Evoluutio - uutisia 2008

 

Evoluutiokriittinen konferenssi Roomassa

Roomassa pidettiin tämän kuun alussa (lokakuu 2008) evoluutiokriittinen konferenssi. Tässä Sapienzan yliopistossa pidetyssä konferenssissa puhuneet tiedemiehet olivat yhtä mieltä Nobel-palkitun biokemistin Sir Ernst Chainin kanssa, joka on sanonut, että "evoluutio ei perustu todisteisiin ja se on yhteensopimaton tosiasioiden kanssa."

Konferensin osanottajat eivät olleet kreationisteja. He edustivat tuhansia maailmankuuluja tiedemiehiä, joiden evoluution vastaisia todisteita on usein vähätelty tai sivuutettu evoluutiota tukevien akateemikkojen toimesta.

Konferenssin puhujien joukossa oli mm.:

  • Sedimentologia: Guy Berthault, akateemisen oppiarvon omaava tutkija Ranskan geologisen yhdistyksen polyteknisestä korkeakoulusta.
  • Biologia: Pierre Rabischong, entinen Montpelierin lääketieteellisen yliopiston dekaani.
  • Genetiikka: Maciej Giertych, korkeata metsätieteen virkaa hoitava väestögeneetikko Oxfordin yliopistosta, Englannista, kolmen fysiologian alan tohtori Toronton yliopistossa, Kanadassa ja tri (Doctor of Science) Sydneyn yliopistosta, Australiasta sekä
  • radiometrisen ajoituksen asiantuntija Jean de Pontcharra, atomienergiakomission tutkijaryhmän elektronisen laboratorion teknologian tiedotuspäällikkö.

Evoluution vastaisia lausuntoja kuulee harvoin, koska akateemisilla laitoksilla on pyrkimys rajoittaa esittämänsä tieto sellaiseen, mikä tukee evoluutioteoriaa. Esimerkiksi eräät äskettäiset laboratoriotutkimukset osoittivat, että sedimenttiset kalliot, jotka sisälsivät - kuten uskotaan - evoluutiosta todistavia fossiileja, ovat muodostuneet hyvin nopeasti, eivätkä sellaisten ajanjaksojen kuluessa kuin evolutionistit väittävät. Näitä Venäjän tiedeakatemian suorittamia tutkimuksia konferenssissa esitteli Guy Berthault. Kentällä tehdyt anlyysit osoittivat, että pääosa kalliokerrostumista oli muodostunut 0.01% oletettujen geologisten ajanjaksojen vaatimasta ajasta! Eli murto-osassa oletettuihin miljardeihin vuosiin verrattuna!

Konferenssin nettisivu löytyy osoitteesta:
http://sites.google.com/site/scientificcritiqueofevolution/


Jälleen uusi elävä fossiili!

Uusi löytö on taas herättänyt keskustelua evoluution todellisista tapahtumajärjestyksistä, sillä tämän kyseisen löydöksen rakenne ei sovi lainkaan yhteen sen oletettujen elävien sukulaisten kanssa. Tähän asti tutkijat ovat olettaneet elävien coecalanthien ja niiden sukulaisten, keuhkokalojen säilyttäneen etäisten sukulaistensa ominaisuudet satojen miljoonien vuosien ajan.

"Kaksi 'elävää fossiilia', coecalanthit ja keuhkokalat eivät ole eivät itse asiassa ole kovin primitiivisiä, sanoi Matt Friedmann Chicagon yliopistosta. "Ne ovat erikoistuneita, eivätkä erikoisen hyviä esimerkkejä yrittäessämme ymmärtää rajojen alkuperää."

Yllättäen nämä mallit eivät sovi yhteen keuhkoeväisten kalojen elävien sukulaisten kanssa.Niinpä tutkijat ovat joutuneet arvioimaan uudelleen mahdollisuutta, että selkärankaiset
olisivat kehittyneet nelieväisistä keuhkokaloista, sillä ne ovat siihen liian erikoistuneita.

Tutkijat toteavat:
"To understand the developmental evolution of the limbs of tetrapods, we shouldn't be looking at the fins of our nearest living fish relatives — lungfishes and coelacanths — because they're far too specialized," said co-author Michael Coates, a University of Chicago biologist.

Lähde: www.foxnews.com/story/0,2933,291765,00.html

Liskojen nopea 'evoluutio'

Vuonna 1971 biologit siirsivät viisi paria italialaisia seinäliskoja niiden Eteläisellä Adrianmerellä olevalta kotisaarelta Pod Copistelta naapurisaarelle Pod Mrcarulle. (www.newswise.com:80/articles/view/539909/) Nyt tutkijat ovat havainneet, että näiden pienten vihertävien liskojen siirto erilaiseen ympäristöön on saanut niissä aikaan nopeaa evolutiivista muuttumista. Mm. niiden pään muoto ja koko ovat muuttuneet ja niiden ruonsulatustoiminnot ovat hidastuneet. Tämän tutkijat uskovat johtuvan mm. siitä, että nykyinen ympäristö tarjoaa niille hyönteisten lisäksi myös runsaasti kasvisravintoa. Se edellyttää hieman erilaista purukalustoa ja ravinnon viipymistä kauemmin suolistossa, jotta bakteerit ehtisivät toimia siellä.

Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, ettei 'evolutiivisiin' muutoksiin tarvita miljoonia vuosia; tämän liskon tapauksessa riitti 36 vuotta! Kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta kuin satojen hyvin erilaisten koirarotujen ilmaantumisessa vain muutamassa tuhannessa vuodessa. Ts. alkuperäinen laji omaa suuren muuntelupotentiaalin, ja nuo äkkiä ilmaantuneet 'uudet' ominaisuudet ovat olleet eliöissä piilevinä alusta asti. Tarvitaan vain jokin heräte tai satunnainen geenimuutos tuomaan ne esiin. Ja jos muutos auttaa eliötä selviytymään uudessa ympäristössä muita paremmin, sen lisääntymismahdollisuudet ovat muita suuremmat, ja lopulta uudet ominaisuudet tulevat vallitseviksi.

On kuitenkin syytä muistaa, että tässä pätee sama seikka, kuin koirienkin tapauksessa: muutoksilla on rajansa, joita ei voi ylittää. Liskot eivät siis koskaan muutu toiseksi lajiksi.

 

Yhteneväiset rakenteet eivät todista yhteistä syntyperää

Suurin osa evoluution tueksi esitetyistä argumenteista lepää sen olettamuksen varassa, että yhteneväiset fyysiset ominaisuudet / piirteet, kuten ihmisten ja apinoiden viisi sormea, viittaavat kaukaisessa menneisyydessä eläneeseen yhteiseen esi-isään. Yhteiseen suunnittelijaan / luojaan pohjautuva selitys istuu kuitenkin paljon paremmin nykyisten geneetikkojen havaintoihin. He ovat osoittaneet kuinka merkittävästi Darwinin näkemien samankaltaisilta vaikuttavien anatomisten rakenteiden taustalla vaikuttavat geneettiset suunnitelmat / pohjapiirustukset voivat erota toisistaan. Geenit peritään, mutta ei itse rakenteita. Aiheesta lisää

 

Jälleen uusi käänne hobittien mysteerissä

Indonesian Floresinsaaresta 2003 löytyneiden pikkuihmisten tapauksesta ei vieläkään ole sanottu viimeistä sanaa.

Pituuden säätelyä tutkiva Saksan ihmisgenetiikan instituutin Anita Rauch on kansainvälisen ryhmänsä kanssa löytänyt geenin, jonka vaurioituminen johtaa erityislaatuiseen kääpiöitymiseen. Muuntuneen PCNT-geenin kantajat jäävät noin metrin pituisiksi ja heidän aivonsa ovat kuin vauvan aivot, mutta heidän älynsä pelaa lähes normaalisti.

Science-Iehdessä ryhmä spekuloi, että Floresin väki saattoi kantaa juuri tätä pienipäisyyden ja lyhytkasvuisuuden geeniä. Uusi hypoteesi ilahduttaa niitä, jotka uskovat, että lilliputit olivat omalaatuisia nykyihmisiä, eivät oma lajinsa. Se näet selittäisi, miten "sairas yhteisö" kykeni valmistamaan edistyksellisiä työkaluja, joita hobittien asuinluolista on löydetty. Viimeisin teoria pienikasvuisuudesta esittää syyksi äidin raskauden aikaisen jodin ja seleenin puutteesta. Lähde: Tiede 2/2008, 4/2008

 

Vesivaippateoriasta

On olemassa useita versioita siitä, että maapalloa olisi ennen vedenpaisumusta ympäroinyt jonkinlainen vesivaippa, joko nestemäisenä, paksuna pilvikerroksena, kiinteänä jäänä, jääkiteinä, jäärenkaina tai varautuneina vesi-ioneina. Teoriaa on kuitenkin laajasti kritisoitu monestakin syystä. Äskettäin asiaa on kuitenkin mietitty uudestaan ja päädytty mielenkiintoisiin tuloksiin. Näyttää siltä, että jos hyväksytään auringolle dynaamisempi historia ja oletettua ohuempi vesivaippa, maapallon muinainen ilmasto ei ainoastaan sallisi vaan suorastaan edellyttää niitä. Todisteet näyttäisivät osoittavan, että Auringon säteily on menneisyydessä ollut nykyistä vähäisempää. Ilmakehään kohdistunut säteily on saattanut olla jopa vain 25% nykyisestä. Ohuempi vesivaippa ja heikompi aurinkosäteily olisivat voineet tasapainottaa maapallolle tulevan ultravioletti- ja lämpösäteilyn määrän sekä saada aikaan sopivan ilmakehän paineen, joiden tuloksena maapallolla olisi ollut nykyistä terveellisempi ilmasto. Asiasta enemmän www.icr.org/i/pdf/research/Canopy.pdf

 

Solut osaavat suodattaa täydellisen puhdasta vettä.

Vettä siirtyy soluihin ja poistuu niistä solukalvossa olevien erikoistuneiden huokosten kautta. Niin sanotut vesikanavat ovat muodostuneet akvaporiini-proteiineista, ja niistä jokaisen läpi liikkuu yli miljardi molekyyliä sekunnissa. Vaikka vauhti on kova, akvaporiinit pystyvät suodattamaan aineita niin, ettei veden mukana soluun pääse mitään muuta.

Akvaporiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakenteita. Ilman niitä ihminen ei pystyisi itkemään, hikoilemaan eikä tuottamaan virtsaa. Niiden toiminnan tehokkuus ilmenee hyvin munuaisissa, joiden tehtävänä on puhdistaa veri kuona-aineista ja säädellä nestetasapainoa. Joka päivä munuaiset suodattavat 180 litraa nestettä, vaikka siitä muodostuu virtsaa vain noin puolitoista litraa. Suurin osa munuaisten kautta kulkevasta vedestä imeytyy takaisin akvaporiinien kautta.

Vain vesi pääsee kanavan läpi

Vaikka vesikanavat ovat elimistön hyvin keskeisiä rakenteita ja niiden olemassaoloa uumoiltiin jo yli 150 vuotta sitten, ne keksittiin vasta 1992. Akvaporiinien tarkka toimintaperiaatekin selvisi vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Suurin kunnia tästä kuuluu yhdysvaltalaiselle molekyylibiologille Peter Agrelle, joka sai työstään Nobelin palkinnon 2003.

Akvaporiini ei ole aktiivisesti toimiva pumppu vaan passiivinen kanava, joka ulottuu solukalvon läpi. Sen sisällä on väylä, joka on keskeltä niin ahdas, että vain vesimolekyylit mahtuvat siitä. Isommat molekyylit jäävät ulkopuolelle.

Kanavan keskellä on positiivisesti varautuneita alueita. Ne hylkivät positiivisia protoneja ja ioneja ja estävät siten niiden pääsyn soluun. Vapaa pääsy solun sisään voisi horjuttaa solun ja sen ympäristön jännite-eroa vakavasti.

Vesikanavia siirretään pinaatista

Akvaporiineja on sekä ihmisissä, eläimissä, kasveissa että bakteereissa. Kasvit käyttävät näitä proteiineja esimerkiksi veden kuljettamiseen juurista muualle kasviin. Muun muassa pinaatista niitä on löydetty 35 eri tyyppiä. Vesikanavat ovat aina keinotekoisia veden suodatustekniikoita paljon tehokkaampia.

Vuonna 2006 käynnistyi Euroopan komission rahoittama MEMBAQ-hanke, jossa alettiin tutkia mahdollisuutta käyttää akvaporiineja hyväksi veden puhdistamisessa. Siirtämällä näitä proteiineja pinaatista keinotekoisiin kalvoihin onnistuttiin tuottamaan ensimmäiset yksinkertaiset prototyypit, jotka nekin puhdistavat vettä paremmin kuin nykyisin käytössä olevat suodattimet. Akvaporiinikalvon tehokkuuden ansiosta uusi menetelmä veisi vain murto-osan puhdistuksen nykyisin vaatimasta energiasta ja alentaisi tuotetun juomaveden hintaa merkittävästi. Tieteen Kuvalehti 03/2008

Tällainen nerokas järjestelmä viittaa jälleen kerran älykkääseen Suunnittelijaan, sillä on vaikea kuvitella, miten sokeisiin sattumiin perustuva evoluutio olisi voinut sellaista kehittää.

 

Tiedemiehet loivat elämää!

Näin raflaavasti uutisoitiin Ylen teksti-TV:ssä 24.01.08. Uutisessa kerrottiin, että USA:ssa tiedemiehet ovat luoneet ensimmäisinä maailmassa keinotekoisesti mikrobin, jota voidaan pitää elävänä. Tiedemiehet purkivat Mycoplasma genitalium -bakteerin perimän ja ja rakensivat sen DNA:n uudestaan. Tuloksena oli alkuperäisen kaltainen, mutta keinotekoisesti rakennettu bakteeri. Mikrobin onnistunut rakentaminen on askel kohti elämän luomista keinotekoisesti. Saavutuksen uskotaan synnyttävän keskustelua synteettisen biologian eettisyydestä ja turvallisuudesta.

Itse asiassa on suuresti liioteltua puhua elämän luomisesta, koska kokeilussa käytettiin bakteerin omaa DNA:ta. Kyse on olemassa olevan, bakteerin rakennusohjeet sisältävän geneettisen koodin manipuloinnista, mikä on eri asia kuin DNA:n rakentaminen täysin synteettisesti.

 

Monimutkaisia molekyylikoneita

Science Daily raportoi merkittävistä 'molekyylikoneista' solujen ribosomeissa. Nämä 'tehtaat' antavat tutkijoille vihjeitä uusien antibioottien kehittämiseen ja paljastavat kuinka solut hyödyntävät DNA:han koodattua informaatiota. (www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Genomiviidakkoa selvitetty

The Boston Globe raportoi, että elämää tutkiva tiede on niin suurten muutosten alaisena, että huippututkijatkin tuntevat jo jonkinlaista 'taisteluväsymystä'. Neljä vuotta ihmisen genomin - 3 miljardin 'kirjaimen - määrittämisen jälkeen on jouduttu toteamaan, että biologinen viidakko on paljon syvempi, tiiviimpi ja vaikeammin selvitettävissä kuin kuviteltiin. "Tieteessä on alettu vasta tutkailla geenien välistä ryteikköä", sanoo John M. Greally, New Yorkin Albert Einsteinin lääketieteellisestä koulusta. "Jo nyt olemme yllättyneitä ja hämmentyneitä paljosta, mitä olemme havainneet." Useat äskettäiset ihmisen sairauksiin ja hiivaan liittyvät riippumattomat tutkimukset tukevat ajatusta, että molekyyleissä on joitakin mystisiä torjuntakeinoja, jotka liittyvät aiemmin väheksyttyyn 'roska-DNA:han', ja että niiden merkitys saattaa olla terveydelle jopa itse geenejä tärkeämpi."
(www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Meduusalöydöt lisätodisteena varhaisen elämän monimuotoisuudesta

Utahista löytyi hyvin säilyneitä fossiilisia meduusan pehmytkudoksia. Tutkijat ovat ajoittaneet ne keskiselle kambrikaudelle. Ne ovat rakenteeltaan yhtä monimutkaisia kuin nykyiset meduusat. Nämä löydöt siirtävät meduusojen ilmaantumisen 300 - 500 miljoonan vuoden päähän yleisessä geologisessa aikataulussa, mikä on valtava hyppäys aiempiin oletuksiin. (www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Akateeminen syrjintä jatkuu

Tutkija Richard Sternberg menetti virkansa Smithsoniassa salliessaan intelligent designia puoltavan tutkimuksen julkaisemisen. Astronomi Guillermo Gonzalezilta evättiin toimikausi Iowan yliopistossa hänen älylliseen suunnitteluun liittyvistä yhteyksistään ja Baylorin yliopisto sulki Robert Marksin Evolutiivisen informaation laboratorion ja web-sivuston samasta syystä. (www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Molekyylikellot rikkoutuvat

Pittsburghin yliopiston professori Jeffrey H. Schwartz on haastanut darwinistisen evoluutiomallin. Hänen mukaansa evolutiiviset muutokset ovat äkillisiä päinvastoin kuin darwinistisessa mallissa, jonka mukaan muutokset ovat vähittäisiä ja johtavat asteittaiseen kehitykseen. Tämä herättää kysymyksen: "Toimivatko molekylaariset kellot lainkaan?" Toisin sanoen, voidaanko molekyyleissa todetuista muutoksista tehdä mitään päätelmiä löydösten iästä? (www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Biologista Big Bang- mallia ehdotettu

The National Center for Biotechnology Information -laitoksen vanhempi tutkija Eugene Koonin on laatinut julkaisun, jossa hän väittää: "Eliökunnan pääluokkien väliset biologiset suhteet ovat vaikeasti tulkittavissa, eivätkä ne näytä sopivan darwinistisen mallin mukaisiin kuvauksiin biologisesta evoluutiosta." Kooninin julkaisun otsikkona on: "The Biological Big Bang model for the major transitions in evolution (Biologinen Big Bang malli evoluution päämuutoksille)".
Lisävahvistusta kasvavalle Darwinin elämänpuuta kohtaan esitetylle kritiikille antavat W. Ford Doolittle ja Eric Bapteste (Department of Biochemistry and Molecular Biology, Dalhousie University in Canada) julkaisemassaan keskustelulehdessä, jossa he toteavat, että on jo aika sanoutua irti Darwinin elämänpuu-kuvitelmasta, koska se ei sovi yhteen havaintojen kanssa.

 

Surkastuneiden elinten tarkoitusta tutkittu

Uudet tutkimukset 'surkastuneiden elinten' toiminnasta ovat osoittaneet, että niillä on tärkeitä tehtäviä elimistössä. Professori Bill Parkerin mukaan yksi niiden tärkeimmistä tehtävistä on pitää ruoansulatuselimistön bakteeritoiminta tasapainossa. (www.arn.org/top10/2007newsstories.pdf)

 

Totuus ihmisen ja simpanssin genomien eroista kerrottava!

Yli 30 vuotta on suuri yleisö johdettu uskomaan, että ihmisen ja simpanssin perimät eroavat toisistaan vain yhden prosentin verran. Tätä tieteellistä 'totuutta' käytetty lukuisissa yhteyksissä tarkoituksella vaientaa ne, jotka esittävät ajatuksia, että ihminen on muuhun eläinkuntaan nähden erikoistapaus. Tätä 'totuutta' ollaan kuitenkin jo hylkäämässä. Ilmeisestikin on aika avoimesti hyväksyä, että nämä tutkimustulokset eivät ole koskaan olleet tieteellisen tarkkoja. Äskettäiset tutkimukset ovatkin tehneet mahdottomaksi pitäytyä tähän vanhaan 'totuuteen'. Erään tutkimuksen mukaan eroa on peräti 6.4 prosenttia. Lisäksi tulee se seikka, etteivät ihmisen ja simpanssin vastaavat geenit välttämättä toimi samalla tavoin. (www.arn.org/blogs/index.php/literature/)

 

Silminnäkijähavaintoja jättimäisestä lentoliskosta.

Uudessa Meksikossa ja Texasissa on tehty tusinoittain havaintoja jättimäisestä lentoliskoa muistuttavasta oliosta. Mm. Frank Ramirez kertoi saaneensa jalat alleen, kun tuo olento, jonka siipien väli oli 18 - 20 jalkaa (5-6 m) alkoi lähestyä häntä. Ramirez piirsi näkemästään olennosta luonnoksia. Hänen mielestään se oli olemukseltaan pelottava. "Tuntui ihan siltä, kuin se olisi pitänyt minua lounasaterianaan!" Lisää asiasta (engl.) sivulla http://s8int.com/phile/eyewit31.html

 

Ajoitusten ristiriitoja

Vuonna 1947 löydettiin Coloradosta Cripple Creekin alueella sijaitsevasta Cressonin kaivoksesta 1700 jalan syvyydestä kivettyneitä puunkappaleita, joiden radiohiiliajoitus antoi iäksi 41 260 vuotta. Ajoitus oli jyrkässä ristiriidassa kallion iän kanssa, josta puunpalat löytyivät ja joka argon-menetelmällä saadun ajoituksen mukaan oli 32 miljoonaa vuotta. Radiohiiliajoitusta tietenkin epäiltiin ja suht. lyhyen iän syyksi arveltiin laboratoriossa tapahtunutta kontaminaatiota, eli käsittelyn yhteydessä tapahtunutta 'saastumista' , hiilipitoisuuden lisääntymistä. Laboratorion menetelmät eliminoivat kuitenkin hyvin tarkoin saastumisen mahdollisuuden, joten radiohiiliajoitusta voidaan pitää oikeampana kuin oletettua kallion ikää. (www.icr.org/article/3623)

 

Uusi pussieläinlöytö muuttaa käsityksiä

Äskettäin löytyneet vanhimmat tunnetut pussieläimen jäännökset muodostavat evolutiivisen 'paradoksin'. Pussieläinten on uskottu kehittyneen muinaisen Gondvana-mantereen alueella, johon uskotaan kuuluneen Australia, Etelä-Amerikka, Antarktis ja Afrikka. Tämä uusi löytö asettaa kuitenkin teorian kyseenalaiseksi, koska se tehtiin Kiinassa. Fossiililöytö sijoittaa pussieläimet pohjoiseen alueille, jossa sen ei uskottu tuohon aikaan vielä esiintyneen. Pussieläinten historia ei siten olekaan niin selvä, kuin on uskottu. Eräs evolutionisti totesikin:

"Tämä on mielenkiintoinen paradoksi... Kun katsoo maailmaa nykyään, pussieläimiä näkee Etelä-Amerikassa ja Australiassa. Mutta ne eivät ole se alkuperäinen paikka, missä ne kehittyivät." (Lähde: www.ideacenter.org)

Äskettäin on mm. Indonesian ja Uuden Guinean lähes tutkimattomilta alueilta löytynyt useita tieteelle ennen tuntemattomia lajeja. Niiden joukossa on pieni pussieläin, apina, jättikokoinen rotta, kaloja ja hyönteisiä. Asiasta kerrotaan sivulla www.sciencedaily.com

Lisäys 16.01.08:
Uusia ötököitä löytyy Suomestakin. Vv. 2003 - 2007 Suomesta on löytynyt 1500 uutta eliölajia, mm. sienisääskiä ja pistiäisiä. Niistä 185 on tieteelle aiemmin kuvaamattomia. Iso osa lajeista on ollut Suomessa ikiaikoja, mutta ne on löydetty vasta nyt.Uusien lajien myötä Suomen tunnettujen lajien määrä ylittää 44 000 lajin rajan. Tutkijoiden mukaan lajien määrä kasva edelleen jos tutkimusta jatketaan. Asiasta kerrotaan mm. teksti-TV:n uutisissa 16.01.08.

Ihmisen perimä vaihtelee luultua enemmän

Arvovaltainen tieteellinen julkaisu Science nostaa vuoden 2007 tieteen suurimmaksi saavutukseksi ihmisen perimän suuren vaihtelun selvittämisen.

Eri tutkimuksissa on selvitetty, kuinka paljon perimä vaihtelee ihmisten välillä. Tämän tiedon avulla aletaan ymmärtää geneettisten tekijöiden merkitystä paitsi tautien myös persoonallisten piirteiden synnyssä.

Eri ihmisten dna:n emäsjärjestyksen erojen etsimisellä on löydetty syitä monien sairauksien syntyyn. Näitä tauteja ovat mm. eteisvärinä, kaksisuuntaisen mielialahäiriö, rintasyöpä, paksusuolen syöpä, tyyppien 1 ja 2 diabetes, sydäntauti, verenpainetauti, ms-tauti ja nivelreuma.

Jo vuosien ajan on puhuttu siitä, miten samanlaisia ihmiset ovat keskenään dna:nsa osalta, ja puhuttu jopa siitä miten lähellä apinat ovat perimäämme. Niinpä ajatusloikka perimän vaihtelun korostamiseen on Sciencen raadin mukaan valtava. Se tulee vaikuttamaan kaikkeen siihen, miten lääkärit hoitavat potilaitaan, mutta myös siihen, miten näemme itsemme ja suojaamme yksityisyyttämme. (Radion tiedeuutiset 21.12.2007, Science)

Virusten antiresistanssi

Evoluution kannattajat tuovat usein esiin joidenkin bakteerien ja virusten antiresistanssin eli että ne ovat tulleet vastustuskykyisiksi tietyille lääkkeille ja rokotteille. Kyseessä ei kuitenkaan ole niissä tapahtunut kehitys vaan aina jonkin ominaisuuden häviäminen tai rappeutuminen. Seuraava lainaus sivulta www.intelligentdesign.fi/ kertoo jo hieman siitä, mistä on kysymys:

"Tuoreessa kirjassaan The Edge of Evolution biokemian professori M. Behe käy läpi malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat tavallista suurempia ja populaatiot ja mutaationopeudet viruksien ja bakteerien kohdalla suuria, tämä on parhainta olemassa olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja rajoista. Itse asiassa malarian ja vielä enemmän HI-viruksen genomin jokaisessa kohdassa tapahtuu mutaatio sataan kertaan jo vuoden aikana. Kuitenkaan mitään olennaisesti uusia temppuja eivät taudinaiheuttajat (onneksi) ole saavuttaneet. Myös ihmisen tunnettu mutaationopeus tarkoittaa sitä että jokaisen sukupolven aikana jokaista genomin kohtaa muutetaan kymmeniä tai satoja kertoja, eikä mitään varsinaista kehitystä tapahdu. (Päinvastoin, sillä kuten Sanford osoittaa, haitalliset mutaatiot kertyvät hiljalleen ihmisen genomiin. Ihminen ei kehity vaan rapistuu.)"

Asiasta lisää: www.intelligentdesign.fi/2007/12/29/joululahja-totuudelle-evoluution-rajat/



 



Päivitetty 01.03.2008