ks. Elikö ihmisiä miljoona vuotta sitten?)
  • Analyysi 30 000 radiohiiliajoituksesta (Whitelaw, 1979) osoittaa jyrkän piikin kaiken elollisen kuolleisuudessa n. 5000 vuotta sitten. Tutkimus koski ihmisiä, eläimiä, puita ja merielämää.

Millainen alus arkki oli?

Yllä oleva kuva esittää Ron Wyattin tutkimusryhmän Araratilta löytämää muodostelmaa, jonka hän uskoo olevan arkin kivettynyt jäännös. Se olisi hänen mukaansa aikoinaan peittynyt tulivuoren tuhkaan, mutta tullut eroosion vaikutuksesta myöhemmin esiin. Ajatus Araratilta löytyneestä arkin jäännöksestä tuntuu houkuttelevalta. Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Wyattin teorian, heidän mielestään kyseessä on maankuoren poimuttuessa syntynyt sykliini eli poimuallas. Hänen teorialleen löytyy kuitenkin myös kannattajia (ks. linkit sivun lopussa).

Genesis kuvailee arkin pikemminkin laatikkomaisena kuin laivamaisena aluksena. Raamatun ylimalkainen kuvaus ei välttämättä sulje pois vähän laivamaisempaakaan rakennetta, mutta mikäli ylläoleva muodostuma olisi jäänne arkista, sen muodon olisi pitänyt muuttua todella paljon alkuperäisestä. Se, ettei juuri tämä muodostelma mahdollisesti sisällä Nooan arkin jäänteitä, ei kuitenkaan sulje pois itse arkin olemassaoloa.

Genesiksen mukaan (1 Moos 6:14) arkki oli 300 kyynärää pitkä, 50 kynärää leveä ja 30 kyynärää korkea. Kyynärällä on yleisesti tarkoitettu kyynärpäästä sormenpäihin ulottuvaa matkaa eli noin puolta metriä. Sen mukaan arkki olisi metreissä mitattuna noin 150 x 25 x 15 m. Raamatullisen kyynärän tarkkaa mittaa ei liene tiedossa. Wyattin mukaan Mooses (joka ilmeisesti kirjoitti kertomuksen) käytti ns. Egyptin kuninkaallista kyynärää, jonka pituudeksi on määritetty n. 0,52 metriä. Araratilta löydetty muodostuma on n. 157 m pitkä ja 42 m leveä, eli selvästi Genesiksen mittoja leveämpi.

 
Suurenna kuva
1600-luvulla laadittu pohjapiirros arkista

Jo varhain on yritetty kuvailla arkin muotoa ja rakennetta, kuten yllä oleva kuvakin osoittaa. Genesiksen mukaan siinä oli kolme osastoihin jaettua kerrosta. Se oli tervattu tai pietty sisältä ja päältä. Ovi oli sivulla, mikä helpotti eläinten sisäänmenoa ja poistumista myöhemmin. Matkan ajaksi se tietenkin jouduttiin sulkemaan tiiviisti. Katon räystäiden alapuolella oli kyynärän korkuinen rako eli valoaukko. Katoksen arvellaan olleen itse arkkia kapeampi. Wyattin tulkinnan mukaan myös ylemmät kerrokset olivat hieman pienempiä, joten arkki olisi muistuttanut nykyisiä suuria laivoja. Arkin mittasuhteet vastaavat nykyisten, vakaiksi todettujen laivatyyppien mittasuhteita, mutta se oli kuitenkin tarkoitettu pysymään pinnalla ja merikelpoisena vain vuoden verran.

Paljonko eläimiä arkissa oli?

Genesiksen mukaan arkissa oli kahdeksan ihmisen lisäksi maaeläimiä, matelijoita, karjaeläimiä, lintuja ym. yksi pari kutakin. Ns. puhtaita eläimiä otettiin enemmän (7). Heprean kielen tuntijat ovat hiukan eri mieltä siitä, oliko kyseessä 7 paria vai seitsemän yksilöä. Näitä lajeja ei kuitenkaan ilmeisesti ollut kovin monta (3 Moos. 11. luku, 5 Moos. 14. luku)

Eläintieteilijä, geologi John Woodmorappe on perusteellisten laskelmiensa tuloksena arvioinut eläimiä olleen enintään 8000 lajia eli 16 000 eläintä ja vähimmillään vain noin 2000. Tarvelaskelmissaan hän kuitenkin lähtee maksimimäärästä. On huomattava, että Raamatun 'laji' ei vastaa nykyistä lajimäärittelyä (jota ei silloin ollut olemassa), vaan lähinnä käsitettä 'peruslaji'. Peruslajeilla on suuren geneettisen muuntelupotentiaalinsa ansiosta kyky saada aikaan monia variaatioita (vrt. koiraeläimet, kissaeläimet, sorsalinnut). Sitä voisi verrata sekarotuiseen koiraan, joka pystyy rikkaan geenivalikoimansa vuoksi saamaan aikaan hyvinkin monen näköisiä jälkeläisiä. Woodmorappen mukaan eläinten keskikoko oli noin rottaa vastaava, vain 11 % eläimistä oli lammasta suurempia, joten arkissa oli riittävästi tilaa.

Kannattaa myös muistaa, että arkki ei ollut nykyajan vaatimusten mukainen eläintarha, vaan se oli tarkoitettu väliaikaiseksi selviytymis- ja säilytystilaksi. Eläimet kylläkin saivat totuttautua arkkiin viikon verran ennen kuin tulva alkoi. Woodmorappen mukaan vajaa puolet lattiapinta-alasta riitti eläinten käyttöön ja ruokavarastoja varten tarvittiin noin 6-12 % arkin tilavuudesta. Ruokatarvikkeina voi olla mm. kuivattua, tiiviisti pakattua kasvillisuutta (ruohoa, heinää, lehtiä), kuivattuja hedelmiä, lihaa, kalaa ym. Vettä varten tarvittiin 9-4 % tilavuudesta (todennäköisesti käytettiin myös sadevettä)

Jätteet ja tuholaiset

Woodmorappen laskelmien mukaan kosteita ulosteita olisi syntynyt n. 12 tonnia (kuutiota) päivittäin. Siivoaminen olisi voitu minimoida periaatteessa samoin menetelmin kuin vielä nykyisin monissa navetoissa (hieman kaltevia alustoja, kuivikkeita, ympäri kääntymisen estämistä ym.) Myös kompostointia voitiin käyttää ja saada samalla aikaan mahdollisten kasvitarhojen tarvitsemaa kasvualustaa sekä elintilaa madoille ja maaperän mikrobeille. Lintujen, kissojen ja muiden pienten lihansyöjien avulla voitiin säädellä rottien, hiirien ja tuhohyönteisten lukumäärää.

Arkin tilavuus- ja massalukuja

Massa- tai tilatyyppi Tonnia
Tyhjä arkki4 000
Biomassaa alussa111
Biomassaa lopussa 411
Ruokaa alussa2 500
Vettä alussa4 070
Tilantarve yhteensä11 000
Lastitilavuus17 000
Varatila 6 000
Oheinen taulukko perustuu John Woodmorappen laskelmiin. Arkin tilavuus on saatu suoraan Genesiksen antamista mittaluvuista. Näiden laskelmien mukaan arkissa oli tilaa enemmän kuin tarpeeksi. Ruoka- ja vesivarastot olisivat matkan kuluessa tietysti vähentyneet, joten suurempi biomassa lopussa johtuu lähinnä eläinten kasvamisesta vuoden aikana. Lisäksi voidaan myös olettaa kuukausien mittaan tapahtuneen jonkin verran lisääntymistäkin joidenkin lajien kohdalla.

Eläinten ryhmittely

Miten valittiin arkkiin otettavat eläimet? Raamattu ei kerro yksityiskohtia, mutta kaikesta voidaan päätellä, että sekä Nooa että Luoja itse vaikuttivat siihen. "Jumalallinen suodatin" ohjasi viime kädessä tavalla tai toisella sitä, mitkä eläimet valittiin, koska vain Luoja voi tietää niiden itsekunkin geneettisen potentiaalin tulevien nykyisten lajien, alalajien ja rotujen synnyttäjänä. On syytä muistaa, että Nooalla oli lähes 100 vuotta aikaa valmistautua operaatioon ja hänellä saattoi olla lukuisia (palkattuja) apulaisia tässä työssä. On myös luultavaa, että samoin kuin nykyään, myös tuolloin oli ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita tarkkailemaan luontoa. Eläinten käyttäytymistä seuraamalla oli saatettu tehdä päätelmiä siitä, mitkä eläimet esimerkiksi sopivat toistensa läheisyyteen, mitä ne syövät ja mitkä lajit saattaisivat olla geneettisesti sopivia maapallon uudelleen asuttamiseen.

Eläinten kokoamisen ja ryhmittelyn vaikeuksista

Vedenpaisumusta edeltänyt maailma oli hyvin erilainen kuin sen jälkeinen. Mahdollisesti oli vain yksi manner (mistä nykyään käytetään nimitystä Pangaia). Ilmasto oli joko kauttaaltaan lämmin tai alkumanner sijaitsi pääosin lämpimällä vyöhykkeellä. Eläimistö oli kaiketi myös tasaisemmin jakautunut kuin nykyään. On myös mahdollista, ettei tuohon aikaan ollut niin paljon eläinlajeja kuin nykyään. Ehkä oli pääasiassa vain peruslajeja. Aivan alussa eläimet eivät olleet arkailleet ihmistä eikä lihansyöjiä ilmeisesti ollut (1 Moos. 1:30). Kun ihmiset sitten myöhemmin (ilman Jumalan lupaa) olivat alkaneet metsästää eläimiä, ilmeisesti myös jotkin eläimetkin olivat alkaneet saalistaa ja syödä lihaa.

Eläinten kerrotaan tulleen Nooan luo (1 Moos. 6:20). Kuten tiedämme, eläinten käyttäytyminen on suuressa määrin vaistonvaraista. Vaisto voidaan määritellä eliöihin ohjelmoiduiksi automaattisiksi toimintamalleiksi. Ohjelmointi edellyttää aina ohjelmoijaa, sitä ei synny itsestään elottomasta materiasta. Luoja on suunnitellut ja ohjelmoinut vaistotoiminnot sellaisiksi, että tietyt ulkoiset vaikutteet saavat ne toimimaan tietyllä hetkellä ja tietyllä tavalla. Luonnossa on lukemattomia esimerkkejä vaistotoiminnoista, joiden alkuperää tai perimmäisiä syy-seuraussuhteita ei tiedetä.

Vaistot ohjaavat kesän aikana syntyneet ja ennen vanhempiaan muuttomatkalle lähtevät linnut talvehtimispaikoilleen. Munasta kuoriutuva kilpikonnan poikanen 'tietää' missä suunnassa on meri, vaikka se olisi kaukana ja näkymättömissä. Galapagos-saarten leguaanit kulkevat rannikolta 10 päivämatkan päässä olevan tulivuoren kraateritasangolle munimaan, ja niiden poikaset osaavat kuoriuduttuaan suunnistaa takaisin rannalle. Vaisto saa eläimet hoivaamaan poikasiaan, mutta hylkäämään ne tietyssä iässä. Se saa majavat, kutojalinnut, mehiläiset, muurahaiset ja lukemattomat muut rakentamaan taidokkaita pesiään. Jokin saa myös kerran sadassa vuodessa kukkivat kiinalaiset bambut kukkimaan samaan aikaan, jotta pölytys voi tapahtua. Miten nämä kaikki toiminnot ohjautuvat, sitä emme tiedä.
 

Emme myöskään tiedä, mikä mahtoi olla se vaikutin, joka Nooan aikana laukaisi eläimissä vaellusvietin ja ohjasi niitä arkin läheisyyteen, mutta ilmeisesti näin kuitenkin kävi. Vaeltavista laumoista voitiin siten kerätä yksilöitä joko aitauksiin tai suoraan arkkiin. Jos oletamme vedenpaisumusta edeltäneen ilmaston olleen tasaisen lämmin koko asutulla alueella, talvihorroksen kaltaiselle ilmiölle ei ollut aiemmin tarvetta. Siihen liittyvät fysiologiset mekanismit ehkä alkoivat toimia arkin rakentamisen aikoihin, joten jotkin eläimet saattoivat selvitä arkissa hyvin vähällä ravinnolla ja huolenpidolla.

Muita usein esitettyjä ongelmia


Miten vesi riitti peittämään koko maan?

On sanottu, ettei maapallolla ole niin paljon vettä, että se voisi kokonaan peittyä, ja että vaikka kaikki napajäätiköt sulaisivat, vesi nousisi vain muutamia satoja metrejä. Tämä varmaan pitää paikkansa nykyisissä oloissa, mutta vedenpaisumusteoriat, kuten nopea laattatektoniikkateoria edellyttävät sekä korkeiden vuoristojen että valtameren syvänteiden syntyneen suurimmaksi osaksi vasta vedenpaisumuksen aikana ja vähäisessä määrin sen jälkeen. Maapallon profiili oli siten paljon nykyistä tasaisempi. Osa vedestä on nykyään ns. kidevetenä erilaisiin mineraaleihin sitoutuneena. Napajäiden lisäksi vettä on runsaasti myös pilvissä ja valtameren syvänteissä, joita ei aiemmin ollut.

Arkin rakentamisen vaikeudet

Miten tuohon aikaan pystyttiin rakentamaan noin suuri alus? Vaikka arkki olikin suurempi kuin mikään tunnettu puusta rakennettu laiva, tiedetään muinaisten kreikkalaisten rakentaneen rahtialuksen, jonka kantavuus oli 4 000 tonnia. Nooan arkki ei ollut kuitenkaan purjehtimaan tarkoitettu laiva, vaan lähinnä kelluva 'arkku'. Sitä ei rakennettu telakalla vaan kuivalla, tasaisella maalla kuten taloa. Jos ihmiset tuohon aikaan osasivat rakentaa kaupunkeja ja takoa metalliesineitä (1 Moos. 4: 17-22), ei ole syytä epäillä, etteivätkö he olisi myös kyenneet rakentamaan arkkia.

Eläimistä huolehtiminen

Entä miten kahdeksan ihmistä pystyi huolehtimaan arkin eläimistä? Woodmorappen laskelmien mukaan eri tehtävien suorittaminen vaati yhdeltä henkilöltä päivittäin vain 7 sekuntia eläintä kohti eli kaikkiaan noin 4-5 tuntia, mikäli eläimiä olisi ollut maksimimäärä eli 16 000. Lihansyöjille olisi voitu varata myös elävää ravintoa ja tiettyihin kasveihin erikoistuneita eläimiä varten olisi voinut olla pienehkö kasvitarha. Tällaisia lajeja ei ole kovin monta, ja useat niistä, kuten tavallisesti esimerkkinä mainittu koala, selviävät myös väliaikaisesti muullakin ravinnolla. Mitä valaistukseen ja ilmanvaihtoon tulee, sivuilla olevat ikkuna-aukot antoivat valoa sekä toimittivat myös ilmanvaihdon tehtävää. Arkin yläosa saattoi myös olla heikommin tiivistetty, mikä tuulten ohella olisi edesauttanut ylimääräisen lämmön poistumista.

Dinosaurukset

Dinosaurukset mainitaan usein esimerkkinä siitä, miten mahdotonta arkkiin oli koota kaikkia eläimiä. Raamatun fundamentalistisen tulkinnan mukaan koko luomistapahtuma olisi kestänyt vain kirjaimellisen viikon, joten dinosaurukset eivät olisi ehtineet vielä hävitä maailmasta. Jos luomispäivät kuitenkin olivat tuhatvuotisia tai vielä pidempiä ajanjaksoja - kuten itse oletan - on todennäköistä, ettei ainakaan suuria dinosauruksia enää ollut. Mikäli niitä kuitenkin olisi ollut, muutama yksilö olisi varmasti sopinutkin arkkiin. Mutta miksi olisi pitänyt ottaa jättikokoisia aikuisia eläimiä? Lapsikin olisi varmaan tajunnut, että on viisasta ottaa ottaa pienikokoisia nuoria yksilöitä tai poikasia.

Arkin selviytyminen myllerryksissä

Arkin selviytymistä ajatellen on syytä muistaa, että vaarallisimmat vesistöt ovat yleensä rannikon tuntumassa. Veden noustessa rannikot kävivät vähiin ja lopulta katosivat, joten ei ollut kovin todennäköistä ajautua niille. Toisaalta pienoismalleilla suoritetut kestävyystestit osoittavat tuon tyyppisen aluksen kestävän jopa 60 m korkuisessa aallokossa ja myös voimakkaassa ristiaallokossa. Arkin pituuden ja leveyden suhde 6:1 on modernissa laivanrakennuksessa tunnettu vakaana rakenteena.

 

Vedenpaisumuksen jälkeen

Mannerlaattojen liikkuminen on yleisesti hyväksytty teoria, mutta kaikkia sen syitä ei varmuudella tiedetä. Yleensä sen uskotaan tapahtuneen hitaasti eli suunnilleen nykyisellä nopeudellaan. Hitaat laattaliikkeet eivät kuitenkaan selitä kovin hyvin suurten vuoristojen syntyä. Vedenpaisumuksen aiheuttama mullistus sen sijaan näyttäisi tarjoavan laajavaikutteisen syyn laattojen nopealle irtautumiselle muinaisesta alkumantereesta. Katastrofisen eli nopean laattatektoniikka-teorian mukaan nykyiset mantereet alkoivat eriytyä vedenpaisumuksen yhteydessä kun 'suuren syvyyden lähteet' puhkesivat (1 Moos. 7:11). Mannerlaattojen rajuissa törmäyksissä syntyi vuoristoja ja valtameren syvänteitä, joihin suurin osa vedestä keräytyi vedenpaisumuksen jälkeen.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet, että vettä on suuri määriä myös maan alla olevissa säiliöissä. Mm. Saharan alla on todettu olevan valtavia määriä vettä.

Vedenpaisumuksen jälkeen maailma oli monessa suhteessa erilainen kuin ennen sitä. Napavyöhykkeillä vallitsi jääkausi, mikä johtui vulkaanisen toiminnan seurauksena lämmenneen meriveden suuresta haihtumisesta ja napaseutujen massiivisista lumisateista. Jääkauden aikana oli ilmeisesti astevaihteluja, mitkä nykyään yleisesti tulkitaan eri jääkausiksi. Ilmastonmuutos oli joka tapauksessa joillakin alueilla merkittävä ja joitakin eläinlajeja tuhoutui.

Selviytyminen arkin ulkopuolella

Suuri osa kaloista saattoi kuolla, mutta veden suolapitoisuuden kerrostuneisuus tai paikalliset 'taskut' ja onkalot saattoivat tarjota eri vesiympäristöihin sopeutuneille kaloille ja muille vesieläimille sopivia olosuhteita. Suuret, kelluvat kasvilautat mahdollistivat siemenien, bakteerien, matojen, toukkien, monien hyönteisten ja ehkä joidenkin lintujenkin säilymisen. Jotkin tällaiset matot ajautuivat myöhemmin rannoille kylväen niille uutta elämää. Suurin osa kasvillisuudesta hautautui kuitenkin veteen muodostuen lopulta nykyisin tunnetuiksi öljy- ja hiilikerrostumiksi. Monet siemenet, itiöt, mikrobit ja toukat saattoivat säilyä maakerrostumiin hautautuneina ja tulla myöhemmin esiin eroosion ym. tekijöiden vaikutuksesta. Eroosio oli ilmeisesti suurta vedenpaisumuksen jälkeen (vrt. Grand Canyon).

Vedenpaisumuksen jälkeisiä ravintolähteitä:

Raamatun mukaan ihmiset ja eläimet olivat arkissa vielä kolme kuukautta sen jälkeen kun vesi oli alkanut laskea. Tuona aikana ehti jo muodostua melko runsaastikin kasvillisuutta (minkä voi päätellä esimerkiksi siitä nopeudesta millä trooppisten savannialueiden kasvillisuus elpyy kuivan kauden jälkeen). Ihmisten ravintona voitiin kasvisten lisäksi käyttää mm. merilevää, sieniä ja kaloja ja aluksi mahdollisesti arkissa jäljellä olevia tähteitä. Eläimet saattoivat ruohon lisäksi syödä hyönteisiä, matoja, jyrsijöitä ym. Haaskalinnuille ja suuremmille lihansyöjille ravintoa tarjosivat aluksi myös vedessä kelluvat ja rantaan ajelehtivat raadot, joiden määrä ei varmaankaan ollut ihan vähäinen.

Maan uudelleen asuttaminen

Vuoristoinen alue on levittäytymisen suhteen ihanteellisen. Se tarjoaa erilaisia maastoalueita ja erilaisia elinympäristöjä helpottaen alaryhmien syntymistä ja estäen niiden uudelleen sekoittumista. Tulvan jälkeen tapahtui ilmeisesti sellaista äkillistä lajiutumista, jota on havaittu vielä nykyäänkin. Tämä lajiutuminen on kuitenkin eri asia kuin makroevoluutio. Sen perustana on ajatus, että alkuperäiset eläinparit omasivat hyvin suuren geneettisen muuntelupotentiaalin (suuri määrä geenien alleeleja). Geneettistä muuntelua täydensivät mikroevolutiiviset prosessit. Populaatioiden kasvu ja hajaantuminen johti vähitellen geneettisen perimän kaventumiseen ja lajiutumisen vähenemiseen.

Evolutiivisten prosessien uskotaan yleisesti tapahtuvan erittäin hitaasti ja vaativan miljoonia vuosia. Viime aikoina on kuitenkin todettu joidenkin lajien kohdalla hyvin nopeaa mikroevolutiivista muuttumista. Princetonin eläintieteen professori Peter Grant tutki 18 vuotta Galapagos-saarten peippoja (joita jo Darwin aikoinaan tarkkaili) ja totesi yllätyksekseen niissä tapahtuvan muutoksia hyvin tiheään tahtiin. Havaintojensa perusteella hän päätyi tulokseen, että esim. tyypillisen peipon muuttuminen kaktuspeipoksi kestäisi vain 1200 vuotta ja monien toisistaan vähemmän eroavien lajien kohdalla riittäisi jo 200 vuottakin! Vastaavaa nopeaa lajiutumista on havaittu mm. kirjoahvenen ja joidenkin hyönteisten kohdalla. Joillakin lajeilla näyttäisi siten vieläkin olevan jäljellä suuri muuntelupotentiaali, mikä voi tarvittaessa laueta niihin sisäänrakennetun mekanismin ja esim. ympäristössä tapahtuvien muutosten seurauksena. Tämä lajiutuminen pysyy kuitenkin tietyissä raameissa; peipot pysyvät peippoina ja bakteerit bakteereina.

Päätelmiä

Tässä on käsitelty vain vähäinen osa olemassa olevasta vedenpaisumukseen ja Nooan arkkiin liittyvästä aineistosta. Kaikkiin kysymyksiin ei tietenkään ole vielä vastauksia, mutta näyttää selvältä, että on olemassa fysikaalisia, geologisia ja muita todisteita noin 5000 vuotta sitten olleesta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. On myös täysin ajateltavissa, että on voitu rakentaa alus, joka on pystynyt kuljettamaan n. 16 000 eläintä, varustaa se riittävillä ruoka- ja vesivarastoilla noin vuoden kestävän matkan ajaksi ja että kahdeksan ihmistä olisi pystynyt huolehtimaan kaikesta. Voidaan näin ollen löytää järkeviä selityksiä sekä vedenpaisumukselle että käsitykselle, jonka mukaan vedenpaisumuksen jälkeinen maapallon uudelleen asuttaminen on tuottanut kaiken sen, minkä voimme nykyään havaita.

Vedenpaisumusteorioihin liittyy usein kaksi luomistapahtumaa koskevaa, Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan perustuvaa käsitystä: Ensiksikin luomispäivien uskotaan olleen kirjaimellisia 24-tuntisista vuorokausia. Toiseksi ajatellaan, ettei kuolemaa esiintynyt lainkaan ennen syntiinlankeemusta. Mielestäni Raamatun teksti ei edellytä näin ehdottomia tulkintoja. Jos alkuperäinen 'kuolemattomuus' liitetään vain ihmisiin ja lisäksi luomispäivät ymmärretään pitkähköinä ajanjaksoina, on myös mahdollista ajatella, että jääkausia ja muita katastrofeja (eläinten massatuhoutumisia?) olisi saattanut olla jo ennen ihmisen luomista. Tällöin ei myöskään tarvitsisi nähdä ongelmana sitä, että Genesis kertoo Jumalan luoneen valon ensimmäisenä päivänä mutta tehneen Auringon, Kuun ja tähdet vasta neljäntenä. Tämä voitaisiin ymmärtää (kuvitellun) maan päältä katsojan näkökulmasta siten, että nuo valot syystä tai toisesta alkoivat vasta tuolloin erottua niin selvästi, että niitä voitiin käyttää ajan laskemiseen. Kasveille ja eläimille ajanlasku ei ollut tarpeen.

 
Jatkoa aiheeseen
Geenitutkimukset tukevat vedenpaisumusta


 
Nooan arkkiin ja vedenpaisumukseen liittyviä sivustoja:

www.helsinki.fi/~pjojala/vedenpaisumus.htm   - Pauli Ojalan laaja ja kattava tutkielma. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

www.evoluutio.com/?o=6&a=0&st=0   - Suomenkielinen sivusto. Tekstiin liittyy suuri joukko asiaa valaisevia kuvia. Myös tähän kannattaa tutustua!

Ron Wyattin sivut: www.pilgrimpromo.com/

Wyattin tutkimusten kritiikkiä:
www.answersingenesis.org/creation/v14/i4/report.asp

Wyattin tutkimuksia myönteisesti esittelevä sivusto:
fkf.net/RonWyatt/main.html
Tämä laajahko suomalainen sivusto sisältää myös suuren joukon aiheeseen liittyviä kuvia ja linkkejä. Tutustumisen arvoinen.

Muita sivustoja:
www.icr.org/pubs/imp/imp-322.htm
www.answersingenesis.org/creation/v21/i1/ark.asp



27.12.04 (päivitetty 09.04.05)