Mitä Raamattu sanoo enkeleistä?

Otsikon kysymys voi tuntua turhalta niiden mielestä, jotka ovat rippikoululäksynsä lukeneet. Yllättävän paljon näyttää kuitenkin olevan niitä, joiden mielikuva enkeleistä on hyvin epämääräinen, lapsuuden kiiltokuviin tai paperienkeleihin rinnastuva hahmo. Tai sitten ajatellaan enkeleiden olevan taivaaseen nousseita sieluja, jotka voivat joskus jopa näyttäytyä omaisilleen sellaisena kuin he maan päällä olivat. Raamatun antama kuva enkeleistä ei vastaa tätä taiteilijoiden, pyhäkoulujen, lastenkirjojen tai spiritistien luomaa kuvaa. Raamatun enkelit eivät ole herttaisia siivekkäitä lapsia, kauniita naisia, vainajien sieluja eivätkä korkealle henkiselle tasolle kehittyneitä ihmisiä. He ovat erikseen luotu taivaallisten olentojen luokka.

Enkelit mainitaan VT:ssa 108 kertaa ja UT:ssa 165 kertaa. Ilmestyskirja kuvailee heidän lukumääräänsä sanonnalla 'kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta ja tuhat kertaa tuhat' (Ilm 5:11). Ilmeisesti kymmenen tuhatta oli kreikan kielessä tuolloin suurin lukumäärää ilmaiseva käsite, joten Johannes tällä tavoin kuvasi vain sitä, että enkelien joukko oli valtavan suuri.

Ovatko enkelit miehiä?

Raamatun kuvaamat enkelit esiintyivät aina miespuolisina. Se ei välttämättä merkitse, etteivätkö he voisi halutessaan ottaa myös muunlaista hahmoa, mikäli se jostain syystä olisi tarpeen. (Itse asiassa juuri näin tapahtui paratiisin käärmeen kohdalla). Enkelit eivät tietenkään ole sen paremmin miehiä kuin naisiakaan. He ovat sukupuolettomia, eivät lisäänny eivätkä vanhene; he pysyvät aina sellaisina miksi heidät on luotu. Ihmisen hahmon ottaminen on heille vain tapa kommunikoida kanssamme, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä heidän todellisen olomuotonsa kanssa.

Jumalan pojat ja ihmisten tyttäret.

1 Moos. 6. luvussa oleva maininta Jumalan pojista on saanut monen mielikuvituksen laukkaamaan. Jo juutalaisten keskuudessa syntyi erilaisia tulkintoja ja tarinoita tämän raamatunkohdan johdosta:

"Kun ihmislasten pojat alkoivat levitä yli maan ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Herran enkelit eräänä Juhlan vuonna, että nämä (tyttäret) olivat hyvin kauniita, ja valitsivat heistä vaimoja itselleen. Nämä synnyttivät heille poikia, jotka olivat niitä jättiläisiä." (Juhlavuosien kirja)

".. ajattelin sydämessäni, että tämä ... johtuu Vartijoista ja Pyhistä .. ja Jättiläisistä... ja sydämeni oli murheissaan tämän lapsen (Nooa) vuoksi. Sitten minä, Lamech (Lemek), lähestyin kiireesti vaimoani Bathenoshia ja sanoin hänelle: 'Kautta Korkeimman, suuren Herran, koko maailman kuninkaan ja Taivaan Poikien hallitsijan...'" (Genesis-apokryfi)

"... tämä siemen on lähtöisin sinusta, raskaus on sinusta, tämän kylvön hedelmä on sinusta; ei kenestäkään muukalaisesta tai Vartijasta tai Taivaan Pojasta..." (Genesis-apokryfi)

" Enkelit, Taivaan Lapset ... niitä oli 200, jotka menivät alas ... Harmon-vuoren huipulle ... He ja heidän päällikkönsä ottivat itselleen naisia ja opettivat näille noituutta ... Ja he tulivat raskaiksi ja synnyttivät jättiläisiä, 3000 kyynärää pitkiä." (Heenokin kirja)

"Ja naiset olivat synnyttäneet jättiläisiä ja koko maa tuli täyteen verta ja vääryyttä... maa, jonka enkelit olivat turmelleet ... sillä ihmisten lapset eivät voineet vastustaa niitä salavoimia, joita Vartijat olivat paljastaneet ja opettaneet lapsilleen." (Heenokin kirja)

"Jättiläiset alkoivat etsiä jotakuta, joka voisi selittää heille unen ... sitten kaikki jättiläiset ja nefiliimit hälytettiin ..." (Jättiläisten kirja)

Yleisen juutalaisen tulkinnan mukaan siis jotkut enkelit aikoinaan luopuivat taivaallisesta olomuodostaan ja inkarnoituivat ihmisiksi, voidakseen seurustella ja tehdä jälkeläisiä ihmisten tyttärien kanssa. Vaikka edellä olevat apokryfiset tekstit ovatkin huomattavasti Raamatun kertomusta myöhäisempiä, voidaan olettaa, että niissä ilmenevä käsitys on ollut yleinen jo varhain. Mm. UT:n Juudan kirjeen kirjoittaja oli siitä tietoinen piti myös tätä tulkintaa oikeana:

"Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.." (Juud. j. 5,6).

  Sama käsitys ilmenee myös Pietarin viittauksessa noihin Nooan ajan tapahtumiin:

"...mutta [Jeesus] tehtiin eläväksi hengessä jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä ...." (1 Pt 3:18-20)

Yleisesti tätä Raamatun kertomusta Jumalan pojista ja ihmisten tyttäristä pidetään vain yhtenä monista ihmisten keksimistä jumaluustaruista. Mutta mistä tällaiset tarut ovat saaneet alkunsa? Loogisin selitys tuntuisi olevan, että Raamatun kertomus on tositapahtuma, josta muut tarut ovat saaneet alkunsa. Vähiten uskottavilta tuntuvat selitykset, joissa nämä jumalan pojat tulkitaan avaruusaluksillaan maapallolle saapuneiksi avaruusolennoiksi.
  Raamatun ilmestyskertomusten (Hesekiel, Daniel, Johannes) kuvaukset enkeliolennoista ovat luku sinänsä. Niissä kuvatut monikasvoiset tai muuten kummalliset olennot lienee ymmärrettävä enemmänkin symbolisiksi kuvauksiksi näiden olentojen tiettyihin tehtäviin liittyvistä ominaisuuksista kuin heidän todellisista olomuodoistaan.

Milloin enkelit luotiin?

"Missä olit silloin, kun minä maan perustin .....kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?" (Job 38:4-7). Tämä Raamatun kohta antaa ymmärtää enkelien olleen olemassa jo silloin kun maan perustukset luotiin. On ihan loogista ajatella, että henkimaailma luotiin ennen fyysistä maailmaa ja että henkiolennot edesauttoivat jotenkin Jumalan tahdon toteutumista luomistyössä.

Enkelien olemus.

Minkälaista 'ainetta' enkelit ovat, ja minkälaiset kehot heillä on? Raamattu kuvaa heitä mm. "Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit." (Ps. 104:4) Tämä lienee runollinen ilmaisu, mutta joka tapauksessa on selvää, että heidän olomuotonsa on jotain muuta kuin meidän fyysinen olomuotomme. Emme tiedä, onko heillä lainkaan kehoa tai jotain muotoa. He ovat toisen ulottuvuuden henkiolentoja, joita eivät rajoita gravitaatio tai valon nopeus eivätkä muutkaan fysiikan lait. Heitä ei ihmisaistein normaalisti voi havaita, mutta heillä on kyky tarvittaessa saada itsensä havaittavaksi ja suorastaan käsin kosketeltavaksi. Myös eläimet voivat nähdä nähdä heidät; Bileamin aasi näki enkelin, jota Bileam itse ei nähnyt, ennen kuin 'Herra avasi hänen silmänsä' (4 Moos. 22:22-31). Heillä on siis kykyjä, joita ihmisellä ei ole. He voivat tuhota kokonaisen kaupungin tai sotajoukon, mutta halutessaan he voivat myös 'säätää' ominaisuuksiaan tavallisen ihmisen tasolle! Jaakobin esim. kerrotaan painineen enkelin kanssa koko yön kummankaan pääsemättä voitolle (1 Moos. 32:24-30).

Enkeliluokat.

Enkeleitä ei Raamatun mukaan saa palvoa eikä rukoilla. He ovat Jumalan palvelijoita, sanansaattajia ja Hänen tahtonsa toimeenpanijoita. Heitä on erilaisia ja eri tehtäviä varten. Juutalainen perimätieto nimeää useita enkeliluokkia, mutta Raamattu mainitsee vain kaksi, serafit ja kerubit. Jotkut enkeleistä mainitaan myös nimeltään: Miikaelin ja Gabrielin lisäksi mainitaan langennut enkeli, Saatana, ja apokryfikirjoissa myös enkeli Rafael.

Serafit palvelevat Jumalaa valtaistuimen ääressä. He ovat kaiketi juuri niitä hohtavia olentoja, joita psalminkirjoittaja kuvailee 'tulen liekeiksi'. Jesajan näkemässä näyssä heillä oli kuusi siipeä, joista kahdella he peittävät kasvonsa Jumalan valtaistuimesta lähtevän kirkkauden tähden. (Jes. 6:1-4) Siivet lienevät vertauskuvallisia; tuskin henkiolento niitä ainakaan liikkumiseen tarvitsee, vaikka Jesajan näyssä serafit lensivätkin kahta siipeään käyttäen. Myös Ilm. 4. luku kuvailee kuusisiipisiä, Jumalan valtaistuimen ympärillä olevia olentoja.

Kerubit on maalauksissa ja kirjoissa usein kuvattu siivekkäinä, alastomina lapsienkeleinä. Tällainen ei vähimmässäkään määrin vastaa Raamatun heistä antamaa kuvaa. Hesekiel esim. näki olentoja, joilla oli neljä siipeä, ihmisen kaltaiset kädet ja neljät kasvot: ihmiskasvot, kerubinkasvot, leijonankasvot ja kotkankasvot (Hes. 10. luku). Liikkumiseen he käyttivät allaan olevia pyöriä, ja jos he käyttivät siihen siipiään, siitä syntyi kova ääni.. Kerubien ei muiden enkelien tavoin kerrota toimineen sanansaattajina; heitä ei edes suoraan sanota enkeleiksi. Heidän päätehtävänään näyttäisi olevan vartiointi. Heidät mainitaan ensimmäisen kerran jo kertomuksessa Eedenin puutarhasta, jossa he ihmisen lankeemuksen jälkeen vartioivat paratiisin porttia. Liiton arkkia vartioivat kultaiset kerubien patsaat ja Salomon temppeli oli koristeltu lukuisilla kerubeilla. Kerubi- nimitys esiintyy VT:ssa n. 50 kertaa.

Miikael.

Miikael on ainoa, josta Raamattu käyttää nimitystä ylienkeli (arkhangelos, arkkienkeli) (Dan. 10: 21; 12:1; Juud. 9). Monet raamatuntutkijat uskovat hänen olevan myös ainoa ylienkeli. Perimätiedoissa sen sijaan ylienkeleiksi luetaan myös Gabriel ja Rafael (jota nimeä ei tavallisessa kanonisessa Raamatussa ole lainkaan). Jotkut ovat samastaneet Miikaelin itseensä Kristukseen tämän taivaallisessa olomuodossa. Ilmestyskirja kuvailee, miten Miikael lopun ajan ratkaisevassa koitoksessa johtaa voittoisaa taistelua pimeyden voimia vastaan.
  Viime vuosina monet spiritistiset tahot ovat väittäneet saavansa suoraa tietoa Miikaelilta. Näillä kanavoiduilla tiedoilla ei ole juuri mitään yhteistä Raamatun sanoman kanssa, ellei oteta lukuun niiden ylenpalttisesti korostamaa rakkauden sanomaa. Tämän kiiltokuoren taakse piiloutuvat kuitenkin epäraamatulliset opit karmasta, jälleensyntymästä, kaikkien uskontojen samanarvoisuudesta ja ihmisen pelastuksesta omien hyvien tekojensa kautta.

Gabriel.

Toinen Raamatun nimeltä mainitsema enkeli on Gabriel. Luukas käyttää hänestä nimitystä Herran enkeli ja Gabriel itse esittelee itsensä pappi Sakariaalle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä ..." Hänet mainitaan Raamatussa neljästi (Dan. 8:16; 9:21; Luuk. 1:19,21), ja hän esiintyy aina erikoisten ja tärkeiden uutisten tuojana. Hän esimerkiksi ilmoitti ennalta Johannes Kastajan ja Jeesuksen syntymät.

Suojelusenkelit.

Monet ihmiset uskovat jokaisella olevan oma suojelusenkelinsä. Tätä asiaa ovat viime aikoina korostetusti tuoneet esiin monenlaiset kanavoijat, 'healerit' ja henkiparantajat. Raamattu ei kuitenkaan tue tällaista ajatusta. Vaikka siellä enkelien kerrotaan auttavan ihmisiä tietyissä tilanteissa, mikään ei osoita, että jokaisella olisi oma henkilökohtainen suojelusenkeli. Vain pari kohtaa koko Raamatussa on sellaisia, joiden voitaisiin tulkita viittaavan suojelusenkeleihin:

Matt. 18:10 "Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa."

Tässä Jeesus sanoo näiden enkelien olevan taivaissa, ei lasten vierellä, kuten kirjoissa kuvataan, joten tämän kohdan perusteella voidaan enintään päätellä enkelien tarkkailevan ihmisiä. Miksi he sitten meitä tarkkailisivat? Ehkä siksi, että he joissakin määrätyissä tapauksissa tosiaan voivat auttaa meitä. Mutta sen lisäksi saattaa olla toinenkin syy. Ilm 20:12 kertoo: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan."
  Teologit kiistelkööt siitä, mitä näillä teoilla tarkoitetaan. Joka tapauksessa, jotta tuomiot 'taivaallisessa oikeudenkäynnissä' olisivat oikeudenmukaisia, jokaisen teon ja ratkaisun vaikuttimet, tekohetkellä vallitseva tilanne, teon tahallisuus ja monet muut lieventävät tai raskauttavat seikat olisi otettava tarkoin huomioon. Vaikka Raamattu ei siitä kerro, voitaneen olettaa, että joku ne jollakin tavalla kirjaa ylös. Mikseivät siis juuri enkelit, Jumalan palvelijat?

Apt 12: 13-15: " Ja kun Pietari kolkutti eteisen ovea, tuli siihen palvelijatar, nimeltä Rode, kuulostamaan; ja tunnettuaan Pietarin äänen hän ilossansa ei avannut eteistä vaan juoksi sisään ja kertoi Pietarin seisovan portin takana. He sanoivat hänelle: "Sinä hourit". Mutta hän vakuutti puheensa todeksi. Niin he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä".

Tämä kohta kertoo korkeintaan vain sen, että joillakin paikalla olijoista oli tällainen käsitys. Tämä käsitys on täysin ymmärrettävä, koska Pietari oli viety vankilaan, ja hänen luultiin edelleen olevan siellä. Kaiketi heillä oli myös vielä hyvässä muistissa, miten Jeesus oli kuolemansa jälkeen ilmestynyt monelle.
  Heb. 1:14 sanoo enkeleistä: "Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?" Ja Heb. 13:2 todetaan: "Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan."
  On muutenkin vaikea kuvitella, että joka ainoalla ihmisellä - mukaanlukien epäjumalien palvojat, jumalankieltäjät, himomurhaajat, raiskaajat, pedofiilit ym. - olisi oma suojelusenkeli. Se veisi myös pohjaa Raamatun ilmoitukselta ja asettaisi ihmisten toivon enkelisanomiin, jotka eivät nykyään useinkaan ole lähtöisin hyvää tahtovilta enkeleiltä. Tämän osoittaa mm. kanavoitujen 'enkeliviestien' ristiriitaisuus sekä keskenään että Raamattuun nähden.

Langennut enkeli.

Saatanasta puhutaan yleensä Jumalan vastustajana, ja sitähän jo hänen nimensäkin tarkoittaa. Monien liberaaliteologien mielestä tämä vastustaja ei ole todellinen persoonallinen olento, vaan termi, joka tarkoittaa kaikkia Jumalaa vastustavia voimia. (Tästä syystä esim. suomalaisessa raamatunkäännöksessä Saatana on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella). Tätä näkemystä perustellaan mm. sillä, että käsitys persoonallisesta pahasta on verraten myöhäinen juutalaisuudessa ja oletettavasti lainattu persialaisilta. Tällaista näkemystä kannattava joutuu sivuuttamaan tai vesittämään kaikki ne raamatunkohdat, joissa Saatana esitetään selvästi persoonallisena olentona. Raamattu käyttää Saatanasta myös muita nimityksiä, kuten käärme, lohikäärme ja perkele. Viimeksi mainittu, suomalaisen Raamatun käyttämä nimitys, on tosin melko mielivaltainen käännös, peräisin balttilaisesta perkunas- sanasta. Muunkieliset Raamatut käyttävät lähempänä alkuperäistä diabolos -sanaa olevia muotoja kuten diablo, djävul, devil ym. Lohikäärme taas on suomenkielinen vastine sanalle dragon.

Hännällinen ja pukinsorkkainen?

Saatanasta käytetyt nimitykset herättävät mielikuvan kyseisen olennon kammottavasta ulkomuodosta. Raamatun mukaan asia on kuitenkin ihan päinvastoin. Hesekielin kirjassa (28:13-17) häntä kuvaillaan:

"Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen."

Minkälaista tässä kuvailtu kauneus todellisuudessa on, siitä ei meillä tietenkään voi olla mitään käsitystä sen enempää kuin muistakaan henkiolentojen ominaisuuksista.

Lankeemuksen perimmäinen syy.

Vaikka tämä Hesekielin sanoma oli näennäisesti kohdistettu Tyyron kuninkaalle, monet selittäjät katsovan tämän soveltuvan myös - ja ehkä ensisijaisesti - Saatanaan. Maininnat kerubista, jumal'olennosta ja Eedenin paratiisista eivät sovellu kirjaimelliseen Tyyron kuninkaaseen, joka eli vuosituhansia myöhemmin. Sen sijaan Saatanaan sovellettuna ne osoittavat hänen olleen alunperin korkeassa asemassa paratiisin ja tulevan ihmiskunnan vartijana ja suojelijana. Tekstistä käy ilmi myös hänen lankeemuksensa perimmäinen syy: ylpistyminen.

Maapallon vartija?

Saatanan rooli ihmiskunnan 'holhoojana' ei ole vielä kokonaan loppunut. Job 1: 6,7 kertoo:

"Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".

Jobin kirja on tyypiltään näytelmällinen, joten sen kuvaamia asioita ei kaikilta osin voi pitää täysin kirjaimellisina. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että Saatana olisi pelkkä kuviteltu roolihahmo. Eihän jonkun Antoniuksen tai Kleopatrankaan historiallisuus ole kiinni siitä, että heistä kerrotaan näytelmän keinoin, tyylitellen ja mukaillen. Saatanan asemaa maapallon 'holhoojana' tukevat myös hänen omat, Jeesukselle lausumansa sanat (Luuk. 4: 6):

" Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon."

Riivaajat eli demonit.

Saatana ei ole ainoa Jumalaa vastustava enkeli; hän on onnistunut oveluudellaan houkuttelemaan osan enkeleistä puolelleen. Ilmestyskirja kertoo taivaassa käydystä sodasta (Ilm. 12:7), jossa lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat Miikaelia ja hänen enkeleitään vastaan. Tämän kohdan on selitetty viittaavan joko Jeesuksen syntymän aikaisiin tai lopun ajan tapahtumiin. Jotkut Raamatun ulkopuoliset tekstit kertovat myös varhaisina aikoina taivaassa tapahtuneesta, Saatanan organisoimasta kapinasta Jumalan 'diktatuuria' vastaan. Ensimmäisen ihmisparin pettäminen olisi ollut osa tätä operaatiota. Ajatus ei ole mahdoton, vaikka Raamattu ei siitä selvästi kerrokaan. Näistä langenneista enkeleistä käytetään nimitystä demoni (kreik. daimonion), mikä usein suomennetaan riivaajaksi.

Helvetin enkelit?

Raamatun maininnat syvyydessä olevista enkeleistä on usein tulkittu tarkoittavan enkeleitä, jotka piinaavat ihmisiä helvetissä tai kiirastulessa. Ajatus on yhtä järjetön, kuin ajatus helvetistä ikuisena vaivan paikkana. Demonit eivät asusta helvetissä vaan omassa (henki-) ulottuvuudessaan. Raamatun mukaan heillä on lupa eksyttää ihmisiä vielä jonkin aikaa, mutta ei ikuisesti. Syvyydessä (eli sidottuna, toiminnasta estettynä) ovat ilmeisesti juuri ne Juudan mainitsemat, taivaallisesta olomuodostaan luopuneet enkelit ja mahdollisesti jotkut muut heidän kaltaisensa.

Kapinoinnin tavoite ja seuraukset.

Edellä jo mainittiin Saatanan lankeemuksen perussyy: ylpeys. Se sai hänet haluamaan sellaista, mikä kuului yksin jumalalle:

" Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.' " (Jes. 14: 12-14)

Lisää valaistusta asiaan saamme Raamatun paratiisikertomuksesta. Siinä käärme eli todellisuudessa Saatana vakuutti Eevalle: "Ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan." (1 Moos. 3: 4-5; Ilm. 12: 9) Saatana siis väitti Jumalan kielloillaan vain 'narraavan' ja pelottelevan ihmisiä estääkseen heitä viisastumasta. Hän antoi ymmärtää itse olevansa 'valon' eli viisauden tuoja (Lucifer) ja kyseenalaisti Jumalan suvereeniuden, oikeudenmukaisuuden ja luotettavuuden eli hänen 'moraalisen' oikeutensa toimia kaikkeuden ylimpänä hallitsijana. Kuin kautta rantain hän antoi ymmärtää olevansa itse paremmin oikeutettu tähän asemaan. Jumalan ehdoton oikeudenmukaisuus ilmenee kuitenkin siinä, ettei hän heti tuhonnut tätä kapinoitsijaa, vaan antoi hänelle aikaa osoittaa väitteensä todeksi. Siksi maailma on vielä 'pahan vallassa'.

Tahdon vapauden ongelma.

Tavallinen kysymys, joka tässä yhteydessä nousee esiin, on: "Jos Jumala on kaikkitietävä, eikö hän luodessaan Saatanan tiennyt, että tämä tulisi lankeamaan? Miksi hän kaikesta huolimatta loi tällaisen vastustajan itselleen, ja salli tämän johdattaa ihmiset lankeemukseen? "
  Ilmeisesti on kyse vapaasta tahdosta. Täydellisyys olisi vajaata ilman sitä. On loogista, että täydellisellä olennolla on myös vapaa tahto. Tämä koskee myös täydellistä ihmistä, jollaisia Aadam ja Eeva alunperin olivat. Miten se sopii yhteen Jumalan kaikkitietävyyden kanssa, on toisarvoista ja kaiketi myös ymmärryksemme yläpuolella, vaikkakin siitä voidaan esittää arveluja. On sanottu mm. että Jumala voi sekä tietää kaiken että olla myös halutessaan tietämättä. Filosofisesti ajatellen vapaa tahto näyttäisi edellyttävän, ettei Jumala tiedä - tai ei halua tietää - luomustensa ratkaisuja eikä ainakaan pääsääntöisesti vaikuttaa niihin.

Onko sitten ihmisillä vapaa tahto vielä syntiinlankeemuksen jälkeenkin? Tämä on vanhastaan kiistelty aihe uskontokuntien välillä. Toisten mielestä meillä on vapaa tahto, toisten mielestä se turmeltui syntiinlankeemuksessa. Lutherin mukaan ratkaisuvaltamme on osittain sidottu; emme voi omin voimin edes uskoa. Reformoidut menevät niin pitkälle, että katsovat jokaisen olevan ennalta määrätty joko kadotukseen tai pelastukseen. Sitten on niitä, jotka puoltavat näkemystä todellisesta vapaasta tahdosta. Itse pidän tätä näkemystä välttämättömänä. Ellei voi vapaasti valita, miten ketään voidaan syyttää tai kiittää, tuomita tai palkita ratkaisuistaan? Tämä vapaus on tietenkin suhteellista; voimme valita vain eteemme tulevista vaihtoehdoista sen hetkisen ymmärryksemme mukaan.

Eräät humanistiset ajattelijat ovat ihailleet Luciferia ensimmäisenä sananvapauden puolustajana, ja jotkut esoteeriset piirit näkevät hänet suorastaan viisauden alkuna. Mutta Luciferin tavoitteena ei ollut ainoastaan ajatuksen ja sanomisen vapaus, vaan siihen liittyi pohjimmiltaan vaatimus täydellisestä riippumattomuudesta, jokaisen olennon oikeudesta itse ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin - Jumalan mielipiteestä välittämättä. Raamatun kanta on kuitenkin selvä: vaikka voimme vapaasti päättää tekemisistämme, emme voi kyseenalaistaa Jumalan oikeutta päättää oikeasta ja väärästä.

 


18.4.2002