Elävä kehomme

 

  Paitsi että jo ihmisen syntymään liittyvä tapahtumaketju on täynnä ihmeitä, alkaen sukusolujen DNA:han sisältyvistä 'rakennusohjeista' ja niiden kyvystä koordinoida kaikkea syntyvän ihmisen kehittymiseen liittyvää tapahtumista, on vastasyntynyt lapsikin jo täynnä lukemattomia ihmeellisiä ominaisuuksia. Tästä aavistuksen antoi TV1:n Prisma-dokumentti nimeltään "Elävä kehomme" (18-25.05.09).

  Kohdussa ollessaan sikiö saa ravintonsa äidiltä napanuoran välityksellä, mikä on varmasti yksinkertaisin ja tehokkain ravitsemistapa. Synnytyksessä napanuora on tietenkin katkaistava, mutta lapsen elimistö on varustettu selviämään ilman sitä. Niinpä imemisvietti toimii alusta alkaen, ja lapsi saa tarvitsemansa ravinteet äidin maidosta, joka hormonien vaikutuksesta on sekä erittäin ravinnollista että sisältää tarvittavat suoja-aineet. Se sisältää myös erikoista, ns. ruskeaa rasvaa, jota lapsi tarvitsee pysyäkseen lämpimänä.

  Lapsen luut ovat aluksi taipuisaa rustoa ja kallon luiden välillä on aukkoja, mikä helpottaa syntyvän lapsen kulkeutumista synnytyskanavan läpi. Vastasyntyneellä on jo noin 10 milj. keuhkorakkulaa ja 100 miljardia aivosolua, jotka suorittavat noin 100 triljoonaa päällekkäistä laskutehtävää. On myös lukuisia muita elimiä, jotka koostuvat sadoista miljardeista soluista, kuten maksa, munuaiset, haima, sydän ym. Maksalla on n. 500 eri tehtävää ja verisuoniverkoston yhteenlaskettu pituus on tuhansia kilometrejä.

  Lapsen haju- ja kuuloaisti ovat hyvin herkkiä, näköaisti sen sijaan paranee vähitellen. Myös makuaisti pystyy erottamaan lukemattoman määrän makuja, sillä kielessä on n. 9000 makureseptoria. Nämä aistit ovat rakenteeltaan hyvin monimutkaisia; ne lähettävät signaaleja aivoihin, missä niiden tuottama informaatio tulkitaan. Korvassa sijaitsee myös tasapainoelin, minkä avulla lapsi oppii ensin seisomaan ja sitten kävelemään.

  Myös ruoansulatuskanavan toiminta on monimutkainen. Suussa ravintoon sekoittuu sylkeä, mikä helpottaa sen laskeutumista kohti mahalaukkua ja mikä sisältää myös bakteereja tappavia aineita. Mahalaukussa ruoka sekoittuu ja 'sulaa' mahanesteiden vaikutuksesta, ohutsuolessa suurin osa siitä imeytyy verenkiertoon, paksusuolessa imeytyy ylimääräinen vesi ja siellä olevat bakteerit tuottavat jäljellä olevaa ravintoa pilkkovia entsyymejä.

  Vähitellen lapselle kehittyy vain ihmiselle ominainen puhekyky, mikä edellyttää asioiden ymmärtämistä, muistamista, uusien asioiden oppimista sekä päättely- ja ajattelukykyä. Tämä prosessi tuottaa jatkuvasti uusia yhteyksiä aivosolujen välille. Näiden yhteyksien syntyä aktivoi erilaisten kokemusten ja aistimusten tuottama informaatio.

  Lapsena koetut tartuntatauditkin ovat hyödyksi, sillä ne synnyttävät elimistöön vasta-aineita ja kehittävät immuunijärjestelmää. Yksi elimistön puolustuskeinoista taudinaiheuttajia vastaan on kuume, sillä korkea lämpötila hidastaa niiden leviämistä.
  Kuten eläinystävät tietävät, kissanpojilla on siniset silmät. Samoin on myös ihmislapsilla; vasta myöhemmin iiriksen väri muuttuu kullekin ihmiselle tunnusomaiseksi.

  Ihmisen solut uusiutuvat noin 2 v. välein, hiuksissa ja kynsissä vielä paljon nopeammin. Kaiken kaikkiaan soluja uusiutuu päivittäin miljardeittain. Karvaa syntyy valtava määrä; n. 11 km vuodessa! Sen kasvua ei juuri voi säädellä, mutta esim. lihasten kasvua voi. Ihmisessä on 650 luustolihasta ja keuhkorakkuloiden yhteenlaskettu pinta-ala peittäisi tenniskentän!
  Ihosoluja syntyy jopa 40 000 solua minuutissa. Kaikki solut eivät kuitenkaan uusiudu. Esim. silmän mykiön solut säilyvät sellaisina kuin ne ovat meillä jo lapsena.
  Erikoista on, että munasolu on ihmisen suurin solu mutta siittiö sen sijaan pienin. Entä mikä 'vaisto' ohjaa noita mitättömän pieniä soluja suunnistamaan hengenvaarallisen happamassa ympäristössä kiireesti kohti munasolua?

  Raskauden aikana äidin kohtu venyy kooltaan tuhatkertaiseksi ja vatsaontelon ja muiden ympäröivien elinten täytyy mukautua siihen. Tämän, kuten kaiken muunkin sukupuolisuuteen, lisääntymiseen ja synnytykseen liittyvän täytyy olla ennalta valmiiksi ohjelmoitu, sillä puolivalmiina tapahtumaketju ei toimisi. Se ei siis ole voinut kehittyä vähitellen.
  Vaihdevuosien aikana naisten hormonitoiminta vähenee ja munasolujen tuotanto lakkaa, mikä sekin on järkevää, koska vanhana synnyttäminen olisi perin vaikeaa.

  Koska solujen kasvua ohjaava DNA kopioituu solujen uusiutuessa ja siihen syntyy kopiointivirheitä, nämä virheet tuottavat virheellisiä soluja ja niin ihmisen keho vähitellen rappeutuu. Luut haurastuvat, lihakset, verisuonet, sydän ja muut elimet surkastuvat. Ihminen vanhenee ja lopulta kuolee. Kaikki tämäkin on ennalta ohjelmoitua.

  Kaiken kaikkiaan, jo tällainen pintapuolinen tarkastelu johtaa pakostakin ajattelemaan, etteivät kaikki nämä ominaisuudet ole voineet syntyä sattumalta. Koska yksityiskohtia on triljoonia, ei edes maapallon kuviteltu ikä, n. 4.6 miljardia vuotta riittäisi niiden kehittämiseen, vaikka jokainen uusi ominaisuus syntyisi suoraan, ilman kokeiluja ja välivaiheita. Koska evoluutioteorian mukaan mikään ei ohjaa kehitystä, se edellyttäisi myös lukemattomia turhia välivaiheita. Ja mistä aivoton luonnonvalinta tietäisi, mikä noista keskeneräisistä välivaiheista olisi 'sopiva' ja osaisi valita juuri sen? Epäilemättä esiintyisi lukemattomia turhia vaiheita ja tapahtuisi myös taaksepäin menoa, mikä nostaisi tarvittavaa aikaa vielä moninkertaisesti. Sitäpaitsi, kuten jo aiemmin todettiin, keskeneräisenä homma ei yksinkertaisesti toimisi, joten kaikki keskeneräiset välivaiheet olisivat luonnonvalinnan kannalta turhia.

 
 

Kuulemisesta:

  YLE-Teeman dokumentissa "Aistit" (19.11.2011), sen kuuloa käsittelevässä osassa puhuttiin mm. musiikin kuulemiseen liittyvistä seikoista. Dokumentin mukaan korvistamme välittyisi aivoihin vain osa siitä minkä kuulemme; vasta aivoissa äänet muuttuisivat siihen muotoon, minkä 'kuulemme'. Minusta tämä näkemys on kyseenalainen. Jos näin olisi, pitäisi jokaisen kuulla äänet erilaisina; esim. sinfoniaorkesterin soittimien pitäisi kuulostaa erilaiselta jokaisen soittajan korvissa, mikä tuntuu epätodennäköiseltä.
  Tietenkin tämäkin dokumentti sortui taas kerran tuputtamaan evoluutiota. Kuulemisen väitettiin kehittyneen 'keräilijä-ihmisillä' , jotta se varoittaisi heitä vaarasta ja auttaisi siten lajia paremmin selviytymään 'olemassaolon taistelussa'. Musiikin tajuamisen sanottiin liittyvän seksuaalisiin tarpeisiin ja arveltiin sen saaneen alkunsa tanssin muodossa. Vaikka kuulemista ja varsinkin musiikin tajuamista pidettiin hyvin ihmeellisenä ominaisuutena, sitä toisaalta pidettiin 'evoluution meille antamana lahjana'.
  Jostain syystä ei myöskään kiinnitetty mitään huomiota soittamisessa ja laulamisessa tarvittavaan kuuloaistin yhteistyöhön muiden aistien kanssa. Soittajan käsien, sormien ja silmien sekä niihin liittyvien liikekäskyjen on seurattava tarkoin instrumenttien käsittelyyn liittyviä yksityiskohtia, samanaikaisesti hän joutuu usein lukemaan nuotteja tai palauttamaan mieleensä melodiassa ja rytmissä tapahtuvat muutokset sekä muut tehosteet. Kyse ei ole siis pelkästä kuulemisesta vaan sen lisäksi paljosta muusta.Tämä kaikki tekee musiikkisuorituksista vielä huomattavasti monimutkaisempaa.

  Oli dokumentissa toki myös asiallista tietoa. Aivotutkimuksissa esim. on todettu, että musiikin kuuleminen on aivoille hyvin monimutkainen operaatio ja siihen osallistuvat melkein kaikki aivojen osat. Silti todettiin olevan ihmisiä, joiden aivoissa oleva vika saa aikaan sen, etteivät he erota musiikkia muusta melusta. Eräs nainen sanoi suorastaan kärsivänsä joutuessaan kuuntelemaan nykyään joka puolella soivaa musiikkia. Ohjelmassa tuotiin esiin myös päinvastainen tapaus: tyttö, joka oli hyvin musikaalinen, mutta kaikissa muissa suhteissa vajaakykyinen.
  Niin kuulemisen kuin musiikinkin suhteen todettiin olevan suuri merkitys sillä, miten varhain lapsi oppii puhumaan. Niinpä kuulokojeistakin on eniten hyötyä, jos kuulovikainen lapsi saa sen mahdollisimman varhain.

25.05.09 (Päivitetty 19.11.2011)