Onko avaruudessa elämää?

 

Kysymys maapallon ulkopuolisesta elämästä kiinnostaa - enemmän tai vähemmän - paitsi meitä tavallisia pulliaisia, myös monia tieteellisesti asennoituneita ihmisiä. Siitä osoituksena on mm. SETI-projekti, jonka puitteissa on jo vuosien ajan yritetty metsästää mahdollisia avaruudesta saapuvia vieraiden sivilisaatioiden lähettämiä älyllisiä signaaleja. Toistaiseksi kuitenkin huonolla menestyksellä.

Kaikki tieteellisluontoiset hypoteesit universumin muista elämänmuodoista ja niiden vierailuista tai yhteydenotoista maapallon asukkaisiin pohjautuvat moniin olettamuksiin. Esimerkiksi:

Evoluutio.

Vaikka evoluutiota yleisesti pidetään tosiasiana, se on edelleen, yli sata vuotta kestäneen 'rakentelun' jälkeenkin vain teoria, jonka yksityiskohdista tutkijat kiistelevät. Miksi tiedemiehet siihen kuitenkin uskovat? Evoluutioteorian kannattaja Arthur Keith aikoinaan ilmaisi ehkä selvimmin perimmäisen syyn siihen:

"Kehitysoppia ei ole todistettu, eikä sitä voidakaan todistaa ... Me uskomme siihen vain, koska sen ainoata vaihtoehtoa, erityistä luomista on mahdoton ajatella".

Elämän edellytyksistä.

Kuinka todennäköistä elämän esiintyminen muualla maailmankaikkeudessa olisi, jos nykyiset käsitykset maailmankaikkeuden kehityksestä ja elämän synnystä evoluution kautta pitäisivät paikkansa? Elämän synty ja kehitys edellyttäisi ensinnäkin elämälle sopivia olosuhteita eli juuri oikean kokoisia planeettoja, joiden vetovoima riittäisi pitämään ympärillään elämälle välttämättömän kaasukehän, jossa vallitsisi juuri sopivan kokoinen paine.

Jos jokin planeetta kuitenkin sattuisi olemaan sopivan kokoinen, sen olisi täytettävä lukemattomia muita ehtoja, jotta elämän edellytykset täyttyisivät. Näitä ovat mm. oikea etäisyys oikean kokoisesta ja sopivan lämpötilan omaavasta emotähdestä, kaasukehän oikea koostumus (myrkyttömyys, haitallisen säteilyn ehkäisy), oikea alkuainekoostumus, joka tyydyttäisi mahdollisten kasvien ja eliöiden ravinto- ja hivenainetarpeet, sopivat kiertoajat ja akselikallistumat lämpötilan tasaamiseksi ym. Lisäksi planeetalla olisi oltava tietysti vettä.

Kun avaruudessa on veden lisäksi havaittu olevan mm. metaania ja muita aminohappojen rakenneosia, ja toisaalta todettu joidenkin pieneliöiden voivan kestää äärimmäisiä olosuhteita, on esitetty ajatus siitä, että tietynlaiset 'elämän siemenet' voisivat levitä avaruuden halki galaksista toiseen. Tällöin elämän tarvitsisi syntyä vain kerran, mikä antaisi sille suuremman todennäköisyyden (ns. panspermia-teoria). Tämä ajatus on nykyään yleisesti hylätty. Yhtenä syynä siihen on se matemaattinen tosiasia, etteivät nämä elämän alkuhiukkaset voisi saavuttaa sellaista nopeutta, joka ylittäisi kaukaisten galaksien pakonopeuden. Ne ajelehtisivat avaruudessa nopeudella, jonka yläraja olisi aurinkotuulen nopeuden luokkaa eli alle tuhat km. sekunnissa. 50 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä galaksien pakonopeus on tuo 1000 km/s, joten tämä olisi se raja, josta elämä ei voisi enää tulla tänne tai täältä sinne. 50 miljonaa valovuotta on kuitenkin vain murto-osa matkasta näkyvän maailmankaikkeuden reunoille. On laskettu, että elämää olisi täytynyt syntyä vähintään kymmenen miljoonaa kertaa omia aikojaan, jos sitä olisi kaikkialla maailmankaikkeudessa.   (Tiede 4/2001)

Älyn kehitys.

Korkeamman älyllisen elämän kehitys ei ole edes evoluutioteorian mukaan väistämätöntä eikä kovin todennäköistä, koska evoluutiolla ei ole tarkoitusta eikä päämäärää. Erittäin epätodennäköistä on nimenomaan ihmiselle tunnusomaisen älykkyyden kehitys. Maapallon miljoonista lajeista vain ihmisellä on kulttuuri ja sen mahdollistama korkea teknologia.

Avaruusteknologia.

Oletukset siitä, että avaruusmatkoihin tarvittava korkea teknologia olisi johdonmukainen seuraus sivilisaation mahdollisesta älykkyydestä, perustuvat siihen, että meillä näin on tapahtunut. Tällöin kyllä karkeasti yksinkertaistetaan asioita ja vähätellään oman älymme, kulttuurimme ja teknisen osaamisemme ainutlaatuisuutta. Korkea teknologia edellyttää hyvin monia sitä edeltäviä kehitysvaiheita. Niihin tarvittava aika hiemankin erilaisessa ympäristössä saattaisi olla esim. miljoonakertainen verrattuna aikaan joka tähän kaikkeen on maapallolla tarvittu. Korkea teknologia edellyttää mm.:

Kulttuurin synty ja kehitys.

On myös huomattava, että kulttuurin ja tekniikan edistysaskeleet voivat edetä vain tietyssä järjestyksessä. Kivikirveestä ei hypätä suoraan avaruusaikaan tai tietotekniikkaan. Niitä ei voi syntyä ilman järjestelmällistä tutkimus- ja kehitystyötä. Nämä taas edellyttävät olemassaolevaa aikaisempaa tutkimustietoa, jota vuorostaan ei voi olla ilman tiedontallennusmenetelmiä eli lähinnä kirjallisuutta. Kirjojen teko ilman kirjapainotaitoa olisi hyvin hidasta ja vähäistä, ja sekin joka tapauksessa edellyttäisi kirjoitus- ja lukutaitoa. Näitä ennen on taas ensin keksittävä riittävän tehokas symbolikieli, kirjoitusmerkit ja kirjoitusmateriaalit. Kaiken on siis edettävä pienin askelin, kutakuinkin tietyssä järjestyksessä.

Kulttuurin synty ja kehitys ei muutenkaan ole itsestään selvää. Maapallolla on vielä tänäänkin ihmisyhteisöjä, joilla ei ole juuri minkäänlaista kulttuuria ja jotka elävät metsästys- ja keräilytaloudessa käyttäen hyvin alkeellisia työvälineitä. Välineet ovat alkeellisia, koska ihminen haluaa yleensä päästä mahdollisimman vähällä vaivalla. Käytetään siis helpoimmin saatavilla olevia materiaaleja ja helppoja valmistustapoja. Tästä syystä kuitenkin jo pelkkä ravinnonhankinta vaatii lähes kaiken ajan, joten parempien välineiden kehittelyyn - eli kulttuurin syntyyn - vaadittaisiin jokin pakottava tarve. Tällaisena tarpeena saattavat joskus toimia riidat ja sodat toista yhteisöä vastaan. Tällöinkin kulttuuri alkaa yksilöistä; tarvitaan yksilö, joka keksii jonkin keinon selviytyä helpommin tai tehokkaammin jostakin. Isommissa yhteisöissä pakottava tarve syntyy myös silloin, kun hallitsijat saavat päähänsä näytellä mahtiaan ja antaa alamaisilleen käskyjä suunnitella ja rakentaa jotakin. Yksinkertaisenkin suunnittelun ja rakentamisen sivutuotteena syntyy aina muita keksintöjä, ja niin kulttuuri vähitellen laajenee.

Kulttuurin synty evolutiiviselta pohjalta vaatisi siis ensinnäkin sellaisen ympäristön joka mahdollistaa sen syntymisen, toiseksi eliöiden rakenteellisen ja älyllisen kyvyn siihen ja kolmanneksi jonkin voimakkaan tarpeen kehittää sitä. Evoluutioteoria ei pysty antamaan selitystä siihen, miksi ihminen on kiinnostunut sellaisista kulttuuriin liittyvistä asioista kuten filosofia, taiteet, atomifysiikka tai avaruuden tutkimus, joista ei ole suoranaista hyötyä elämässä selviytymiselle. Jos jollakin kaukaisella planeetalla olisi 'alieneita' jotka tulisivat hyvin toimeen omilla edellytyksillään, ei ole itsestään selvää, että heillä olisi myös ihmiselle tyypillistä uteliaisuutta, kokeilumieltä ja uuden löytämisen tarvetta. Ilman näitä ominaisuuksia ei ole tarvetta kehittää kulttuuria eikä varsinkaan avaruustekniikkaa.

Sivilisaatioiden ikä.

Uusimpien tutkimusten myötä universumin ikäarviot ovat lyhentyneet ja ovat viimeisten arvioiden mukaan n. 13,7 miljardia vuotta. Maapallon iäksi sanotaan 4,6 miljardia vuotta, mikä tarkoittanee aikaa, jolloin se oli saavuttanut nykyisen kokonsa ja sen kuoren jähmettyminen alkoi. Auringon arvellaan 'syttyneen' n. 5 miljardia vuotta sitten, eli saavuttaneen sellaisen koon ja kehitysvaiheen, jossa ydinreaktiot voivat alkaa.
  Nykykäsityksen mukaan tähtien elinkaari on useimmiten miljardeja vuosia. Auringon sanotaan olevan nyt, noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, kehityksensä puolivälissä, eli sillä olisi vielä jäljellä toiset 5 miljardia vuotta ennen sammumistaan. Sen koko elinkaari olisi siis noin 10 miljardia vuotta.

Koska lähes kaikkien kaasuja raskaampien aineiden uskotaan syntyneen vasta ns. supernovaräjähdysten eli ensimmäisen sukupolven suurimassaisten tähtien kuolemisen seurauksena, kaikki raskaita aineita sisältävät planeetat ovat voineet syntyä vasta kauan ns. Big Bangin jälkeen. Seuraavien tähtisukupolvien ja planeettakuntien kun on täytynyt hitaasti kehittyä siitä avaruuspölystä, mitä supernovaräjähdyksistä on jäänyt jäljelle. Tosin suurten tähtien uskotaan olevan lyhytikäisempiä kuin pienten, koska ne kuluttavat polttoainettaan kiivaammin. Niidenkin ikä on kuitenkin vähintään 10-15 vuosimiljoonaa.

Uusien tähtien syntymisnopeus on kiinni mm. ympäristössä olevan materian määrästä, joten - materian epätasaisesta jakautumisesta johtuen - se koko maailmankaikkeudessa lienee keskimäärin huomattavan hidasta. Toisaalta alueilla, joilla sopivaa pölyä on paljon, niitä uskotaan syntyvän verraten nopeasti, esim. Linnunradassa jopa vuosittain. Syntymisnopeuteen arvattavasti vaikuttaa myös tähtienvälisen pölyn laatu eli sen sisältämien raskaampien ainehiukkasten määrä. Tämä taas riippuu mm. galaksin iästä; vanhemmissa on todennäköisesti enemmän raskaita hiukkasia.

Nykyisen käsityksen mukaan ensimmäisen sukupolven tähdet syntyivät noin 13,7 miljardia vuotta sitten. On jo sinänsä arvoitus, miten alkuräjähdyksen vety- ja heliumkaasut yleensä voivat kasaantua tähdiksi; nehän ovat kaikkein keveimpiä alkuaineita. Vesihöyrykin tarvitsee pölyhiukkasia voidakseen muodostua sadepisaroiksi, ja kaasumaisten planeettojen (kuten Jupiter ja Saturnus) keskellä uskotaan olevan raskaammista aineista muodostunut ydin.

Galaksien pyörimisliikkeen taustalla olevien pyörrevoimien uskotaan vaikuttaneen jo alkuräjähdyksessä ja saaneen aikaan materian kasaantumista. Keveydestään johtuen kaasuhiukkaset eivät kuitenkaan kovin hanakasti vedä toisiaan puoleensa, joten riittävän gravitaatiovaikutuksen muodostumiseen niitä tarvitaan suunnaton määrä laajalla alueella. Tästä johtuen hiukkasten liike keskustaa kohti on äärettömän hidasta joten myös tähtien muodostumisen uskoisi olevan hyvin hidas prosessi. Nykyiset tähdet sisältävät raskaita aineita vain hivenen, prosentin sadastuhannesosista neljään prosenttiin. Toisen sukupolven tähdet sisälsivät niitä vielä huomattavasti vähemmän - todennäköisesti alle prosentin sadastuhannesosan - joten vasta usean (tai ehkä usean kymmenen) tähtisukupolven jälkeen niihin oli rikastunut riittävästi raskaita alkuaineita maan kaltaisten kiviplaneettojen muodostumiseksi.

Kauanko tämä prosessi vei aikaa? Emme tiedä, mutta voimme silti hieman spekuloida: Oletetaan, että toisen sukupolven tähdissä raskaiden aineiden pitoisuus olisi ollut alle nykyisin havaitun pienimmän arvon eli prosentin sadastuhannesosan. Oletamme edelleen, että pitoisuus olisi tuplaantunut aina seuraavassa sukupolvessa. Tällöin tarvittaisiin n. 15 tähtisukupolvea, jotta raskaita alkuaineita olisi rikastunut alle 1 prosentin tuntumaan, kuten esim. Auringon tapauksessa on laita. Yhden sukupolven iäksi voisimme kuvitella keskimäärin vaikkapa vain 300 miljoonaa vuotta, eli 1/30 Auringon arvioidusta iästä. Aikaa kuluisi näin ollen n. 4-5 miljardia vuotta.

Jos siis oletamme universumin iäksi tuon 13,7 miljardia vuotta siitä seuraa, että noin 4-5 miljardin vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä olisi ollut riittävän monta tähtisukupolvea ja supernova-leimahdusta tuottaakseen tarpeeksi raskaita aineita ensimmäisten planeettakuntien muodostumiseksi. Näiden kehittymiselle jäisi siis aikaa n. 9 vuosimiljardia josta 2-3 mrd/v menisi niiden varsinaiseen muodostumiseen ja ehkä 1 mrd/v planeettojen jäähtymiseen ja elämälle suotuisten olosuhteiden kehittymiseen. Vanhimmissa planeettakunnissa jäisi siis aikaa elämän kehittymiselle 5-7 miljardia vuotta. Mikäli uusien tähtisukupolvien muodostuminen olisi hitaampaa, aikaa kehittymiselle jäisi vielä vähemmän. Viime aikoina on lisäksi esitetty teorioita, joissa universumin iäksi on saatu totaalisti pienempiä lukemia kuin nyt 'varmistettu' 13,7 mrd vuotta.

Muut kaltaisemme - kiinteitä aineita sisältävät - aurinkokunnat ja niiden mahdolliset planeetat siis tuskin voisivat olla juurikaan vanhempia kuin omamme, joten ei ole kovinkaan vahvoja perusteita väitteille, että kehitys saattaisi jossain universumin kolkassa olla vuosimiljoonia tai jopa vuosimiljardeja meitä edellä. Kannattaa myös huomioida, että jo maapallon kokoisen planeetan tarvitsemiin raaka-aineisiin on laskettu tarvittavan monta supernova-räjähdystä, koska vain murto-osa räjähtäneen tähden massasta muuttuu raskaimmiksi alkuaineiksi. Kun Aurinkokunnan kaikkien planeettojen yhteenlaskettu massa on vain n. 1/1000 Auringon massasta, voidaan päätellä, että yksistään meidän aurinkokuntamme muodostumiseksi on tarvittu tuhansia supernova-leimahduksia.

Supernovia nähdään taivalla harvoin. Olisiko niitä aiemmin ollut enemmän? Tuskinpa, koska silloin niitä pitäisi myös nykyään näkyä huomattavasti useammin ja sitä enemmän, mitä kauemmas katsotaan. Voisi jopa olettaa niitä olleen aiemmin nykyistä vähemmän, koska tähtien on saavutettava tietty kehitysvaihe ennen räjähdystään. Havaitulla nopeudella tapahtuva leimahtelu ei vielä tuota kovin paljoa raskasta materiaa, jos sitä tähtien sisuksissa on keskimäärin vain prosentin tuhannesosia.

Miksi ne tulisivat tänne?

Jos kuitenkin kaikesta huolimatta olisi jossain kaukaisessa tähtikunnassa ilmastoltaan ja luonnonvaroiltaan elämälle suotuisia planeettoja ja joissakin niistä riittävän älykäs sivilisaatio, herää kysymys, mikä saisi sen suuntaamaan älykkyytensä omamme kaltaiseen teollistumiseen ja sen mukanaan tuomaan elinympäristön turmeltumiseen ja luonnonvarojen tuhlaamiseen? Varsinkaan, jos kyseessä olisi omaamme älykkäämpi sivilisaatio. Olisiko myöskään itsestään selvää, että siellä heräisi ajatus elämän kehittymisestä evoluution kautta ja että elämää saattaisi olla muuallakin maailmankaikkeudessa? Tai että sitä asiaa pitäisi välttämättä tutkia kustannuksista piittaamatta? Ja miten he eksyisivät juuri tähän meidän aurinkokuntaamme tai galaksiimme miljoonien muiden sijasta?

Tällaisen sivilisaation täytyisi lisäksi kehittää täysin uskomaton teknologia ylittääkseen avaruuden suunnattomat välimatkat. Lähimpään tähteen on matkaa 4.3 valovuotta, ja Linnunrata-galaksimme läpimitta on 100 000 valovuotta. Lähimpään toiseen galaksiin on matkaa 1.5 miljoonaa valovuotta. Avaruusalukselta, joka matkustaisi 1,5 miljoona km päivässä, veisi aikaa n. 70 000 vuotta päästä lähimpään tähteen. Linnunradan kaukaisempiin tähtiin tai kokonaan toiseen galaksiin matkustaminen vaatisi miljoonia vuosia. Tällaisia epävarmuustekijöitä löytyy niin paljon, että todennäköisyys minkäänlaiselle avaruuskontaktille on aivan olematon.

Mutta entäs ne UFO-ilmiöt?

Mitä sitten on sanottava niistä tuhansista ja taas tuhansista ufoilmiöistä, joita eri puolilla maailmaa kerrotaan nähdyn. Asiantuntijoiden mukaan noin 95% niistä voidaan panna luonnonilmiöiden, säähavaintopallojen, lintujen, harhanäkyjen, mielikuvituksen tai huijausten tiliin. Silti jää kuitenkin joukko tapauksia, joille ei näytä löytyvän selitystä tältä pohjalta. Mutta ovatko ne todella avaruusvierailijoiden alusten aiheuttamia?


Eräs mahdollinen selitys joillekin ufo-ilmiöille ovat ns. yläsalamat.


Tällaisia 'ufoja' rakennettiin jo 1950-luvun lopulla Kanadan Avrocar-tehtaalla.

Osa tunnistamattomista kohteista saattaa liittyä suurvaltojen salaisiin kokeiluihin. Tällaiset kohteet eivät kuitenkaan liikkuessaan käyttäydy niin kummallisesti kuin monet ufotapausten yhteydessä mainitut kohteet, joiden kerrotaan tehneen täydessä vauhdissa suorakulmaisia tai vieläkin jyrkempiä käännöksiä, pysytelleen paikoillaan ja singahtaneen heti täyteen vauhtiin. Jotkut pitävätkin tällaista osoituksena ylivoimaisesta, maassa tuntemattomasta tekniikasta ja todisteena siitä, että 'ufot' ovat peräisin maanulkoisista sivilisaatioista. Oudon liikkumisen lisäksi ne saattavat myös muuttaa muotoaan, väriään ja kokoaan. Tällainen fysiikan lakien vastainen käyttäytyminen on saanut monet tutkijat kuitenkin kysymään, ovatko ne lainkaan fyysisiä kohteita?


Tämän kappaleen sanottiin pudonneen tai irronneen eräästä ufosta.

Yllä kuvatun 'nuijan' materiaalikoostumusta tutkittiin useassa laboratoriossa ja niiden perusteella sen sanottiin olevan peräisin Mars-planeetalta! Eräs tutkija totesi: "Se on jonkin älyllisen olennon tekemä!" Tämä herättää kysymyksen, uskoivatko nämä TV-ohjelmassa esiintyneet akateemiset tutkijat tosissaan, että Marsissa olisi elämää tai peräti avaruusmatkailua harjoittava sivilisaatio? Ja eikö tuollaisen korkean teknologian omaavan sivilisaation jäljiltä luulisi sentään löytyvän hieman teknisempiä esineitä? (Jim-Tv: "Ufojen etsijät", 25.07.2010)
  Esineen löytäjä uskoi sen olevan peräisin ufosta sillä perusteella, että hän näki ufon lähtevän paikalta ja että esine oli löydettäessä vielä tulikuuma. Itse pidän todennäköisenä, että esine on vain meteoriitin kappale, joka sattumalta putosi paikalle samaan aikaan, kun mies sai tuon ufoa koskevan näkynsä (hallusinaation?).

Ufoilmiöiden yhteydessä puhutaan paljon myös kontaktitapauksista ja sieppauksista. Asiantuntijoiden mukaan monet 'sieppauksen' uhrit todella uskovat joutuneensa sieppauksen kohteeksi. Psykologit kuitenkin uskovat, että kyseessä on useimmiten jonkinlainen unihalvauksen kaltainen tila, missä henkilö ei tiedä näkevänsä unta. 'Siepatut' kertovat uein joutuneensa kooman kaltaiseen tilaan ja menettäneensä muististaan kaiken tapahtuneen. Hypnoosissa he sitten kertovat muistavansa tapahtuneen, mutta psykologit eivät pidä noita 'muistoja' luotettavina; he uskovat niiden olevan kuviteltuja.

TV-dokumentissa "Ufo-tutkinnat" eräs 'sieppauksen uhri' kertoi mm., että kommunikointi ns. 'harmaiden' kanssa oli usein telepaattista. Lisäksi hän kertoi, ettei noilla olioilla ole lainkaan sukupuolielimiä! Tällöin joutuu kysymään: " Miten ihmeessä ne sitten olisivat voineet lisääntyä niin lukuisiksi, että olisivat suurin joukoin vierailleet täällä maapallollakin?" Toinen kummastuttava seikka on monen kontaktihenkilön esittämä näkemys, että nämä vierailijat ovat tulleet auttamaan meitä 'kehityksessä jälkeen jääneitä' maapallon asukkaita. Miten he muka olisivat valovuosien etäisyydellä olevilta kotiplaneetoiltaan saaneet tietoa ensinnäkään meidän olemassaolostamme saatikka oloistamme täällä?

Tällaiset ilmiöt sattuvat pääasiassa niille, jotka ovat tavalla tai toisella yhteydessä okkultismiin tai - kuten he itse mieluummin sanovat - esoteeriseen henkisyyteen. Vahvan epäilyn ilmiöiden luonteesta herättääkin jo se sanoma, mitä näiden oletettujen avaruusvierailijoiden kerrotaan - kontaktihenkilöiden mukaan - julistavan:

  1. Me olemme Uuden Ajan valaistuksen kynnyksellä.
  2. Jumala on persoonaton voima, josta me olemme osa. Me olemme jumala ja jumaluutemme on sisällämme.
  3. Ei ole mitään kuolemaa. Me synnymme loputtomasti uudelleen.
  4. Hyvä ja paha ovat vain harhakuvia ja saman kolikon yksi puoli.
  5. Jeesus oli vain suuri opettaja ja kaikki tiet johtavat Jumalan luokse.

Viime aikoina näihin sanomiin on lisäksi tullut mainintoja siitä, miten tärkeää meidän on huolehtia maapallon hyvinvoinnista ja välttää kaikenlaista saastuttamista ja luonnon tuhoamista. Nämä itsestään selvät asiat ovat toki tiedossa ilman 'humanoidien' muistutuksiakin; niiden tarkoituksena on nähtävästi vain vakuuttaa, että he ovat hyvällä asialla.

Kaiken kaikkiaan; miksi nuo 'humanoidit' näkisivät suunnattomasti vaivaa tehdäkseen vaarallisen matkan ja niin lukuisina, kuin väitetään, vain antaakseen saman viestin, mikä on ollut löydettävissä New Age -piirien, ympäristöliikkeiden ja okkultismia käsittelevän kirjallisuuden joukosta jo iät ja ajat? William Alnor kirjoittaa kirjassaan "UFOs in the New Age" : "Luettuani sadoittain viestejä avaruusveljiltä usean menneen vuoden aikana ja huolellisesti tutkittuani heidän näkemyksiään, olen vakuuttunut, että nämä oliot yrittävät myydä ihmiskunnalle yhden kaikkien aikojen suurimmista petoksista."

  Avaruusmatkailua käsittelevässä tv-dokumentissa "Aikakone" (Suomi-TV, 11.07.10) tuotiin esiin seikkoja, mitkä tekevät galaksien ja aurinkokuntien väliset miehitetyt matkat käytännössä mahdottomiksi. Ensiksikin sen estävät pitkät etäisyydet, jolloin matkaaminen veisi aikaa tuhansia, jopa miljoonia vuosia. Tähän on usein esitetty ratkaisuksi liikkumista valon nopeudella, koska suhteellisuusteorian mukaan aika silloin hidastuisi. Tutkijoiden mukaan siihen kuitenkin tarvittaisiin energiaa yhtä paljon, kuin koko galaksimme sisältää, mikä tekee siitä käytännössä mahdotonta! Lisäksi aluksen massa kasvaisi lähes äärettömäksi. Ns. madonreikien olemassaolosta taas ei ole edes varmuutta. Ja jos niitä olisikin, kukaan ei tiedä miten sellainen löydettäisiin. Kolmantena vaihtoehtona pohdittiin mahdollisuutta siirtyä suoraan johonkin rinnakkaiseen ulottuvuuteen (joita tutkijat uskoivat olevan olemassa). Miten tämä siirtyminen sitten tapahtuisi, siitä heillä ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä.  

-----------------------------------------------------

Lisäys: 01-14.04.2012
  Jim-TV on viime aikoina esittänyt sarjaa "Muinaiset avaruusoliot", jonka tekijät näyttävät vahvasti uskovan noiden oletettujen avaruusolioiden vierailuihin. Sen verran varauksellisia he kuitenkin ovat, että käyttävät jatkuvasti sen tapaisia lauseita kuin: "Olisiko mahdollista.." , "Voisiko olla niin.." tai "Jotkut uskovat.." .Todisteita he silti ovat näkevinään kaikkialla, mm. varhaisten ihmisten tekemissä rakennelmissa, joiden tarkoituksesta tai rakennustavasta ei tutkijoilla vielä ole täyttä selvyyttä.
  Sarjan keskeisenä sanomana on näkemys, että kaikkien uskontojen taustalla ovat jumaliksi tulkittujen avaruusolentojen vierailut. Yhtenä 'todisteena' esitettiin, että kun tekniikasta tietämättömät ihmiset näkivät savua ja tulta syökseviä avaruusolioiden aluksia, he tulkitsivat ne jumalien kulkuvälineiksi.

  Ohjelman tekijät eivät tulleet ajatelleeksi, ettei tuollaisella nykyisen kaltaisella avaruustekniikalla kyettäisi liikkumaan valovuosien pituisia matkoja eikä läheskään sillä nopeudella, mitä nuo matkat edellyttäisivät. Polttoaineet loppuisivat jo ennen kuin ne ehtisivät tänne asti, ja kun sitä pitäisi riittää vielä paluumatkallekin. Niinpä heidän olisi pitänyt ennen paluutaan etsiä ja kaivaa esiin öljylähteitä ja rakentaa jalostamoja saadakseen polttoainetäydennystä. Jälkiä sellaisesta toiminnasta ei kuitenkaan näy missään.
  Vaikka itse matka sujuisikin lähdön jälkeen omalla painollaan, energiaa tarvittaisiin vuosituhansia kestävän matkan aikana moneen muuhun, kuten lämmitykseen, valaistukseen ja ruoanlaittoon. Matkustajien muuttaminen ihmeolioiksi, joiden ei tarvitsisi syödä tai että alus ja/tai matkustajat olisivat matkan ajan jonkinlaisessa erilaisen ulottuvuuden tilassa, on sen sortin satua, jota ei voi ottaa tosissaan.

  Ohjelman viimeisessä jaksossa tekijöiden mielikuvitus suorastaan laukkasi. Näytettiin varhaisista kulttuureista peräisin olevia kuvia, verrattiin niitä nykyajan avaruuslentäjien kuviin ja uskottiin niiden esittävän avaruuspukuihin pukeutuneita muukalaisia. Kun ns. kontaktihenkilöiden mukaan avaruusalukset ovat laadultaan pikemminkin 'henkisiä' , eivätkä perustu meillä tunnettuun tekniikkaan, ohjelmassa nämä alukset ja niiden varusteet esitettiin hyvin teknisinä. Tekijät eivät tässäkään lainkaan pohtineet sitä, miten tuollaisilla varusteilla voitaisiin selviytyä valovuosien pituisista matkoista.

  Kaiken huippu oli kuitenkin väite, että useimmat menneiden aikojen tappavat kulkutaudit, kuten espanjantauti, olisivat noiden avaruusolioiden tarkoituksellisesti levittämiä. Sen syitä tietysti pohdittiin, samoin kuin sitä, millä keinoin se olisi tapahtunut. Tekijät pohtivat, olisivatko avaruusoliot kenties käyttäneet apunaan bakteereilla ja viruksilla kyllästettyjä meteoriitteja. Miksi he sitten olisivat noita tauteja levittäneet? Syiksi arveltiin väkilukumme harventaminen tai peräti tuhoaminen. Tämäkin on selvässä ristiriidassa kontaktihenkilöiden saaman 'tiedon' kanssa, että avaruusoliot ovat tulleet ystävinä auttaakseen meitä kehityksessä jälkeenjääneitä olioita. Tai ehkäpä heidän tarkoituksensa olikin kehittää meistä kestävämpi rotu? Näitä pähkäilyjään ohjelmassa esiintyneet 'asiantuntijat' esittivät ihan vakavalla naamalla.



 
Lisää aiheesta:
  Elämän esiintymisen todennäköisyys avaruudessa

Linkkejä:
  Ufot ja Raamattu
  Ufot - vieraita ulkoavaruudesta?
 

28.02.03 (Päivitetty 27.12.10)