Mitä dinosaurusten jalanjäljet kertovat?


Dinosaurusten jalanjälkiä on löytynyt miljoonia eri puolilta maailmaa. Ensi näkemältä tuntuu vaikealta sovittaa niitä vedenpaisumuksen yhteyteen. Yksityiskohtien lähempi tutkiminen tekee asian kuitenkin paljon ymmärrettävämmäksi.



Ensiksikin yksilölliset jalanjäljet (joissa on useampia kuin yksi jälki) osoittavat kaikkialla ja lähes aina eläinten kulkeneen suoraan eteenpäin. Tällainen käytös on tyypillistä eläimille, jotka pelkäävät ja pakenevat jotain, esim. katastrofia.

Jokin aika sitten löytyi Etelä-Englannista nelisenkymmentä rinnakkaista, suoraan etenevää jalanjälkeä. Ne olivat kahden eri tyyppisen ison kasvissyöjädinosauruksen jälkiä. Lähistöltä on löytynyt muitakin samanlaisia, samaan suuntaan kulkevia jälkiä. Tämä tavallisesti selitetään siten, että dinosaurukset ovat paenneet lihansyöjiä. Niiden jälkien puuttuminen vie kuitenkin uskottavuutta tältä tulkinnalta. Toisaalta tämä oletus ei selitä, miksi dinosaurusten jäljet lähes kaikkialla viittaavat pakenemiseen. Luulisi normaalista eri suuntiin kulkemisesta jäävän ainakin yhtä paljon jälkiä.

Silmiinpistävä seikka on myös poikasten ja nuorten dinosaurusten jalanjälkien lähes täydellinen puuttuminen. Esim. afrikkalaisesta Amboselin kansallispuistosta löytyneistä, sedimenttiin tallentuneista norsujen jäljistä puolet on poikasten ja nuorten norsujen jättämiä. Dinosausten kohdalla näyttäisi siten olleen epätavallinen tilanne, jossa käyttäytyminen ei ole normaalia. Pakoryntäyksessä poikaset ovat ilmeisesti jääneet jälkeen ja luultavasti tuhoutuneet.

Jälkiä tulvasedimenteissä

Jälkiä löytyy lähes pelkästään tasaisilta paikoilta, mikä ei myöskään viittaa normaaliin käyttäytymiseen, vaan pikemminkin maailmanlaajuiseen stressikäyttäytymiseen. Ei ole loogista, että dinot olisivat miljoonia vuosia liikkuneet vain tasaisilla alueilla. Eroosio voisi tosin tasata alueita, mikäli miljoonat vuodet olisivat totta, mutta myös tasaiset alueet olisivat joutuneet erilaisten luonnonvoimien muovailun kohteeksi, joten jälkiä pitäisi löytyä myös esim. kallioiden rinteiltä ja syvänteistä.

Miten jäljet sitten voitaisiin selittää vedenpaisumuksella? Ensiksikin, koska ne ovat elävien dinosaurusten tekemiä, niiden olisi täytynyt syntyä ensimmäisten 150 päivän aikana, ennen kuin maapallo oli kokonaan veden peitossa. Kalliovuorilla ja Pohjois-Amerikan ylänköalueilla jälkiä löytyy usein satojen, jopa tuhansien metrien vahvuisten sedimenttikallioiden päältä. Kuten geologian kirjat kertovat, sedimentit ovat syntyneet veden alla. Mikään paikallinen tulva ei riitä selittämään näin suurten sedimenttikallioiden syntymistä. Tällaisia tasa-aineksisia kerrostumia ei myöskään normaalisti synny vähitellen veden alla, joten ilmeisin selitys on, että ne ovat maailmanlaajuisen katasrofin synnyttämiä.

Näiden kallioiden eroosiojäljistä on nähtävissä, että dinojen jalanjälkien yläpuolella on ollut vielä satojen metrien vahvuinen myöhempi kerrostuma. Se on eroosion myötä kulunut pois ja paljastanut dinosaurusten jäljet. Näin voimakas eroosio sopii hyvin vedenpaisumuksen jälkimaininkeihin, jolloin meren syvänteiden syntyessä manneralueet vastaavasti kohosivat ja niissä olleet vedet vyöryivät jokiin ja meriin. Tapahtumaketju oli hyvin monimuotoinen ja sisälsi oletettavasti myös paikallista veden tai maan vuorottaista nousua ja laskua. Dinosaurusten jalanjäljet ovat voineet syntyä sedimenttiin sellaisessa vaiheessa, jossa vesi väliaikaisesti laski. Dinosaurukset ovat myös voineet etsiytyä ylempänä oleville alueille, jonne jättivät jälkensä ja joskus jopa muniakin.

Poikkeuksia

Silloin tällöin jälkiä, samoin kuin munia, on löytynyt kerrostumasta useammalta kuin yhdeltä tasolta. Tulvageologian kannalta 'vaikein' tapaus on Jindongin muodostuma Etelä-Koreassa. Tästä muodostumasta löytyy yli sata dinosauruksen jalanjälkeä, jotka ovat ueassa eri kerroksessa, joiden paksuudet vaihtelevat 100-200 metriin. Dinosaurusjälkien asiantuntija Martin Lockley selittää ne muuttomatkalla olleiden alaikäisten ja aikuisten muodostamien dinosauruslaumojen jättämiksi.

Tätä selitystä vastaan puhuu kuitenkin eräs seikka: jokaisessa erillisessä kerroksessa olevat jäljet ovat kaikki samanlaisia. Lockleynkin mukaan kunkin kerroksen jäljet ovat eri dinosauruslajien tekemiä. Tämä tosiasia selvästikin tukee vedenpaisumus- hypoteesia, sillä evoluution näkökulmasta katsoen odottaisi näihin 100-200 metrin vahvuisiin kerroksiin jääneen pitkien aikojen kuluessa monen eri tyyppisen dinosauruksen jälkiä.

Ihmisen ja dinosaurusten jälkiä Turkmenistanissa?

Venäläinen Komsomolskaya Pravda -lehti kertoi 31.01.1995 tuhansista Turkmenian laatalta löytyneistä dinosaurusten jalanjäljistä, joiden joukossa oli myös ihmisen jalanjälkiä. Löydöstä raportoi toimittaja Alexander Bushev, joka oli käynyt tutustumassa näihin jälkiin lähellä Khodga-Pil -nimistä kylää Turkmenistanissa.

Bushevin mukaan eräällä noin puoli kilometriä leveällä kallionlaella oli jättimäisiä kolmivarpaisen jalan jälkiä lähes joka metrillä. Hän arveli dinosauruslauman olleen siellä 'aamu- tai iltapäiväkävelyllään'. Turkmenistanilaisen tiedemiehen Kurban Amanniyazovin mukaan tämä jurakautinen kalliolaatta olisi vähintään 200 miljoonaa vuotta vanha.

"Mutta merkillisintä asiassa on", lisäsi Bushev, "että dinosaurusten jälkien joukossa on on myös ihmisen paljaan jalan jälkiä!" "Koska tiedämme ihmisen ilmaantuneen paljon myöhemmin kuin dinosaurukset katosivat, kyseessä täytyy olla jokin maapallon ulkopuolelta tullut 'humanoidi', joka on uintimatkallaan kävellyt pitkin meren rantaa", arveli Bushev.

Edellä oleva ei ole ensimmäinen dinojen ja ihmisten jalanjäljistä kertova uutinen Venäjällä. Englanninkielinen Moscow News esitti vastaavan uutisen jo vuonna 1983. Tuolloin maa oli vielä kommunistijohtoinen ja kaikki julkaisut sen mukaisen ideologian kontrolloimia. Tällainen artikkeli voitiin siten julkaista vain valtion virallisen tieteen edustajien kommentoimana. Annettu kommentaari kuului:

"Kuka tietää, mutta ehkä meidän hyvin kaukaiset esi-isämme 'asustivat' dinosaurusten kanssa? Tiede ehkä antaa tähän vastauksen jolloinkin tulevaisuudessa", sanoi tutkimuksen johtaja, professori Kurban Amanniyazov. "Vielä ei kuitenkaan ole riittäviä perusteita sanoa sitä. On kylläkin jälkiä, jotka muistuttavat ihmisen jalanjälkiä, mutta vielä tänään emme voi tieteellisellä varmuudella sanoa , keille ne kuuluvat. .. Jos voisimme osoittaa, että ne kuuluvat humanideille, se merkitsisi tieteellistä vallankumousta ihmistutkimuksessa. Ihmisyys voisi 'vanhentua' kolmikymmenkertaiseksi ja sen historia vähintään 150 miljoonan vuoden ikäiseksi."

Vaikka näihin venäläisiin raportteihin lienee syytä suhtautua hienoisella varauksella (yksityiskohtaisempien tietojen puuttuessa), ne ovat ainakin esimerkkejä siitä, millä tavoin evoluutioon luottavilla tiedemiehillä on tapana suhtautua ristiriitaisiin todisteisiin.

 
 
Mikä tappoi dinot?   Elääkö dinoja vielä?
Edellinen   Seuraava

 
 

02.02.06