Mentaalitaikuri Derren Brownin uskomattomat temput

Outojen ilmiöiden taustalla saattaa joskus olla myös taitava huijari. Mihin kaikkeen harjaantunut manipuloija saattaa pystyä, siitä antoivat esimakua TV:ssä nähdyt mentaalitaikuri Derren Brownin esitykset. Toisaalta ne antoivat hyvän havaintoesimerkin siitä, miten helppo meitä on huijata jos on riittävästi ihmistuntemusta, psykologista silmää ja hallitsee oikeat menetelmät. Näitä ominaisuuksia epäilemättä hyödyntävät myös kaikenlaiset 'ennustajaeukot' ja 'poppamiehet', mutta aniharva heistä yltänee Derren Brownin tasolle.

Ajatusten lukemista

Brown antoi useita esimerkkejä siitä, miten ihmisten ajatuksia voidaan 'lukea' johdattelemalla heidät ajattelemaan tiettyä asiaa ja esittämällä ovelasti laadittuja kysymyksiä. Ja että esim. ihmisen ulkomuodon, pukeutumisen, puhetavan ja muiden seikkojen perusteella voidaan tehdä hyvinkin pitkälle meneviä päätelmiä vaikkapa hänen ammattistaan ja harrastuksistaan.

Jotenkin hän myös 'tiesi' eli osasi johdatella koehenkilön valitsemaan satunnaisesti asetetuista kymmenistä erilaisista esineistä juuri sen, minkä hän oli etukäteen kirjoittanut lapulle. Hän sai jopa satunnaiset ohikulkijatkin 'lukemaan' toistensa ajatuksia, esim. 'tietämään' sen katuosoitteen, johon toinen oli keskittynyt. Hän tiesi, minkä 300:sta sävellyksestä kapellimestari valitsisi ohjattavakseen ja sai lisäksi orkesterin soittamaan kapellimestarin valitsemaa teosta, vaikka tämä kädet sidottuna pystyi lähinnä vain keskittymään siihen. Soittajia kehoitettiin vain tapailemaan satunnaisia, mieleen tulevia melodioita ja kuinka ollakaan, pian kaikki soittivat samaa kappaletta, juuri sitä, mitä kapellimestari 'ohjasi'.

'Henkisiä' iskuja ja muita suggestioita

Vajaan metrin päähän koehenkilön palleasta pysäytetty isku sai tämän koukistumaan kivusta, aivan kuin isku olisi todella osunut. Ihmeellisintä oli, että temppu toimi jopa koehenkilön selkäpuolella tehtynä. Henkilö ei näin ollen voinut tietää, milloin isku annettiin, mutta kun Derrenin nyrkki pysähtyi metrin päähän miehen selästä, hän oli kaatua 'lyönnin' voimasta.

Jollakin tavoin Derren sai suggeroitua tivolin kauhutunnelin koneenkäyttäjän, niin että tämä alkoi tuntea suunnatonta kauhua tunnelissa, josta hänellä oli vuosien kokemus sekä käyttäjänä että huoltajana. Suggestio tapahtui niin huomaamattomasti, ettei TV:n katsojalla ollut hajuakaan, miten se saatiin aikaan.

Melko kummallinen oli 'temppu', jossa vilkasliikenteiselle jalkakäytävälle asetettu lompakko säilyi koskemattomana koko päivän. Kukaan ei näyttänyt edes vilkaisevan sitä; ihmiset vain kulkivat ohi aivan kuin eivät olisi edes nähneet sitä. Lompakon ympärille oli piirretty kehä, joten herää kysymys, toimiiko tällainen 'noitaympyrä' todella länsimaisessa suurkaupungissakin?

Derren pystyi myös tekemään itsensä 'näkymättömäksi'. Suggeroituaan koehenkilön, hän poistui vaihtamaan asua. Tuli sitten huoneeseen pukeutuneena pitkään takkiin ja kasvot naamiolla peitettynä. Poisti ensin naamiot ja kysyi koehenkilöltä, mitä tämä näkee. "Näen takin ja seinän", sanoi mies. Derren riisui takkinsa ja kysyi jälleen: "Mitä nyt näet?". Mies kertoi näkevänsä vain seinän. Derren liikkui ja kolisteli huoneessa ja avasi sitten pöydällä olevan laatikon, jossa oli nukke. Hieman järkyttyneen oloinen koehenkilö näki laatikon aukeavan ja nuken nousevan pöydälle, mutta ei taikuria. Vasta kun Derren sanoi: "Nyt näet taas minut", hän 'heräsi' ja näki tämän.

Spiritistinen istunto

Ehkä vaikuttavin osoitus Derrenin kyvyistä oli hänen pitämänsä 'spiritistinen' istunto, joka esitettiin Englannin televisioissa suorana lähetyksenä. Istunnon osanottajat oli valittu yliopisto-opiskelijoitten joukosta eri puolilta Englantia. Kukaan heistä ei ollut palkattu avustaja eikä näyttelijä, eikä kukaan ollut ennen osallistunut mihinkään spiritismiin liittyvään asiaan.

Heti alussa Derren kertoi, ettei itse usko spiritismiin ja että hän pitää koko asiaa vastenmielisenä. Hän sanoi suorittavansa osanottajien kanssa vain psykologisen kokeen. Tämän hän myös kertoi heille.

Aluksi hän esitteli eräänlaisen suljetun paikan 'tempun', kertoen sen olevan yksi huijarimeedioitten yleisesti käyttämistä hämäysmenetelmistä. Hän pyysi yhtä naisopiskelijaa menemään pieneen verhoilla eristettyyn tilaan, jossa oli tuoli ja pöytä sekä pöydällä oleva tamburiini. Hän pyysi koehenkilöä istumaan, käski tämän rentoutua ja sulki verhon. Pian kopista kuului kolinaa. Kun verho avattiin, tamburiini oli lattialla. "Pudotitko sinä sen?", kysyi Derren. Tyttö vakuutti ettei ollut koskenut siihen. Verho suljettiin jälleen. Kohta tamburiini lensi kaaressa verhon yli katsojien puolelle. Taas verho avattiin, koehenkilö nuokkui tuolilla ja kielsi heittäneensä esinettä. Kopin yläpuolella oleva kamera oli kuitenkin kuvannut tapahtuman, ja siitä näkyi, miten tyttö oli pudottanut ja toisella kertaa heittänyt esineen. Vielä kuvan nähtyäänkin tyttö oli varma, ettei ollut koskenut tamburiiniin. Derren selitti, että ihminen voi tehdä asioita täysin tietämättään.

Seuraavaksi 'koekaniiniksi' verhon taakse lupautui eräs miesopiskelija. Hänen kätensä sidottiin tuoliin vahvalla kuormasiteellä, ettei hän voisi tällä kertaa heitellä esineitä. Derren sulki verhon, eikä aikaakaan kun kopista lennähti papereita ja samalla kuului kovaääninen kauhunhuuto! Verho avattiin ja Derren totesi: "Olet näköjään katkaissut siteesi?" Mies myönteli hämmentyneenä ja vieläkin vapisten: "Tuli niin kaamea olo ..en ymmärrä minkä takia .. jotenkin sain voimaa katkaista siteet. Aivan outo juttu .."

Sitten kokeiltiin 'automaattikirjoitusta'. "Antakaa kätenne liikkua, älkää ohjatko sitä" kehoitti Derren. Kaikkien käsi tuotti saman nimen: London. Jopa erillisessä huoneessa oleva tyttö tuotti 'telepaattisesti' saman nimen.

Varsinaiseen spiritistiseen istuntoon oli myös kotikatsojilla mahdollisuus osallistua. Osanottajille kerrottiin eräästä joukkoitsemurhasta, joka oli tapahtunut huoneistossa, jossa istunto pidettiin. Heille näytettiin kuvia uhreista ja itsekutakin kehoitettiin ajattelemaan yhtä niiden esittämistä henkilöistä. Osanottajat istuivat sitten aakkoslaudalla varustetun pöydän ääreen ja laittoivat kätensä pöydällä alassuin olevan lasin päälle odottaen, että se alkaisi liikkua. Lopulta se alkoikin, ja muodosti nimen Jane (joka oli yksi kuvien esittämistä henkilöistä).

Yksi koehenkilöistä valittiin 'meedioksi', jonka tuli ottaa yhteys tähän 'Janeen'. Pöydällä oli lasimalja ja tietynlainen spiritistien käyttämä pallo. Osanottajia käskettiin pitämään kiinni toistensa käsistä ja sitten Derren kehoitti meediona toimivaa tyttöä pyytämään, että Jane antaisi jonkin merkin siitä, että hän on läsnä. Kun vähään aikaan ei tapahtunut mitään, pari osanottajaa vaihdettiin. Yhtäkkiä pöydällä oleva lasi särkyi ja kaikki säikähtivät. Yksi tytöistä kirkui nähdessään pöydällä olleen pallon leijuvan edessään. "Pitäkää kiinni toistenne käsistä, älkää katkaisko yhteyttä", sanoi Derren. Kehoitti sitten 'meediota' toimimaan Janen puhetorvena. Aluksi Jane tuli esiin kuusivuotiaana ja kertoi hieman elämästään. Sitten Derren käski häntä siirtymään aikaan, jolloin hän oli 15 -vuotias. Myöskin siltä ajalta hän antoi tietoja, jotka pitivät paikkansa.

Derren halusi päättää istunnon tähän ja kehoitti meediota ilmoittamaan 'Janelle', että tämä voisi nyt poistua. Yhtäkkiä kaikki pöydän ääressä istuvat nytkähtivät rajusti, kuin voimakkaan sähköiskun saaneina. Heistä tuntui siltä, kuin jokin vahva voima olisi kulkenut koko ketjun läpi. Miespuolistenkin osanottajien kädet tärisivät säikähdyksestä.

"Päätämme kokeen tähän" sanoi Derren ja kertoi lopuksi, että hän oli puheillaan johdatellut osanottajia niin, että että he päätyivät juuri siihen, mihin pitikin. Kyse ei siis ollut mistään yliluonnollisesta vaan psykologisesta manipulaatiosta ja suggestioista.


Lisäyksiä:

Toinen, Suomenkin televisiossa esiintynyt temppujen tekijä oli Uri Geller. Hän sai mm. television katsojien lusikat taipumaan ja pysähtyneet kellot käymään.

Kuvalähde: Ihmiskunnan arvoitukset tieteen valossa. (Valitut Palat)
 

Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että Derren Brownin temput perustuisivat pelkkään psykologiaan ja ihmistuntemukseen. Eräs epäilijöistä on Simon Singh, joka Daily Telegraph -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan väittää, että Brownin temput ovat enimmäkseen näppäriä taikatemppuja. Hän sanoo Derrenin jopa osittain myöntäneen tämän. Tästä lisää:
 
  Psykologiaa vai taikatemppuja?  (suom.)
  www.simonsingh.net/   (engl.)  
 
 

13.11.06 (päiv. 27.05.09)