Muinaisen Eblan arkistot


Taivaan ja maan Herra: 
maata ei ollut,
Sinä loit sen. 
Päivänvaloa ei ollut,
Sinä loit sen. 
Aamunkajoa et ollut 
vielä luonut,

Säkeet ovat kuin ote Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun modernista versiosta. Ne ovat kuitenkin paljon vanhemmat. Ne ovat peräisin luoja-jumalaa ylistävästä hymnistä, joka on kirjoitettu 4500 vuotta sitten ja säilynyt muinaisen Eblan kaupungin jäännöksissä nykyisessä Syyriassa. Vuosien 1974 ja 1976 välisenä aikana italialaiset arkeologit kaivoivat Eblan sijoilta esiin 16500 kirjoitustaulua tai niiden kappaletta - kenties täydellisimmän todistusaineiston, mitä muinaisesta sivilisaatiosta on löydetty.


Yksi Eblan kirjoitustauluista

Arkeologiryhmän jäsen Giovanni Pettinato, joka on tulkinnut Eblan muinaisia kirjoituksia, on koonnut tutkimuksistaan kirjan Ebla: Un Impero Riscoperto (Ebla: Jälleen löydetty valtakunta), joka on käännetty englanniksi nimellä The Archives of Ebla (Eblan arkistot).


Muinaisen Eblan sijainti

Pettinaton käännös muinaisesta hymnistä antaa uutta pontta kysymykselle, joka on kiusannut maallikoita ja lietsonut riitaa asiantuntijoiden keskuudessa: onko tauluilla jotain merkitystä Raamatun kannalta? Innokkaimmat väittävät, että Ebla voisi muuttaa teorioita juutalaisuuden, kristinuskon ja islamilaisuuden synnystä, korjata monia raamatullisia tulkintoja ja tehdä kaikki nykyiset raamatunkäännökset aikansa eläneiksi. Se voisi osoittaa tutkijoille, että Vanha Testamentti on historiallisesti luotettavampi kuin on luultu. Kyseiset seikat ovat tietenkin ratkaisevan tärkeitä miljoonille uskoville.

Toisaalta Eblan teologinen merkitys saattaa olla yhtä tyhjän kanssa. Kaupunki oli tosin aikoinaan suuri kauppakeskus, jonka vaikutus ulottui Kanaaninmaahan ja kauemmaksikin. Eblan kaivauksien johtaja Paolo Matthiae väittää kuitenkin, että että kolmannelta esikristilliseltä vuosisadalta peräisin olevat taulut ovat liian vanhoja, jotta niillä voisi olla merkittäviä yhtymäkohtia Vanhan Testamentin paljon myöhempien tekstien kanssa. Lisäksi Eblan teksti on ongelmallista. "Ebliitti" on seemiläinen kieli, jota on kirjoitettu Mesopotarniasta lainatulla nuolenpääkirjoituksella. Sen huomatuin tutkija Ignace J. Gelb Chicagon yliopistosta uskoo, ettei Eblan löydöillä ole suoranaisesti mitään annettavaa raamatuntutkimukselle. Hän luokittelee ebliitin lähinnä Mesopotarniassa puhuttujen kielten, vanhan akkadin- ja amorinkielen sukulaiseksi, joka siten on kaukana hebreasta.

Pettinato, joka ensimmäisenä tulkitsi ebliittiä, pitää sitä puolestaan varhaisena kanaaninkielenä, joka lähinnä muistuttaa luoteisia seemiläisiä kieliä hebreaa ja ugariittia (jälkimäinen löydettiin 1929 Ugaritin kaivauksissa Syyriassa). Amerikkalainen jesuiitta Mitchen Dahood Vatikaanin raamattuinstituutista menee vieläkin pitemmälle. Hän väittää, että ebliitti on suoranaisemmin sidoksissa hebreaan kuin ugariittiin, vaikka Ebla onkin lähempänä Ugaritia sekä maantieteellisesti että kronologisesti. Tiedemiespiirien melko kiivasta vastustusta uhmaten Isä Dahood puolustaa Eblan ja Raamatun välisiä siteitä voimakkaamrnin kuin kukaan muu.

Siteitä koskeva kiista leimahti osittain uudelleen liekkiin, kun Raamatun kuuluisat nimet - Aatami, Eeva, Joona ja Daavid - löytyivät Eblan tauluilta. Se ei merkinnyt, että taulut olisivat käsitelleet kyseisiä Raamatun henkilöitä, vaan että Ebla ja Raamattu voivat olla peräisin samanlaisesta kulttuurimiljööstä.

Erityisen kiusaavaa oli, että Eblan tauluista löytyi kaksi nimeä jotka esiintyvät myöhemmin hebrealaisessa perimätiedossa: Abraham, juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten hengellinen esi-isä, sekä hänen raamatullinen esi-isänsä Eber. (Nimi muodostaa hebrea-sanan juuren.) Jopa Matthiae, joka vähät perustaa Raamatun ja Eblan väitetyille kosketuskohdille, on kerran esittänyt teorian, että Ebrium, Eblan kulta-aikana hallinnut kuningas, olisi saattanut kehittää ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvussa mainituksi Eberiksi.

Pettinato oli vakuuttuneempi. Hän esitti, että Abraham olisi syntyisin Pohjois-Syyriasta. Muuan uteliaisuutta kiihottava Eblan teksti kertoo Ur-nimisestä kaupungista Haranin lähellä. Raamatun mukaan Haran oli kaupunki Syyriassa, ja sieltä Abraham muutti luvattuun maahan. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo kuitenkin, että Abraham kasvoi Kaldean Urissa, jolla sekä raamatullisessa että islaminuskon perimätiedossa tarkoitetaan kuuluisaa Uria Eufratin alajuoksulla. Toisaalla Raamatussa, Viidennen Mooseksen kirjan 26. luvun viidennessä jakeessa israelilaisia neuvotaan "Herran, Jumalan edessä" sanomaan, että Abraham oli "harhaileva aramilainen". Toisin sanoen Raamattu luokittelee hänet syyrialaiseksi.

Etniset siteet

Jo vähäpätöinen vihjauskin, että Eblan asukkaat ovat saattaneet olla nykyajan juutalaisten esi-isiä, putosi lähi-idän poliittiselle kentälle kuin ohjus. Israelin arkeologit olivat kauhuissaan. Syyrialaiset puolestaan pitivät ajatusta sionismin värittämänä. He painostivat Matthiaeta ja Pettinatoa varoitta- maan tutkijoita julkisesti, etteivät nämä yrittäisi kutoa etnisiä siteitä kolmannen esikristillisen vuosituhannen ja 20. vuosisadan välille.

Pettinaton uusi kirja välttää taitavasti aiheen ja kiertää myös toisen kuumenneen kiistan Abraha- mista. Ainoa Ensimmäisen Mooseksen kirjan Aarahamia koskeva kohta, jota arkeologia voi tukea, on sotilaallinen kertomus 14. 1uvussa. Se mainitsee nimeltä yhdeksän kuningasta ja lukuisia kaupunginsijoja, joukossa Sodoma, Gomorra ja kolme muuta tasangon kaupunkia Kuolleenmeren rannalla.

Pettinato hämmästytti yhdysvaltalaisten uskonnonlehtoreiden kokousta 1976 kertomalla, että viittauksia mainittuihin viiteen kaupunkiin on löydetty Eblasta. Sittemmin hän on tarkentanut väitettään: vain kolme viidestä kaupunginnimestä esiintyy - Sodoma, Gomorra ja Soar. Hän on selittänyt, että ne eivät ehkä ole samoja kuin Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainitut kaupungit. Isä Dahood puolestaan väittää, että Sodoma, Gomorra ja Soar, joita asiantuntijat kerran yleisesti pitivät myyttisinä, "kävivät luultavasti kauppaa Eblan kanssa noin 2 500 eKr".

Eblan löydöillä voi olla kuitenkin tätä laajempi merkitys. Monet vapaamieliset raamatuntutkijat pitävät Abrahamia eräänlaisena seemiläisten kuningas Arturina eikä historiallisena hahmona. Heidän näkemyksensä mukaan on väistämätöntä, että kertomukset Abrahamista ja muista patriarkoista on kirjoitettu muistiin yli tuhat vuotta itse tapahtumien jälkeen. Siten Ebla on osoittanut, että alueella, joka tuotti Raamatun, kukoisti kirjallinen kulttuuri kauan ennen Moosesta ja jopa ennen Abrahamia, jo niinkin varhain kuin kolmannen esikristillisen vuosituhannen puolivälissä. Herkästi innostuvan Dahoodin mukaan "meidän olisi Eblan jälkeen suhtauduttava Raamattuun nykyistä vakavammin historiallisena dokumenttina. Ihmisillä, jotka osallistuivat sen kirjoittamiseen, oli takanaan pitkä kirjallinen traditio."

Jos näin on, Pettinaton uusi selitys muinaisen Eblan uskonnosta on erityisen merkittävä. Pääosa tuhannesta uskontoa kuvastavasta kirjoitustaulusta tai niiden kappaleesta on pitkäveteisiä (joskin valaisevia) kauppaa tai politiikkaa käsitteleviä asiakirjoja. Mutta noin 150 koskee kirjallisuutta. Joukossa on myyttejä, eeppistä kerrontaa, hymnejä jumalille, rituaaleja, sananlaskuja ja manauksia kaikkea vastaan demoneista skorpioneihin. Joillakin Eblan 500 jumalasta oli samat nimet kuin niillä, joiden oli määrä myöhemmin houkutella israelilaiset Kanaaninmaahan, erityisesti mainitaan Baal.

Pettinato esittää teorian, että Eblan asukkaat kehittyjvät monijumalisuudesta yksijumalisuuteen ja keskittyivät ylimmän luoja-jumalan palvontaan. Eblan huomatuin jumala oli Dagan, Nimi tulee uudelleen esiin filistealaisten jumalana Raamatun kertomuksessa Simsonista. Pettinato kirjoittaa, että joissakin ebliitin henkilönnimissä tavut ya ja el merkitsevät "jumalaa" ja että Ya on saattanut olla jonkin erityisen jumalan erisnimi. Tavuista tulevat mieleen myöhemmät, yhtä Jumalaa tarkoittavat hebrealaiset nimet Yahweh (Jehova) ja El (Herra). Pettinato löytää Eblasta myös Vedenpaisumukseen rinnastettavan kertomuksen sekä profeettoja ja heimonjohtajia, joiden tehtävät ovat samanlaisia kuin Raamatun Tuomareiden kirjassa mainittujen tuomareiden.

Teoreettiset yhtymäkohdat nojautuvat paljolti tutkijoiden kykyyn kirjoittaa kieltä toisen kielen kirjaimistolle ja kääntää kieltä itse tauluista. Näissä kohdin syntyneet kiistat antavat runsaasti aihetta varovaisuuteen. Sekamuotoisessa ebliitissä yhdellä kirjoitusmerkillä voi olla kymmenkunta eri merkitystä, Eblan piirtokirjoituksen nykyinen tutkija Alfonso Archi Rooman yliopistosta syyttää sekä Pettinatoa että Dahoodia Eblassa harjoitetun uskonnon vääristelystä, minkä hän katsoo johtuvan virheellisistä käännöksistä. Vanhan Testamentin johtava tutkija Frank Cross Harvardin yliopistosta uskoo, että kestää vielä sukupolven tai pari, ennen kuin Eblan löytöjä pystytään luotettavasti soveltamaan. Useimmat tutkijat ovat samaa mieltä.

Raamatun hämäryydet

Isä Dahood väittää, että lähi-idän kielissä esiintyvien vaikeuksien vuoksi tutkijan on perehdyttävä niihin kaikkiin ymmärtääkseen yhtä. Hän väittää, että "Raamattu selventää Eblaa kohta kohdalta" ja päinvastoin. Pettinaton kirjaan laatimassaan 48-sivuisessa liitteessä hän tarjoaa laajakantoisia teknisiä esimerkkejä erityisistä Raamatun teksteistä. Dahood selvittää, että Vanhan Testamentin runollisista teksteistä lähes kolmannesta ei ole onnistuttu tarkasti kääntämään eikä kieliopillisesti jäsentämään. Pääasiallinen syy on se, että 1 700 Raamatun 8000: sta hebreankielisestä sanasta esiintyy vain kerran. Dahood kertoi elokuussa, että vaikeuksia tuottavista sanoista 70 on jo löydetty Eblasta.Siten yksikään Vanhan Testamentin englanninkielisistä laitoksista ei Dahoodin mukaan ole ajan tasalla. Hän katsoo, että käännöstyön luotettavuuden vuoksi kääntäjien ja historioitsijoiden tulisi nojautua paljon enemmän Eblaan ja Ugaritiin ja vähemmän Egyptistä ja Mesopotamiasta peräisin olevaan taustatietoon.

Juuri raamatunkäännöstyössä Eblan löydöillä voi olla arvoa, josta tutkijat ovat verrattain yksimielisiä. Muinaiset piirtokirjoitukset laajoine kaksikielisine sanaluetteloineen selventävät varmasti lukuisia Raamatun hämäryyksiä. Kun Dahood aloitti ugariittia ja Vanhaa Testamenttia koskevan työnsä monta vuotta sitten, muuan konservatiivinen kollega Roomassa sanoi hänelle: "On vaikea uskoa, että Jumala olisi antanut ihmjsen odottaa vuosituhansia näiden likaisten taulujen löytymistä, jotta paljastuisi, mitä Raamattu merkitsee." Jossain määrin juuri näin on tapahtunut Ugaritin löytöjen ja sittemmin myös Kuolleenmeren kirjoituskääröjen kohdalla. Nyt Ebla pyrkii olemaan raamatullisen arkeologian kolmas suuri läpimurto 1900-luvulla.

Yhdysvaltalaisesta Time- viikkolehdestä suomentanut ja toimittanut Virve Puurunen.

Helsingin Sanomat, 4.10.1981  
 
 
Takaisin Arkeologia-sivulle