Mikä tappoi dinosaukset?

 

  Dinosaurusten uskotaan yleisesti kuolleen sukupuuttoon noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Syitä siihen on pohdiskeltu jo kauan ja useita erilaisia selitysyrityksiäkin on tehty. Erään suositun teorian mukaan Maahan törmäsi suuri komeetta saaden aikaan laajoja, auringonvaloa estäviä pölypilviä, mitkä jäähdyttivät ilmaston vuosikausiksi. Dinosaurukset eivät olisi sopeutuneet muuttuneisiin olosuhteisiin vaan tuhoutuivat.
  Luomisnäkemyksen kannattajat puolestaan olettavat valtaosan dinosauruksista saaneen surmansa vedenpaisumuksessa. Millaisia todisteita dinosaurusten sukupuutosta on olemassa ja mitä ne kertovat?



Eräitä astronomisia hypoteeseja:

  • Ilmasto muuttui liian kuumaksi tai kylmäksi dinosauruksille
  • Ilmasto muuttui liian kuivaksi tai kosteaksi
  • Läheisen supernovan räjähdys synnytti voimakkaan säteilyn
  • Maan magneettinen kenttä heikkeni liikaa, eikä estänyt avaruudesta tulevaa säteilyä
  • Läheltä mennyt komeetta levitti myrkyllisiä kemikaaleja maapallon pinnalle
  • Jättimäinen meteoriitti putosi mereen ja sen aiheuttamat hyökyaallot pyyhkäisivät yli mannerten

Yhdellekään näistä tähtitieteellisistä tapahtumista ei ole löytynyt vakuuttavia todisteita. Toisaalta myöskään vedenpaisumusteorian puolesta ei liene olemassa täysin kiistattomia todisteita, mutta tosiasiat näyttävät kallistavan vaakaa selvästi sen puolelle. On johdonmukaista ja hyvinkin todennäköistä, että useat katastrofista selviytyneet dinosaurukset eivät kestäneet vedenpaisumuksen jälkeisiä muuttuneita oloja, vaan hävisivät vähitellen. Koska dinosaurukset matelijoiden tavoin ilmeisesti kasvoivat jatkuvasti, niistä tuli lopulta hyvin suuria.

Törmäysteorian ongelmia

Yleinen käsitys meteoritörmäyksestä dinosauruksen sukupuuton syynä on viime aikoina kyseenalaistettu. Mm. 03.10.05 esitetyssä TV-dokumentissa 'Mikä tappoi dinosaurukset' esitettiin useita näkemyksiä ja tutkijat kiistelivät todisteiden tulkinnasta.

Törmäysteorian kannattajille todettiin mm., että on ollut useita törmäyksiä, mutta sukupuuttoja vain harvoin ja että sukupuuttoja on tapahtunut ilman törmäyksiäkin. Yksi tutkijoista arveli eläinten menehtyneen johonkin pandemiaan. Toinen uskoi dinosaurusten hävinneen vähitellen ja arveli metsästystä syyksi lopulliselle tuholle. Jotkut arvelivat sukupuuton syyksi ihmisen tulen keksimisestä seuranneet tulipalot. Hiiltä ei kuitenkaan löytynyt kuin pieniltä paikallisilta alueilta. Nämä hypoteesit tietenkin edellyttävät, että ihmisiä oli jo dinosaurusten aikaan.

Myös happosateita arveltiin syyksi, mutta sillekään ei löytynyt todisteita. Ydintalvi-hypoteesi kaatui kerrostumista löytyneisiin sammakoihin ja niiden varhaisvaiheisiin, jotka eivät olisi kestäneet vuosikausien kovia pakkasia. Tulivuorenpurkausten ja laavavirtojen ajateltiin voivan nostaa lämpötilan liian korkeaksi isoille matelijoille. Todettiin kuitenkin, että kaikkia pienempiäkin lajeja kuoli ja lisäksi suuri määrä kasveja.

Meteoritörmäystä vastaan puhuvia seikkoja:
 
  • Vaikka dinosaurukset katosivat, monia herkempiä ja heikompia lajeja säilyi.
  • Sukupuutto ei sovi yhteen kraaterien ajoitusten kanssa.
  • Nykyiset suuretkaan vulkaaniset purkaukset eivät saa aikaan maailmanlaajuisia sukupuuttoja edes silloin, kun ne johtavat äkilliseen lämpötilan laskuun.
  • Yleisten ajoitusten mukaan dinosaurukset eivät katoa geologisista kerrostumista äkkiä. Jos taas suurin osa kerrostumista muodostui vedenpaisumuksen yhteydessä, fossiilien hajonta kerrostumiin on hyvin ymmärrettävää.
  • Törmäyksen merkkinä pidetyn iridium -pitoisen kerroksen syntyminen ei välttämättä johdu meteorin törmäyksestä. Panerotsooisissa kerrostumissa on yli 30 iridium-pitoista 'raitaa'. John Woodmorappen mukaan ne voidaan selittää sedimentin ajoittaisen hitaan laskeutumisen ja/tai ilmakehään tulevan iridiumin määrän vaihelun tuloksena vedenpaisumuksen aikana. Joko avaruudesta tai maan alta peräisin olevaa iridiumia saattoi sataa taivaalta enemmän tai vähemmän jatkuvasti.
  • Jotkut tutkijat pitävät todennäköisimpänä teoriaa, jonka mukaan iridium on noussut maan pintaan hyvin syvältä lähteneiden tulivuorenpurkausten mukana. Tätä tukee iridium-pitoisissa kerrostumissa olevan noen koostumus sekä se, että tätä nokea esiintyy jo ennen iridium-kerrostumaa.
  • Porausnäytteet 'savuavaksi aseeksi' sanotusta Jukatanin kraaterista eivät tue käsitystä meteorikraaterista.

Kuinka vanhoja löydetyt luut ovat?

Nykyään dinosaurukset tunnetaan lähinnä luonnontieteellisissä museoissa olevista valtavista luurangoista. Useimmat eivät tiedä niiden olevan enimmäkseen muovisia jäljennöksiä ja ajattelevat, että luiden täytyy olla hyvin vanhoja, koska ne ovat jo kivettyneitä. Joidenkin mielestä edes miljoonien vuosien luonnolliset prosessit eivät riittäisi vähitellen, molekyyli molekyyliltä, vaihtamaan alkuperäisten luusolujen tilalle kivimineraaleja. Tämä yleinen mielikuva on harhakäsitys. Kirjassaan '101 Questions about Dinosaurs' tunnetut dinosaurustutkijat Philip J. Currie ja Eva B. Koppelhus, kertovat:

"Luut eivät ole kokonaan fossiloituneet kiveksi. Tavallisesti dinosaurusfossiileissa on suurin osa alkuperäistä luuta vielä jäljellä."

Jotkin luut ovat kuitenkin täysin kivettyneet. Eikö se osoita, että ainakin niiden täytyy olla hyvin vanhoja? Sama lähdeteos kertoo:

"Kivettymiseen tarvittava aika vaihtelee suuresti. Jos pohjavesi sisältää runsaasti mineraaleja, prosessi voi tapahtua nopeasti. Nykyisin johonkin mineraalilähteeseen pudonnut luu voi kivettyä jopa muutamassa viikossa."

Edes kivikovaksi fossiloitumiseen ei välttämättä tarvita miljoonia vuosia. Vaikka täydellinen kivettyminen erilaisissa ympäristöissä saattaisikin periaatteessa vaatia aikaa muutamasta viikosta miljooniin vuosiin, voisi odottaa, että viimeistään miljoonassa vuodessa luu jo haurastuisi ja hajoaisi yksistään termodynamiikan lakien perusteella (molekyylien satunnaisliikkeiden johdosta.)

Albertassa (Kanada) löydettiin dinosauruksen luita, jotka pian maahan joutumisensa jälkeen olivat 'säilöytyneet' rautapitoisesta kivestä muodostuneiden möhkäleiden sisään. Tutkijat toteavat:

"Kivimöhkäleet suojasivat veden vaikutukselta näitä luita, joita ei koostumuksen tai ominaisuuksiensa puolesta voinut erottaa nykyisistä luista."

Tämä on hätkähdyttävä paljastus, koska evolutionistit ovat vakuuttuneita, että dinosaurusluiden täytyy olla vähintään 65 miljoonan vuoden ikäisiä. Genesistä historiallisena dokumenttina pitävien odotuksiin tällaiset täysin kivettymättömät luut kuitenkin sopivat hyvin, koska ne viittaavat vain satojen tai tuhansien vuosien ikään. Näistä fossiloitumattomista luista on löytynyt jopa veren punasoluja ja hemoglobiinia. Em. dinosaurustutkijat (evolutionisteja) kertovat meille lisäksi:

"Vielä vaikuttavampi esimerkki löytyy Alaskan pohjoiselta rannikolta, josta löydetyissä tuhansissa luissa ei ollut merkkejä minkään asteen kivettymisestä. Ne näyttivät aivan kuin vanhoilta naudan luilta, eikä löytäjä kertonut niistä kahteenkymmeneen vuoteen, koska oletti niiden olevan biisonin eikä dinosauruksen luita."

Johtopäätökset

  • Suurin osa dinosaurusten fossiilisista luista sisältää vielä alkuperäistä luukudosta.
  • Edes voimakkaaseen kivettymiseen ei välttämättä tarvita muutamaa viikkoa enempää. Käytännössä siihen voi kulua joitakin satoja tai enintään tuhansia vuosia.
  • Mineralisoitumiselta suojatussa ympäristössäkin olleet luut ovat usein niin tuoreita, että näyttävät olevan enintään satoja vuosia vanhoja.
  • Todisteet eivät näin ollen tue käsitystä, että dinosaurusten sukupuutosta olisi kulunut 65 miljoonaa vuotta, vaan ainoastaan joitakin satoja tai korkeintaan tuhansia vuosia.
 
 

Lisäys:

Joidenkin tutkijoiden mukaan Afrikassa elää dinosauruksia vieläkin! Yllä oleva kuva on sivulla www.youtube.com/ olevasta videosta.

Seuraava
Mitä dinosaurusten jäljet kertovat?

 
 

01.02.06