Suuri Babylon

Uuden Testamentin kirjoitukset eivät Ehtoollisen viettoa lukuunottamatta anna ohjeita siitä, millaisia muotomenoja kristittyjen kokoontumisissa tulisi noudattaa, tai että niiden kulku yleensä olisi joihinkin kaavamaisiin käytäntöihin sidottua. Miten sitten alkuseurakunnan yksinkertaisista kokoontumisista on tullut laitoskirkkojen muotomenoja täynnä olevia tilaisuuksia sakramentteineen, liturgioineen, alttareineen, kynttilöineen, ym. Entä mistä on peräisin erottelu pappeihin ja maallikoihin, pyhimysten ja Neitsyt Marian palvonta, ikonit ja suitsukkeet?

Seuraava tutkielma, joka perustuu sivuston www.watch.pair.com/   laajaan aineistoon 'Great Babylon' (1. osa), tarjoaa pääpiirteissään uskottavan vastauksen tähän kysymykseen. Kaikkien yksityiskohtien paikkansapitävyyttä ei tietenkään voi taata, se jääköön lukijan arvioitavaksi.

Juuda ja Israel

Eräs seikka, mikä Israelista puhuttaessa usein unohtuu, on valtakunnan jakautuminen kahtia Salomon jälkeen. Eteläinen, Juudan kuningaskunta, käsitti Juudan ja Benjaminin sukukunnat sekä osan leeviläisistä. Pääkaupunki Jerusalem oli sen alueella. Pohjoiseen Israelin kuningaskuntaan kuuluivat muut kymmenen sukukuntaa. Koska Leevin sukukunta hoiti pappistehtäviä, sillä ei ollut omaa maa-aluetta kuten muilla sukukunnilla. Joosefin jälkeläisiä edustivat Efraimin ja Manassen sukukunnat.

Juuda ja Israel eivät koskaan enää yhdistyneet .. ne päinvastoin kävivät useita sotia keskenään. Juuda eli nykyiset juutalaiset ovat vain yksi osa Israelin kahdestatoista sukukunnasta. Kaikki juutalaiset ovat israelilaisia, mutta kaikki israelilaiset eivät ole juutalaisia.

Kumpaakin valtiota kohtasi profeettojen ennustama hävitys. Ensin pohjoisen valtakunnan (Israelin) asukkaat joutuivat assyrialaisten valtaan, lopulta heidät siirrettiin sinne. Suurin osa heistä ei koskaan palannut omaan maahansa; heistä tuli kymmenen 'kadonnutta' sukukuntaa.

Vuonna 586 babylonialaiset valloittivat eteläisen Juudan valtakunnan ja hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin. Juudan asukkaat pääsivät kuitenkin palaamaan maahansa persialaisen Kyyroksen valloitettua Babylonin. Heidän jälkeläisiään ovat nykyiset juutalaiset. Nehemian aikana tapahtunut paluu, sen paremmin kuin Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 eivät kuitenkaan ole lopullinen täyttymys profetioille, jotka koskevat koko Israelin sukua - sekä Juudaa että Israelia.

Sana 'juutalainen' tulee nimestä Juuda ja tarkoittaa siten teknisessä mielessä vain Juudan jälkeläisiä eli eteläisen, Juudan valtakunnan asukkaita. Muut israelilaiset eivät siten ole juutalaisia. Ilmestyskirjassa on eräs pohdintaa ja erilaisia tulkintojakin aiheuttanut kohta:

"Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga" (Ilm. 2:9 )

Mihin juutalaisiin tämä 'saatanan synagooga' viittaa? Se ei varmastikaan voi tarkoittaa sitä 'jäännöstä', joka ottaa vastaan Jeesusta koskevan sanoman Hänen toisen tulemuksensa yhteydessä.

Saatanan synagooga on okkulttinen valtaeliitti, joka torjuu Jeesuksen Israelin messiaana ja vehkeilee korvatakseen Hänet muilla messiailla, jotka kuvastavat heidän mestarinsa Saatanan ominaisuuksia ja pyrkimyksiä saada koko ihmiskunta hallintaansa.

Saatanan synagooga on siis niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, mutta eivät ole. He ovat niitä kabbalismia harjoittavia juutalaisia, jotka ovat vuosisatoja vehkeilleet Jeesusta ja kristinuskoa vastaan. Tätä jakoa ei kuitenkaan voi tehdä sukujuurien perusteella vaan rajalinja on pikemminkin hengellinen.

Kabbala

Valtakunnan jakaantumisen jälkeen monet eteläisen valtakunnan juutalaiset omaksuivat pakanallisen Babylonin tapoja, mistä profeetat heitä varoittivat ja tuomitsivat. Lopulta se johti heidät Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Pakanajumalien palvontaan lankeamisesta kertoo mm. Hes. 23:1-11. Tässä kuvauksessa Jerusalem viittaa eteläiseen ja Samaria pohjoiseen valtakuntaan:

"... oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä. ... Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholiba. Sitten he tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. - Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholiba. Mutta Ohola harjoitti haureutta, vaikka oli minun, ja himoitsi rakastajiansa, assurilaisia, naapureita, .... Ja hän antautui haureuteen näiden kanssa, jotka olivat Assurin valiopoikia kaikki; ja keitä vain hän himoitsi, niiden kaikkien kanssa hän saastutti itsensä kaikilla heidän kivijumalillaan.... Mutta hänen sisarensa Oholiba, vaikka näki tämän, oli himossaan vielä häntäkin riettaampi ja oli haureudessaan vielä riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan."

Babylonialaisten palvontamenojen lisäksi monet juutalaiset omaksuivat myös kaldealaisten itämaisia mysteerioppeja. Näistä eri lähteistä kehittyi myöhemmin se esoteerinen kirjallisuus joka tunnetaan nimellä Qabbalah, Kabbala. Sen perustana oli pythagoralainen idea numeroihin ja kirjaimiin liittyvistä salatuista voimista. Niiden jako hyviin ja pahoihin voimiin juontaa juurensa Zarathustralaisuudesta ja muinaisesta Kaldeasta.

Jewish Encyclopedian mukaan kabbalistit itse väittävät saaneensa nämä suulliset perimätiedot patriarkoilta ja profeetoilta:

"Kabbala käsitti alkuaan kaiken perinteisen tietämyksen, vastakohtana kirjoitetulle laille (Torah), sisältäen siten Raamatun profeetallisia ja pyhien miesten elämäkerrallisia kirjoituksia, jotka oletetusti oli 'vastaanotettu' Pyhän Hengen voimalla, ikäänkuin Jumalan kädellä kirjoittettuina.. Jokaista 'vastaanotettua' oppia väitetään Isiltä periytyneeksi tiedoksi ... joka voidaan jäljittää taaksepäin profeettoihin tai Moosekseen ... Keskeinen piirre Kabbalassa oli - päinvastoin kuin Kirjoituksissa - että se siirtyi vain muutamilta valituilta toisille.." .

Hereettisestä luonteestaan johtuen kabbalaa ei opetettu julkisesti. Se pysyi joidenkin sisäpiirien 'salaisena oppina'. Vain tietyt, arvollisiksi katsotut juutalaiset saivat perehtyä tähän 'salaiseen tietoon' ja siihen siihen liittyviin mystisiin käytäntöihin. Tämä 'esoteerinen viisaus' on sitten säilynyt aina meidän päiviimme asti erilaisissa 'henkisissä' veljeskunnissa, joissa yksilöt 'viisaiden opettajien' tai 'adeptien' johdolla vihkiytyvät siihen.

Fariseukset

E.S. Millerin mukaan kabbala kehittyi joidenkin fariseusten keskuudessa Babylonissa. He olivat siellä muodostaneet oman lahkonsa, joka myöhemmin Juudeaan paluun jälkeen muuttui salaisiksi veljeskunniksi. Babylonialaiset opit säilyivät niissä suullisena perimätietona kunnes ne lopulta saatettiin kirjalliseen muotoon. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää Jeesuksen sanat:

"Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! "(Matt. 23:13,15)

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne ...." (Mark. 7:9,13)

"Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa." (Joh 8:44)

Fariseukset pitivät tärkeänä kaikkien ulkonaisten uskonnollisten menojen tunnontarkkaa noudattamista, välittämättä niiden kytköksistä salaisiin pakanallisiin riitteihin. Tähän suvaitsevaisuuteen syyllistyi aikanaan jo Salomo tehdäkseen mieliksi pakanallisille vaimoilleen. Tutkija Netchvolodow kirjoittaa Venäjän juutalaisuutta käsittelevässä kirjassaan:

"Tämä intellektuaalien panteistien ryhmä omaksui pian johtoaseman juutalaisessa kansakunnassa. Heidän opeissaan ei koskaan esiintynyt erityistä kansallishenkeä, mutta fariseuksilta periytynyt kaldeismi saattoi kuitenkin säilyttää heidän etnisen ylpeytensä koskemattomana. Tämän uskonnon ihmisen jumalallistumisesta, minkä he olivat omaksuneet Babylonissa, he ajattelivat soveltuvan yksin juutalaisiin, ylivoimaisina ja edeltävalittuina olentoina. Lupaukset universaalista valta-asemastaan ortodoksijuutalaiset löysivät Laista. Fariseukset eivät tulkinneet sitä niin, että Jumala hallitsisi kansoja, vaan että juutalaiset itse tulisivat hallitsemaan koko maailmaa. Odotettu messias ei enää ollut alkuperäinen synnin sovittaja, maailman henkinen voittaja ja johtaja, vaan maallinen kuningas, joka veristen taisteluiden kautta tekisi Israelista maailman herran ja 'kaikki kansat pyöriksi vaunuihinsa'. Fariseukset eivät kysyneet tähän kansojen orjuuttamiseen lupaa mystiseltä Jehovalta, jota he tosin palvoivat julkisesti, mutta vain yleisen mielipiteen vuoksi, koska he odottivat sen toteutuvan Israelin kärsivällisen maallisen toiminnan tuloksena."

Nämä periaatteet olivat niin räikeän erilaisia muinaisiin lakeihin verrattuna, että ne oli syötettävä juutalaisille vähän kerrallaan, jottei eroa huomattaisi. Tällainen toiminta ei ole historiassa mitenkään harvinaista; vähittäin tapahtuvalle aivopesulle löytyy lukuisia vertailukohtia. Itse asiassa sitä tapahtuu nykyäänkin koko ajan, emmekä läheskään aina tiedosta sitä.

Essealaiset

Myös essealaisilta juutalaiset saivat vaikutteita Kabbalaansa. Juutalaisen tietosanakirjan mukaan 'essealaiset tunnettiin taivaallisen kiertomatkan ideastaan, maagisista harjoituksista ja enkeliopeistaan. Ne olivat alunperin lähtöisin Babyloniasta, Persiasta ja Egyptistä, mutta kehittyivät essealaisten keskuudessa juutalaistuneeseen muotoon'.

"Itse asiassa toisella ja ensimmäisellä esi-kristillisellä vuosisadalla kehittynyt apokalyptinen kirjallisuus sisälsi jo Kabbalan pääelementit. Josefuksen mukaan essealaisilla oli hallussaan tällaisia kirjoituksia, joita he mustasukkaisesti varjelivat..."

Vapaamuurarilliset kirjoittajat Christopher Knight ja Robert Lomas ovat osa suurta kampanjaa, jonka tarkoituksena on osoittaa Kuolleen Meren kirjoitukset kanonisiksi ja alkuperäisiksi sekä essealaiset ja Qumranin yhteisön alkuperäiseksi Jerusalemin seurakunnaksi:

"Ei ole epäilystäkään, että Kuolleen meren kääröjen kirjoittajat, jotka tunnetaan Qumranin yhteisönä, olivat essealaisia. Nämä ihmiset olivat nasareeneja eli alkuperäinen Jerusalemin seurakunta .. Näyttää siten väistämättömältä, että miehen, joka oli Jeesus Kristus, täytyi olla Qumranin johtohahmo ratkaisevina vuosina, kolmannella ja neljännellä vuosikymmenellä. .. [Yhteisö] kehittyi erittäin hierarkkiseksi, ylimpänä olivat Valvojat eli Suurmestarit ...Korkeampaan asemaan pääsy edellytti pyhiä lupauksia salaisuuksien säilyttämisestä, ja niiden paljastamisesta ulkopuolisille uhattiin kovilla rangaistuksilla. ..Tämä kuulostaa ihan korkean tason vapaamuurarilliselta käytännöltä .. He käyttivät pitkiä valkoisia kaapuja, antoivat pyhiä lupauksia, vannoivat säilyttävänsä salaisuudet ja väittivät omaavansa salaista tietoa .."

Tahtomattaan Knight ja Lomas myös paljastavat, että essealaismunkki on esikuva siitä väärästa profeetasta, joka nousee valtaan lopun ajalla. Julistautumalla 'Vanhurskauden opettajaksi' ja 'Lain tulkitsijaksi' tämä kabbalisti 'palauttaa oikean palvonnan' Jerusalemin temppeliin:

"Kuka tämä Vanhurskauden opettaja olikin, hänen täytyi olla hurskas, pyhä mies ja ilmeisesti Saadokin pappissukua, joka paljasti yhteisölleen heidän elävän niitä 'lopun aikoja' , joita profeetat ovat ennustaneet. Hän kertoo heille, että Jumala tulee pian murskaamaan vihollisensa lopullisessa kosmisessa taistelussa ja tuo mukanaan uuden ajan oikeudenmukaisuuden. Yhteisö on tosi Israelin jäännös - Jahven liiton kansa - joka osallistuu taisteluun, puhdistaa Jerusalemin temppelin ja palauttaa oikean palvonnan. .." "Jumala kuitenkin pelastaa omansa kahden messiaanisen hahmon avulla, jotka nousevat lopun ajalla; toinen on 'Daavidin suvusta' ja toinen 'Lain opettaja' ."

Aleksandrian gnostikot

Egyptin Aleksandria oli keskus, missä erilaiset uskonnolliset näkemykset kohtasivat. Se oli myös juutalaisen ja kreikkalaisen älymystön kokoontumispaikka. Jerusalemin tuhon jälkeen siitä saattoi tulla myös keskuspaikka niille kabbalistisille juutalaisille, jotka olivat yhdistäneet kaldealaisen noituuden ja uusplatonisen filosofian ja hämärtäneet sen kristillisellä terminologialla, jottei sitä torjuttaisi harhaoppina varhaisessa kristillisessä seurakunnassa. Jewish Encyclopedia vahvistaa juutalaisen kabbalismin juuria löytyvän myös gnostilaisuudesta:

"Mutta erityisesti gnostilaisuus osoittaa Kabbalan muinaisen alkuperän. Alkujaan kaldealainen gnostilaisuus oli tyypillisesti juutalaista kauan ennen kuin siitä tuli kristillistä ... Gnostilaisuus - eli kabbalistinen 'Hokmah' (viisaus) - näyttää olleen joidenkin oppineiden juutalaisten ensimmäinen yritys antaa empiiriselle mystiselle perinteelle, platonisten ja pythagoralaisten ideoitten avulla, spekulatiivinen muutos; harhaoppisuuden vaaran välttämiseksi ... Filonin - yhden Kabbalaan vihkiytyneista - oppijärjestelmä .. tarjoaa monia esimerkkejä sudenkuopista .."

"Juutalainen gnostilaisuus on epäilemättä vaikuttanut kristillisyyteen, koska raamatullista eksegeesiä oli harjoitettu jo viisi vuosisataa ensimmäiselle vuosisadalle tultaessa. Juutalaisuus oli ollut läheisessä yhteydessä babylonialais-persialaiseen ajatteluun ainakin niin kauan, ja lähes saman ajan hellenistisille vaikutteille. Myöskin magiikka - mikä ei ollut vähäpätöinen osa gnostilaisuutta - sai laajaa vastakaikua juutalaisessa ajattelussa. Yleisesti ottaen, ei ole sellaista ideapiiriä josta juutalaiset eivät olisi omaksuneet jotain."

Koska Aleksandrian gnostikkojen 'salainen oppi' oli kristillistetty versio Kabbalasta, ei ole yllätys, että niistä löytyy monia yhtäläisyyksiä. Lyhyesti sanoen, gnostinen evankeliumi perustuu kabbalistiseen pyrkimykseen vapautua materiaalisesta maailmasta ja palata hengen maailmaan. Tämä selittää sen, että enkelien ja muiden henkien nimet olivat korostetusti esillä sekä varhemmassa että myöhemmässä juutalaisessa mystiikassa.

Jeesuksen aikalainen, kreikkalaistunut Aleksandrian juutalainen Filon saa kunnian olla ensimmäinen, joka tulkitsi raamatullisia kirjoituksia kuvaannollisesti ja mystisesti saadakseen ne sopimaan yhteen kreikkalaisen filosofian kanssa. Filon kuului ryhmään, josta käytettiin nimeä 'therapeutae', millä tarkoitettiin esoteerista tietoa omaavien viisaiden miesten, illuminaattien muodostamaa piiriä. Blavatskyn mukaan he olivat 'parantajia' siinä mielessä kuin kuin jotkut 'kristityt' tai teosofisen liikkeen 'mentaalitieteilijät', jotka samalla olivat päteviä teosofeja ja esoreeteerikkoja.

Jewish Encyclopedian mukaan tämä 'terapeuttien lahko näyttää haarautuneen essealaisten veljeskunnasta'. Kumpikin järjestö koostui juutalaisista askeeteista, jotka harjoittivat selibaattia, mikä perustui siihen gnostilaiseen uskomukseen, että aineellinen maailma oli pahan Demiurgin luoma. Siksi ei ollut hyvä saattaa lisää jälkeläisiä tähän maailmaan. Esseenit eivät tässä asiassa kuitenkaan olleet niin ehdottomia kuin 'terapeutit' ja jotkut muut gnostilaislahkot.

Filonin kuoleman jälkeen Aleksandriassa nousi esiin yhteisö nimeltä Ormus eli 'Valon viisaat'. Yhteisön perustaja oli egyptiläisen Serapis-jumalan palvojiin kuuluva munkki/maagikko Ormesuis, joka sekoitti kristinuskoon egyptiläisiä salaoppeja ja riittejä. Yhteisön tunnuksena oli punainen risti. Encyclopedia of Freemasonryn mukaan esseenit ja muut juutalaiset perustivat samoihin aikoihin koulun nimeltä Salomonilainen Viisaus, johon Ormuksen oppilaat liittyivät. Yhteisö oli jaettu erilaisiin Mooseksen ja Hermeettisten Salaisuuksien Säilyttäjien sääntökuntiin. Siihen kuuluvat esseenit olivat osa aleksandrialaista veljeskuntaa.

Kaksi vuosisataa myöhemmin Origenes ja Clemens käyttivät Filonin menetelmää Aleksandrian katekeettisessa koulussaan, missä he yhdistelivät uusplatonismia ja kristillisyyttä syntetisoiden niistä kristillisen version gnostilaisuudesta. Nämä 'kirkkoisät' harrastivat askeesia, joka perustui Hermaan toisella vuosisadalla esiin tuomaan pythagoralaiseen ideaan ruumiin ja hengen välisestä ristiriidasta. Sen pohjalta syntyi katolinen harhaoppi selibaatista ja kahdesta erilaisesta moraali- ja hartauskäytännöstä (papit/munkit vs. maallikot).

Ns. kristillisen gnostilaisuuden harhaoppeja levittivät siis kirkkoisinä tunnetut Aleksandrian platonilaisen koulun juutalaiset gnostikot. Tämä suuri osa palapelistä on kadonnut gnostilaisuuteen liittyvästä puhdistetusta, kristilliselle maailmalle suunnatusta tiedosta, mutta on luettavissa juutalaisessa tietokirjallisuudessa:

"On merkittävä tosiasia, että gnostilaisen koulun johtajat ja järjestelmän perustajat olivat kirkkoisien toimeensa nimittämiä juutalaisia....Edelleen on huomattava, että heprealaiset sanat ja Jumalan nimet tarjosivat rungon tietyille gnostilaisille järjestelmille ... Tämä tosiasia todistaa vähintäänkin sen, että gnostilaisuuden pääelementit johdettiin juutalaisista spekulaatioista..." (Jewish Encyclopedia)

Gnostilaisuutta vastaan suunnatussa kirjoituksessaan 'Heresioita vastaan', Irenaeus syyttää luopiojuutalaisia tämän harhaopin keksijöiksi:

"Näiden miesten joukosta nousseet Saturninus ja Basilides käyttivät hyväkseen tärkeitä tilaisuuksia, joissa julistivat erilaisia oppejaan - toinen Syyriassa ja toinen Aleksandriassa. .. Nämä miehet harjoittivat lisäksi magiikkaa ja käyttivät siinä kuvia, loitsuja, rukouksia sekä kummallista taidetta .. He selittivät, etteivät ole enää juutalaisia eivätkä vielä kristittyjä, ja ettei heidän sovi puhua avoimesti mysteerioistaan vaan heillä on oikeus vaieta ja pitää ne salaisina.."

Teoksessaan The Plot Against the Church - joka on historiallinen tutkimus juutalaisesta soluttautumisesta katoliseen kirkkoon - salanimellä Maurice Pinay kirjoittava ryhmä katolisia pappeja dokumentoi - erilaisiiin lähteisiin pohjautuen - että gnostilaisuuden perusta on juutalaisessa Kabbalassa ja että Aleksandrian gnostikot olivat juutalaisia:

"Kuuluisan gnostilaisuuden historia kertoo meille, että johtavat juutalaiset henkilöt, aleksandrialaiset filosofit Filon ja Aristobulos, uskollisina isiensä uskolle, päättivät kaunistella sitä muiden uskontojen piirteillä valmistaakseen tietä juutalaisuudelle. Kummatkin olivat sekä gnostilaisten että kabbalistien johtajia ."

".. Kabbala oli ennen gnostilaisuutta, minkä seikan kristityt kirjoittavat heikosti ymmärtävät, mutta jota juutalaiset oppineet pitävät itsestään selvänä. He myös vakuuttavat, ettei gnostilaisuus täysin kadonnut kristillisyydestä vaan sekoittui kristillisiin elementteihin .. .. suosittu vapaamuurariuden historia, Ragon, kertoo: 'Kabbala on salatieteiden avain. Gnostilaiset syntyivät kabbalisteista. Myös Jewish Encyclopedia vakuuttaa, että gnostilaisuudella oli 'juutalainen erityispiirre' ennen kristilliseksi muuntumistaan ..."

Hereetikoista kenties vaikutusvaltaisin oli juutalainen Valentinus, joka syntyi Egyptissä n. 100 jKr. Hänen gnostilainen koulunsa vaikutti yli 600 vuotta ja sen opit elävät edelleenkin. Aleksandriassa opiskellessaan Valentinus tutustui erääseen Teudakseen ja ryhtyi tämän oppilaaksi. Teudas väitti olleensa apostoli Paavalin oppilaana ja että Paavali olisi yksityisesti kertonut hänelle salatttuja, vain sisäpiirin tiedossa olevia viisauksia. Hän väitti myös nähneensä näyssä ylösnousseen Jeesuksen. Historia kertoo:

"Kun roomalaisjoukot hävittivät juutalaiskortteleita ja murskasivat heidän maallisen ja uskonnollisen järjestelmänsä, Egyptin juutalaisten rippeet muuntuivat kristillisiksi. Heidän joukossaan huomattavin oli eräs nuori mies ... joka opiskeli Aleksandriassa ja oli verilöylyn todistaja. Hänen nimensä oli Valentinus. Toinen oli Basilides. Seuraten Aleksandriassa pitkään vallinnutta synteesin ja synkretismin perinnettä, nämä 'alkukristilliset' teoreetikot kilpailivat toistensa kanssa ja kummallakin oli omat seuraajansa ja 'evankeliuminsa'. "

Myös kirkkoisät kertovat näistä miehistä:

"... Pyhä Irenaeus kuvaili Aleksandrian juutalaista Valentinusta gnostikoiden johtajana.. Kristillisyydelle vaarallisinta salaista lahkoa johti salajuutalainen Valentinus, joka oli tyypillinen 'viidennen kolonnan' edustaja. Hän oli ulkonaisesti aktiivinen kristitty, mutta levitti hajaannusta tuhoisalla lahkollaan..."

Valentinolainen gnostilaisuus sai suuria kannattajajoukkoja Egyptissä ja Syyriassa. Vuonna 136 jKr. Valentinus siirtyi Roomaan, jonne hän perusti toisen koulun, saavutti kuuluisuutta Euroopassa ja merkittävän aseman. Hän oli jopa ehdolla Rooman piispaksi, mutta tultuaan sivuutetuksi hän jätti kristillisen yhteisön. Valentinuksen kuoltua hänen oppilaansa kehittivät hänen ajatuksistaan systemaattisen oppirakennelman levittäen sitä kaikkialle Rooman valtakuntaan.

Rooman juutalaisyhteisöt

Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikoina Roomassa oli suurehkoja juutalaisyhteisöjä. Heidän lukumääränsä oli arviolta noin 40 000. Josefus mainitsee erään, keisari Augustuksen aikana tapahtuneen, oikeusjutun, johon oli sekaantunut 8000 Rooman juutalaista. Todennäköisesti he olivat miehiä, joista useimmilla oli myös sukulaisia ja perheenjäseniä. Jerusalemin hävityksen jälkeen (v. 70) heidän väkilukunsa kasvoi huomattavasti.

Menestyvä juutalaisyhteisö oli myös sillä alueella, josta myöhemmin tuli Vatikaani. Erään lähteen mukaan Vatikaanin kaupunki oli aluksi juutalaiskristittyjen perustama yhteisö. Sana Vatikaani (Vaticano) merkitsee kirjaimellisesti 'ennustava käärme', mikä on johdettu sanoista Vatis = ennustaja ja Can = käärme. Vatikaani on rakennettu muinaiselle pakanalliselle paikalle, jonka latinalainen nimi oli vaticanus mons tai vaticanus collis, mikä tarkoittaa profetian vuorta tai kukkulaa. Vatikaanin painamissa kolikoissa on usein teksti: CITTA DEL VATICANO, profetian kaupunki.

Juutalaisia oli Roomassa jo makkabealaisaikana aina vuodesta 161 eKr lähtien. Myöhemmin Rooma oli keskuspaikka, josta he ulottivat vaikutuksensa laajalle alueelle mm. menestyksekkään liiketoimintansa avulla. Hallitsemalla rahamarkkinoita he itse asiassa hallitsivat myös Euroopan kuningaskuntia Roomalaisen imperiumin päämajasta käsin. Tämä auttaa ymmärtämään, että heillä oli vaikutusvaltaa myös Rooman katoliseen kirkkoon.

Roomalaiskatolisuus

Ovatko liturgiset käytännöt kehittyneet vähitellen kirkon sisällä nykyiseksi katoliseksi messuksi? Monelle katoliselle saattaa olla yllätys, että Katolinen tietosanakirja virallisesti määrittelee katolisen liturgian siirtyneen kirkkoon Mooseksen laista:

"Sanaa liturgia .. käytetään yleisessä temppelipalveluksessa .. pappien toimittamasta temppelin rituaalipalveluksesta .. Siten kristillisessä käytössä liturgia tarkoittaa kirkon julkista virallista palvelusta, mikä vastaa Vanhan Liiton virallista temppelipalvelusta."

Itse asiassa kyseessä oli oppineiden vanhimpien johtama 'kristillistynyt' synagoogapalvelus:

"Ehtoollista juhlistettiin aina lopuksi opetuksin, lauluin, rukouksin ja saarnoin, mikä itsessään oli enemmänkin jatkoa synagoogapalvelukselle. Kaikkialla tapahtui samoin: synagoogapalvelus kristillistyi; luettiin pyhiä kirjoituksia, laulettiin psalmeja, piispa rukoili kaikkien puolesta ja seurakunta vastasi hepreaksi 'Amen', kuten heidän juutalaiset esivanhempansa. Piispat suorittivat saarnaamisen ja selittivät luettua samoin kuin oppineet vanhimmat olivat ennen tehneet synagoogissa. .."

Juutalainen kirjailija Roy Schoeman totesi tämän yhtäläisyyden:

"On ilmeistä, ettei juutalainen katoliseen kirkkoon tullessaan huomaa mitään muutosta, vaan kokee yksinkertaisesti tulleensa keskelle juutalaisuutta - siinä muodossa minkä se sai ... Messiaan jälkeen. Vaikka katoliset ovat periaatteessa tietoisia asiasta, he eivät useinkaan ajattele katolista kirkkoa juutalaisuuden jatkumona ... se on [kuitenkin] kaikkialla, minne tahansa katsookin. "

Listaus roomalaiskatolisuuden ja juutalaisuuden välisistä rinnakkaisuuksista (jotka ilmenevät myös ortodoksisuudessa) antaa sen hämmästyttävän kuvan, että katolisuus on voinut saada juutalaiskristillisen muodon jo lähes alusta alkaen.

  • Pappeus (vrt. leeviläinen pappeus/välittäjiä Jumalan ja ihmisen välillä)
  • Paavi (vrt. juutalainen ylipappi)
  • Kollegiot ja kardinaalit (70) (vrt. 70 vanhinta, 5Moos 17:8)
  • Ripittäytyminen (vrt. 3Moos. 5:5)
  • Päivittäinen messu-uhri (vrt. päiv. polttouhri, Hebr. 10:11)
  • Alttarit
  • Kultaiset alttariastiat
  • Pappien messuasut
  • Kolehti (vrt. uhraukset, uhrilahjat)
  • Kirkkorakennukset (vrt. Temppeli)
  • Liturgia (vrt. temppelipalvelus)
  • Sunnuntain vietto (vrt. sapatti)
  • Kirkolliset juhlat (vrt. juutalaiset juhlat)
  • Kaavut/huivit (vrt. säkkikangas)
  • Pelastuminen teoista (vrt. Mooseksen laki)
  • Lapsikaste (vrt. ympärileikkaus)
  • Ohut ehtoollisleipä (vrt. manna, näkyleipä)
  • Konfirmaatio (vrt. Bar Mitzvah)
  • Kynttilät ja suitsukkeet (vrt. 2Moos. 30)
  • Pyhä vesi kastemaljassa (vrt. pesuastia, 2Moos. 40)
  • Ei pelastusta (katolisen) kirkon ulkopuolella (vrt. käännyttävä juutalaisuuteen)

Muuhun kuin Mooseksen lakiin perustuvia katolisen kirkon perinteitä:

  • Ihmisten perimätiedot (Mark. 7:6-13)
  • Turha toistaminen (huulilla palveleminen, Jes. 29:13)
  • Pyhimysten kunnioitus (kuvainpalvonta / pakanajumalat)
  • Marian palvonta Jumalan Äitinä (juutalaiset palvoivat Taivaan Jumalatarta)
  • Patsaat / kuvat (Salomon temppelin koristekuvat ja -patsaat)
  • Jeesuksen alentaminen kirkon kanssa-Vapahtajaksi (Jeesuksen kieltäminen Messiaana)
  • Keskittyminen Jeesuksen syntymään ylösnousemuksen sijaan (Jees. ylösnous. kieltäminen)

Yllä on vain osa roomalaiskatolisuudesta löytyvistä perinteistä. Katolisuus näyttää todella merkittävältä osaltaan olevan juutalaistunutta kristillisyyttä, johon on lisäksi sekoittunut aineksia kabbalistisesta mystiikasta ja pakanuudesta. Eikä protestanttinen laitoskirkollisuuskaan - muotomenojensa ja kirkollisen järjestelmänsä puolesta - ole täysin välttynyt näiltä vaikuttelta.

 
Lähde:
www.watch.pair.com/  


Osa 2
Osa 2


 

28.08.06