Evoluutio - uutisia 2006

Jääkerrostumien ajoitus

Tutkijoiden yleisen näkemyksen mukaan jäätiköiden ikä voidaan määrittää jäässä olevien 'vuosirenkaiden' eli vaaleampien ja tummempien kerrostumien perusteella. Esim. Grönlannin jäätikköä on porattu jopa yli 3 km syvyyteen, jolloin alimpien kerrostumien iäksi on saatu 135 000 vuotta. Kuinka pielessä nämä ajoitukset saattavat olla, siitä on hyvänä esimerkkinä 'jäätyneen lentokaluston' tapaus.

Vuonna 1942, toisen maailmansodan aikana, joitakin sotilaslentokoneita sijoitettiin Grönlantiin. Sodan päätyttyä koneet unohtuivat sinne. Vuonna 1990 eräs innokas harrastaja sai ajatuksen etsiä niitä ja ottaa ne jälleen käyttöön. Hän kokosi retkikunnan joka sitten lähti etsimään koneita. Heillä oli vaikeuksia löytää niitä, mutta tutkalaitteiden avulla ne viimein löytyivät yli 80 metrin syvyydestä jään alta.

Koneet olivat siis olleet tuolla paikalla 48 vuotta, joiden aikana niiden päälle oli kertynyt jäätä hieman yli 80 metriä. Koneet lepäsivät kovalla pohjalla, joten ne eivät olleet painuneet jään sisään, vaan jää oli kerrostunut niiden päälle. Jäätä oli siten kertynyt keskimäärin n. 1,5 metriä vuodessa. Saadakseen koneet pois jään alta, löytäjät sulattivat niiden yläpuolelle aukon, josta ne nostettiin ylös osa kerrallaan. Kaivajilta kysyttiin, olivatko he huomanneet jäässä tummia ja vaaleita kerrostumia. Kaivajat olivat panneet ne merkille. "Kuinka paljon niitä oli?", kysyttiin. "Niitä oli sadoittain" oli vastaus.

Denverin kansallisen jäätutkimuslaboratorion edustajan mukaan 3 km paksun jääkerrostuman ikä on 135 000 vuotta. Saman laskutavan mukaan tämän 80 metrin vahvuisen kerrostuman ikä olisi 3419 vuotta. Sen alla olevat lentokoneet todistivat kuitenkin sen olevan vain 48 vuotta vanhan. Mistä näin suuri laskuvirhe voi johtua? Ilmeisestikin kerrostumien väärästä tulkinnasta.


www.detectingdesign.com

Kerrokset eivät ole vuosirenkaita, kuten on ajateltu, vaan yksinkertaisesti seurausta lämpimien ja kylmien kausien vaihtelusta. Tämän osoittaa selvästi se, että tässä 48 vuotta vanhassa kerrostumassa oli satoja 'vuosirenkaita', vaikka niitä yleisen käsityksen mukaan olisi pitänyt olla vain 48! Kerrokset syntyvät, kun sään lämmetessä lauhat tuulet kuljettavat jään pintaan pölyä saaden siihen aikaan tumman jäljen. Sää voi muuttua nopeastikin, ja kerrostumia saattaa syntyä jopa viikottain. Kerrostumien tulkinta vuosittaisiksi antaa siten täysin virheellisiä tuloksia. Tiedeyhteisö näyttää silti edelleen yleisesti pitävän kiinni tästä virheellisestä tulkinnasta, koska uskosta pitkiin ajanjaksoihin ei haluta luopua.   http://evolution-facts.org/New-material/frozen_planes.htm

Lisää asiaa jääkerrostumista ym. löytyy näyttävänä ppt-tiedostona tästä linkistä.

Pikkuihmisistä suuri kiista

Indonesian Floresinsaaresta löydettyjen minikokoisen ihmisen fossiileista syntynyt kiista ei ota laantuakseen. Tätä meneillään olevaa väittelyä tarkasteltiin Tiede -lehden numerossa 9/2006. Tutkijoiden mukaan 'kukaan ei ollut osannut kuvitellakaan, että maapallolla oli muitakin kuin meitä vielä niin vastikään kuin 18000 vuotta sitten'. Muutamat tutkijat varoittivat hätiköidyistä päätelmistä, mutta jäivät odottavalle kannalle: kun saadaan lisää löytöjä, selviää, mitä ihmisiä nämä 'hobbitit' oikein olivat.

Nyt pikkuihmisten jäännöksiä on yhdeksästä yksilöstä ja fossiilien ikähaarukka on laventunut 12 000-90 000 vuoteen, mutta tutkijat ovat kaikkea muuta kuin yksituumaisia. Chicagon Field-museon johtaja, bioantropologi Robert Martin, murskasi Science-lehdessä Brownin ja Morwoodin alkuperäisen uumoilun, jonka mukaan floresinihminen, Homo floresiensis, olisi pystyihmisestä Homo erectuksesta satojen vuosituhansien kuluessa kääpiöitynyt laji.

Martinin mukaan ajatus on kerta kaikkiaan mahdoton - olkoonkin, että syrjäinen Flores on kuului­sa niukkojen ravintovarojen ja vähäisten petojen pienentämistä eläinlajeista.
- Oli laji mikä tahansa, kääpiöityminen noudattaa tiettyä sääntöä: jos ruumis kutistuu esimerkiksi puoleen, aivot pienenevät vain vähäsen, 15 prosenttia. Kun lähdetään kääpiöittämään erectusta, joudutaan etene­mään suurin piirtein kotikissan painoiseen yksilöön, ennen kuin saa­daan floresinihmisen aivot, joiden tilavuus on vain noin 400 kuutio­senttiä.

Nykyihmisiä

Martinin mukaan ainoa järkeenkäypä selitys simpanssin aivoja vastaaville aivoille on se, että Floresin toistaiseksi ainokainen kallo kuuluu nykyihmiselle, joka kärsi mikrokefaliasta, pienipäisyyteen johtavasta aivojen kehityshäiriöstä.
- Nykyisin mikrokefaliaa sairastavien ihmisten aivot ovat noin 400 kuutiosenttiä, ja kehityshäiriötä tavataan Floresin kaltaisissa eristyneissä oloissa. Mikrokefalia on perinnöllinen ja kulkee suvussa.

Floridan osavaltionyliopiston paleoantropologi Dean Falk esitti Science-Iehdessä viime vuonna, ettei floresinihmisen kallo ei ole tyypillinen, pitkänomainen mikrokefaalikon kallo.
- Falk tutki yhden ainoan kallon, vaikka kehityshäiriö voi muuttaa kallon luita tusinoin tavoin, Martin tyrmää.
- Itse asiassa Falk käytti huonointa mahdollista vertailukohtaa. Floresin kallo on aikuisen yksilön, mutta Falk rinnasti sen kalloon, joka kuuluu jo kymmenvuotiaana kuolIeelIe lapselle. Se poika sairasti todella vaikeaa mikrokefaliaa, sillä hänen aivonsa olivat vain 260 kuutiosentin kokoiset. En ole nähnyt mitään vastaavaa, vaikka olen tutkinut yli sata mikrokefaalikon kalloa. Kaiken huipuksi Falk käytti kallosta yli sata vuotta sitten tehtyä muovista museojäljennöstä!

Martinin tulkinta kirvoitti tietysti kriittisiä kommentteja, joissa häntä moitittiin yksisilmäisyydestä ja todisteiden vä­hättelystä. Hän sai kuitenkin tukea käsityksilleen Indonesian paleoantropologian Jakartan Gadjah Maja -yliopiston emeritusprofessorilta Teuku Jacobilta:
- Liang Buan fossiililla on tavattoman epäsymmetriset kasvot. Oikea ja vasen puolisko poikkeavat paikoin jopa 40 prosenttia. Tätä ei selitä mikään muu kuin kehityshäiriö, sillä terveen ihmisen kasvoissa symmetria heittää vain prosentin verran.

Virheitä tutkimuksessa

Jacobin ryhmä moitti myös sensaatiolöydön tekijöitä "merkittävistä virheistä". Brown ja Morwood määrittivät floresinihmiset ennennäkemättömäksi lajiksi vertaamalla fossiileja Euroopasta tavattuihin nykyihmisen jäännöksiin. Liang Buan vainajat ovat kuitenkin australomelanesialaisia. Kun vertailukohta otetaan lähi­ympäristöstä, uniikit avainpiirteet, kuten olematon leuka, katoavat kuin tuhka tuuleen. Rampasassa, vain kivenheiton päässä Liang Buasta, elää nykyäänkin pygmejä, joiden ulkomuoto kiireestä kantapäähän muistuttaa paljon muinaisten saarelaisten ulkomuotoa.

Myös saaren eristyneisyyttä on liioiteltu. Flores ei suinkaan ollut niin eristynyt kuin sensaatiolöydön tekijät ovat antaneet ymmärtää. Sedimenttitutkimusten perusteella merenpinnan korkeus on aikojen kuluessa vaihdellut useaan otteeseen, ja pinnan ollessa matalimmillaan Floresin erotti kulmakunnan muista saarista vain muutama kilometri.
- Fossiiliaineisto todistaa, että lähisaarien norsuja rantautui Floresiin ainakin kahdesti, joten eivätköhän niitä ketterämmät ihmisetkin onnistuneet ylittämään salmet useammin kuin kerran.
- Ajatus satojen vuosituhansien eristyksestä on järjetön sikälikin, että Flores olisi ollut aivan liian pieni ja oloiltaan niukka turvaamaan lajinkehitystä. Vähäinen yhteisön perustajien joukko ei olisi pystynyt runsastumaan ja säilymään hengissä 40000 sukupolven ajan ilman ulkopuolista, perimää rikastavaa vetoapua.
Vastapuoli tietenkin tekee parhaansa yrittäessään kumota nämä väitteet.

Kiistaa myös kiviesineistä

Kiistelyn kohteeksi ovat joutuneet myös löydetyt kivityökalut. Aluksi niitä luonnehdittiin "ällistyttävän edistyneiksi". Nyt Canberran yliopiston arkeologi Adam Brumm katsoo niiden todistavan, ettei floresinihminen ole ainakaan nykyihminen.
- Floresista tunnetaan yli viisisataa työkalua. Vanhimmat niistä ovat yli 700 000 vuoden ikäisiä, nuorimmat vain 12000 vuotta vanhoja, mutta kaikki ne on tehty samalla tavoin.
James Phillips, Illinoisin yliopiston antropologian professori, torjuu ajatuksen:
- Tämä tekotapa on aina tulkittu nykyihmiselle ominaiseksi, ja niin pitää tehdä nytkin.
Hän pitää edelleen kaluja niin hyvinä, ettei ainakaan nyt tunnettu pienipäinen hobitti kyennyt tekemään niitä. Työstöön on tarvittu järeämmät aivot.
- Kun puhutaan henkisistä kyvyistä, ei kannata tuijottaa vain pääkopan kokoon, vastaa New Yorkin Stone Brook -yliopiston paleoantropologi Dean Falk Nature-Iehdessä.
- Floresinihmisen ohimo- ja otsalohkot ovat olleet niin kehittyneet, että sillä oli pienikokoisuudestaan huolimatta älyä.

Väittelyn molemmat osapuolet viittaavat kuitenkin kintaalla paikallisten asukkaiden kertomuksille, joiden mukaan pikkuihmisiä olisi asunut saarilla vain muutama sata vuotta sitten. Vahva usko evoluutioon ja sen edellyttämiin aikatauluihin estää hyväksymästä tätä perimätietoa, joka mitä ilmeisimmin pitää paikkansa.

Perimää suojaava uusi proteiini löytyi

DNA ja täten myös perimä on jatkuvasti alttiina vioittumiselle. Soluilla on onneksi keinoja perimän yhtenäisyyden ylläpitämiseen. DNA-vaurion seurauksena solun jakautumiskiertoa eli solusykliä voidaan hidastaa, aiheutuneet DNA-vauriot voidaan korjata tai solu voidaan ohjata apoptoosiin eli hallittuun solukuolemaan. Kaikkia näitä suojamekanismeja kutsutaan DNA-vauriovasteeksi. Mikäli DNA-vaurion korjaus epäonnistuu, siitä saattaa syntyä mutaatio, joka voi aiheuttaa mm. ennenaikaista vanhenemista tai syövän.

Kaarina Reinin väitöskirjatyössä löydettiin ihmisen TopBP1 (topoisomerase II beta bindingprotein 1) proteiini ja havaittiin samankaltaisen proteiinin löytyvän myös useilta muilta eliöiltä. Tutkimuksessa osoitettiin TopBP1-proteiinin toimivan useissa eri tehtävissä solusyklin eri vaiheissa. Se todettiin välttämättömäksi DNA:n kahdentumiselle. Sen havaittiin reagoivan nopeasti DNA-vaurioon ja paikallistuvan solun tumassa vahingoittuneeseen NA:han. TopBP1:n osoitettiin vuorovaikuttavan suoraan DNA-vauriovasteproteiinin Rad9 ja kasvaimenestäjäproteiinin p53 kanssa. Lisäksi TopBPl:n havaittiin paikallistuvan mitoottisen solunjaon aikana mikrotubulusten organisointikeskuksiin, mikä on tyypillistä DNA-vauriovasteproteiineille.

TopBP1 osoitettiin myös tarpeelliseksi sukusolujen jakautumisessa ja eritoten tekijänvaihdossa tapahtuvan rekombinaatioprosessin virheettömyydelle. Väitöskirjatyö osoittaa, että TopBP1:lläon keskeinen rooli solun DNA-vauriovasteessa. Näitä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää syövän perustutkimuksessa, sillä juuri julkaistu oululainen tutkimus osoittaa, että muutos TopBP1-geenissä altistaa perinnölliselle rinta-ja munasarjasyövälle. (Uutislähteet, joulukuu 2006)

Älykästä suunnittelua opetetaan Englannin kouluissa.

Tusinoittain englantilaisia kouluja käyttää kreationistista materiaalia tiedeluokillaan, kertoo BBC:n Learnig English -nettisivulla 27.11.06 julkaistu uutinen. Älykästä suunnittelua (Intelligent Design) tukeva tietopaketti on lähetetty jokaiseen Englannin keskiasteen kouluun ja 89 koulun uskotaan käyttävän sitä. Tietopakettien lähettämisen on suorittanut ryhmä nimeltä Truth in Science. Hallituksen ministerien kerrotaan paheksuvan tätä toimintaa.

Uutisessa tietenkin muistetaan mainita, että ID- teorian tieteellisyys on kyseenalaistettu. Se on kuitenkin tapahtunut yrittämällä falsifioida ID-teorian keskeinen väittämä, jonka mukaan monimutkaisia rakenteita ei voi syntyä ilman informaatiota sisältävää, ennalta ohjelmoitua koodia. Teoria, joka on falsifioitavissa, on yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan tieteellinen teoria. Pyrkimyksissä kieltää ID-teorian tieteellisyys onkin ilmeisesti kyse siitä, ettei evoluutioteorialle haluta mitään vaihtoehtoa. Sääli, ettei tiedemaailma ei ole oppinut mitään menneisyydessä varmoina pidettyjen 'tieteellisten totuuksien' kohtalosta.

RNA voi sensuroida DNA:n viestit

RNA:ta pidettiin pitkään vain proteiineja tuottavan tehtaan duunarina ja DNA:n ja proteiinitehtaan välisenä postinkantajana. 1990-luvulla alkoi kuitenkin selvitä, että osa RNA-molekyyleistä on nokkimisjärjestyksessä luultua ylempänä. Ne toimivat sensuuriministereinä, jotka ratkaisevat, pääseekö DNA:n lähettämä posti perille proteiinitehtaaseen vai ei. Tätä ilmiötä kutsutaan RNA-interferenssiksi, ja sen havaitsemisesta yhdysvaltalaistutkijoille Andrew Firelle ja Craig Mellolle myönnettiin tämänvuotinen fysiologian ja lääketieteen Nobelin palkinto.

Mitä RNA-interferenssissä tapahtuu?
Tavallisesti geenin DNA antaa proteiinitehtaalle käskyjä tuottamalla itsestään RNA-kopion, joka kiidättää rakennusohjeen perille. Kopio, lähetti-RNA, on rihmamainen molekyyli. RNA - interferenssin tilanteessa solussa on jo valmiina samansisältöistä RNA:ta mutta kaksijuosteisena, kaksi rihmaa rinnan. Kaksijuosteinen RNA joutuu solussa automaattisesti tiettyjen proteiinien muodostamaan pilkkojakoneistoon. Koneisto toimii niin, että kaksijuosteista RNA:ta pilkottuaan se alkaa hajottaa myös samansisältöistä yksijuosteista RNA:ta. Samansisältöinen lähetti-RNA katoaa, jolloin kyseisen geenin käskyt pysähtyvät. RNA-interferenssi, jota voi suomeksi kutsua vaikkapa RNA-häirinnäksi tai RNA:n hiljentämiseksi, on toteutunut.

Firelle ja Mello havaitsivat RNA-interferenssin aluksi sukkulamadoissa ja julkaisivat löytönsä Naturessa vuonna 1998. Sittemmin sama ilmiö on kuvattu kautta eliökunnan kasveista erityyppisiin eläimiin. Sitä esiintyy myös nisäkkäissä, esimerkiksi ihmisessä. Ainakin osalla eliöistä RNA-interferenssi toimii suojana sellaisia viruksia vastaan, joiden perimä koostuu dna:n sijasta kaksijuosteisesta RNA:sta. Kun tällainen virus yrittää ottaa isäntäsolun hallintaansa RNA:nsa avulla, se hajotetaan. Myös soluissa itsessään syntyy eri tavoin sellaisia RNA-molekyylejä, jotka käynnistävät RNA-interferenssin eli RNA:ta pilkkovan koneiston. Pilkonnan avulla solut esimerkiksi sammuttavat tarpeettomia geenejä alkionkehityksen aikana, pitävät kromosomirihmansa tiukasti pakkautuneina ja estävät DNA:ssaan olevien, mahdollisesti haitallisten hyppivien jaksojen siirtymistä paikasta toiseen.

Itse asiassa RNA-interferenssi on vain jäävuoren huippu nykykäsityksessä RNA:n rooleista. Jo aiemmin tiedettiin, että monenlaiset pienet RNA-molekyylit osallistuvat proteiinituotannon säätelyyn osana proteiini-RNA­yhdistelmiä, joita kutsutaan ribo­nukleoproteiineiksi. Lisäksi jo vuonna 1989 annettiin Nobelin kemian palkinto havainnosta, jonka mukaan tietyillä RNA-molekyyleillä on proteiinimaisia kykyjä. Nämä ribotsyymit osaavat säädellä ja nopeuttaa kemiallisia reaktioita entsyymiproteiinien tavoin. Ribotsyymit innostivat erityisesti elämän alun tutkijoita. Alettiin puhua RNA-maailmasta, jollaisena maapallon elämä ehkä esiintyi ennen DNA:n ja proteiinien kehittymistä. Nykyisessä DNA- maailmassa informaatiota säilyttää DNA ja asioita panee toimeen proteiini, mutta alussa RNA saattoi hoitaa kummankin tehtävän omin päin. Se, että perimäksi kelpaa pelkkä RNA, tiedetään eräiden nykyvirusten perusteella.   (Tiede 8/2006)

DNA:n ja geenien asema näyttää siis käyvän yhä arvoituksellisemmaksi. Kaikki yksilön rakennusohjeet eivät näytäkään sisältyvän geeneihin, vaan jotenkin niitä syntyy lisää matkan varrella solujen, DNA:n ja RNA:n vuorovaikutuksen tuloksena. Genetiikasta näyttää tulevan yhtä sotkuinen vyyhti kuin evolutiivisesta 'elämänpuustakin'. Sitä kyllä saattoi odottaakin.

Olemmeko neanderthalilaisia?

Eurooppalaisten perimästä 5 prosenttia saattaa olla peräisin neanderthalilaisilta, uutisoi The London Daily Telegraph elokuussa 2006. Uutinen liittyi tri Vincent Plagnolin (Etelä-Carolinan yliopisto) johtaman tutkimusryhmän tekemiin löytöihin.

Ryhmän analyysin kohteena oli 34 henkilöä Utahista. Osa heistä oli eurooppalaisten jälkeläisiä ja osa afrikkalaiseen joruba -kansaan kuuluvia. Geneettisen informaation vertailu toi esiin joukon anomalioita. Tutkijat selittivät niiden viittaavan siihen, etteivät eurooppalaisten geenit olekaan peräisin yksin Afrikasta tänne siirtyneiltä esi-isiltä, vaan heidän DNA:nsa sisältää aineksia myös muista varhaisista ihmislajeista - luultavasti neanderthalilaisista.

"Sen sijaan, että afrikkalainen populaatio olisi vaeltanut tänne 100 000 vuotta sitten ja syrjäyttänyt kaikki muut varhaiset ihmisryhmät, me ehdotamme tämän populaation olleen vuorovaikutuksessa toiseen populaatioon, joka oli ollut täällä paljon kauemmin, ehkä 400 000 vuotta", selitti Plagnol.

Aiemmat teoriat pyrkivät korostamaan valkoisen rodun etevämmyyttä ja tätä 'tieteellistä totuutta' monet vallanpitäjät käyttivät härskisti hyväkseen. Vallitseva teoria sen sijaan olettaa kaikkien ihmisten polveutuvan Afrikassa kehittyneestä esi-isästä noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Yksi syy tähän lienee lisääntynyt tasa-arvon kannatus; tutkijat eivät enää mielellään halua leimautua rasisteiksi. Kaikki eivät silti ole asiasta yksimielisiä. Se tuli hyvin ilmi mm. Floresin ihmisen tapauksessa, joka lopulta osoittautui kääpiökokoiseksi nykyihmiseksi.

Jättikamelin luita löytyi Syyriasta

DAMASKOS STT-DPA
Syyriasta on löydetty 100 000 vuotta vanhoja kamelin luita. Muinainen kameli on ollut kaksi kertaa niin suuri kuin mitä sen nykyiset jälkeläiset ovat. Tiedemiehet löysivät kamelin luut Palmyran laaksosta noin 250 kilometrin päästä Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta, kertoi hallituksen lehti Tishrin lauantaina. Kaivauksia tekee al-Hemelissä syyrialaisista ja sveitsiläisistä paleontologeista eli muinaiseläinten tutkijoista koostuva ryhmä. Löytö on lehden mukaan ensimmäinen laatuaan. Paikallisen arkeologiaviranomaisen mukaan löytö osoittaa, että "kameli on alkujaan peräisin tältä alueelta". (Pohjalainen, 08.10.06)

Kiistaa 'esivanhemmista'

Lucyn lapsi löytyi Etiopiasta raportoi Nature 21.09.2006. Uutisen mukaan paleontologit löysivät Etiopian Dikikasta vuonna 2000 lapsen fossiilin, joka vasta nyt, tuhansien työtuntien jälkeen, on saatu pääosin irrotettua sitä ympäröineestä hiekkakivestä. Luurangon sanotaan edustavan samaa lajia kuin legendaarinen Lucy. Tämän yli kolmen miljoonan vuoden ikäisen Australopithecus afarensis -luurangon kerrotaan olevan maailman vanhin lähes kokonainen lapsifossiili. Sen arvioidaan kuuluneen noin kolmivuotiaalle tytölle. Löytöä on kutsuttu "Lucyn lapseksi", koska sen piirteet tukevat teoriaa, jonka mukaan A. afarensis käveli pystyssä. "Yllättävän gorillamaiset kädet kuitenkin viittaavat siihen, että se on osannut myös kiipeillä ja keinua puissa", raportoi Zeresenay Alemsegedin johtama tutkijaryhmä.

"Lucyn lapsen" lajinmääritys epäilyttää raportoitiin pari viikkoa myöhemmin (04.10.2006). Uutisen mukaan Pittsburgin yliopiston arvostettu antropologian professori Jeffrey Schwartz kyseenalaistaa tiedot Etiopian Dikikasta löytyneen lapsifossiilin alkuperästä vähintäänkin ennenaikaisina. Schwartzin mukaan on ongelmallista, että Etiopian Hadarista löytyneen Lucyn ja Dikikan lapsen väitetään kuuluneen Australopithecus afarensis –lajiin, jota esiintyi Tansanian Laetolissa, tuhansia kilometrejä Etiopiasta etelään. Lapsifossiilin jäänteet näyttävät kyllä samankaltaisilta kuin Laetolista löytyneet. Sen sijaan Hadarista kaivetut fossiilit ovat Schwartzin ja hänen kollegansa Ian Tattersallin tuoreiden tutkimusten mukaan aivan erilaisia kuin Laetolin.

"Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, ettei yksikään Hadarin löydös ole A.afarensis", Schwartz sanoo yliopistonsa tiedotteessa.

"Koska Dikikan lapsen hampaiden purupintoja ei ole vielä saatu esiin, sitä ei voi tarkasti verrata muihin fossiileihin. Emme siis tiedä, onko Dikikan lapsi todellakin ensimmäinen etiopialainen A.afarensis vai edustaako se jotakin vallan muuta".

Maailman korkeimmat puut löydetty

Tutkijat ovat löytäneet uudet maailman korkeimmat elossa olevat puut. Pohjois-Kalifornian punapuupuiston syrjäiseltä seudulta löytyi kolme puujättiä, jotka ovat pitempiä kuin tähän asti pisimpänä pidetty puu. Suurimmalla on mittaa peräti 115,2 metriä. Puut löytyivät syvästä laaksosta, jossa ne olivat kovilta tuulilta suojassa. (Pohjalainen, 9.9.06)

On ihmeellistä, miten juurien ottama vesi ja sen sisältämät ravinteet voivat 'kiivetä' näin ylös. Tietokirjojen mukaan se selittyisi kapillaari-ilmiön ja lehdistössä tapahtuvan haihtumisen aikaan saaman alipaineen avulla. Lehtipuissa haihtuminen onkin huomattava, varsinkin lämpimässä ilmastossa. Mutta entä havupuut? Niissä haihtuminen lienee jokseenkin vähäistä. Fysiikan oppikirjat kertovat, että 0,1 mm läpimittaisessa putkessa kapillaari-ilmiö nostaa veden vain 14 cm korkeuteen ja vastaavasti 0,01 läpimittaisessa kanavassa 1,4 metriin. Riittääkö pelkkä haihtumisen aikaan saama imu todella nostamaan sen puuttuvat jopa yli 100 metriä? Vai onko tämä nestekuljetus luultua monimutkaisempi tapahtuma? Suurenna kuva

Evoluutioteoria uhattuna?

Lainaus YLE / PRISMAn -verkkosivulta 04.09.06:

"Charles Darwin julkaisi evoluutioteorian noin 150 vuotta sitten. Tätä teoriaa lajien synnystä ja kehityksestä pidetään tieteellisen maailmankatsomuksen perustana.Nyt evoluutioteoria on uhattuna. Yhdysvalloissa evoluutioteoriaa vastaan on noussut kiivas ja äänekäs joukko. He väittävät, ettei pelkkä evoluutioteoria voi pitää paikkaansa vaan se vaatii taakseen älykkään suunnittelijan. Syyskuussa 2005 Yhdysvaltain Doverissa alkoi oikeudenkäynti, jossa otettiin mittaa siitä, saako älykkään suunnittelun mukaista teoriaa opettaa koulussa. Älykkään suunnittelun kannattajakunta on kasvanut Euroopassa ja myös tutkijoita on liittynyt sen kannattajiin. Mutta: voiko teoriaa älykkäästä suunnittelusta pitää tieteellisenä, vaikka sen kannattajat väittävät niin?"

Kyseinen BBC:n tuottama dokumentti keskittyi Intelligent Design -teorian opettamisesta syntyneeseen kiistaan ja kallistui, kuten odottaa sopiikin, teorian vastustajien puolelle. (Tuskin PRISMAN taustajoukot olisivat sitä muuten kelpuuttaneetkaan). Vaikka muutama ID-teorian kannattaja saikin käsityksiään esille, suurinta ääntä pitivät sen vastustajat, kuten fanaattinen ateisti Richard Dawkins. Täysin odotettavissa oli myös ID-teorian leimaaminen yritykseksi ujuttaa kiellettyä uskonnonopetusta kouluihin, millä perusteella oikeus tuomitsikin sen opettamisen laittomaksi. Eräs toimittaja vertasi oikeusjuttua käänteiseksi Scopes -tapaukseksi. (Myös Scopes rikkoi silloin voimassa ollutta lakia opettamalla evoluutioteoriaa.)

Eräs tutkija puolestaan väitti bakteereilta löytämänsä yksinkertaisen 'siimamoottorin' mitätöivän ID -teoreetikkojen todennäköisyyslaskelmat. Yksinkertaisemman liikkumistavan olemassaolo ei kuitenkaan todista mitään, ellei samalla kyetä osoittamaan, millä tavalla, monenko vaiheen kautta, missä ajassa ja millaisten valintapaineitten johdosta se kehittyi jatkuvasti monimutkaisemmaksi. Tätä siimamoottoriasiaa tarkastellaan perinpohjaisesti sivulla www.detectingdesign.com/flagellum.html, jolla asiantuntevan tekstin lisäksi yksityiskohtaisen tarkkojen kuvien ja hienosti toteutettujen mp3-animaatioiden avulla selvitetään moottorin rakenne ja toiminta sekä miten se rakentuu pala palalta toimivaksi kokonaisuudeksi.

Luonnollisesti tuotiin esiin myös väite, että koska ID -teorialla on uskonnollinen lähtökohta, se ei ole tiedettä. Tällainen väite on samaa luokkaa kuin jos sanottaisiin, ettei sosialismi ole politiikkaa, koska sen lähtökohtana on marxilainen maailmankatsomus.

Ottamatta kantaa itse ID -teoriaan, voi todeta, että sen vastustamisen todellinen syy ei näytä olevan tieteellinen vaan uskonnollis-filosofinen. Vastoin Dawkinsin väitteitä evoluutioteorian pääväittämälle - elämän kehittymiselle yksinkertaisesta alusta nykyiseen monimuotoisuuteen luonnonvalinnan ja sopeutumisen kautta - ei ole yhtään kiistatonta todistetta.

 

Lisää eläviä fossiileja

Tutkijat ovat kuvanneet keski-Laosissa elävänä jyrsijälajin, jonka oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo 11 miljoonaa vuotta sitten. Tämä Laosin kalliorottana tunnettu eläin, paikalliselta nimeltään kha-nyou, on saanut nimensä siitä, että se on aiemmin tunnettu vain Laosin kalkkilouhoksista löydettyjen fossiilien perusteella. Tämän elävän fossiilin olemassaolosta on tiedetty jo jonkin aikaa. Ensimmäiset kuvat otettiin metsästäjien myyntipöydillä olleista kuolleista yksilöistä. Ulkomuodoltaan tämä ystävällinen otus tuuheine häntineen muistuttaa enemmän näätäeläimiä kuin rottaa, mutta sen takajalat liikkuvat ankkamaisesti taapertaen. Löydön teki floridalaisen yliopiston eläkkeellä olevan tutkijan, David Redfieldin johdolla toiminut ryhmä. Asiasta lisää:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/5082264.stm?ls


Kuva: BBC News

Bakteerien vastustuskyky ja evoluutio

Bakteerien kyky muodostaa antibiooteille resistenttejä, vastustuskykyisiä kantoja on usein mainittu esimerkkinä siitä, miten evoluutio toimii. Tarkemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei tähän tapahtumaan liity sellaista, mitä evoluutio välttämättä edellyttäisi (kuten ominaisuuksien kasvavaa monipuolistumista).

Resistanssi voi periaatteessa syntyä kahdella tavalla: horisontaalisen geenisiirron tai mutaation tuloksena. Kumpikaan tapa ei kuitenkaan tarjoa sellaista mekanismia, mikä saisi aikaan evoluutiota. Horisontaalisen geenisiirron kautta syntynyt resistanssi todistaa pikemminkin mekanismista, jossa siirtyy vain olemassa olevia geenejä, eikä se toisaalta selitä näiden geenien alkuperää.

Satunnaiset mutaatiot saattaisivat tarjota mahdollisen geneettisen mekanismin, mutta sellaista ei ole koskaan osoitettu. Kaikki tunnetut esimerkit sen sijaan osoittavat, ettei myöskään mutaatioiden kautta synny evoluution edellyttämiä ominaisuuksia. Niiden tuloksena bakteerien tietyt toiminnat, kuten säätö- ja kuljetusjärjestelmät, entsyymiaktiviteetti ja proteiinisidokset vain heikkenevät. Joissain tapauksissa resistanssi voi myös heikentää bakteereja, joskin myöhemmät mutaatiot voivat kompensoida tilanteen ennalleen. Joka tapauksessa bakteerienkin kohtalona näyttää lopulta olevan pikemminkin olemassa olevien ominaisuuksien vähittäinen menettäminen kuin uusien kehittyminen, mikä ei selvästikään todista evoluutiosta.

Myös panspermia -teorian edistämisestä luvassa palkkio

Koska evoluution todennäköisyys niin maapallon kuin universuminkin oletetun iän puitteissa näyttää mahdottomalta, jotkut matemaatikot ja astrofyysikot ovat päätyneet kannattamaan Fred Hoylen, Wichramasinghen ym. lanseeraamaa jatkuvan luomisen teoriaa. Tämän teorian mukaan universumi ja myös elämä olisivat aina olleet olemassa, joten jossain vaiheessa elämän 'siemeniä' täytyi kulkeutua myös maapallolle. Elämä ei siten olisi saanut alkuaan maapallon kaltaisessa suljetussa järjestelmässä, kuten yleisesti uskotaan. Cosmic Ancestry -nimisellä nettisivulla kerrotaan, että The Astrobiology Research Trust haluaa tukea tätä hypoteesia tarjoamalla 100 000 dollarin Evoluutiopalkinnon sille tai niille, jotka pystyvät esittämään tieteelliset kriteerit täyttävää näyttöä teoriasta. Siinä pitäisi mm. pystyä osoittamaan, onko tämä konsepti yksiselitteisesti määriteltävissä, mitattavissa tai tunnistettavissa.

RNA-molekyylitkin siirtävät perimää?

RNA ei olekaan pelkkä lähetti- ja kopiokone, vaan se voi dna:n tavoin itsekin siirtää perimää sukupolvesta toiseen. Tämän yllättävän havainnon teki Minoo Rassoulzadegan kollegoineen Nizzan yliopistosta. He havaitsivat, että hiiren Kit-geeni uhmaa Mendelin perinnöllisyyslakeja. Kit-geenin mutanttiversio aiheuttaa hiirille valkeat sukat ja valkean hännänpään. Kun tutkijat risteyttivät hiiriä, joilla oli yksi tavallinen ja yksi mutantti-Kit-geeni, lähes kaikille hiirivauvoille muodostui valkoinen hännänpää – sellaisillekin, jotka olivat perineet kaksi tuiki tavallista Kit-geeniä.

Tutkijat osoittavat Nature-lehdessä, että mutantti-Kit tuottaa poikkeuksellisia määriä lähetti-RNA-molekyylejä, jotka kertyvät mutanttihiirien siittiöihin. Kun tätä mutantti-RNA:ta ruiskutaan normaalialkioihin, jälkeläiset saavat valkoisen hännänpään. Näyttää siltä, että siittiöt voivat kuljettaa RNA-molekyylejä hedelmöityneeseen munasoluun, missä ne kykenevät hiljentämään normaaligeenin. RNA-molekyyleillä voikin siis olla huomattavasti suurempi vaikutus perimään kuin on luultu. (Tiede -lehden verkkosivu 26.05.06)

Jälleen uusi elävä fossiili!

 

Neoglyphea neocaledonica, elävä fossiili
 

Associated Press, 19.05.06 PARIISI
Ranskalaiset Korallimeren tutkijat kertovat löytäneensä uuden äyriäislajin, jonka on sanottu kuolleen sukupuuttoon 60 miljoonaa vuotta sitten. Tämä naaraspuolinen 'elävä fossiili' nimettiin Neoglyphea neocaledonicaksi. Paikallisen tutkimusinstituutin antamassa tiedotteessa sen kerrottiin löytyneen veden alta 400 metrin syvyydestä Uuden Kaledonian luoteispuolella sijaitsevasta Chesterfieldin saaristosta.

Ei saalistajia vaan seuraeläimiä!

18.05.06

Käsitys siitä, että lajimme esi-isät menestyivät agressiivisuutensa ja kilpailukykynsä ansiosta on nyt useiden tutkijoiden mielestä 'vanhaa totuutta'. Heidän mukaansa ihminen selviytyi niin hyvin siksi, että sai syntymälahjakseen 'ikivanhaa evolutiivista perua olevan' kyvyn seurallisuuteen ja yhteistoimintaan. Tätä uutta käsitystä puoltavat mm. antropologian professorit Robert Sussman St. Louisin Washintonin yliopistosta ja Augustin Fuentes Notre Damen yliopistosta. Myös Åbo Akademin kehityspsykologian dosentti Douglas Fry on samoilla linjoilla. Käsitystään tutkijat perustelevat mm. sillä,ettei ihmisellä (eikä edes oletetuilla apinaihmisillä) ole koskaan ollut lihansyöjän hampaita. Sosiaalisen käyttäytymisen neurobiologiaa tutkivan dosentti James Rillingin mukaan myös aivotutkimukset tukevat tätä käsitystä. Hän on todennut yhteistoiminnan aktivoivan mielihyväkeskuksia kun taas itsekkääseen käyttäytymiseen reagoidaan samoilla alueilla, joilla koemme pelkoa ja muita epämiellyttäviä asioita. (Tiede 4/2006)

Se pieni ero

18.05.06

Eläinfysiologian sekä solu- ja kehitysbiologian dosentti Jorma Paranko Turun yliopistosta valottaa ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuuden merkitystä (Tiede 4/2006):

"Vaikka usein korostetaan, että ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus on peräti 98,5 - 99 prosenttista, lajiutumisen kannalta oleellisia ovat erot genomin rakenteessa ja geenien toiminnan säätelyssä. Genomitasolla yhden prosentin ero vastaa arviolta 40 miljoonaa emäsparimuutosta eli mutaatiota. Ihmisen ja simpanssin emäserojen kirjaamiseen tarvittaisiin 10 000 sellaista A4 -sivua, joilla kullakin olisi 4000 kirjoitusmerkkiä."

Kun otetaan huomioon, että uusimpien käsitysten mukaan ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuus onkin vain 96 prosenttia, emäseroja olisi itse asiassa 160 miljoonaa ja vastaavasti niiden kirjaamiseen tarvittaisiin peräti 40 000 A4 -sivua! Se pieni ero näyttää siis lopulta olevankin varsin suuri. Lisäksi geenien samankaltaisuuteen tuijottaminen on on hyvin yksisilmäistä. Jos sukulaisuutta mitattaisiin maidosta, aasi olisi ihmisen lähin sukulainen. Kolesterolitason mukaan lähin sukulaisemme olisi sukkanauhakäärme, kyynelnesteen perusteella kananpoika, veren koostumuksen perusteella hiiri. No, tietysti voidaan sanoa, ettei tämä tarkalleen ottaen pidä paikkaansa, mutta sama koskee geneettisiä määrittelyjä yleensä. Tilanne on saman kaltainen kuin ilmastotutkimuksessa: tulokset riippuvat siitä, millä menetelmillä, millä tarkkuudella ja mitä seikkoja missäkin tutkimuksessa vertaillaan.

Miljoonan dollarin palkkio evoluution todistamisesta!

The Origin of Life Foundation tarjoaa miljoona dollaria sille, joka pystyy tieteellisesti osoittamaan sen mekanismin, miten elämä (alkuperäinen geeni) sai alkunsa elottomasta materiasta. Tarjous lienee ollut voimassa jo useita vuosia, koska kyseisen säätiön yhteydessä toimiva The Gene Emergence Project on aloitettu v. 1997 tienoilla. Säätiö painottaa haluavansa nimenomaan tieteellisiä todisteita, eikä ole kiinnostunut kreationistisista eikä rajatieteellisistä teorioista. Sen taustalla on kaikesta päätellen joukko evoluutioon uskovia tutkijoita, jotka haluaisivat tämän palkinnon avulla kannustaa tutkijoita etsimään niitä mekanismeja, joiden uskotaan saaneen aikaan informaatiota sisältävän geenin syntymisen. Säätiön nettisivulla on tarkat ohjeet, määritelmät ja kriteerit, joiden perusteella palkkio ansaitaan ja sen saamisesta päättävät lähes 200 tiedemiestä noin 40:stä eri maasta.

Tutkijoiden evästykseksi ja käsitteiden täsmentämiseksi sivustolla pohditaan monia tutkimukseen liittyviä ongelmia, kuten elämän suhdetta entropiaan, sen itseohjautuvuutta ja siihen mahdollisesti liittyviä algoritmeja, monimuotoisuuden olemusta, geneettisen koodin sisältämän informaation olemusta ja alkuperää, tietokonesimulaatioita ja niihin liittyviä tulkinnallisia virheellisyyksiä ym.

Tähän mennessä tiettävästi kukaan ole vielä yrittänyt saada tätä palkkiota. Sen saaminen ei ole helppoa, sillä pelkkä geenin kaltaisen rakenteen sattumanvarainen ilmaantuminen ei suinkaan vielä riitä, vaan sen pitäisi sisältää myös sellaista evoluution edellyttämää geneettistä informaatiota, mikä kykenisi ohjaamaan uuden, elämälle tyypillisen järjestäytyneen rakenteen syntymistä. Lumihiutaleiden, kiteiden, kaleidoskooppikuvien ym. kaltaiset monimutkaiset ja järjestäytyneet elottomat (tajuntaa vailla olevat) rakenteet eivät kelpaa. Joka tapauksessa, niin kauan kuin tarjottu palkkio on lunastamatta, ei voi puhua (makro)evoluutiosta tieteellisesti todistettuna tosiasiana.
  Asiasta enemmän:   www.us.net/life/ (engl.),   palkkio.htm (suom.)

Mainittakoon, että evoluution todistamisesta on luvattu muitakin palkkiota. Niistä kerrotaan lähemmin täällä

Silkinkutojat.

TV1, 25.02.06

David Attenboroughin isännöimässä, eliökunnan pienimpiä otuksia esittelevässä dokumenttisarjassa kerrottiin hämähäkkien uskomattomista taidoista. Ne tuottavat monimutkaisilla, suuresti erikoistuneilla rauhasillaan terästä lujempaa silkkilankaa ja rakentavat siitä erilaisia taidokkaita pyyntiverkkoja, muna- ja toukkakoteloita sekä 'viestintälinjoja' parittelukumppanin etsimiseksi. Verkkoihin tarttuneet saaliit paketoidaan tarkoitusta varten tuotetulla, hyvin ohuella ja monisäikeisellä lankavyyhdillä.

Hämähäkin kehruurauhaset sijaitsevat useimmiten eläimen takaruumiissa, mutta joillakin lajeilla ne voivat olla myös eturaajoissa. Niiden tuottama materiaali vaihtelee kunkin lajin tarpeiden mukaan. Jotkin lajit voivat tuottaa jopa kuutta erilaista silkkiä. Esim. toukkakotelon päällystämiseen käytetään useita erilaisia kerroksia, joista osa on koteloa vahvistavia ja hengittäviä, osa vedenpitäviä kerroksia. Hämähäkit ovat osanneet 'kerrospukeutumisen' niksit paljon ennen ihmistä!

Jotkut lajit tekevät kerrallaan vain yhtä lankaa, eräät mattoja kutovat lajit lukuisia ohuita lankasyitä samanaikaisesti. Monet sijoittavat pyydyksiinsä lisäksi liimapalloja, joihin saaliit takertuvat. Ne voivat sijaita verkossa mutta myös roikkuvien siimojen päässä. Venyviä liimapalloja käytetään myös antamaan verkolle sopivaa joustavuutta. Eräs laji pyydystää saaliinsa heittämällä tällaisella liimapallolla varustetun 'ongen' lähelle tulevan hyönteisen päälle. Toinen laji puolestaan 'kalastaa' pudottamalla kutomansa verkon saaliin päälle. Yksi laji 'karstaa' tuottamansa langan jaloillaan paksuksi ja pörröiseksi, edesauttaakseen saalistusta.

Seittilangan hyytymisprosessin ajoitus on suorastaan uskomattoman tarkka. Rauhasista notkeana ulos ulos tuleva lanka kuivuu jo sekunnin murto-osassa niin kovaksi, että se kestää eläimen oman painon. Jos se tapahtuisi hivenenkin aikaisemmin tai myöhemmin, lanka joko takertuisi kiinni eläimeen tai katkeaisi. Attenborough toteaakin dokumentin lopussa , ettei "ihminen kaikessa viisaudessaan ole pystynyt kehittämään mitään, joka ominaisuuksiensa puolesta vetäisi vertoja hämähäkkieläinten silkille." Toisaalta hän ristiriitaisesti uskoo, että "silkinkudonta oli selkärangattomien suuri keksintö", jonka [ajattelemaan kykenemätön] evoluutio kehitti jo noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Tällaisen logiikan mahdollistaa vain sokea usko evoluution todellisuuteen.

Kivilajien nopeaa metamorfoitumista todettu

Paksuista ja laajoista sedimenttisistä kivikerrostumista muodostuneiden kallioiden alimmat kerrokset voivat maapallon sisäisten liikkeiden aiheuttaman paineen ja kuumuuden vaikutuksesta taipua ja muotoutua uusiksi metamorfisiksi kivilajeiksi kuten gneissiksi ja liuskekiviksi. Perinteisen geologian mukaan tällaisen muodonmuutoksen uskotaan vaativan miljoonia vuosia.

Norjan metamorfiset kalliot

Geologien yllätykseksi Norjan etelärannikolla, Bergenin alueella dokumentoitiin äskettäin todisteita hyvin nopeasta metamorfoitumisesta. Entisen vulkaanisen kivilajin havaittiin muuttuneen radikaalisti erilaiseksi metamorfiseksi granuliitiksi esikambriseksi luokitellulla kaudella. Myöhempien prosessien todettiin sitten synnyttäneen alueita, joissa granuliitti muotoutui uudelleen toiseksi metamorfiseksi kivilajiksi, eklogiitiksi.

Tällaisen kivilajin on perinteisesti uskottu syntyneen noin 60 km syvyydessä ja 700 ºC lämpötilassa. Tämän norjalaisen eklogiitin ominaisuudet paljastivat kuitenkin sen muodostuneen huomattavasti alemmassa lämpötilassa ja lähempänä maan pintaa. Lisäksi rubidium-strontium ajoitukset sijoittivat mainitut kaksi erillistä tapahtumaa paljon lähemmäs toisiaan kuin metamorfoitumislämpötilan saavuttamisen perusteella uskottiin tarvittavan. Niinpä on oletettu viimeisen granuliitti-eklogiitti transformaation tapahtuneen vain alle miljoona vuotta sitten.

Radikaalisti lyhempi aikataulu

Perinteisessä geologiassa miljoona vuotta on lyhyt aika, mutta tutkimuksessa tuli esille vielä paljon lyhempiäkin aikoja. Ultraviolettilaserilla tehdyt tutkimukset osoittivat, ettei myöhempi formaatio ollut vaikuttanut paljoakaan ympäristössä oleviin granuliittikiteisiin. Argon-määrityksistä voitiin päätellä, että lämpötilan on täytynyt tuolloin olla vain alle 400 astetta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin oletettu 700º C. Tämä johtaa siihen, että myös kuumenemiseen tarvittava aika lyhenee. Laskelmat osoittivat, että 18 000 vuotta riittäisivät synnyttämään tarvittavan kuumuuden.

Vieläkin radikaalimpia päätelmiä tehtiin niistä yksittäisistä tapahtumista, joissa sulaa kiviainesta oli työntynyt kallionhalkeamiin ja muuntanut granuliitin eklogiitiksi. Laskelmien mukaan niiden olisi pitänyt kestää vain alle kymmenen vuotta, muuten kuumuus olisi jättänyt jälkensä laajemmalle alueelle. Edelleen pääteltiin, että tällainen on odotettavissa silloin kun sula kiviaines maanjäristyksen yhteydessä työntyy murrrosalueen rakoihin ja halkeamiin. Ajatus, että tällaista uudelleen muotoutumista voi tapahtua alle kymmenessä vuodessa, muuttaa täysin perinteisen käsityksen pitkän ajan metamorfisista prosesseista.

Vahvistusta todisteille

Tällaista nopeaa muodonmuutosta on todettu jo aikaisemminkin mm. Connecticutin liuskekivessä USA:ssa. Norjan eklogiitista on tehty myös muita tutkimuksia. Sen sisältämiä biotiittihiutaleita tutkittaessa havaittiin radioaktiivisen polonium-210 synnyttämiä halokuvioita. Tämä on merkittävä löytö, koska radiohaloja dokumentoitiin eklogiitista nyt ensi kertaa.

Biotiittia ei ollut aiemmassa granuliitissa, joten sen on täytynyt muodostua eklogiittiin sen metamorfoituessa. Toiseksi nämä halokehät ovat voineet syntyä biotiittiin vasta sen muodostumisen jälkeen. Edelleen, koska aiemmissa kivilajeissa ei ollut jälkiä poloniumin edeltäjästä uraani-238:sta eikä sen hajoamisesta, näiden biotiittihiutaleiden on täytynyt kulkeutua kallioon sulan kiviaineksen mukana. Poloniumin puoliintumisaika on kuitenkin vain 138 päivää, ja halokuviot ovat voineet syntyä ja säilyä vasta kun kiven lämpötila on laskenut alle 150 asteen. Tämä rajaa suuresti maanjäristyksen laukaiseman prosessin kestoaikaa ja lyhentää entisestään eklogiitin muodostumiseen kulunutta aikaa. Tietenkin kuumentuminen on voinut tapahtua osaksi myös johtumalla, mutta sekin olisi vain jouduttanut prosessia.

Perinteisen dogmin mukaisiiin pitkiiin, asteittaisiin geologisiin prosesseihin tottuneelle jopa 10 vuoden ajanjakso on melkein liian radikaali ja ristiriitainen suoraan hyväksyttäväksi. Sen sijaan suhteutettuna kontekstiin, jossa kiihtyvä, katastrofinen eroosio, paksujen kerrostumien nopeat syntymiset, maan liikkeet, laattatektoniikka ja mannerlaatojen törmäykset muotoilivat koko maapallon uudestaan vain noin vuoden kestävän vedenpaisumuksen aikana, on täysin ajateltavissa, että maanjäristyksen laukaisema sulan kiviaineksen tunkeutuminen kallioon saa aikaan kiven uudelleen muotoutumista jo muutamassa viikossa.
14.02.06   (Lähde: www.icr.org)

Esimerkkejä nopeista geologisista prosesseista lukuisine kuvineen löytyy myös sivulta: www.evoluutio.com/?o=25&a=0&st=0

 

Simpanssi lähempänä ihmistä kuin apinat?

VASHINGTON STT-Reuters
Evoluution puuttuva rengas ihmisen ja apinan väliltä saattaa olla löytynyt, uskovat tutkijat. Heidän mukaansa se näyttäisi tuoreimman tutkimuksen mukaan olevan simpanssi. Uusi tutkimus nimittäin arvioi, että ihminen ja simpanssi ovat keskenään läheisempää sukua kuin simpanssi ja muut isot apinat ovat keskenään. Tämän perusteella voi pohtia, pitäisikö simpanssia kutsua lainkaan apinaksi.

Yhdysvaltain Georgiassa toimi­va instituutti kertoo, että näihin tuloksiin päädyttiin geneettisten tutkimusten perusteella. Mielenkiintoista on myös se, että sekä ihminen ja simpanssi näyttävät kehittyneen (nykytasolleen) hitaammin kuin gorillat ja orangutangit. Jo aiemmin on tiedetty, että ihmisen geenien DNA:sta 96 prosenttia on samaa kuin simpanssilla.   Pohjalainen, 26.01.06

* * * * *

Tiedemaailmassa näyttää edelleenkin elävän vahva usko siihen, että geenien samankaltaisuus todistaisi biologisesta polveutumisestamme. Näin siitä huolimatta, että tiedetään samojen geenien voivan toimia aivan eri tavoin simpassissa ja ihmisessä. Uutisen mukaan myös arviota ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuudesta olisi jälleen hieman laskettu aiemmasta yli 97 prosentista (eräässä vaiheessa arvio oli jopa lähes 99 prosenttia). M.P.

Meripihkan ihmeet

David Attenboroughin isännöimässä TV -ohjelmassa meripihka esiteltiin kuin aikakapselina, johon on tallentunut muinaista elämää jopa 150 milj. vuoden takaa. Siihen on säilöytynyt enimmäkseen hyönteisiä ja kasvien osia, mutta siitä on löydetty myös mm. eläinten karvoja, sammakon nuijapäitä ja pieniä liskoja.

Koska meripihkassa tuo muinainen elämä on suoraan nähtävissä, siitä voidaan tehdä paljonkin päätelmiä muinoin vallinneista oloista. Karibian saaristossa meripihkaa löytyy savikivikerroksista, joiden uskotaan olevan 40 milj. vuoden ikäisiä. Pihkasta löytyneiden hyönteisten ja muiden eliöiden perusteella tutkijat päättelivät, ettei tuolloinen trooppinen ekosysteemi eronnut juuri lainkaan nykyisestä. Symbioottiset suhteet mm. viikunan ja sen pölyttäjäpistiäisen välillä vallitsivat jo tuolloin samoin kuin nykyään ja muurahaisetkin käyttivät kirvoja lypsylehminään.

Itämeren rannoilta löytyneestä meripihkasta uskotaan löytyneen 20 miljoonan vuoden takaisia eliöitä. Nekin ovat täysin samanlaisia kuin nykyiset. Erään tutkijan mukaan jostakin meripihkakappaleesta olisi löytynyt jopa 150 miljoonaa vuotta vanhaa elämää.

Meripihkaa ja siitä tehtyjä koruja on menneinä aikoina pidetty suuressa arvossa. Keisari Neronkin tiedetään hankkineen sitä tonneittain pröystäilläkseen rikkaudellaan. Museoissa on näytteillä lukuisia meripihkasta tehtyjä esineitä ja koruja. Ohjelmassa esiteltiin erästä muinaista, taitavasti tehtyä kaulakorua, joka oli kuitenkin jo pahoin haurastunut. Tämä herättääkin kysymyksen, miten kymmeniä miljoonia vuosia vanhat pihkakappaleet voivat olla niin paljon paremmin säilyneitä, ilman pienintäkään haurastumista kuin tämä parin, kolmen vuosituhannen ikäinen koru? Jokin tässä yhtälössä mättää.

Toinen kysymys herää havainnosta, minkä mukaan eteläisen Amerikan trooppinen ekosysteemi sekä Itämeren ympäristön eliöstö ja kasvisto olivat 20- 40 miljoonaa vuotta sitten täysin nykyisen kaltaisia. Eikö evoluutio siis ollut lainkaan edennyt tuona aikana? Vai ovatko oletetut miljoonat vuodet ehkä pelkkää uskomusta?

TV1: Kiehtova maailma: Meripihkan ihmeet 15.01.06

 



Päivitetty 13.11.2007