Darwinismin vaikutukset maailmassa

 

Turkkilainen fyysikko Harun Yahua tarkastelee kirjassaan 'Evoluution petos' Darwinin teorian tieteellisten heikkouksien lisäksi niitä darwinismin varjopuolia, joista sen kannattajat mielellään vaikenevat. Hän paljastaa sen pohjalta syntyneet, sittemmin julmuuksiin johtaneet aatteet ja ideat ja sen yhteydet terrorismiin, yhteen aikamme tärkeimmistä maailmanlaajuisista ongelmista. Seuraavassa hänen ajatuksiaan:

Kun kysymykseen: "Mikä ihminen on?" vastattiin ennen: "Ihmiset on luonut Jumala ja heidän tulee elää hänen opettamansa hyvän moraalin mukaan", on nyt on alettu ajatella: "Ihminen tuli olevaksi sattumalta ja on henkiinjäämisen taistelussa kehittynyt eläin." Tästä harhakäsityksestä on maksettava korkea hinta. Väkivaltaiset ideologiat kuten rasismi, fasismi, kommunismi ja monet muut konfliktiin perustuvat näkemykset maailmasta ovat kaikki saaneet voimia tästä harhakäsityksestä.

Darwinistinen valhe: elämä on konfliktia

Darwin lähti liikkeelle yhdestä perusolettamuksesta kehittäessään teoriansa: "Elävien olentojen kehitys riippuu henkiinjäämisen taistelusta. Vahva voittaa kamppailun. Heikot on tuomittu tappioon ja unohdukseen." Darwinin mukaan luonnossa vallitsee armoton henkiinjäämisen taistelu ja ikuinen konflikti. Vahvat voittavat aina heikot, ja tämä mahdollistaa kehityksen tapahtumisen. Tämä näkemys on koteloituneena hänen kirjalleen The Origin of Species (Lajien synty) antamassaan alaotsikossa: "The Origin of Species by Means of Natural Selection or the Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life" , mikä vapaasti suomennettuna olisi: "Lajien synty luonnonvalinnan kautta eli kyvykkäämpien rotujen säilyminen kamppailussa elintilasta." Lisäksi Darwin esitti, että "taistelu henkiinjäämisestä" pätee myös ihmisrotujen välillä. Mielikuvituksellisen väitteen mukaan "suositut rodut" olivat voittoisia taistelussa. Suosittuja rotuja Darwinin mukaan olivat valkoiset eurooppalaiset. Afrikkalaiset ja aasialaiset rodut olivat jääneet jälkeen henkiinjäämisen taistelussa. Darwin meni tätä pitemmälle ja esitti, että nämä rodut pian häviäisivät henkiinjäämisen taistelun kokonaan ja siten katoaisivat.

"Jonain tulevana aikana, ei kovin kaukaisena vuosisadoilla mitattuna, sivistyneet ihmisrodut miltei varmasti hävittävät ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialla maailmassa. Samanaikaisesti ihmisapinat... epäilemättä hävitetään. Kuilu ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa välillä kasvaa, kun se siirtyy toivomme mukaan jopa kaukasialaista sivistyneemmän ihmisen ja yhtä alhaisen apinan kuin paviaanin välille neekerin tai australialaisen ja gorillan väliltä."

Intialainen antropologi Lalita Vidyarthi selittää, miten Darwinin teoria toi rasismin sosiaalitieteisiin: Aikakauden sosiaalitieteilijät toivottivat hänen (Darwinin) oppinsa lämpimästi tervetulleeksi, ja he uskoivat ihmiskunnan saavuttaneen useita evoluution tasoja, jotka huipentuivat valkoisen miehen sivistyksessä. 1800-luvun jälkipuoliskolla valtaenemmistö länsimaisista tiedemiehistä hyväksyi rasismin tosiasiana.

Darwinin innoituksen lähde: Malthusin häikäilemättömyyden teoria

Darwinin innoituksen lähde tässä aiheessa oli brittiläisen taloustieteilijän Thomas Malthusin kirja An Essay on the Principle of Population (Analyysi väestönkasvun periaatteesta). Malthus laski, että ihmisväestö kasvaa nopeasti, jos se jätetään selviytymään omin neuvoin. Hänen mukaansa pääasialliset vaikuttavat tekijät, jotka pitävät väestön hallinnassa, ovat onnettomuudet kuten sota, nälänhätä ja sairaudet. Tämän raa´an väitteen mukaan joidenkin ihmisten on kuoltava, jotta toiset voisivat elää. Olemassaolo alkoi tarkoittaa "pysyvää sotaa".

Malthusin ajatukset olivat 1800-luvulla laajasti hyväksyttyjä. Erityisesti eurooppalaisen yläluokan älymystö tuki hänen julmia ajatuksiaan. Artikkelissa 'The Nazis' Secret Scientific Agenda' (Natsien salainen tieteellinen agenda) Malthusin väestönäkemyksille 1800-luvun Euroopassa annettua merkitystä on kuvailtu seuraavasti:

1800-luvun alkupuoliskolla kaikkialla Euroopassa hallitsevien luokkien jäsenet kokoontuivat keskustelemaan vasta keksitystä "väestöongelmasta" ja suunnittelemaan keinoja panna täytäntöön Malthusin toimeksianto köyhien kuolleisuuden lisäämiseksi:

"Sen sijaan, että korostaisimme köyhille puhtautta, meidän olisi rohkaistava päinvastaisia tapoja. Kaupungeissamme meidän pitäisi tehdä kadut kapeammiksi, ahtaa enemmän ihmisiä taloihin ja tavoitella kulkutautien paluuta. Maaseudulla kylät olisi rakennettava lähelle seisovia lammikoita ja asutusta olisi erityisesti rohkaistava soisilla ja epäterveellisillä alueilla" ja niin edelleen."

Tämän julman politiikan ansiosta heikot ja henkiinjäämisen taistelussa hävinneet tuhoutuisivat ja siten nopea väestönkasvu saataisiin tasapainotetuksi. Tätä niin sanottua "köyhien sortamisen" politiikkaa todella toteutettiin 1800-luvun Britanniassa. Pystytettiin teollisuusjärjestelmä, jossa kahdeksan- ja yhdeksänvuotiaat lapset pantiin työskentelemään hiilikaivoksissa kuusi tuntia päivässä ja tuhansia kuoli hirvittävissä olosuhteissa. Malthusin teorian vaatima "henkiinjäämisen taistelu" johti miljoonien brittiläisten kärsimysten täyttämään elämään.

Nämä ajatukset vaikuttivat Darwiniin. Hän sovelsi konfliktin käsitettä kaikkeen luontoon ja esitti, että vahvimmat ja elinkelpoisimmat selviytyvät voittajina tästä olemassaolon taistelusta. Lisäksi hän väitti, että niin sanottu henkiinjäämisen taistelu on oikeutettu ja muuttumaton luonnonlaki. Toisaalta hän kiistämällä luomisen kehotti ihmisiä hylkäämään uskonnolliset käsityksensä. Siten hän hyökkäsi kaikkia eettisiä arvoja vastaan, jotka voisivat osoittautua esteiksi henkiinjäämisen taistelun armottomuudelle. Näiden väärien ajatusten levittäminen johti ihmisiä häikäilemättömyyteen ja julmuuteen ja aiheutti siten ihmiskunnalle raskaan laskun maksettavaksi 1900-luvulla.

Mihin "viidakon laki" johti: fasismiin

Samalla kun darwinismi ruokki rasismia 1800-luvulla, se muodosti perustan ideologialle, joka kehittyi ja peitti maailman vereen 1900-luvulla, natsismin.

Natsi-ideologioissa on nähtävissä voimakas darwinistinen vaikutus. Kun tutkii tätä Adolf Hitlerin ja Alfred Rosenbergin muotoilemaa teoriaa, kohtaa sellaisia käsitteitä kuin "luonnonvalinta", "valikoitu parittelu" ja "henkiinjäämisen taistelu rotujen välillä", joita toistetaan kymmeniä kertoja "Lajien synnyssä". Kun Hitler nimesi teoksensa "Mein Kampf" (Taisteluni), häntä innoittivat darwinilainen taistelu henkiinjäämisestä ja periaate, että elinkelpoisin perii voiton. Hän puhuu erityisesti rotujen välisestä taistelusta: Historia huipentuisi uuteen tuhatvuotiseen vertaansa vailla olevan loistokkaaseen keisarikuntaan, joka perustuisi uuteen, luonnon itsensä määräämään rodulliseen hierarkiaan.

Vuoden 1933 puoluekokouksessa Nürnbergissä Hitler julisti, että "ylempi rotu alistaa alemman rodun... oikeus, jonka voi nähdä luonnossa ja jota voidaan pitää ainoana ajateltavissa olevana oikeutena". Melkein kaikki asiaan perehtyneet historioitsijat tunnustavat tosiasiaksi, että darwinismi vaikutti natseihin. Historioitsija Hickman kuvaa darwinismin vaikutusta Hitleriin seuraavasti:

"(Hitler) vahvasti uskoi evoluutioon ja julisti sitä. Mikä hyvänsä hänen mielenhäiriönsä syvempi, perustavampi monimutkaisuus olikaan, on varmaa, että (taistelun käsite oli tärkeä, koska)... hänen kirjansa, Mein Kampf, toi esille joukon evolutionistisia ajatuksia, erityisesti niitä, jotka korostivat taistelua, elinkelpoisimpien henkiinjäämistä sekä heikkojen hävittämistä paremman yhteiskunnan luomiseksi.

Näillä näkemyksillään vaikuttanut Hitler vei maailman ennennäkemättömään väkivaltaan. Moniin etnisiin ja poliittisiin ryhmiin ja erityisesti juutalaisiin kohdistettiin hirvittävää julmuutta ja teurastusta natsien keskitysleireillä. Toinen maailmansota, joka alkoi natsien maahanhyökkäyksellä, maksoi 55 miljoonaa ihmishenkeä. Maailmanhistorian suurimman murhenäytelmän taustalla on darwinilaisuuden käsite "henkiinjäämisen taistelusta".

Verinen liitto: darwinismi ja kommunismi

Kun fasistit ovat darwinilaisuuden oikealla laidalla, vasemmalla ovat kommunistit. Kommunistit ovat aina kuuluneet Darwinin teorian kiihkeimpiin kannattajiin.

Darwinismin ja kommunismin suhde periytyy kummankin opin perustajista asti. Marx ja Engels, kommunismin perustajat, lukivat Lajien synnyn heti, kun se ilmestyi, ja ällistyivät sen "dialektisen materialismin" asennetta. Marxin ja Engelsin välinen kirjeenvaihto osoittaa, että he sanoivat Darwinin teorian sisältävän "luonnonhistoriallisen perustan kommunismille". Engels ylisti Darwinia kirjassaan The Dialectics of Nature (Luonnon dialektiikka), jonka hän kirjoitti Darwinilta saamiensa vaikutteiden alaisena, ja hän pyrki antamaan oman panoksensa teoriaan luvussa nimeltä "The Part Played by Labour in the Transition from Ape to Man" ("Työn osuus siirtymässä apinasta ihmiseen").

Marxin ja Engelsin jalanjälkiä seuranneet venäläiset kommunistit kuten Plekhanov, Lenin, Trotski ja Stalin hyväksyivät Darwinin evoluutioteorian. Plekhanov, jota pidetään venäläisen kommunismin perustajana, piti marxismia "darwinismin sovelluksena sosiaalitieteissä".

Trotski sanoi: "Darwinin teoria on korkein voitto koko orgaanisen aineen alueen dialektiikassa." Darwinistisella koulutuksella oli keskeinen osuus kommunistikaadereiden muodostamisessa. Historioitsijat ovat todenneet esimerkiksi, että Stalin oli nuoruudessaan uskonnollinen mutta kääntyi ateistiksi Darwinin kirjojen vuoksi.

Kommunistivallan Kiinan perustanut ja miljoonia ihmisiä surmannut Mao totesi avoimesti, että "kiinalainen sosialismi on perustettu Darwinille ja hänen evoluutioteorialleen".

Harvardin yliopiston tutkija James Reeve Pusey käsittelee yksityiskohtaisesti Darwinin vaikutusta Maoon ja kiinalaiseen sosialismiin tutkimuksessaan China and Charles Darwin (Kiina ja Charles Darwin). Lyhyesti sanottuna evoluutioteorian ja kommunismin välillä on katkeamaton yhteys. Teoria väittää, että elävät olennot ovat sattuman tuotteita, ja tarjoaa niin sanottua tieteellistä tukea ateismille. Kommunismi, ateistinen ideologia, on tästä syystä tiukasti sidottu darwinilaisuuteen. Lisäksi evoluutioteoria esittää, että kehitys luonnossa on mahdollista konfliktin (toisin sanoen "henkiinjäämisen taistelun") ansiosta, ja tukee "dialektiikan" käsitettä, joka on perustava kommunismissa.

Jos ajattelemme kommunistista "dialektisen konfliktin" käsitettä, joka "murhakoneena" tappoi 120 miljoonaa ihmistä 1900-luvun aikana, ymmärrämme paremmin darwinilaisuuden maapallolle tuottaman tuhon ulottuvuudet.

Darwinismi ja terrorismi

Kuten olemme tähän mennessä nähneet, darwinismi on erilaisten ihmiskunnalle 1900-luvulla tuhoa merkinneiden väkivallan ideologioiden perustana. Darwinismille on kuitenkin ominaista "eettinen ymmärrys" tai "menetelmä", joka voi vaikuttaa erilaisiin maailmankuviin. Tämän ymmärryksen tai menetelmän taustalla oleva perustava käsite on "taistelu niitä vastaan, jotka eivät kuulu meihin". Tämän voi selittää seuraavasti: Maailmassa on erilaisia uskomuksia, maailmankuvia ja filosofioita. Nämä voivat nähdä toisensa yhdellä kahdesta vaihtoehtoisesta tavasta.

1) Ne voivat kunnioittaa niiden olemassaoloa, jotka kuuluvat "toisiin", ja pyrkiä vuoropuheluun niiden kanssa inhimillisen menetelmin.
2) Ne voivat valita taistelun toisia vastaan ja pyrkiä varmistamaan oman edun vahingoittamalla toisia, toisin sanoen käyttäytyä kuin eläimet.

Terrorismiksi kutsumamme kauheus on vain jälkimmäisen näkemyksen ilmaus. Kun pohdimme näiden kahden lähestymistavan eroa, näemme darwinilaisuuden ihmisten alitajuntaan painaman ajatuksen ihmisestä taistelevana eläimenä erityisen vaikuttavana. Konfliktin tien valitsevat yksilöt ja ryhmät eivät ehkä ole koskaan kuulleet darwinilaisuudesta ja sen ideologian periaatteita. Mutta silti he kannattavat näkemystä, jonka filosofinen pohja on darwinilaisuudessa. Tämän näkemyksen oikeutukseen heidät saavat uskomaan sellaiset darwinilaisuuteen perustuvat iskulauseet kuin "Tässä maailmassa vahvat jäävät henkiin", "Isot kalat syövät pienet kalat", "Sota on hyve" ja "Ihminen edistyy käymällä sotaa." Jos darwinilaisuutta ei olisi, nämä väitteet olisivat vain tyhjiä iskulauseita.

Itse asiassa jos darwinismin poistaa, ei jää jäljelle mitään konfliktin filosofiaa. Kolme jumalallista uskontoa, joita useimmat maailman ihmiset tunnustavat, islam, kristinusko ja juutalaisuus, kaikki vastustavat väkivaltaa. Kaikki kolme uskontoa haluavat tuoda rauhan ja sopusoinnun maailmaan ja vastustavat viattomien ihmisten tappamista, julmuutta ja kidutusta. Konflikti ja väkivalta loukkaavat Jumalan ihmiselle asettamaa moraalisuutta ja ne ovat epänormaaleja ja ei-toivottuja käsitteitä. Darwinilaisuus kuitenkin näkee ja esittää konfliktin ja väkivallan luonnollisina, oikeutettuina ja oikeina käsitteinä, joiden täytyy toteutua.

Jos jotkut ihmiset harjoittavat terrorismia käyttäen islamin, kristinuskon tai juutalaisuuden käsitteitä ja symboleja ja näiden uskontojen nimissä, voi tämän vuoksi olla varma, että ne ihmiset eivät ole muslimeja, kristittyjä ja juutalaisia. He ovat todellisia sosiaalidarwinilaisia. He piiloutuvat uskonnon kaavun alle, mutta he eivät ole aitoja uskovia. Vaikka he väittävät palvelevansa uskontoa, he ovat itse asiassa uskonnon ja uskovien vihollisia. He tekevät häikäilemättä uskonnon kieltämän rikoksen ja tekevät sen tavalla, joka tahraa uskonnon mainetta.

Tämän vuoksi maapallon vitsauksen, terrorismin juuret eivät ole yhdessäkään jumalallisista uskonnoista vaan ateismissa ja sen ilmaisussa meidän aikanamme: darwinilaisuudessa ja materialismissa.

 
Harun Yahuan kirja (20 lukua) löytyy suomeksi osoitteesta:
www.harunyahya.com/other/fi/  
 
 
31.07.07