Enkeleitä, onko heitä?

Emma Heatcote-James Birminghamin yliopistosta on tehnyt akateemista tutkimusta ihmisten enkelikokemuksista. Hänen tutkimusmateriaalinsa käsittää n. 600 tapausta erilaisten ihmisten kokemuksia, joissa nämä uskovat nähneensä enkelin. Näistä vain pieni osa on kristittyjä. Kaikki kertomusten enkelitkään eivät ole tavanomaisia lapsille opetettuja 'joulukuusen enkeleitä'; tutkija on löytänyt peräti 14 erilaista kategoriaa. Enkelitutkija painottaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole todistaa enkelien olemassaoloa; hänen mielenkiintonsa asiaan johtuu halusta selvittää, mistä näissä kokemuksissa oikein on kysymys. Hän kysyy, miksi enkeleitä nähdään niin paljon juuri nykyään , eikä 50 vuotta sitten.

Muoti-ilmiö?

Tutkija Susan Blackmore näkee enkeliboomin eräänlaisena muoti-ilmiönä. "Kaikissa kulttuureissa on outoja kokemuksia. Tarinat muuttuvat ja leviävät, kuolemanrajakokemusten ja avaruusolioiden sijasta puhutaan nyt enkeleistä." Hänen mielestään enkelien näkeminen johtuu ihmisten alitajuisista toiveista saada apua ja vastauksia kysymyksiinsä ja enkelien ilmiasut ovat kulttuuriin sidottuja.

Emma Heatcote-Jamesin mielestä kaikki kokemukset eivät suinkaan ole kulttuurista riippuvia. Ne eivät läheskään aina vastaa henkilön omia käsityksiä enkeleistä. Yleinen, lähinnä keskiajan taiteeseen perustuva enkelityyppi on höyhensiipinen, valkoisiin puettu ja naispuolinen. Tämä mielikuva enkeleistä on pyhäkoulujen, lastentarhojen ja kirjojen kuvaamana juurtunut ihmisiin lapsuudessa ja säilyy useimmilla vielä aikuisenakin. Kuitenkin jotkut näkevät miespuolisia tai ihan tavallisen ihmisen näköisiä enkeleitä. Joku voi nähdä mustan enkelin, ja vastaavasti tumma aasialainen valkoisen enkelin. Eräs henkilö näki enkelin, jolla oli päässään piispanhiippa, mikä ei lainkaan vastannut hänen enkelikäsitystään.

Isokokoisia ja tavallisen näköisiä.

Anwar Fohadji -niminen mies sai sydänkohtauksen, kaatui lattialle ja luuli kuolevansa. Äkkiä hän näki vieressään jonkun jalat, ja katsoessaan ylös hän näki yli 2,5 metrisen, punakkakasvoisen ja vaaleapartaisen miehen. Hän kuuli tämän sanovan: "Pidä huolta.." ja sitten mies nosti hänet hänet ylös lattialta. Anwarin vaimo saapui paikalle ja toimitti miehensä sairaalaan. Siellä tehtiin sydänleikkaus, josta Anwar selvisi - uskomuksensa mukaan - suojelusenkelinsä avulla.

Susan Blackmore pitää luonnollisena ihmisten halua uskoa, että että on olentoja, jotka ovat lähellä, auttavat ja opastavat, ja että ehkä on olemassa parempi paikka, johon menemme kuoleman jälkeen. Kaikki tämä voi saada ihmiset uskomaan asioihin, joita ei ole olemassa. Emma Heatcote-James puolestaan muistuttaa, että näitä kokemuksia on kaikenlaisilla ihmisillä ja kaikenlaisista kulttuureista, myös ateisteilla ja epäilijöillä.

Enkelikuljetusta?

Eräs taidegalleriaa pitävä nainen seisoi galleriansa ovella keskustellen asiakkaansa kanssa, kun kadulla yhtäkkiä kaksi autoa kolaroi. Autot lensivät törmäyksen voimasta ilmaan; toinen niistä suoraan kohti paikkaa, jossa nainen seisoi. Hän tunsi jalkojensa olevan kuin halvaantuneet, eikä hän päässyt liikahtamaan paikoiltaan. Äkkiä hän tunsi jonkun kannattelemana liitelevänsä ylös portaita, näki galleriansa ovan aukeavan ja huomasi olevansa sisällä huoneessa. Hän meni takaisin ulos, ja näki kuinka huoltomiehet hinasivat oven viereen törmännyttä autoa pois.

Miespuolinen lainelautailija puolestaan meni uhkarohkeasti liian etäälle rannasta, ja huomasi kauhukseen merivirran kuljettavan häntä avomerta kohti. Hän yritti vilkuttaa sadan metrin päässä olevalle hengenpelastajalle, joka ei ilmeisesti havainnut sitä, ja sitten hän hädissään rukoili. Samassa hän huomasi vieressään nuoren miehen, jolla oli muovinen, tavallisesti vain lasten käyttämä lainelauta. Mies sanoi: "Ota kiinni laudasta niin työnnän sinut rantaan!" Mies työnsi sitten hänet vastavirtaan rantaan. Heidän sinne päästyään, lautailija kääntyi katsomaan taakseen kiittääkseen auttajaansa, mutta tämä lautoineen oli kadonnut.

Kirkas valo aivomekanismien tuottama?

Moniin enkelikokemuksiin liittyy kirkas valo; enkelit ovat hohtavan kirkkaita olentoja. Susan Blackmore vetoaa aivotutkimuksiin, joissa samanlaisia ilmöitä on saatu aikaan aivoja sähköisesti ärsyttämällä: "Melkein kaikkiin hengellisiin ja mystisiin kokemuksiin liittyy valon näkeminen. Se johtuu aivojen yliaktiivisuudesta. ..Ei ole ihme, että se liitetään enkeleihinkin."

Yleinen harhaoppi.

1400 -luvulla esiintyi käsitys, jonka mukaan enkelit olisivat kuolleiden ihmisten sieluja. Vaikka kirkko julisti sen harhaopiksi, käsitys on edelleen erittäin yleinen ihmisten keskuudessa ja sitä yhä opetetaan lapsille kodeissa ja esikouluissa. Tämä käsitys heijastuu mm. seuraavassa kokemuksessa:

Uimataidoton mies tuupertui uima-altaan syvimmässä kohdassa altaan pohjalle maaten siellä pari minuuttia ja veti vettä henkeensä. Hän luuli kuolevansa, mutta sitten hän näki 16 vuotta aiemmin kuolleen isoäitinsä laskeutuvan altaaseen ja alkavan nostaa häntä altapäin kohti pintaa. Samalla hän ylös katsoessaan näki 9-vuotiaan poikansa yrittävän nostaa häntä hiuksista. Pojan voimat eivät riittäneet 92 -kiloisen miehen nostamiseen, mutta mies nousi kuitenkin pintaan ja uskoi sen olevan kuolleen isoäitinsä ansiota. Susan Blackmore 'tietää':

"Stressin tai pelon vallassa tai kun on vaipumassa uneen, tuntuu usein siltä, että joku on läsnä. Tiedetään missä ja miten (aivoissa) tämä läsnäolon tunne syntyy. Jotkut näkevät enkelin. He käyttävät mielikuvia saadakseen tunteelle muodon. Muoto riippuu kulttuurista, jossa ihminen elää ja monesta muusta tekijästä. Mutta kokemus syntyy aivoissa ja kehossa kun ihminen on tilanteessa, jossa pelkää ja tarvitsee apua. Ihminen luo itse tuon avun sisältä päin ..mieli antaa sille muodon, ja ihminen luulee näkevänsä jotain..."

Tähän Emma H-J. toteaa:

"Psykologi panee merkille sen, että enkelikokemukset tapahtuvat stressin tai ahdistuksen aikana. 20 % tapauksista sattuukin tällä tavoin, mutta se on pieni osa kaikista. Useimmissa tapauksissa näin ei kuitenkaan ole; mielestäni tämä pitää muistaa ja ottaa huomioon. Joku näkee enkelin, kun on melkein unessa eli erilaisessa tietoisuuden tilassa. Joskus se tapahtuu yllättäen, eikä kokija ole missään erityisessä tilassa, vaan taluttaa koiraa tai rentoutuu kotonaan. Silloin ei odota näkevänsä enkeliä."

Kuin tavallisia ihmisiä.

Eräs kävelyllä ollut nainen joutui kulkiessaan asunnottomien ja muun epämääräisen väen asuttamalle hökkelialueelle. Hän aprikoi, uskaltaisiko kulkea alueen läpi. Sitten hän havaitsi jonkin matkan päässä edessään seisovan pitkähiuksisen, vartalonmyötäiseen pukuun ja mataliin kenkiin pukeutuneen naisen. Tämä seisoi sivulleen katsoen ja ikäänkuin odottaen kävelijää. Kävelijä päätteli, että kaksin on turvallisempaa ja lähti kulkemaan naista kohti. Hänen saavuttuaan muutaman askeleen päähän, tämä lähti kulkemaan hänen edellään. He kävelivät yhdessä alueen läpi eikä kukaan sen varrella majailevista näyttänyt kiinnittävän heihin mitään huomiota. Ihmiset katsoivat heidän ohitseen aivan kuin he olisivat olleet näkymättömiä. Nainen kulki hänen edellään aina kävelijän talon portaille asti jääden siihen. Kertoja avasi ulko-ovensa ja kääntyi katsomaan taakseen sanoakseen jotain 'saattajalleen', mutta tämä olikin kadonnut.

Susanne Blackmore:

"Kun tilanne on pelottava, ja ihminen kaipaa epätoivoisesti apua, silloin käyttää kaikki alitajuiset voimavaransa selviytyäkseen tilanteesta. Aivot luovat kuvan enkelistä, se auttaa selviytymään, ja tietysti sitä ajattelee, että enkeli auttoi. Realistisesti pitäisi ajatella, että enkeli on pään sisällä."

Joukkosuggestiota?

Monet sotilaat, jopa kokonaiset joukko-osastot ovat kertoneet nähneensä enkeleitä taistelujen tuoksinassa. Psykologit yleensä tulkitsevat tällaiset kokemukset joukkohysterian aikaan saamiksi. Jos yksi sanoo näkevänsä jotain, pian muutkin näkevät sen. Ja jälkeenpäin asioita muistetaan tai tulkitaan väärin. "Mitä enemmän siitä puhutaan, sen enemmän muistetaan tarinaa, eikä alkuperäistä hämärää tapahtumaa."

Enkelitutkijan mielestä tämäkään asia ei ole näin yksioikoinen: "Ryhmäkokemusta pidetään joukkohysteriana. ..Itselläni on kuusi ryhmäkokemusta, joista puoleen liittyy joukkohysteriaa, jopa painostusta..ja on helppo muistaa asioita väärin. Mutta uskon, että puolet näistä kokemuksista todella tapahtui."

(Tätä enkeliasiaa pohdittiin TV4: ssa 28.3.2002 )

Pari lisäkokemusta:

Pastori John G. Paton vaimoineen oli lähetystyössä Uusilla Hebrideillä. Eräänä yönä lähetyksen päämajaa ympäröi vihamielisten alkuasukkaiden joukko tarkoituksenaan polttaa lähetysasema maan tasalle ja surmata sen työntekijät. Patton vaimoineen ei voinut muuta kuin rukoilla, ja he tekivät sitä koko yön. Auringon noustua he havaitsivat, että alkuasukkaat olivat lähteneet. Noin vuotta myöhemmin heitä piirittämässä olleen joukkion johtajasta tuli kristitty. Patonin tiedustellessa häneltä, miksi he eivät olleet hyökänneet sinä yönä, vaan lähteneet pois, päällikkö kysyi: "Keitä oikein olivat kaikki ne miehet, joita me näimme kanssanne siellä sinä yönä?" Sitten päällikkö kertoi, että hänen soturinsa olivat nähneet sadoittain hohtava-asuisia, paljastetuin miekoin varustettuja vartijoita kaikkialla lähtysaseman ympärillä, eivätkä sen vuoksi olleet uskaltaneet hyökätä.

Toinen tapaus on hyvin samankaltainen edellisen kanssa:

1950 -luvulla eräs Keniassa toimiva lähetystyöryhmä joutui uhkaavan hyökkäysyrityksen kohteeksi Mau Mau -sotilaiden taholta. He yrittivät parhaansa mukaan suojautua mm. piikkilankaestein ja valonheittimin ja asettuivat odottamaan hyökkäystä. Sitä ei kuitenkaan tullut. Muutamia kuukausia myöhemmin eräs uskoon tullut Mau Mau sotilas selitti, että juuri kun he olivat ryhtymässä hyökkäykseen, suuri joukko hehkuvia olentoja ilmestyi yöstä asettuen sotilaiden ja lähetystyöntekijöiden väliin ympäröiden lähetysaseman joka puolelta. Lähetystyöntekijät eivät kuitenkaan olleet nähneet näitä enkeleitä.

Huomionarvoinen seikka edellä kerrotuissa tapauksissa on, että hyökkäystä valmistelevat joukkiot eivät olleet kristittyjä. Kaikki heistä eivät varmaan olleet kuulleet puhuttavankaan enkeleistä, eivätkä ainakaan osanneet odottaa näkevänsä sellaisia. Sitäpaitsi he luulivat noita olentoja ihmisiksi, eivät enkeleiksi.

Päätelmiä.

Enkelikokemuksia näyttää siis olevan hyvin monilla, ja suuri enemmistö heistä on aivan tavallisia, normaaleja ihmisiä. Heille kokemukset ovat täyttä totta ja ne ovat usein dramaattisesti muuttaneet kokijoiden elämää.

Mitä sitten olisi sanottava Susan Blackmoren ja eräiden aivotutkijoiden tulkinnasta, että nämä enkelit (ja kaikki yliluonnolliset kokemukset) ovat vain pään sisällä?
  Tätä näkökantaa ei voi täysin sivuuttaa, mutta tuskin se on koko totuus. Sen pohjalta on vaikea selittää esim. tapauksia, joissa henkilöä on nostettu, siirretty tai kuljetettu johonkin. Kaikki eivät myöskään tapahtumahetkellä kuvittele näkevänsä enkeliä, vaan jonkun tavallisen ihmisen. Tulkinta on huono myös siksi, että - jos oltaisiin johdonmukaisia - kaikki kokemuksemme olisivat kyseenalaisia, koska koemme kaiken 'pään sisällä'. Mikä tahansa inhimillinen kokemus voitaisiin tällä perusteella 'todistaa' harhaksi. Spekuloida voidaan tietysti sillä, mitkä kokemukset ovat ulkoisten tekijöiden aikaan saamia ja mitkä pelkästään aivojen tuotetta, mutta tällaisten kokemusten ainutkertaisuudesta johtuen niiden tieteellinen tulkinta on pohjimmiltaan aina uskonvaraista.
  Susan Blackmorella lienee tässä kaiken lisäksi oma lehmä ojassa; hänet kun tunnetaan teoriastaan, jonka mukaan kulttuuriset ja varsinkin uskonnolliset käsitykset ovat kuin itsenäisiä 'olioita', meemejä, jotka syntyvät, elävät elämäänsä, siirtyvät paikasta toiseen ja muuttuvat evoluutioteorian periaatteita noudattaen. Tällainen materialistinen asennoituminen ei tunnusta edes selviä faktoja, elleivät ne sovi teoriaan.

Miksi sitten tämä enkelibuumi on syntynyt juuri nyt? Ovatko nämä ihmisten kokemukset todisteita siitä, että enkeleitä on nyt keskuudessamme suurin joukoin? Ja jos on, minkä sortin enkeleitä ne ovat?

"Enkeleitä on ympärillämme nyt enemmän kuin koskaan", sanoo eräs enkelinnäkijöistä. Hänen mukaansa enkeleitä lähetetään tänne miljoonittain, jotta ihmiset oppisivat elämään rauhassa ja rakastamaan toisiaan, kuten kaikki suuret Mestarit ja Kristus ovat opettaneet. "Ilman rakkautta me tuhoamme itsemme."

Eräs toinen enkelinnäkijä sanoo: "Enkelit täyttävät sen hengellisen tyhjiön, mikä on seurausta nykymaailman materialismista ja kaupallisuudesta."

Tätä tyhjiötä yritetään nyt täyttää kaikenlaisella enkelitietoudella, enkeliviesteillä, enkeliparannuksilla ja enkelirihkamalla. Kaikki näyttää menevän hyvin kaupaksi, ja saa monen uskovankin huomion kiinnittymään enkeleihin Jeesuksen sijasta. Ihmisten yksittäisistä kokemuksista on tietysti vaikea mennä sanomaan, mikä ne on saanut aikaan; onko kyseessä vilkas mielikuvitus, hallusinaatio tai halu uskoa suojelusenkeleihin. Mutta vaikka kokemukset olisivat tosiakin, niiden kautta välittyvät viestit vain harvoin vastaavat Raamatun sanomaa.

 

Osa 2. Mitä Raamattu sanoo enkeleistä?


Päivitetty 16.4.2002