Raamattu ja Egyptin ajanlasku


Ramses II

Raamatun tekstit kertovat hyvin seikkaperäisesti tapahtumista jotka johtivat israelilaiset Egyptiin, heidän vaiheistaan siellä ja varsinkin siitä, miten he Mooseksen johdolla lähtivät Egyptistä oltuaan siellä 430 vuotta (2. Moos. 12:40). Tämän Egyptistä lähdön muistoksi juutalaiset edelleen viettävät vuotuista pesah-juhlaa eli pääsiäistä. Sitä vietti myös Jeesus opetuslapsineen. Hänelle, kuten kaikille juutalaisille, nuo Egyptiä koskevat kertomukset olivat historiassa sattuneita todellisia tapahtumia. Myös kristikunnassa pääsiäistä vietetään, joskin eri merkityksessä.
  Tutkijoiden harmiksi Egyptistä ei kuitenkaan ole löytynyt selviä todisteita israelilaisten siellä olosta. Tai oikeammin sanoen, merkkejä ei ole löytynyt niiltä ajoilta, joilta niitä tutkijoiden mielestä pitäisi löytyä. Tutkijoiden keskuudessa yleinen 'raamattuallergia' onkin saanut monet pitämään israelilaisten Egyptissä oloa myyttinä.

Raamatun tapa kertoa asioita poikkeaa eräässä suhteessa selvästi muista saman ajan historiallisista lähteistä. Kun muissa teksteissä yleensä rehvastellaan hallitsijoiden uroteoilla ja jätetään mainitsematta tappiot ja muut epämiellyttävät asiat, Raamattu kertoo avoimesti kaikesta, jopa hallitsijoiden virheistä. Jo yksin tästä syystä Raamattua olisi syytä pitää muita lähteitä luotettavampana, eikä päinvastoin. Miksi ei Egyptistä sitten ole löytynyt merkkejä israelilaisten siellä olosta? Vai onko sittenkin? Jotkut tutkijat, kuten arkeologi David Rohl1, ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että todisteita ei ole löydetty koska niitä on etsitty väärältä ajalta, vääristä kerrostumista.

Ajanlaskun kiintopisteet

Mihin sitten perustuu perinteinen käsitys israelilaisten Egyptissä viettämästä ajasta? Yhtenä perusteena ovat olleet Raamatun maininnat, joiden mukaan israelilaisille annettiin maata Ramseksen maakunnasta ja että he myöhemmin joutuivat pakkotyönä rakentamaan Ramseksen varastokaupungin (1. Moos. 47:11; 2. Moos. 1:11). Tästä on päätelty, että Egyptiä hallitsi tuolloin farao Ramesses II rakennuttaen tuon nimelleen omistetun kaupungin ja ollen siten Mooseksen aikalainen. Toisena tukipylväänä ajanlaskussa on 2. Aikak. 12:9 mainitun Egyptin kuningas Siisakin yhdistäminen 22. dynastian farao Shoshenkiin. Siisakin hyökkäys Jerusalemiin ja sen temppelin ryöstö tapahtui Raamatun mukaan Salomon pojan Rehabeamin hallitessa.

Kolmantena kiintopisteenä ajoitukselle on ollut eräässä kuningas Shoshenkin voittoja kuvailevassa hieroglyfitekstissä oleva kohta, jonka Champollion aikanaan tulkitsi sanoiksi Juda Ha-Malkuth, Juudan kuningaskunta. Tämä tuki oletusta että Soshenk oli tehnyt sotaretken myös Juudan kuningaskuntaan ja että Siisak ja Shoshenk olivat yksi ja sama henkilö.

Muista ajanlaskun tukipylväistä mainittakoon Raamatun maininta Salomon egyptiläisestä vaimosta, faraon tyttärestä. On pyritty selvittämään kuka oli se farao, joka antoi Salomolle tyttärensä ja tälle myötäjäisiksi valloittamansa Geserin kaupungin (1. Kun. 9:16). Kun perinteisesti on lähdetty siitä, että Raamatun Siisak on farao Shoshenk, tämä Salomon appi-farao olisi ollut nimeltään Siamun. Tätä on kuitenkin epäilty mm. sillä perusteella, että faraon joka pystyi valloittamaan kanaanilaisen Geserin kaupungin (johon eivät Daavid eikä Salomo olleet kyenneet), täytyi olla mahtava ja tunnettu kuningas, ja hänen urotekonsa olisi varmasti kirjattu johonkin. Kuitenkin ainoa farao, jonka piirtokirjoituksissa (ns. Israelin Steela) mainitaan Geserin valloitus, on 19. dynastian farao Meremptah.

Puuttuvat apis-sonnit

David Rohl on löytänyt todisteita, jotka näyttävät viittaavan siihen, että Egyptin perinteisessä kronologiassa on n. 300 vuoden virhe!
  Yksi viittaus ajanlaskun virheellisyyteen löytyy eräästä hautakammiosta, johon on haudattu pyhien Apis-härkien muumioita. Näitä pyhiä sonneja pidettiin Horus-jumalan maanpäällisinä inkarnaatioina. Kuoltuaan ne haudattiin juhlallisin menoin ja niiden muistokirjoituksiin kaiverrettiin myös silloin eläneen ja sonnia palvoneen faraon nimi. Kun yksi sonni kuoli, sille valittiin aina seuraaja. Koska sonneja oli kerrallaan vain yksi, niitä voidaan käyttää apuna ajanmäärittelyssä. Yhden sonnin eliniäksi on yleisesti hyväksytty 18 vuotta. Rohl havaitsi - piirtokirjoituksia tutkittuaan - joukosta puuttuvan ainakin 8 tai ehkä jopa 11 sonnia 21. ja 22. dynastian väliltä. Hänen mielestään ainoa järkevä selitys tälle oli, että nämä dynastiat eivät olleet vallassa peräkkäin, vaan rinnakkain. Ajanlaskussa tämä merkitsi n. 200 vuoden aukkoa.

Väärät hautajärjestykset

Toinen viittaus löytyi Taniksen kahdesta vierekkäin olevasta haudasta, joihin oli haudattu 21. dynastian farao Psusennes ja 22. dynastian farao Osorkon. Arkeologien tutkimukset osoittivat, että Psusenneksen hauta oli rakennettu myöhemmin, koska se oli osittain Osorkonin haudan päällä. Miten 21. dynastian hallitsija voi olla haudattu myöhemmin kuin 22. dynastian hallitsija? Rohlin mielestä tämäkin todisti näiden dynastioiden hallinneen samaan aikaan. Eräästä toisesta haudasta löytyi lisätodiste. Sinne oli haudattu 21. dynastian farao Seti I (Ramesses II:n isä) ja eräs 22. dynastian aikainen virkamies. Virkamiehen hauta oli ahtaan kammion perällä, mutta Seti I:n hauta lähellä käytävän suuta, mikä merkitsi sitä, että se oli tuotu hautaan myöhemmin. Tämä vahvisti käsitystä perinteisen ajanlaskun virheellisyydestä.

Shoshenk ei ryöstänyt Jerusalemia

Lisäksi Rohl pani merkille, että em. Shoshenkin voittoluettelosta, jossa oli tarkoin merkitty kaikki hänen valloittamansa kaupungit, puuttui Jerusalem. Tästä päätellen Shoshenk ei siis tehnyt Raamatussa kuvattua ryöstöretkeä Jerusalemiin, vaan sen teki joku muu. Mutta kuka?
  Rohl osoitti myös, että Champollion oli tulkinnut väärin hieroglyfitekstin, jossa hänen mukaansa mainittiin Juudan kuningaskunta. Rohlin mukaan tekstissä luki: Jadhamelek eli Jumalan Käsi, mikä tarkoitti faraon muistoksi pystytettyä steeleä, piirtokirjoituksin varustettua taulua tai pylvästä.

Soshenk ei ole Siisak

Yksi viittaus löytyi eräältä kivilouhokselta. Omaa jalosukuisuuttaan korostaakseen faraon pääarkkitehti oli hakannut kiveen oman Khnemibre- nimensä lisäksi sukuluettelonsa 22 sukupolvea taaksepäin. Piirtokirjoituksesta ilmeni myös tarkka kirjoituksen laatimisaika, vuosi 496 eKr. eli Persian kuningas Dareios I:n 26. hallitusvuosi persialaismiehityksen ajalta. 14 sukupolvea eli n. 280 vuotta taaksepäin tässä sukuluettelossa esiintyi nimi Harensaf. Entä kuka oli se farao, joka palkkasi arkkitehti Harensafin? Vastaus löytyi erään toisen kivilouhoksen piirtokirjoituksista. Ne osoittivat, että farao Shoshenk I:llä oli louhostyötä johtamassa yliarkkitehti nimeltä Harensaf. Shoshenk I eli siis vuoden 776 eKr. paikkeilla, eikä vuonna 925 eKr. kuten perinteinen kronologia esittää, eikä hän näin ollen ole Raamatun Siisak.

Entä Ramesses?

Rohlin mukaan Ramesses II eli v. 930 eKr. paikkeilla eikä 1200 eKr., kuten on uskottu. Jos Ramesses II oli se kuningas, joka ryösti Jerusalemin, löytyykö siitä todisteita? Yhtenä todisteena siitä Rohl esittää Ramesseksen hautatemppelistä löytyvän piirtokirjoituksen, jossa esiintyy nimi Salem. (Jerusalem merkitsee Salemin kaupunki). Lisätodisteena hän mainitsee Kairon egyptiläisessä museossa olevan Israelin Steelan, jossa muiden valloitettujen paikkakuntien ohella mainitaan:

"Israel on autio, sen siementäkään ei enää ole."

Tämä kirjoitus ajoitetaan aiemmin mainitun farao Meremptahin aikaan, mutta Rohlin mukaan monet seikat viittaavat siihen, että Meremptah ei puhu siinä ainoastaan omista vaan myös isänsä ja isoisänsä uroteoista. Tätä hän perustelee sillä, että samasta asiasta puhutaan myös Karnakiin temppelin seinäkirjoituksissa, joissa kyseisen tekstin alkuosa kertoo farao Seti I:n valloituksista ja toisessa kohdassa oleva loppuosa (Rohlin mukaan) Meremptahin isän Ramesses II:n uroteoista, koska suurin osa temppelin muista seinäteksteistä liittyy juuri häneen.

Onko Ramesses II Raamatun Siisak?

Mutta miten Ramesses ja Siisak voivat olla sama henkilö? Nimethän ovat täysin erilaisia. Rohl on löytänyt tähänkin uskottavan tuntuisen selityksen. Hän löysi Ramesses III:n haaremirakennuksesta piirtokirjoituksen, jossa tämän tytär käyttää isästään lempinimen lyhennettä, joka vastaa kirjaimia S-S. Tämän lempinimen lyhentämätön muoto kirjoitettuna oli SYSA. Siitä kuitenkin puuttui Siisak-nimessä oleva loppu-K. Rohlin mukaan se voidaan selittää sillä, että se oli Raamatun 'toimittajien' tekemä väännös, jolla nimelle saatiin heprealainen asu. Samaa käytäntöä on noudatettu yleisesti muissakin kielissä (esim. suomalaisissa historian kirjoissa Ruotsin ja Englannin kuninkaiden nimet Gustav ja James on väännetty muotoon Kustaa ja Jaakko).

Perinteisessä Egyptin kronologiassa Ramesses II oli Mooseksen aikalainen, Rohlin mukaan hän sen sijaan olikin Salomon aikalainen ja hänen sotaretkistään kertovat yksityiskohdat sopivat Raamatun Siisakiin. Tästä Rohl ottaa esimerkiksi Abu Simbelin temppelin hieroglyfit, joissa kuvaillaan Ramesseksen taistelua kukkulalla. Siinä hänen vihollistensa osoittavat antautumista ja armon anelua kuvaavia eleitä, mikä sopii yhteen sen kanssa, että israelilaiset Raamatun mukaan antautuivat taistelutta (2 Aikak. 12 luku). Uudistetun ajanlaskunsa perusteella Rohl löysi myös Jerikon raunioista keskisen pronssikauden (n. 1400 eKr.) aikaisia selviä merkkejä muurien sortumisesta ja tulipalosta, mikä sopii yhteen Raamatun tekstien kanssa. Perinteisen ajoituksen mukaan ne olisivat liian varhaiselta ajalta sopiakseen kuvaan, mutta sopivat yhteen Rohlin kronologian kanssa.

Salomon aika

Yleisessä ajanlaskussa Salomo on sijoitettu rautakauteen, noin 970 eKr. ja Ramesses II sitä edeltäneeseen myöhempään pronssikauteen n. 1280 paikkeille. Rohlin kronologiassa farao Akhenaten (Ekhnaton) sijoittuu Saulin ja Daavidin aikaan n. vuoteen 1000 eKr. Megiddon raunioista löytyi eräs palatsin elämää kuvaava piirros, jossa oli monia tyypillisesti egyptiläisiä esineitä ja symboleita sekä toisaalta israelilaiseen kulttuuriin kuuluvia seikkoja kuten harpunsoittajia (psalmilaulajia!). Rohlin mielestä kuva saattaisi hyvinkin esittää juuri Salomon ja hänen egyptiläisen vaimonsa hovielämää. Raamatun mukaan Salomo rakennutti tälle vaimolleen oman palatsin Jerusalemin ulkopuolelle (1. Kun. 9:25). Ns. puutarhahautaa tutkiessaan Rohl pani merkille sen egyptiläisen mitoituksen ja muitakin egyptiläisiä tunnusmerkkejä, ja päätteli haudan olleen tarkoitettu alueella asuneiden egyptiläisten - Salomon vaimon ja tämän palvelusväen - hautapaikaksi.

Faraon hoviherra Joosef

Mutta entä Joosef? Raamatun mukaan hän oli Egyptissä erittäin vaikutusvaltainen mies; farao oli antanut hänelle lähes täydet valtuudet maan asioiden hoitamisessa. Itse asiassa Raamatun kertomuksesta on pääteltävissä ettei kellään ollut aikaisemmin ollut tällaista valtaa faraon rinnalla. Löytyykö viitteitä siitä, että Egyptissä olisi ollut tällaista henkilöä tai arkeologisia todisteita nälänhädästä, joka alueella vallitsi Joosefin aikana?

Juutalaisen perimätiedon mukaan Babylonian kuningas Hammurabi ajoittuu farao Neferhotepin aikaan 1600 eKr. paikkeille; Neferhotep oli Mooseksen kasvatusisän Khanaferen edeltäjä, joten Mooseksen syntymä ajoittuu vuoden 1535 eKr. tienoille. Raamatun mukaan Jooset joutui Egyptiin n. 130 vuotta ennen Mooseksen syntymää eli noin 1675 eKr. Tällöin Egyptiä hallitsi farao Amenemhat III.

Yksi viite mahdollisesta nälänhädästä on Amenemhatin rakennuttama kanava, jolla liiat tulvavedet johdettiin suureen järveen. Kanava tunnetaan vieläkin nimellä Joosefin vesioja! Asiantuntijoiden mukaan juuri liialliset tulvat saattoivat olla nälänhädän aiheuttajia; sato tuhoutui kun vedet viipyivät pelloilla liian kauan. Goosenin maakunnassa on myös tehty arkeologisia löytöjä varhaisten seemiläisten asutuksista mm. muinaisen Avariksen kaupungin rauniot. Juuri Goosenin maakuntaan Raamattu kertoo israelilaisten asettuneen Egyptiin saavuttuaan. Sieltä Rohl löysi myös palatsin raunioita, jälkiä haudasta ja suuren runnellun patsaan, jonka pää on kulkeutunut itävaltalaiseen museoon. Rohlin mielestä kyseessä saattaa olla itsensä Joosefin patsas, jonka egyptiläiset ovat vihoissaan tuhonneet israelilaisten lähdön jälkeen!

Saul, Daavid, habirut ja Labaju

Farao Akhenaten sijoittuu Rohlin ajanlaskussa aikakauteen jolloin Saul ja Daavid elivät. Akhenatenin pääkaupungista, Amarnasta, löytyneissä ns. Amarnan kirjeissä, pienissä savitauluissa, jotka olivat sen ajan kaupunkihallitsijoiden virkakirjeita faraolle, puhutaan habiruista, jotka eivät kuuluneet mihinkään valtioon. He asustivat vuorilla ja tarjosivat sotilaallisia palveluksia rannikon kaupunkivaltioille. Olivatko nämä habirut heprealaisia, tarkemmin sanottuna maanpaossa olevan Daavidin ympärille kerääntynyttä joukkiota?

"Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen". (1. Sam. 22:2 )

Tämä joukkio käsitti ehkä kaikkiaan n. 600 miestä, osa Daavidin sukulaisia ja n. 400 muita. Amarnan teksteissä habirujen päällikkö oli nimeltään Labaju. Voisiko hän olla kuningas Saul? Rohlin mielestä se on mahdollista. Nimi Saul merkitsee 'pyydetty'. Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas. Israelilaiset pyysivät profeetta Samuelilta itselleen kuningasta 'niin kuin muillakin kansoilla on'. Rohl päättelee, että nimi Saul on myöhemmin annettu; hänen alkuperäinen nimensä oli siten saattanut olla 'Labaju', eli Leijona. Joka tapauksessa Labajun kerrotaan kaatuneen taistelussa Gilboan vuoren lähellä ja myös Saul kaatui Gilboan vuorella (1. Sam. 31:1-6)

Muita tulkintoja

Kaikki egyptologit eivät täysin yhdy Rohlin käsityksiin. Heidän mielestään ne merkitsisivät liian suurta muutosta; jouduttaisiin rakentamaan uudelleen myös kaikkien Egyptin ja Israelin lähialueiden historialliset tapahtumat. Rohlilla on kuitenkin myös kannattajia ja niitä jotka hyväksyvät osan hänen väitteistään, mutta ovat joissakin kohdin hieman eri mieltä. Mm. M. Sanders yhdistää Siisakin Ramesses III:teen. Useat muutkin tutkijat ovat kritisoineet perinteistä Egyptin kronologiaa ja esittäneet omia laskelmiaan.

Kun vallitsevaa egyptin ajanlaskua on jo myöhäisviktoriaaniselta ajalta asti pidetty varmana, sitä on käytetty määrittämään sellaisia lähikansojen historiaan liittyviä seikkoja, joista ei ole löydetty näiden kansojen omia kirjallisia merkintöjä. Tämä on johtanut tietynasteiseen ketjupäättelyyn. Kuitenkin ennen Rohliakin on ollut tutkijoita, jotka ovat yrittäneet revisioida Egyptin ja siihen liittyvän muinaisen maailman kronologiaa. Eräs heistä oli Isaac Newton, joka oli sitä mieltä, että monet muinaishistorialliset tapahtumat oli ajoitettu vuosisatoja liian varhaisiksi. Hän päätyi laskelmissaan siihen, että heprealainen sivilisaatio oli muinaisajan vanhin. Tutkimuksissaan hän tukeutui antiikin historioitsijoihin ja oli ensimmäinen joka käytti hyväkseen tähtien asemasta tehtyjä muinaisia merkintöjä. Hän teki kuitenkin monia virhepäätelmiä, minkä johdosta hänen laskelmansa myöhemmin joutuivat yleisesti hylätyiksi.

Myöhempiä Egyptin ajanlaskun tarkistajia oli Sigmund Freud, joka mm. ajoitti farao Akhenatenin ja Mooseksen eläneen samoihin aikoihin. 1950-luvulla teki I. Velikovsky omat laskelmansa päätyen siihen, että vallitsevassa ajanlaskussa oli n. 500 vuoden virhe. Hän esitti mm., että hyksoina tunnettu valloittajakansa oli sama kuin Raamatun mainitsemat amalekilaiset, ja Saban kuningattaren hän samasti egyptiläiseen Hatsepsutiin. Hän oli myös sitä mieltä, että kanaanilaiset omaksuivat kulttuurivaikutteita heprealaisilta eikä päinvastoin, kuten nykyään uskotaan. Velikovskyn työtä jatkamaan on Englannissa perustettu SIS-niminen yhdistys (Society for Interdisciplinary Studies), jonka piirissä toimii useita tutkijoita.

Suomalaisista mm. Ahti J. Karivieri on laskenut exoduksen (juutalaisten Egyptistä lähdön) tapahtuneen v. 2015 eKr. (Ultra 8/2000). Tri G. Heinsohn on jopa esittänyt, että suuri Babylonian lainlaatija Hammurabi olisikin itse asiassa kuningas Dareios I Persian valtakunnan ajalta!! Joka tapauksessa näyttää siltä, että yleisesti hyväksytty Egyptin ajanlasku ei ole kovinkaan varmalla pohjalla. Tämä merkitsee myös pohjan putoamista väitteiltä, joiden mukaan Mooseksen laki on osaksi lainattu Hammurabilta ja Israelin monoteismi saanut vaikutteita farao Akhenatenin Aton- jumalan palvonnasta. Uuden kronologian mukaan asia saattaa olla ihan päinvastoin: sekä Hammurabi että Akhenaten ovatkin saaneet vaikutteita juutalaisuudesta!

Kuka oli Imhotep?

Egyptiläisissä teksteissä puhutaan Imhotep -nimisestä miehestä. Aiemmin tutkijat pitivät häntä myyttisenä henkilönä, koska hänet esitetään joskus hieman myyttisin sanakääntein, mutta nykyään häntä pidetään todellisena henkilönä. Hän oli eräänlainen aikansa 'Leonardo da Vinci', arkkitehti joka osallistui mm. Dzoserin pyramidin suunnitteluun. Hänestä käytetään nimityksiä: Ala-Egyptin Kuninkaan Kansleri, Kuninkaan Päällikkö, Suuren Palatsin Taitava Hallintomies, Perintöherra, Heliopoliksen Korkea Pappi, Imhotep Rakentaja, Kuvanveistäjä, Kivimaljakoiden tekijä ym. Jotkut tutkijat ovat monista yhtäläisyyksistä päätelleet, että tämä Imhotep oli itse asiassa Raamatun Joosef! Vaikka Raamattu ei Joosefin yhteydessä mainitse tämänsuuntaista nimeä, on luultavaa, etteivät egyptiläiset käyttäneet hänestä hepralaista Joosef-nimeäkään. 1. Moos. 41:45 mainitsee faraon nimittäneen Joosefin Saafenat-Paneahiksi, mikä lienee jonkinlainen virkanimi.

Sakkarassa olevan Dzoserin porraspyramidin lähettyvillä on laajoja katakombeja ja raunioita valtavista rakennelmista, joiden jotkut uskovat olleen Joosefin rakennuttamia viljavarastoja, joita sitten myöhemmin on käytetty muihin tarkoituksiin. Eräässä farao Horemhetille omistetussa muistokirjoituksessa kerrotaan pohjoisesta tulleista paimentolaisista, jotka tulivat Egyptiin pyytäen saada paimentaa karjaansa Egyptin laitumilla "niinkuin oli alussa isiemme isien aikana..". Horemhetin aikaan mennessä oli kulunut joitakin vuosia israelilaisten Egyptistä lähdöstä. Eräässä egyptiläisessä haudassa on kuva syyrialaisesta karjapaimenesta ja teksti: "Ennen vaelsit Syyrian hiekalla, täällä Egyptissä sinulla on vihreät laitumet".

Niilin varrelta, eräästä kalliosta, on löytynyt piirtokirjoitus, jota pidetään kopiona farao Dzoserin kirjoituksesta ja jonka uskotaan kirjoitetun n. 1000 vuotta tapahtumien jälkeen. Kirjoituksessa farao kertoo olevansa huolissaan maata kohdanneen nälänhädän johdosta ja kysyy Imhotepilta kuka on Niilin jumala, jotta hänen puoleensa voisi kääntyä ja pyytää apua.

"Kysyin häneltä, kamariherra Imhotepilta, Ptahin pojalta ..mikä on Niilin synnyinpaikka .. ja kuka on sen Jumala?"

Imhotep vastaa, että hänen on kysyttävä asiaa "häneltä, joka hallitsee linnustajan verkot..". Tekstissä kerrotaan myös miten Niilin jumala Khnum ilmestyi faraolle unessa kertoen, että Niilin vedet virtaisivat vuolaina 7 vuotta, jonka jälkeen tulisi kuivuus. Farao lupaa Niilin jumalalle, että kaikkien - pappeja lukuunottamatta - on annettava hyvien vuosien aikana kymmenykset sadostaan. Tunnetaan myös toinen lähes samansisältöinen, eri paikasta löydetty kertomus sillä erolla, että siinä Imhotepin tilalla ovat Isiksen papit. 1. Moos. 47. luku kertoo samoin faraolle annettavasta verosta, mutta sen suuruudeksi mainitaan 1/5 sadosta.

Ptah oli yksi niistä nimistä, joita egyptiläiset olivat antaneet luoja-jumalalleen. Heijastuuko tässä kenties muisto siitä, mitä Joosef puhui omasta Jumalastaan antaessaan selitystä faraon uneen? (1. Moos. 41:16) Pidettiinkö Joosefia Egyptin Ptah-jumalan poikana, koska hän sanoi unen selityksen tulevan Jumalalta? Egyptiläisissä lähteissä Imhotepista puhutaan myös lääkärinä. Vaikka Joosefia itseään ei Raamatussa sanota lääkäriksi, hänellä kerrotaan olleen lääkäreitä palveluksessaan. (1 Moos. 50:2) Huomataan siis, että Joosefilla että Imhotepilla on monia yhtäläisyyksiä. Tässäkin kuitenkin ajanlasku muodostaa ongelman: Dzoser hallitsi 3:n dynastian aikana, joka perinteisesti ajoitetaan kolmannelle vuosituhannelle eKr. Imhotepin rinnastaminen Joosefiin on siten ristiriidassa sekä perinteisen että Rohlin ajoituksen kanssa. Toisaalta viime aikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että myös virallisessa juutalaisessa kalenterissa on yli 200 vuoden virhe.

Päätelmiä

Oleellinen kysymys tässä kaikessa on: mitkä tekstilähteet ovat alkuperäisiä ja/tai luotettavimpia? Raamatun kerronnalle on ominaista tapahtumien puolueeton tarkastelu. Tätä samaa ei voi yleensä sanoa egyptiläisistä tai Kaksoisvirran maiden tekstilähteistä (eikä usein edes nykyajan historiakirjoituksista!). Toiseksi, jos vertaillaan näiden maiden monenkirjavia mytologioita Raamatun yksinkertaisen selkeään uskontoon, ero on hyvin selvä. Raamatun Jumala on yksi, ikuinen, kuolematon, kaiken Luoja, henki jota ei voi nähdä eikä kuvata, ehdottoman oikeamielinen, vailla inhimillisiä heikkouksia, kaiken muun yläpuolella. Muut mytologiat kuvaavat jumaliaan rajallisin ominaisuuksin varustettuna ja täynnä inhimillisiä heikkouksia. Egyptissä jumalia oli satoja; pääjumalien lisäksi lähes joka asialle oli oma jumalansa ja joka kaupungilla ja paikkakunnalla oli lukuisia omia jumaliaan.

Egyptiläinen mytologia kertoo esim. luomisesta aluksi samaan tapaan kuin Raamattu: alussa ei ollut maata eikä taivasta, ei päivää eikä yötä, ei elämää eikä kuolemaa. Oli vain alun pimeys ja vettä. Sitten vedet väistyivät, ja maa kohosi alkukummun muotoon. Tästä alkukummusta nousi luoja, auringonjumala Ra. Tämä luojajumala ei siis luonutkaan kaikkea, vaan syntyi jo olemassa olevasta maasta. Ra loi sitten ilman ja veden jumaluudet, erotti maan taivaasta ja antoi lopun luomakunnan kehittyä itsekseen. Tästä luoja-ominaisuudestaan huolimatta Ra oli peräti heikko; jopa kuolevainen. Hän purjehti joka päivä pitkin taivaallista Niiliä idästä länteen, sukelsi yöllä takaisin alkuveden syvyyksiin ja laskeutui Manalaan. Manalassa häntä vaanivat monet pelottavat olennot uhaten hänen henkeään, joten pappien tehtävänä oli uhrien ja loitsujen avulla varmistaa, että suuri Jumala selviytyy Manalasta hengissä ja voi taas aamulla syntyä uudelleen taivaalle valaisemaan.

Katsotaan mitä tahansa eri puolilta maailmaa löytyviä myyttejä, niissä voidaan aina nähdä tämänkaltaisia järjettömyyksiä. Aivan kuin saduissa, joissa jokin suuri (lampun!) henki tai haltija on ensin ihmisen avun tarpeessa ja pystyy sen jälkeen toteuttamaan ihmisen hurjimmatkin toiveet. Raamatun kertomuksissa ei tällaisia ole, ja siksi on syytä uskoa, että kaikki Raamatun kertomuksia muistuttavat myytit ovat alkuperäisten tapahtumien vääristyneitä versioita. Esimerkiksi Babylonialaisessa Gilgamesh -tarinassa esiintyvä vedenpaisumuskertomus muistuttaa suuresti Raamatun kertomusta, mutta siinä on mukana legendoille tyypillisiä aineksia. Kun siinä ensin kerrotaan ihan asiallisesti, että "savimaaksi oli käynyt ihmisten suku", sen perään todetaan miten jumalatkin peloissaan "kyyhöttivät kuin koirat" autiolla maalla.

Italialainen lehtimies ja tutkija Vittorio Messori kirjoittaa:

"Kaikissa muissa muinaisissa uskonnoissa ihminen elää jonkinlaisessa taikametsässä, missä luolat ja pensaikot kuhisevat henkiolentoja. Vieläpä Babyloniassa, joka oli viisauden opettajana kaikille idän kansoille, kuu ja tähdet olivat jumalolentoja, kun taas opimattomalle Israelille, joka oli vain joukko alkukantaisia paimentolaisheimoja, kuu ja tähdet olivat vain ainoan, kaikkivaltiaan ja ikuisen Jumalan luomuksia. Vain heidän keskuudessaan luonto puhdistuu taiasta ...Muinaisen Israelin uskonnollisten johtajien suorittama välitön ja ehdoton taikauskon kumoaminen, ja se, että koko kansa sen hyväksyi, .. on selitystä vaille jäävä historiallinen arvoitus." (Jeesus Nasaretilaisen arvoitus, s. 52).

Messori toteaa myös:

"Idän kulttuurit enempää kuin kreikkalaiset ja roomalaisetkaan eivät tunteneet edistyksen periaatetta, joka on nykyajan kulttuurin perustana .. ja peritty israelilaisilta. Vain juutalaisuus hylkää ajatuksen ympyrän kaltaisesta historiankulusta, jonka vankina ihminen on kuin orava juoksupyörässä ...Tämänkin käsityksen, johon mahtava klassinen filosofia ei koskaan yllä, ilmaisevat yksinkertaiset puolipaimentolaiset jossain Lähi-idän nurkassa." (emt. s. 53)

Messorin mukaan Israelin (ja Raamatun) monoteistista uskontoa on vaikea selittää muuten, kuin että - päinvastoin kuin muut kansat - Israel ei ole itse keksinyt jumalaansa ja kehittänyt omaa uskontoaan, vaan saanut ne juuri sillä tavoin, kuin sen pyhät kirjoitukset esittävät.


Viite:
David Rohlin tutkimuksista on esitetty TV-dokumentti 'Faraot ja kuninkaat' joitakin vuosia sitten. Hän on kirjoittanut niistä myös kirjan: "Pharaos and Kings, A Biblical Quest".

Linkkejä:
Egyptin historia ja Raamattu - Tutkimukset vahvistavat Raamatun kertomukset.
Raamatunhistoria tarkkailussa


Päivitetty 19.8.2012