Tavoitteena pitkä elämä

Kuinka vanhaksi ihminen haluaisi elää? Tätä kysyttäessä monet ovat sitä mieltä, ettei ainakaan ikuisesti! Tämän mielipiteen taustalla on useimmiten assosiaatio vanhuuteen liittyvästä rappeutumisesta ja sen mukanaan tuomasta fyysisten ja älyllisten toimintojen heikkenemisestä mukaan lukien kyky nauttia elämästä ja innostua asioista.

Tiedemiehet tutkivat kuitenkin innokkaasti vanhenemisen arvoitusta yrittäen löytää keinoja joilla elinikäämme voitaisiin lisätä ja pitää meidät mahdollisimman 'terveinä' loppuun asti. Koska jotkut eläimet, kuten kilpikonna voivat elää satoja vuosia ja eräät puut jopa tuhansia vuosia, muutamat tutkijat ovat päätelleet, ettei vanheneminen ole ihmisenkään kohdalla luonnonlaki tai synnynnäinen ominaisuus, vaan seikka, joka on jollakin tavoin korjattavissa. Uskotaan, että joku vielä keksii keinon pidentää elinikäämme. Näitä keinoja pohdittiin mm. TV1:n 3-osaisessa Prisma-dokumentissa Aikavarkaat

Stressi ja jälkeläistuotanto.

Tutkijat ovat koe-eläimillä suoritetuissa kokeissaan havainneet erinäisiä tekijöitä, jotka näyttäisivät vaikuttavan ikärappeutumiseen. Kokeiden tulokset ovat osin ristiriitaisiakin. Mm. pussirotilla suoritetuissa kokeissa todettiin turvallisessa, stressittömässä ympäristössä olevien rottien elävän n. kaksi kertaa vanhemmiksi kuin vaarallisessa ympäristössä elävien. Samoin jälkeläisten määrän havaittiin korreloivan elinikään: kun niitä oli vähän, rotat elivät vanhemmiksi. Tutkijoiden mukaan tähän oli syynä se, että vähän jälkeläisiä saavien elimistö panosti enemmän itsensä korjaamiseen. Koska kuitenkin luonnonvalinnan katsotaan suosivan eniten jälkeläisiä saavia, rotat ovat luonnostaan lyhytikäisiä.

Ihmisen kohdalla tässä nähtiin paradoksi: ihminen vanhenee hitaammin kuin oletettu esi-isänsä apina, mutta toisaalta naisten vaihdevuodet alkavat suhteellisen varhain. Tälle 'luonnonvalinnan sallimalle paradoksille' löydettiin evoluutioteorian pohjalta lähtevä selitys: koska vaihdevuodet näyttävät suojelevan naista varhaiselta kuolemalta, sen etu luonnonvalinnan kannalta on siinä, että he voivat panostaa enemmän jälkeläisiinsä.

Muitakin vanhenemiseen liittyviä seikkoja on havaittu. Esim. banaanikärpästen elinikä on saatu kaksinkertaistettua, kun niiden varhaista lisääntymisikää on myöhennetty. Sunday Times -lehti puolestaan kertoi muutama vuosi sitten sukkulamadoilta löydetyn erityisen vanhenemista säätelevän geenin, jonka tutkijat nimesivät Age-1: ksi. Vastaavia geenejä arvellaan löytyvän ihmiseltäkin .

Liikunta ja ruokavalio.

Hiirillä ja apinoilla suoritetuissa kokeissa on onnistuttu pidentämään niiden elinikää vähäkalorisella ruokavaliolla. Varsinkin glukoosi näyttää olevan oleellinen tekijä niin sanotussa kudosten kypsymisprosessissa. Toinen merkittävä tekijä ovat vapaat happiradikaalit. Niiden merkitystä on testattu kokeissa, joissa kärpästen elinikä saatiin pidennettyä kolminkertaiseksi rajoittamalla niiden liikkumista ja samalla hapensaantia. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta tulokselta sen tiedon valossa, että ihmisillä happiradikaalien haittoja voidaan ehkäistä - paitsi antioksidanteilla - myös liikunnalla!

Kasvuhormonienkin avulla uskotaan saatavan lisää terveyttä ja elinikää; toisaalta liikunnalla uskotaan olevan yhteys kehon omaan kasvuhormonituotantoon. Jotkut solututkijat puolestaan uskovat, että tulevaisuudessa kyetään geeniteknisin keinoin pysäyttämään tai jopa kääntämään taaksepäin geeneissä olevan telomeeri- nimisen aineen säätelemää vanhenemisen 'kelloa'. Telomeeri säätää solun jakautumista lyhentymällä itse jokaisella jakautumiskerralla. Kun telomeeri loppuu, loppuu solun jakautuminenkin. Solu jää kuitenkin elimistöön muuttuen vähitellen yhä huonommin toimivaksi, kutistuu ja kuolee lopulta.

Älyllinen aktiviteetti.

Gerontologit ovat tutkimuksissaan panneet merkille, että vanhoiksi elävät ihmiset ovat myös kauemmin terveitä sekä fyysisesti että älyllisesti ja että erot ihmisten välillä ovat suuria varsinkin n. 70 vuoden iässä. Osa eroavuuksista johtuu geeniperimästä ja sairauksista mutta myös elintavoilla on huomattu olevan suuri merkitys, varsinkin älyllisten toimintojen osalta. Ne eivät välttämättä kaikilta osin huonone iän mukana.

Aivojen tehokkaan toiminnan kannalta oleellinen tekijä on niiden kyky mukautua. Tämä kyky on suuri nuorilla ihmisillä. Mukautuminen merkitsee sitä, että aivot pystyvät muodostamaan uusien asioiden hallitsemiseen tarvittavia kytköksiä hermosolujen eli neuronien välille. Sekä eläinkokeissa että gerontologisissa tutkimuksissa on todettu virikkeellisellä ympäristöllä ja uusien asioiden opettelulla olevan suuri merkitys. Uuden opettelu lisää aivojen aktiviteettia ja kasvattaa niihin uusia hermoyhteyksiä. Toimettomuudessa aivot rapistuvat ja hermosolujen väliset yhteydet muuttuvat huonosti toimiviksi. Liikunta puolestaan auttaa lisäämällä aivojen verenkiertoa.

Ikärappeutumista kaikesta huolimatta.

Virkeimmätkin aivot kuitenkin rapistuvat vähitellen. Muisti heikkenee, uuden oppiminen ja soveltaminen hidastuu, ns. joustava älykkyys taantuu ja varsinkin useamman tehtävän samanaikainen tekeminen vaikeutuu. Tämä on havaittu myös kokeissa, joiden tehtävät on laadittu siten, ettei niissä voi hyödyntää vanhoja opittuja rutiinitaitoja.

Erilaiset aivotoiminnot heikkenevät hieman eri tahtiin eri ihmisillä. Hyvin koulutettujen ihmisten kognitiivisten kykyjen on havaittu heikkenevän muita hitaammin. Joissakin aivojen osissa tapahtuu myös hermosolujen nopeaa kuolemista jonka syynä on usein tiettyjen, aineenvaihdunnan tehokkuudesta riippuvien kemikaalien epätasapaino. Tällaisia kemikaaleja ovat mm. stressihormoonit ja estrogeeni, jonka puutteen on havaittu vaikuttavan ikääntyneiden naisten kykyyn muistaa asioita. Ns. aivoperäisen kasvutekijän uskotaan edistävän aivojen terveyttä ja kognitiivisia kykyjä. Liikunnan uskotaan lisäävän tämän kasvutekijän muodostumista.

Vielä ei siis ole löydetty keinoja, joilla voitaisiin radikaalisti pidentää ihmisen elinikää. Mutta sen verran on saatu selville, että pysyäksemme pitkään terveinä tarvitsemme älyllisiä virikkeitä, liikuntaa ja terveitä elintapoja. Lisäksi on tärkeää välttää stressiä. Onpa äskettäin todettu myös vähäisen alkoholinkäytön olevan eduksi aivojen toiminnalle. Joka tapauksessa hyvä terveys myös todennäköisesti lisää hieman elinikäämme.

Eliniän kasvusta seurauksena ongelmia.

Mutta entä sitten, jos keksittäisiin keinot pidentää ihmisen elinikä vaikkapa kaksin- tai kolminkertaiseksi? Miten ehkäistäisiin sen haitalliset seuraukset eli maapallon väkiluvun radikaali kasvu ja ikärakenteen vääristymä vanhojen ihmisten osuuden lisääntyessä? Elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden tuottaminen lisääntyvälle väestölle vaatisi teknologisen kehityksen jatkumista vähintään nykyisellä vauhdilla, mikä tietäisi lisääntyvää koneellistumista ja automaatiota, työttömyyden lisääntymistä sekä elinympäristömme köyhtymistä ja saastumista. Entä mistä rahat valtavalle eläkeläisjoukolle tai vastaavasti töitä, mikäli eläkeikärajaa nostettaisiin?

Tällaisessa tilanteessa voitaisiin nähdä välttämättömättömäksi rajoittaa syntyvyyttä. Jos sitä kuitenkin käytettäisiin pääasiallisena keinona hidastaa väestönkasvua, olisi seurauksena vain entistä suurempi vinoutuma väestön ikärakenteessa. Turvauduttaisiinko silloin 'globaalisen edun nimessä' laillistettuun 'eliminointiin' kun yksilön katsotaan eläneen tarpeeksi kauan? Tällainen ajatus ei ole niin kaukaa haettu kuin äkkiseltään luulisi. Onhan vielä tuoreessa muistissa natsi-Saksassa ja entisessä Neuvostoliitossa vallinnut yltiödarwinistinen ajattelu, jossa 'epäkelpojen ainesten' eliminointi nähtiin vain luonnonvalintaa nopeuttavana toimintana. Nykyäänkin on kalastaja Linkolan tavoin ajattelevia ihmisiä, joiden mielestä ihminen on niin suuri vaara luonnon tasapainolle, ettei tulisi suosia mitään ihmisen lisääntymistä edesauttavia toimenpiteitä. Sen sijaan tulisi antaa luonnonvalinnan 'hoitaa tehtävänsä': karsia heikot ja elinkelvottomat yksilöt.

Joka tapauksessa keskimääräisen eliniän piteneminen johtaisi ongelmiin, joiden hallitsemiseen ihmisellä ei taida olla keinoja.

Ikuinen elämä maan päällä?

Tältä pohjalta ajateltuna puhe ikuisesta elämästä maan päällä tuntuu järjettömältä. Mutta tätäkin asiaa - niin kuin kaikkia muitakin - voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Ensinnäkin, jotta ikuinen elämä yleensä olisi mahdollista, ihmisen elimistössä olisi tapahduttava sellaisia geenimuutoksia joiden seurauksena solut uusiutuisivat loputtomasti, eivätkä taudinaiheuttajat enää pystyisi horjuttamaan niiden toimintaa. Olisi mieletöntä kuvitella edes kovin paljon nykyistä pidempää elämää raihnaisena.

Toiseksi, jotta maapallo välttyisi liikakansoittumiselta, lisääntymisen olisi lakattava kokonaan siinä vaiheessa kun väestömäärän kriittinen raja saavutetaan. Mikä tämä raja olisi, sitä emme ainakaan vielä tiedä. Jo pelkästään lopettamalla ympäristön pilaaminen ja tuhoaminen, maapallon ilmasto ja koko luonto voisivat saavuttaa paremman tasapainon, ja kyetä elättämään nykyistä huomattavasti suuremmankin väestön. Siksi syntymisen lakkaamisen oikeaa ajankohtaakaan ei voitaisi tarkalleen tietää, vaan olisi parasta jättää tarvittava geenimanipulaatio Luojan tehtäväksi. Tai niin kuin monet mieluummin sanoisivat, evoluution ja luonnonvalinnan tehtäväksi.

"Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.." sanoi Jeesus oppilailleen ja jatkoi "..minä menen valmistamaan teille sijaa." (Joh 14:2). Vaikka hän ilmeisesti tässä puhui taivaallisista asuinsijoista, voisiko kenties nämä sanat tulkita myös niin, että näiden lisäksi olisi tulevaisuutta silmällä pitäen valmisteltu myös maapallon kaltaisia fyysisiä asuinsijoja? Ehkä jopa omassa Linnunrata-galaksissamme! Tämän mahdollisuuden olettaminen antanee myös luvan spekuloida toisella vaihtoehdolla: maapallolla lasten synnyttäminen jatkuisi ehkä huomattavasti hidastuneena mutta liikaväestö siirtyisi muille planeetoille. Rajattoman eliniän omaaville ei matkan kestolla olisi enää kovin suurta merkitystä; kunhan vain on riittävästi evästä mukana. Ken elää, hän näkee!

 


31.1.2002