Sairaudet ja Nooan arkki

.jpg

Ihmisen taudinaiheuttajat eivät nykyään näytä selviävän kovinkaan kauan elossa ihmiskehon ulkopuolella. Lisääntyäkseen ne tarvitsevat isäntäeliötä eli ihmistä. Tämä on herättänyt kysymyksen, joutuivatko Nooan arkissa olleet sairastumaan kaikkiin mahdollisiin tauteihin (kuten tuberkuloosi, AIDS, syfilis, kuppa) pitääkseen taudinaiheuttajat elossa?

Kaikkia yksityiskohtia ihmisen taudinaiheuttajista tuskin koskaan saadaan selville. Jotkin seikat ovat silti selvittämisen arvoisia. Asiaa tulisi harkita sen kokonaistiedon pohjalta mitä raamatulliset ja tieteelliset todisteet tarjoavat, ja katsoa mitkä mahdolliset mekanismit voisivat selittää, miten taudinaiheuttajat selviytyivät vedenpaisumuksen läpi. Siihen ei välttämättä tarvita ihmeisiin perustuvaa selitystä, sillä löytyy useitakin mahdollisia luonnollisia selityksiä. Lisäksi voi olla sellaisia, joita emme vielä osaa edes ajatella.

Eräitä mahdollisuuksia

Vähemmän erikoistunut patogeenisuus

Jotkin tauteja aiheuttavat organismit olivat tuolloin ehkä vähemmän erikoistuneita isäntänsä valinnan suhteen, saattaen selvitä joissakin kymmenistä tuhansista eläinlajeista ihmisiä tartuttamatta. (Nykyään esim. naudan tuberkuloosi ei tartu ihmiseen). Jotkin saattoivat olla kyllin 'lujatekoisia' selviytyäkseen ilman isäntäeläintä. Tällaisia ovat nykyään esim. jäykkäkouristusta ja pernaruttoa aiheuttavat bakteerit. Monilla ihmisen madoilla on väli-isäntänä jokin eläin, esim. kala, nauta tai sika.

Muuntumiskyky

Viruksilla tiedetään tapahtuvan mutaatioita, jotka saavat niiden proteiinivaipassa aikaan muutoksia, niin ettei immuunijärjestelmä enää tunnista niitä. Tällöin niiden tarttuvuus lisääntyy. Apinoille harmiton virus voi puolestaan saada ihmisessä aikaan vaarallisen taudin. Viruksessa tapahtuvat vähäiset muutokset eivät tee niistä 'korkeamman asteen' eliöitä, ne pysyvät aina viruksina. Tämä muuntumiskyky antaa kuitenkin syyn olettaa, että monet nykyään ihmisillä tavattavat virustaudit ovat olleet aikaisemmin eläinten sairauksia. Jotkut tutkijat ovat jäljittäneet mm. isorokon olevan alkujaan peräisin karjarutosta, tuhkarokon ehkä koirilla esiintyvän tapaisesta penikkataudista samoin joidenkin influessatyyppien arvellaan olevan lähtöisin joistakin koirien taudeista.

Oireettomat tartunnan kantajat

Immuniteetti on luonnollinen osa eläviä organismeja. Se merkitsee myös sitä, että taudinaiheuttajat voivat kulkeutua isäntänsä läpi tai viipyä elimistössä pitkiäkin aikoja aiheuttamatta mitään haittaa. Tämä tietenkin sopii vain osaan taudinaiheuttajista. Virustutkijat ovat arvelleet mm. HIV -viruksen 'piileskelleen' jossakin pienehkössä ihmisryhmässä ennen kuin se ilmaantui kliinisenä AIDS -sairautena. Joidenkin tutkimusten mukaan näyttää myös siltä, että apinoilla voi jo syntyessään olla neljäkin virusta aivoissaan, niiden aiheuttamatta mitään oireita. Ihmisillä mm. herpes-virus voi olla täysin oireeton hyvinkin pitkiä aikoja, jopa koko eliniän. Ihmisen eliniän lyheneminen vedenpaisumuksen jälkeen voi olla merkki elimistön yleisestä rappeutumisesta. Arkissa olevan Nooan perheen immuniteetti on voinut olla merkittävästi suurempi kuin nykyajan ihmisillä.

Jotkin nykyajan tauteja aiheuttavat eliöt voivat majailla oireita aiheuttamatta jossakin osassa kehoa, mutta aiheuttaa taudin jossakin toisessa paikassa. Esimerkki tällaisesta on suolistossa harmittomana elävä hiivasieni, joka on yleinen oireiden aiheuttaja naisten sukuelimissä. Jotkin organismit aiheuttavat sairauksia vain, jos elimistön hyvänlaatuinen suojaava mikrobikanta vähenee. Elimistön epätasapaino saattaa pahentua myös huonojen ruokailutottumusten ja kasvisten käytön vähenemisen seurauksena

Säilyminen tartuttamatta eläviä olentoja

Tartuntoja levittävät hyönteiset

Nykyään tiedämme joidenkin hyönteisten kantavan loisia (esim. malariasääsket). Tästä herää kysymys: olivatko hyönteiset mahdollisesti osa arkissa olevista 'salamatkustajista' vai oliko niillä kenties aivan omat 'arkkinsa'? Sellaisia voisivat olla esimerkiksi suuret ajelehtivat ruoho- , turve- ja kasvilautat. Jotkin virukset ehkä säilyivät hyönteisissä häiritsemättä niiden elämänkulkua. On muistettava, etteivät kaikki ihmiset eivätkä eläimetkään tuhoutuneet muutamien ensimmäisten viikkojen aikana. Monilla oli tilaisuus paeta korkeille paikoille ja jotkut säilyivät jonkin aikaa tarrautumalla ohi ajelehtiviin puunrunkoihin tai muuhun materiaaliin.

Ruumiit

Hyönteiset, loiset, virukset, bakteerit ja homeet voivat saada ravintonsa osaksi myös meressä ajelehtivista ja mataliin vesiin kuolleista ihmisistä ja eläimistä. Tämä sopisi varsinkin tulvan loppuvaiheeseen.

Kuivuminen

Joidenkin virusten tiedetään säilyvän pitkiä aikoja myös täysin kuivuneessa tilassa. Esim. lepakkojen jätöksistä peräisin olevan rabies-viruksen on todettu liikkuvan pölynä ilmavirtojen mukana ja tartuttaneen luolatutkijoita. Vaikka vedenpaisumus olikin yleensä ottaen verraten kostea ilmiö, joissakin ajelehtivissa kasautumissa saattoi olla kuiviakin loukkoja. Kuten myös itse arkissa.

Syväjäätyminen napa-alueilla

Arktiselta alueelta löytyneet pika-pakastuneet mammutit ovat osoitus katastrofissa vaikuttaneista äkillisistä paikallisista säämuutoksista. Tämä tuo mieleen sen, että monet mikro-organismit voivat pakastuneinakin säilyä pitkiä aikoja ja herätä jälleen eloon. Vaikka vedenpaisumuksen aikainen ilmasto todennäköisesti oli lämmin, varsinkin napa-alueilla saattoi olla hyvin kylmiä jaksoja.

Lopuksi

Mikään edelläolevista seikoista ei yksinään riitä selitykseksi kaikkiin tautia aiheuttaviin organismeihin ja niiden selviämiseen vedenpaisumuksessa. Yhdessä ne kuitenkin osoittavat, että on mahdollista löytää selityksiä tällaisiinkin, ensinäkemältä selittämättömiltä vaikuttaviin asioihin. Ajan myötä löytynee monia muita mahdollisia selityksiä.

Lähde:
Carl Wieland, Diseases on the Ark


18.06.04