Evoluutio - uutisia 2009

 

TV ja evoluutio

  Näin Darwinin juhlavuonna TV:kin on kantanut kortensa kekoon evoluutioteorian ylistämisessä. Viimeksi FST -kanava esitti (10.12.09) ohjelman 'Puuttuva lenkki' , jossa varmoin äänenpainoin kerrottiin, että olemme apinoiden jälkeläisiä.

  Eteemme marssitettiin kuvia fossiileista, joiden väitettiin 'kiistattomasti' todistavan sukulaisuutemme apinoihin, lähinnä simpanssiin. Sanaakaan ei mainittu niistä tuhansista tutkijoista, joiden mielestä fossiilit eivät kerro mitään noista oletetuista 'esi-isistämme'. Todettiin kylläkin tutkijoiden suurelta osin luopuneen fossiilisten todisteiden etsimisestä, mutta sen sanottiin johtuvan siitä, että nykyään toivotaan molekyylibiologian antavan vastauksia, ei siksi, että todistusvoimaisten fossiilien löytäminen on osoittautunut tuloksettomaksi.
  Toki ohjelmassa tuotiin esiin joitakin räikeimpiä väärennöksiäkin, mutta oikeampaa olisi ollut kertoa, ettei yksikään ohjelmassa esitetyistä fossiileista todista sukulaisuudestamme apinoihin. Tietyt samankaltaisuudet - sen paremmin fossiileissa kuin perintötekijöissäkään - eivät kelpaa todisteiksi. Sellaisina ne ovat yhtä heikkoja, kuin esim. se, että polkupyörä olisi vähitellen kehittynyt autoksi, koska niissä on joitakin ominaisuuksia, mitkä viittaavat yhteiseen alkuperään! Vaikka niidenkin yhteydessä voidaan tietyssä mielessä puhua kehityksestä, sitä on tapahtunut vain niiden kehittelijöiden ja suunnittelijoiden taholla, älyllisen toiminnan mahdollistamina uusina oivalluksina.

Katkarapujen hämmästyttävä näköjärjestelmä

  Suuren Valliriutan katkaravupuja tutkinut tiedemiesryhmä on todennut niillä olevan monimutkaisin tieteen tuntema näköjärjestelmä. Ne kykenevät näkemään kaiken kaksitoistavärisenä kun ihminen näkee vain kolmivärisenä. Lisäksi ne pystyvät erottamaan eri tavoin polarisoitunutta valoa.

  Katkarapujen silmien valoherkät solut toimivat CD-levyissä käytettävän systeemin tavoin tavoin muuttaen niihin saapuvan valon värähtelytasoa. Tämä mahdollistaa mm. sen, että ne voivat muuntaa polarisoituneen valon eri muotoja toiseksi.
  Ihmistekoiset tekniset laitteet pystyvät kuitenkin toimimaan hyvin vain yhdellä valolla kun katkarapujen luonnollinen 'mekanismi' toimii lähes koko näkyvän valon alueella ultravioletista infrapunaiseen. Jotkut arvelevatkin tätä järjestelmää voitavan soveltaa uuden sukupolven CD-soittimissa ja joissakin optisissa laitteissa. (ScienceDaily, 26.10. 2009)
  Näin kehittynyt näköjärjestelmä viittaa selvästi älyllisen suunnittelun läsnäoloon, sillä evoluutioteorian viitekehyksessä sen pitäisi olla hyvin pitkän kehityksen tulos. Katkarapuja pidetään kuitenkin melko alkukantaisina eliöinä.
http://www.sciencedaily.com/2009/10/091025162459.htm


Mutaatiot eivät saa aikaan evoluutiota!

Cornellin yliopiston kasvigenetiikan tohtorin, John Sanfordin mielestä mutaatioihin perustuva geneettinen evoluutio on mahdotonta. Hän toteaa:

  ‘Mutations are word-processing errors in the cell’s instruction manual. Mutations systematically destroy genetic information—even as word processing errors destroy written information. While there are some rare beneficial mutations (even as there are rare beneficial misspellings),1 bad mutations outnumber them—perhaps by a million to one. So even allowing for beneficial mutations, the net effect of mutation is overwhelmingly deleterious. The more the mutations, the less the information. This is fundamental to the mutation process.’

Eli vapaasti suomennettuna:

  "Mutaatiot saavat aikaan sanavirheitä solujen käyttöohjeisiin. Ne tuhoavat järjestelmällisesti geneettistä informaatiota - samoin kuin sanoja käsittelevät prosessit tekevät kirjoitetulle informaatiolle. Vaikka tapahtuisikin joitakin hyödyllisiä mutaatioita, ne ovat niin harvalukuisia, että vahingolliset mutaatiot ylittävät ne ehkä miljoonakertaisesti. Siten niiden yhteisvaikutus on ylivoimaisesti tuhoava. Mitä enemmän mutaatioita, sen vähemmän informaatiota. Tämä on mutaatioprosessin perustavaa laatua oleva ominaisuus."

On selvää, että mikä pätee kasveihin, pätee myös muuhun luomakuntaan.
http://creation.com/geneticist-evolution-impossible


Säilöivätkö suolakerrokset elämän alkuaineita?

  "Voisivatko suolakuoret olla avaintekijä esibioottisten molekyylien syntymiselle", kysyttiin Science-lehden 21.9.2009 ilmestyneessä numerossa. Entä jos vastaus on "Ei" ? Pelkästään tämä kysymys olisi jo uutisen arvoinen.

  Stefan Fox kertoi Euroopan Planetaarisen tieteen kongressissa tutkijaryhmänsä kehittäneen uuden idean elämän alkuperästä. Ryhmä oli aluksi tehnyt päätelmiä siitä, millainen valtamerien kemia olisi saattanut olla n. 3.8 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen he olivat koostaneet sen mukaisen kemiallisen liuoksen, johon oli sitten lisätty suolaa. Suoritetuissa kokeissa, joissa tuota tuota keinotekoista esibioottista merivettä höyrystettiin 350 Celsius-asteen lämpötilassa, he löysivät pyrrholeja - molekyylejä, joita voidaan löytää mm. lehtivihreästä. Heidän mukaansa suolakuori sitoi aminohappoja estäen niitä hajoamasta.

  Nämä molekyylit eivät kuitenkaan ole missään mielessä eläviä. "Tarkoituksemme oli identifioida pieniä molekyylityyppejä, jotka saattaisivat olla osallisia hypoteettiseen seuraavaan askeleeseen kemiallisessa evoluutiossa," he totesivat. He saivat kuitenkin aikaan vain joitakin yksinkertaisia aminohappoja, peptidejä ja pyrrholeja. Melko yleisesti aminohappojen uskotaan tulleen avaruudesta komeettojen mukana hyvin pieninä määrinä, mutta Foxin mielestä niillä oli satoja tuhansia vuosia aikaa kasaantua sopiviksi kerrostumiksi.

  Konferenssin astrobiologit olivat tietysti tyytyväisiä kuullessaan tästä uudesta tavasta, millä aminohapot olisivat varjeltuneet äkilliseltä tuhoutumiselta. Heidän mielestään se oli "selvä kemiallinen polku elämän raaka-aineiden kehittymiselle ja antoi lisätukea teorialle, että elämän 'siemenet' ovat lähtöisin Maan ulkopuolelta."


Ihmisen evoluutiotarinaa jälleen hämmennetty

  Georgiasta löytyneet ihmisen fossiilit ovat jälleen sekoittaneet ihmisen evoluution olettua aikataulua. Brittiläinen Independent-lehti raportoi, että kolme Homo erectuksen kalloa kirjoittavat ihmisen historian uudelleen. Jos ne ovat niin vanhoja, kuin väitetään (1.8 miljoonaa vuotta), se viskaisi yli laidan kauan vallinneet uskomukset, joiden mukaan nykyihminen kehittyi ensiksi Afrikassa.
  Tai ehkäpä he tulivatkin ensin 'ulos Afrikasta' ja menivät sitten sinne takaisin. Professori Lordkipanidze Georgian kansallismuseosta kummasteli:

  "Kysymys on siitä, saiko Homo erectus alkunsa Afrikassa vai Euraasiassa, ja jos Euraasiassa, niin eikö siinä tapauksessa olisi tapahtunut edestakaista vaeltamista? Tämä ajatus tuntui tyhmältä vielä joitakin vuosia sitten, mutta nyt se ei näytä enää yhtä typerältä - ainakaan eräiden havainnoitsijoiden mielestä."

  Ns. Dmanisin luurangot näyttävät monilta ominaisuuksiltaan nykyaikaisilta, mutta nuo ihmiset ovat olleet lyhytmittaisia ja pieniaivoisia. "Mikä mielenkiintoisinta, heidän alaraajansa, sääriluut, ovat hyvin ihmismäisiä, mikä viittaa siihen, että he olivat hyviä juoksijoita." Professori päätteli myös, että "he olivat älykkäitä työkaluntekijöitä ja heillä oli korkeat sosiaaliset ja älylliset taidot."

Kannattaa pitää mielessä, että tällaista uudellenarviointia tapahtuu parin vuoden välein. Tarina ihmisen evoluutiosta ei siten ole vain yksi ja ainoa selkeä kertomus, vaan se on päättymätön ketju erilaisia muunnelmia ja variaatioita. Tähän jatkoksi sopinee seuraava uutinen:


Kivityökalut ehkä krokotiilin mahakiviä!

"Ovatko krokotiilit vastuussa niistä kivistä, joita kutsumme työkaluiksi?" kysyttiin Nature-lehdessä 21.09.09.
  Arkeologi Patrick Dempsey nosti esiin mahdollisuuden, että paleoantropologit ja tiedejulkaisut ovat jo kauan olleet erehdyksissä tässä asiassa. Hänen mukaansa on verraten helppo jo silmämääräisesti erottaa toisistaan krokotiilin mahakivet ja työkalut niiden pinnalla olevista kulumajäljistä. Jos jälkiä on vain kiven ulkoreunalla, se on mahakivi, mutta jos niitä löytyy myös muilta pinnoilta, sen voidaan ajatella olevan jonkinlainen työkalu. Katsellessaan valokuvia, joiden 18 tutkijaa väitti esittävän Afrikasta peräisin olevia työkaluja, Dempsey totesi kulumajälkiä olevan ainostaan niiden ulkoreunoilla, mikä merkitsi, että ne olivat syntyneet krokotiilin mahassa pyöriessään. Ne eivät siis olleet työkaluja.

  Olduvaista löydettyjen kivien tunnistamista helpottaa se seikka, ettei alueella ole sen laatuista kiveä, mistä nämä oletetut työkalut koostuvat. Näin ollen niiden on täytynyt kulkeutua sinne jonkin kuljettamana kaukaa jokialueelta. Suurten, 1000kg painoisten krokotiilien mahassa voi olla jatkuvasti jopa 10kg kiviä. Tutkijoiden mieleen ei kuitenkaan ole koskaan juolahtanut, että ne voisivat toimia myös näiden kivien kuljettajina!

  Antropologit käyttävät Homo habiliksesta nimitystä "Kätevä ihminen" lähtien oletuksesta, että nämä kivet todistavat heidän tehneen ja käyttäneen työkaluja. Dempseyn tutkimukset osoittivat kuitenkin niiden 'työstöjälkien' syntyneen krokotiilin mahassa eikä ihmisten tekeminä. Kivet olivat peräisin juuri niiltä jokivarren alueilta, missä krokotiilien tiedetään elävän. Niiden mahassa on vaellusten mukana kulkeutunut Itä-Afrikan kerrostumista peräisin olevia kiviä muille alueille miljoonia, ehkä jopa miljardeja!

Ihminen, alaston apina?

  TV1:n dokumentti "Alaston ihminen" (31.08.09) esitteli taas senkaltaista 'tieteellistä tutkimusta' josta tekisi mieli sanoa, että 'täysin turhaa tieteellisten resurssien haaskausta'. Siinä tutkijat ihan vakavalla naamalla ja vahvan evoluutiouskon siivittäminä pohtivat karvattomuutemme syitä ja yrittivät löytää siitä jotain evolutiivista hyötyä. Yksi oli tutkinut täiden oletettua evoluutiota ja sen liittymistä siihen, milloin ihmisestä tuli karvaton. Toinen oli keksinyt, että ihmisen runsas hikoilu on eläimen turkkia tehokkaampi jäähdyttäjä ja että tämän ominaisuuden myötä aivotkin pääsivät kasvamaan. Ja luonnollisesti tutkittiin myös karvattomuuden vaikutusta seksuaaliseen vetovoimaan.
  Saman sorttista tutkimusta esiteltiin TV1:n Prisma-ohjelmassa (18.11.09). Eräs tutkija pohdiskeli, miksi naiset elävät yleensä miehiä vanhemmiksi ja vielä pitkään senkin jälkeen, kun heidän suvunjatkamiskykynsä on jo lakannut. Mitä evolutiivista hyötyä siitä olisi? Tutkimuksissaan hän totesi, että niissä perheissä, joissa naiset elävät vanhoiksi, syntyy enemmän lapsia. Syynä hän piti isoäitien osallistumista lastenhoitoon, minkä vuoksi perheen nuorempien naisten mahdollisuudet useampiin synnytyksiin lisääntyvät. Niinpä hän päätyi tulokseen, että luonnovalinta tästä syystä suosii naisten elämistä miestä vanhemmiksi.
  Täytyy vain kysyä, kenelle tällaisesta tiedosta on hyötyä? No, ehkä joku 'perhesuunnittelija' saa siitä ideoita ja alkaa laatia ehdotelmia, miten yhteiskunnan tulisi tukea naisten elämistä mahdollisimman vanhoiksi!

Tulivatko 'elämän siemenet' avaruudesta?

  Glysiini -niminen aminohappo on yksi kahdestakymmenestä kemiallisesta proteiiniryhmästä, joita tarvitaan useimpiin rakenteisiin ja toimintoihin elävissä soluissa. Tutkijat ovat äskettäin löytäneet "mikroskooppisia jälkiä glysiinistä" erään komeetan pyrstömateriaalista. Joidenkin mielestä tämä on todiste siitä, että elämä on voinut saada alkunsa avaruudesta tulleista kemikaaleista. Mutta monestakin syystä tämä näkemys on väärä. Evoluutio ei voi lähteä pelkästään kemikaaleista.

  Näytteet olivat peräisin NASAn Stardust -aluksen vuonna 2004 komeetta Wild 2:n pyrstöstä keräämästä materiaalista. Kaksi vuotta myöhemmin näytteet tuotiin maahan ja nyttemmin tutkijat ovat vahvistaneet, että ne ovat peräisin avaruudesta ja etteivät ne ole saastuneet maapallon aineista.

  Tämä pieni avaruudesta löytynyt kemikaali ei kuitenkaan sellaisenaan ole valmis elävien solujen käyttöön. Voidakseen olla osa oikeata proteiinia, glysiinin on oltava kemiallisesti aktiivinen siten, että se voi muodostua aminohappoesteriksi, ja sitten kemiallisesti sitoutua laajemmaksi ja liikkuvammaksi molekyyliksi solun erityisten entsyymien avulla. Lisäksi glysiini on elävissä olennoissa useimpien muiden aminohappojen tapaan vasenkätinen.

  Soluissa glysiini esiintyy selvästi erikoistuneempana kuin muualla luonnossa, mukaan lukien ne "jäljet", mitkä löydettiin komeetan pyrstöstä. Sopivista ominaisuuksistaan huolimatta glysiini on kuitenkin pienin ja yksinkertaisin niiden kahdenkymmenen aminohapon joukossa, joita elävä solu tarvitsee. Yksinkertaisuudestaan johtuen sen jälkien löytyminen avaruudesta ei siten ole mikään ihme.

  Oletus, että elämän raaka-aineet tulivat avaruudesta on perusteeton. Kun ajatellaan niitä vaikeuksia, joita glysiinin olisi käytävä läpi kehittyäkseen eläväksi soluksi, ja sitä minimaalisen pientä määrää tätä komeetan pyrstöstä löytynyttä kemikaalia, on suorastaan edesvastuutonta väittää, kuten tri. Jamie Elsila NASA’n Goddard Space Flight Centeristä, että "tämä löytö tukee teoriaa, että jotkut elämän ainekset muodostuivat avaruudessa ja saapuivat sieltä meteoritörmäysten mukana Maahan kauan sitten."

  Perimmäinen ero pelkkien elämän kemikaalien ja pienimpien elävien solujen välillä on organisaatio, järjestyneisyys. Ja ainoa lähde, mistä siihen tarvittava informaatio voi tulla, on luonnon ulkopuolella, aivan kuten Raamattu esittää. Tämä informaatio on ohjannut näiden rakenteiden muodostumista sellaisiksi, että ne mahdollistavat elävät organismit. Vähäiset ja satunnaisesti avaruudesta satavat kemikaalit eivät yksinään siihen pysty.   (Institution for Creation Research)


Dinosaurusten pehmytkudokset todellisia!

  Paleontologi Mary Schweitzerin dinosaurusten pehmytkudoksia koskevat tutkimukset ovat joutuneet tiedeyhteisöissä suuren skeptismin kohteeksi. Hän väittää löytäneensä dinosaurusten fossiloituneista luista pehmeitä verisuonia, proteiineja, erilaisia verisoluja ja jopa DNA:ta. On pidetty varmana, ettei sellaisia biologisia rakenteita olisi ollut jäljellä enää muutamaan kymmeneen tuhanteen vuoteen, puhumattakaan miljoonista vuosista. Joten miksi niitä sitten löytyy?

  Tutkijayhteisöt ovat yrittäneet monin tavoin mitätöidä Schweitzerin löydökset. 15 vuoden ajan on esitetty lukuisia vaihtelevia selityksiä dinosaurusten pehmytkudosten 'todellisesta' laadusta lähtien näytteiden kontaminaatiosta laboratorion pöydällä, bakteerien toiminnan aikaan saamasta, pehmytkudoksia muistuttavasta materiaalista ja siitä mahdollisuudesta, että vaikutelma proteiineista olisi tutkijan itsensä aiheuttama seikka (esim. vääristely tai virhearviointi.)

  Vastatakseen näihin väitteisiin, Schweitzerin ryhmä suunnitteli steriilit tutkimusmenetelmät ja hankki riippumattoman kolmannen osapuolen analysoimaan tuloksiaan. Tutkimus vahvisti, etteivät pehmytkudokset voineet olla bakteerien aikaansaamia tuotoksia. Ne eivät voi tuottaa selkärankaisten verisuonten kaltaisia rakenteita, eivätkä sen tyyppistä kollageenia, jota dinosaurusten luista löytyi.

  Löydöt ovat herättäneet suurta kiinnostusta, ja niinpä John Asara Harvardin lääketieteellisestä koulusta - löytäessään Schweitzerin näytteistä selviä merkkejä kollageenista - laittoi tietonsa verkkoon kaikkien tutkittavaksi. Paolo Alton tutkijat analysoivat tiedot uudelleen ja julkaisivat raporttinsa Journal of Proteome Research -verkkosivulla. He totesivat, että neljä Asaran alunperin seitsemästä kollageenijaksosta täytti selvästi kaikki hyväksytyiltä tutkimuksilta vaadittavat kriteerit, mukaan luettuna erilaiset tilastomenetelmät ja uudet biotieteen tekniikat. Tähän mennessä kaikki tiedot siis osoittavat, että nuo dinosaurusten pehmytkudokset - niin uskomattomalta kuin se näyttääkin - ovat todellisia biologisia jäänteitä näiden kerran eläneiden eläinten ruhoista.

  Voitaisiin ajatella olevan kolme mahdollista syytä siihen, miksi näiden aikoja sitten kuolleitten olentojen luista löytyy pehmytkudoksia:

  1. Että ne johtuisivat jonkinlaisesta väärinkäsityksestä - eli eivät olisi todellista orgaanista materiaalia. Tämä mahdollisuus on kuitenkin häviävän pieni.
  2. Tai että syynä olisi puutteellinen tietämys niistä luonnollisista prosesseista, joiden seurauksena tällaista miljoonien vuosien mittaista säilymistä voi tapahtua. Laboratorion antamat todisteet ovat kuitenkin selvästi tällaista 'asiantuntijalausuntoa' vastaan.
  3. Kolmanneksi: ehkä nämä pehmytkudokset - ja siitä johtuen myös kerrostumat, mistä ne löytyivät - eivät olekaan miljoonien vaan tuhansien vuosien ikäisiä.

  Dinosaurusten pehmytkudosten löytyminen johtaa joka tapauksessa siihen, että oletukset miljoonien vuosien ikäisistä kalliokerrostumista ja tältä pohjalta lähtevistä kehitysnäkemyksistä tulevat epäuskottaviksi. Sen sijaan ne sopivat täysin Raamatun antamaan kuvaan maailmanhistoriasta, minkä mukaan sekä ihminen että dinosaurukset luotiin samaan aikaan ja suhteellisen äskettäin.   Lähde: Institution for Creation Research



Mustekalan mustetta Jurassikaudelta

  Tutkijat ovat löytäneet "150 miljoonan vuoden ikäisen" mustekalan mustetta, joka oli niin tuoretta, että he saattoivat käyttää sitä kirjoittamiseen. Löytö on jälleen yksi lisäys niihin seikkoihin, mitkä luovat epäilyksen varjon pitkille ajanjaksoille.

  Löydön, joka käsitti noin tuuman mittaisen, vielä täysin mustan mustepussin, tekivät UK:n paleontologit kaivellessaan erästä kalliota Trowbridgessä, Wiltshiressä. Sekoittettuaan pussin sisältöön hieman ammoniakkiliuosta, tutkijat pystyivät piirtämään paperille kuvan tästä sukupuuttoon kuolleesta otuksesta sen omalla musteella.
  Lähistöltä löytyi myös muita yhtä hyvin säilyneitä eliöitä. Tutkimuksen johtaja Tri. Phil Wilby totesi:

  "Maailmassa on varmasti tusinoittain esimerkkejä säilyneistä pehmytkudoksista, mutta tämä on todella erikoista. Voin leikellä niitä, kuin ne olisivat eläviä olentoja. Voi jopa kertoa, onko jokin niistä ollut nopea vai hidas uimari, katsomalla sen lihaskuituja."

  Vaikuttaa siltä, kuin fossiilit eri puolilla maailmaa ja eri syvyisistä kerrostumista kertoisivat tutkijoille, että ne kaikki ovat muodostuneet äskettäin ja nopeasti siinä katastrofisessa maailmanlaajuisessa tulvassa, mistä Genesis kertoo. Tahattomasti Wilby myöntää maan nuoren iän sanomalla:

  "Muste oli fossiloitunut niin ihastuttavan hyvin, että sillä voi vieläkin kirjoittaa. Se vieläpä näyttää ihan siltä, kuin se olisi nykyaikaisen mustekalan mustetta. On täysin uskomatonta löytää jotain tällaista."

  Se on todella "täysin uskomatonta," jos nykyisten geologisten prosessien oletetaan muodostaneen kalliokerrostumat. Jos eri kerrostumat edustaisivat miljoonia ja taas miljoonia vuosia, silloin modernin mustekalan fossiili olisi täysin uskomaton. Luomismallissa sen sijaan enin osa kerrostumista on syntynyt hyvin nopeasti vedenpaisumuksen yhteydessä, joten "jurassikautinen muste" sopii hyvin tähän raamatulliseen viitekehykseen.   Lähde: Institution for Creation Research


Umpisuoli ei olekaan tarpeeton surkastuma!

  ScienceDaily -lehdessä (21. Elok. -09) julkaistun kirjoituksen mukaan Duke University Medical Centerin tutkijat ovat nyt tulleet siihen tulokseen, että umpisuoli itse asiassa huolehtii mm. eräästä kriittisen tärkeästä toiminnasta. Se toimii hyödyllisten bakteerien varmuusvarastona päästäen niitä tarpeen tullen suolistoon lisääntymään esim. pahanlaatuisessa ripulissa.

  Sittemmin jotkut näistä tutkijoista sekä Arizonan yliopiston ja Arizonan valtionyliopiston eräät tutkijat ovat Journal of Evolutionary Biology -lehdessä julkaistussa kirjoituksessa todenneet, että Darwin oli väärässä:

  "Tämä lisäke on kokonaan muuta, kuin evolutiivinen jäänne. Se ei ainoastaan esiinny luonnossa paljon useammin, kuin on oletettu, vaan on ollut olemassa myös paljon kauemmin kuin on luultu."

  Duken yliopiston avustava lääketieteen professori Fil.tri William Parker sanoo:

  "Ehkä on jo aika korjata biologian oppikirjat. Monet niistä vieläkin viittaavat umpilisäkkeeseen 'surkastuneena elimenä'."

  Darwin teoretisoi, että ihmisten ja muiden kädellisten umpilisäke on surkastunut jäänne jonkin niitä edeltävän, nykyään kadonneen lajin suuremmasta ruoansulatuselimestä. Viimeiset tutkimukset kuitenkin osoittavat tässä hypoteesissa olevan kaksi suurta ongelmaa. Ensiksikin, joillakin eläimillä on vieläkin umpilisäkkeen rinnalla eräänlainen 'lisämaha' (cecum), joka auttaa hajottamaan niiden käyttämää ravintoa. Toiseksi Parkerin mukaan umpilisäke esiintyy luonnossa hyvin laajalti.

  "Kun esim. jaamme lajit ryhmiin eli 'perheisiin', huomaamme, että 70 % :lla kaikista kädellisten ja jyrsijöitten ryhmistä on umpilisäke...Darwinilla ei yksinkertaisesti ollut sitä tietoa, mikä meillä nykyään on,"



Miksi tuataroita on edelleen olemassa?

  Evoluutio-tarina perustuu jatkuville muutoksille. Se olettaa elämän kehittyneen vähitellen yhä monimuotoisemmaksi ja erilaistuneemmaksi. Jotkut nykyiset lajit ovat kuitenkin lähes samanlaisia kuin niiden varhaiset esi-isät. Niiden fossiileista voidaan nähdä, etteivät ne ole muuttuneet juuri lainkaan. Jos siis toiset lajit kehittyivät, miksi eivät nämä?

  Äskettäisissä tutkimuksissa Michael Alfaro kollegoineen vertaili eliöryhmiä, jotka "erilaistuivat" geologisten ajanjaksojen myötä, niihin eläimiin, jotka pysyivät ennallaan. Ryhmän vertailu perustui fossiilikerrostumiin ja tutkimus julkaistiin National Academy of Sciences'in online-julkaisuna.

  Jotkut liitukauden - ja erityisesti kenozooisen kauden - kerrostumat sisältävät niin odottamattoman äkillisen lisäyksen imettäväisten fossiilien määrässä, että tuota tapahtumaa toisinaan kutsutaan 'imettäväisten räjähdykseksi'. Alfaro aloitti tutkimuksensa lähtien siitä oletuksesta, että tämä imettäväisfossiilien suuri määrä oli osoitus niiden evolutiivisesta "erilaistumisesta" noihin moniin muotoihin. Sitten, lähtien standardiajoitusten mukaisista ajanjaksoista, ryhmä suoritti laskelmia joidenkin oletettujen evoluutionopeuksien pohjalta ja päätyi siihen tulokseen, että imettäväiset kehittyivät tuona aikana seitsemän kertaa nopeammin kuin oli odotettavissa. Mutta samaan aikaan muut eläimet, kuten tuatarat (eräs liskomainen matelija) eivät muuttuneet lainkaan.

  Miksi jotkut eläimet muuttuivat niin nopeasti ja toiset eivät juuri lainkaan? Eräässä lehtikirjoituksessa (Los Angeles press) Alfaro toteaa:

  "Tämä on yksi suurimmista biodiversiteettiin liittyvistä arvoituksista ...Miksi näitä evolutiivisia häviäjiä on edelleen kaikkialla, sitä on vaikea selittää. Niiden olisi pitänyt poistua näyttämöltä jo satoja miljoonia vuosia sitten. Biologeille on todellinen mysteeri, miten voi enää olla yhtäkään tuataraa osoittamassa niiden hidasta erilaistumista."

  Jo muutaman miljoonan vuoden mittaisen evoluution aikana jonkinlaisia muutoksia pitäisi olla nähtävissä. Itse asiassa, koko tänä oletettuna aikana kerrostumissa pitäisi näkyä suorastaan dramaattisia, jatkuvia muutoksia, mikäli teoria luonnonvalinnasta ja satunnaisista muutoksista luonnon monimuotoisuuden aikaansaajana pitäisi paikkansa.

  Tuataran sitkeys säilyttää muotonsa fossiilistossa ja edelleen nykypäivään asti osoittaa, että oletuksissa kerrostumien suunnattomista ajanjaksoista täytyy olla virhe. Mutta sen sijaan, että olisi päätynyt tähän ajatukseen, Alfaro olettaa, että täytyy olla jokin tuntematon luonnollinen mekanismi, joka toimii luonnollista Darwinistista muutosmekanismia vastaan. Siksi tuatarat, alligaattorit ja krokotiilit - mutta eivät linnut eikä imettäväiset - ovat jostain tuntemattomasta syystä ihmeellisesti säilyneet muuttumattomina.

  Tutkimus on kuitenkin ristiriidassa myös niiden vakiokäsitysten kanssa, joilla on selitetty imettäväisten, lintujen ja kalojen suurta lukumäärää. Alfaro toteaa, että

  "kasvunopeudet eivät (tässä tutkimuksessa) sovi yhteen niiden näkemysten kanssa, joihin on vedottu selitettäessä sellaisten ryhmien tyypillisiä ominaisuuksia kuten imettäväiset tai niiden hyvin järjestyneet purentaelimet tai lintujen höyhenet."

  Toisin sanoen eläimet eivät muuttuneet oletetun evolutiivisen hyödyn johdosta. "Meidän on löydettävä uusia selityksiä," toteaa Alfaro.

  Vaihtoehtoinen selitys, joka poistaisi nämä ristiriidat, on se, että makroevoluutio ei itse asiassa ole ollut vastuussa uusien lajien ilmaantumisesta. Sen sijaan kullekin lajille olisi alunperin luotu kyky rajoitettuun muunteluun, voidakseen vastata ympäristön paineisiin.

  Tuatarat näyttävät nykyään samanlaisilta kuin niiden fossiloituneet, miljoonien vuosien ikäisiksi ajoitetut edeltäjät. Ei siksi, että jokin maaginen luonnonvoima olisi ne säilönyt, vaan siksi, että ne luotiin vain muutama tuhat vuotta sitten.   Lähde: Institute for Creation Reseach


Miten susista tuli koiria?

  Yle Teeman dokumentissa "Ihmisen paras ystävä" (12.7.09) tuotiin esiin mm. seuraavia mielenkiintoisia näkemyksiä:
"Koirien kehitys ei kestänyt miljoonia vuosia, kuten aiemmin uskottiin, vaan se tapahtui hyvin nopeasti ja 'vain' muutama tuhat vuotta sitten." Ohimennen sanottiin sen tapahtuneen jopa yhden vuoden aikana!. Uuden teorian mukaan ihminen ei kesyttänyt sutta, vaan se etsiytyi oma-alotteisesti ihmisten kaatopaikoille syömään ihmisten jätteitä. 'Luonnonvalinta' suosi rohkeimpia yksilöitä, niitä, jotka pystyivät pelkäämättä oleilemaan ihmisasutusten läheisyydessä ja siten lisääntymään muita paremmin.
  Dokumentissa tuotiin esiin myös venäläisen tutkijan Beljajevin ketuilla tekemät kokeilut. Beljajev huomasi, että rauhallisempia ja helppohoitoisempia kettuja risteyttämällä niille syntyi 'lisätuotteena' monia muitakin uusia ominaisuuksia, kuten turkin eri värejä ja jotkut alkoivat jopa haukkua.
Dokumentissa tämän sanottiin johtuvan jostakin "piilevästä rakenteesta".
  Ohjelmassa väitettiin, että sudet kesyyntyvät vain, jos ne otetaan ihmisen huostaan aivan pieninä poikasina.

Eräs aiempi dokumentti antoi kuitenkin toisenlaista tietoa. Siinä villienkin susien käyttäytyminen oli hyvin koiramaista. Sudet antoivat niiden joukkoon menneen tutkijan rapsuttaa itseään ja koiran tavoin ne nuoleskelivat hänen kasvojaan. Ne myös tulivat kutsusta miehen luo.
  Kaikki tämä vahvistaa näkemystä, että sudet, ketut, koirat, shakaalit, kojootit ja muut koiraeläimet ovat lähtöisin yhdestä luodusta peruslajista, jonka suuri geneettinen variaatiokyky on mahdollistanut paitsi koiraeläinten lukuisat eri lajit, myös koirien sadat eri rodut.
Kuvia koiraeläimistä

Mitä kaikkea koira voi oppia, siitä antaa hauskan esimerkin video pyöräilevästä koirasta!



Koiran älykäs katse herättää sympatioita!
Myös sen kiintymys ihmiseen on arvoitus.
Mikä saa koiran kerjäämään ihmisen suosiota
ja hellyyttä? Olemmehan kuitenkin niin erilaisia!
-------------------------------------------------------

  Dokumentin toisessa osassa (16.07.09) kerrottiin mm. miten koiran uskomatonta hajuaistia on käytetty hyväksi erilaisten sairauksien, kuten syövän, diabeteksen ja epilepsian tunnistamisessa. Tästä esimerkkinä oli koira, joka pystyi haistamaan pahanlaatuista diabetesta sairastavan nuoren pojan verensokerin laskun ja siten ennakoimaan tulevat kohtaukset. Koira oli oppinut vaikka keskellä yötä 'ilmoittamaan' siitä pojan vanhemmille, jolloin nämä tiesivät tulla antamaan pojalle lääkitystä. "Olen koiran ansiosta saanut elämäni takaisin", totesi poika itse.
  Tietyillä seuduilla, kuten Kiinassa, koirat ovat oppineet ennustamaan maanjäristyksiä ja siten pelastaneet ihmishenkiä. Kaiken kaikkiaan koira on tuhansia vuosia ollut ihmisen apuna mitä erilaisimmissa tehtävissä ja ansaitsee jo siitäkin syystä nimityksen "Ihmisen paras ystävä".


Tämä hauva osaa tilata hissin! (Pohjalainen, 11.01.10)

Linnut eivät kehittyneet dinosauruksista!

 Devon Quickin ja John Rubinin tekemät uudet tutkimukset ovat nostaneet lisäepäilyjä sen suhteen, että linnut olisivat kehittyneet dinosauruksista. Professori John Rubin sanoo:

  "On todella hämmästyttävää, että vuosisatoja kestäneen lintujen tutkimisen jälkeen emme vieläkään ymmärrä lintujen perusbiologiaan liittyviä asioita. Tämä tutkimus viittaa mahdollisesti siihen, että linnut kehittyivät rinnakkain dinosaurusten kanssa, ja aloittivat kehityksensä ennen kuin dinosauruksia oli edes olemassa!"

  Oregonin Valtionyliopistossa suoritettu tutkimus kohdistui lintujen ainutlaatuisen luuston ja lihaksiston keuhkoja tukevaan rakenteeseen sekä lintujen tarpeeseen ja kykyyn käyttää 20 kertaa enemmän happea kuin kylmäveriset matelijat.

 Tämä on perustavaa laatua oleva ominaisuus lintujen fysiologiassa.Tutkijoiden mukaan on todella outoa, ettei sitä ole tajuttu aiemmin. Reisien luiden ja lihasten sijainti on kriittisen tärkeä lintujen keuhkojen toiminnalle; se antaa niille riittävän, lentämiseen tarvittavan keuhkokapasiteetin. On olemassa kasvava joukko todisteita, mitkä horjuttavat sitä darwinistista uskomusta, että linnut olisivat kehittyneet dinosauruksista. Yksi niistä professori Rubinin mukaan on, että lintuja on löytynyt varhaisemmista fossiilikerrostumista kuin dinosauruksia, joista niiden uskotaan polveutuvan.

  Yksin tämä on jo melko vakava ongelma; lisäksi näissä dinosaurus -lintu -teorioissa on muitakin ristiriitaisuuksia. Velociraptorille ei noin vain hetkessä putkahtanut höyheniä eikä se jonakin hetkenä lähtenyt lentoon. Tutkijoiden oletuksiin, että linnuilla ja dinosauruksilla saattaisi olla yhteinen esi-isä, professori Rubin vastaa:

  "Suoraan sanoen tähän asiaan on sekoittunut koko joukko museopolitiikkaa ja viroilleen omistautuneita, tiettyihin näkemyksiin sitoutuneita ihmisiä, varsinkin kun kyseessä on uusien todisteiden esiintulo. Tämä dinosaurus-lintu -teoria on tuotu esiin laajasti hyväksyttynä faktana - vaikkakin asteriskilla merkittynä. Tällä halutaan hienovaraisesti viitata siihen, että 'jotkut tutkijat ovat eri mieltä.' Mutta nyt näitä asteriskeja tulee jatkuvasti lisää. Se on osa tieteen prosessia. "

Lähde: http://www.truthinscience.org.uk/site/content/blogcategory/51/63/

Lisäys:
  Tiede-lehden (6/09) toimittaja ei nähtävästi ole lukenut edellä olevaa uutista, koska lehden eräässä artikkelissa todetaan mm.:

  1. "...linnut ovat omaan suuntaansa kehittyneitä dinosauruksia."
  2. "....1990-luvulta lähtien on löydetty joukko fossiileja täyttämään nykylintujen ja dinosaurusten väliset aukot."
  3. "Nyt dinosaurusten muuttuminen linnuksi on lähes yhtä hyvin dokumentoitu kuin nisäkkäiden polveutuminen synapsideista."

  Lintujen ja dinosaurusten rakenteen ja ominaisuuksien väliset erot ovat niin suuria, että ajatus lintujen ja dinosaurusten geneettisestä sukulaisuudesta ei todellakaan tunnu uskottavalta. (Ks. Lintujen erikoiset kyvyt)


Ihmisen uusi esitäti?

  Ihmisen kehityksen tutkimus hyppäsi tiistaina aimo loikan eteenpäin, väittävät evoluutioon uskovat tutkijat. Väite perustuu kansainvälisen tutkijaryhmän esittelemään erittäin hyvin säilyneeseen kädellisen fossiiliin. Sen arvellaan olevan peräti 47 miljoonan vuoden takaa ja olleen läheistä sukua apinoiden, ihmisapinoiden ja ihmisen yhteiselle kantamuodolle.
  Idaksi kutsuttu fossiili on 58 senttiä pitkä nenänkärjestä hännänpäähän. Uutisen mukaan kädellisiin sen yhdistävät peukalo ja isovarvas, jotka kääntyvät muita sormia ja varpaita vasten, ja ihmisen kanssa sillä on yhteistä samanmuotoinen nilkan telaluu. Myös silmät osoittavat suoraan eteenpäin.
  Tutkijoiden mukaan Ida saattaa muistuttaa erittäin paljon ihmisen varhaisimpia esi-isiä, vaikka ihminen tuskin on suoraan siitä kehittynyt.
- Kyseessä ei ole esi-esi-esiäitimme vaan ehkäpä esi-esi-esitätimme, luonnehti tutkija Jens Franzen. Viralliselta nimeltään Ida on Darwinius masillae, evoluutioteorian kehittäjän mukaan. (STT-Reuters/Pohjalainen 21.05.09)

Paleontologi Chris Beard (Carnegie Museum of Natural History) kirjoittaa New Scientist - lehdessä otsikolla 'Miksi Ida-fossiili ei ole puuttuva linkki':

"Se, että sillä on vielä jäljellä sellaisia primitiivisiä ominaisuuksia, joita tavallisesti esiintyy varhaisilla kädellisillä, kuten yksinkertaiset etuhampaat kehittyneen hammasrivistön sijaan, osoittaa että Ida kuuluu lähinnä johonkin lemurien sukuhaaraan. Se ei välttämättä tee siitä läheistä sukua ihmisapinoille."

Tämäkö ihmisen esi-esi-esitäti? Yhtä hyvin perustein voisi väittää, että joulupukki on esi-esi-isämme!

 

Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa?

  kysyttiin TV1:n tiededokumentissa 13.05.09. Dokumentissa esitettiin jälleen kerran monien vaalima uskomus, että "koska galakseja ja aurinkokuntia on lukemattomia, jossain niistä täytyy olla myös elämää!" Ja jos vielä - kuten eräs dokumentissa esiintynyt tutkija uskoi - jopa maailmankaikkeuksiakin voi olla ties kuinka monta, se tekisi elämän esiintymisen entistäkin todennäköisemmäksi.

  Tämä uskomus tietenkin perustuu darwinistiseen evoluutioteoriaan, jonka mukaan elämää syntyy itsestään luonnollisten kemiallis-fyysisten prosessien tuloksena. Yksi tanskalaistutkija jopa väitti saavansa aikaan yksinkertaista elämää, mitä hän piti todisteena evoluution kyvyistä. Hänen aikaan saamansa 'molekyylit' syntyivät kuitenkin sen seurauksena, että kasvualustaan oli lisätty elävästä olennosta otettuja geenejä. Hänen kokeilunsa eivät siten läpäisisi testiä, jonka perusteella saisi evoluution todistamisesta luvatun miljoonan dollarin palkkion. Tämä palkkio on vuosien jälkeen edelleen lunastamatta!

 

Uusi mammuttilöytö

Oheisen uutisen mukaan nyt
löydetty mammutti olisi kuollut
noin 40 000 vuotta sitten ja
hautautunut vähitellen hiekka-
kerrosten alle.

  Herää kysymys, miten se olisi
voinut säilyä 40 000 vuotta
hiekassa (tai paremminkin
mudassa) mätänemättä tai
vähintäänkin hajoamatta, jos
se olisi hautautunut vähitellen,
pitkän ajan kuluessa?

  Vedenpaisumuksen tarjoama
selitys nopeasta hautautumisesta
tuntuisi uskottavammalta.
  Se selittäisi hyvin myös sen,
miksi eri puolita maailmaa löytyy
lukemattomia rotkoja, joihin on
yhteensulloutunut suuria määriä
kaikenlaisia eläimiä.

Ks. Eläinten joukkohaudat

Uudesta dinosaurus-löydöstä kertoi puolestaan TV1:n dokumentti "Hirmuliskon ruumiinavaus" 27.04.09. Dokumentin mukaan tästä 67 miljoonan vuoden ikäiseksi arvioidusta fossiilista löytyi pehmytkudosta (ihoa ja lihaksistoa) ja jopa perimämolekyylejä. Tutkijoiden mukaan DNA säilyy elimistön ulkopuolella vain muutamia minuutteja. Jos fossiili olisi niin vanha kuin kuvitellaan, sen olisi pitänyt peittyä joenpohjan lietteeseen hyvin nopeasti, muuten se olisi jo aikoja sitten joutunut lihasyöjien saaliiksi tai mädäntynyt. Niinpä fossiilin iäksi oletettu 67 milj. vuotta ei tunnu oikein uskottavalta. Dokumentissa ei kerrottu, miten sen ikä oli määritetty, joten ilmeisestikin se perustui vain yleisiin evolutiivisissa taulukoissa esittettyihin arvioihin, jotka puolestaan ovat paljolti ns. 'hatusta vedettyjä'.

  Tutkimuksissa kävi ilmi, että tämä hadrosaurus oli luultua värikkäämpi ja sen ihossa oli raidallisia kuvioita. Myös sen nivelten todettiin olleen kauempana toisistaan, kuin aiemmin uskottiin, mikä tekee siitä luultua pidemmän. Eräs tutkija totesikin: "Jos hadrosaurus on kuvattu väärin, muutkin hirmuliskot saattavat olla kuvattu virheellisesti!" Ja toisen tutkijan mielestä "jokaiseen dinosaurukseen voidaan laittaa ainakin metri lisäpituutta." Kysymyksiä herätti myös se, että aivan dinosauruksen kyljessä oli krokotiilin fossiili. Mikä muu kuin suuri katastofi olisi saanut sen hakemaan turvaa dinosauruksen viereltä?   Asiasta kerrotaan myös sivulla: http://news.bbc.co.uk:80/2/hi/science/nature/7124969.stm

 

Ihminen, karvaton apina?

TV:n Prisma-ohjelman toimittajat ja asiantuntijat osoittivat 04.02.09 taas kerran sokean luottamuksensa evoluutioteoriaan. Ohjelmassa kysyttiin, miksi evoluutio on tehnyt ihmisestä karvattoman? Vastauksessa tuotiin esiin kaksi teoriaa. Ensimmäinen oli ns. vesiapinateoria, jonka useimmat tutkijat lienevät jo hylänneet. Sen mukaan ihmisen edeltäjä eleli rantavesissä, josta se hankki ravintonsa. Teorian mukaan karvattomuudesta oli siinä tilanteessa etua, ja tällaiset yksilöt pystyivät paremmin lisääntymään. Herää kysymys, olisiko karvattomuudesta todella ollut niin paljon etua, että se olisi edesauttanut lisääntymistä? Tuskinpa vain. Ja miksi sitten monilla vesieläimillä on karvapeite (mm. saukot, majavat ja piisamit). Myös paksuturkkiset jääkarhut viihtyvät hyvin vedessä.

Uudemman teorian mukaan karvattomuus johtuikin siitä, että karvattomalta iholta oli helpompi nyppiä pois loiset sekä niiden toukat ja munat. Tämä selitys on yhtä lapsellinen. Ei tunnu uskottavalta, että karvattomuus olisi tehnyt näistä 'apinoista' yhtään 'seksikkäämpiä' tai halutuimpia lajikumppaneita! Lisäksi ongelman olisi muodostanut se, että tällaisten yksilöiden lisääntymiseen olisi heti alussa tarvittu kaksi samanlaista, mutta eri sukupuolta olevaa yksilöä, mikä tekee asiasta hyvin epätodennäköisen. Tuskinpa mikään myöskään estäisi sitä, etteivätkö nämä karvattomat olisi voineet uudestaan pariutua karvaisten yksilöiden kanssa, jolloin tuloksena olisi todennäköisimmin ollut joko 'puolivillainen' tai karvainen yksilö.

Tieteen päivät ja evoluutio.

  Tieteen päivillä nauhoitettua evoluutiokeskustelua seuratessa ei voinut välttyä vaikutelmalta, että siinä evoluutioon uskovat tutkijat olivat täysin verrattavissa joidenkin kiihkouskovaisten lahkojen edustajiin. Raamatun tilalla heillä oli Lajien synty ja heidän puheensa oli samantyyppistä litaniaa kuin kyseisillä lahkoilla. Evoluutioteoriaan uskottiin vähintään yhtä varauksettomasti kuin kiivaimmat uskovaiset Raamattuun, kaikki pyrittiin selittämään sen pohjalta.

  Silti joitakin teorian puutteita paljastaviakin lausahduksia pääsi puhujilta lipsahtamaan. Yksi heistä totesi: "Darwin ei tiennyt perinnöllisyydestä oikeastaan mitään!" Myöskin esille tuli mm. se tosiseikka, että "jalostuksessa voidaan hukata perinnöllisyyden vaihtelu." Uusia rotuja ei siis sen jälkeen enää synny, mikä todistaa, että 'evoluutiolla' eli oikeammin sanoen muuntelulla on rajat, joita ei voi ylittää. Tämä koskee myös ja ennen kaikkea bakteereja, joita edelleen pidetään vahvana esimerkkinä evoluution kyvystä luoda uutta. Tutkijat olivat huolissaan siitä, että bakteerit ovat tulleet niin samankaltaisiksi vastustuskyvyltään, etteivät lääkkeet enää tehoa! Esimerkkinä samankaltaistumisesta mainittiin myös ns. citykanit, jotka ennen olivat hyvin monenkirjavia, mutta ovat nykyään kaikki toistensa kaltaisia.

  Pohdittiin myös käyttäytymisen evoluutiota. Heräsi kysymys, että jos jokin luonteenpiirre on muita edullisempi, miksi se ei menesty 'olemassaolon taitelussa'. Ts. miksi sitä ominaisuutta ei jo ole kaikilla. Siihen yksi asiantuntija totesi, että parisuhteen muodostamisessa 'evoluutio kiertää kehää'. Toinen huomautti - aivan oikein - että ihmisen "pariutuminen on lähestulkoon satunnaista". Minkä seurauksena ihmiskunta pikemminkin samanlaistuu kuin kehittyy.

  Myös rodunjalostuksen mainittiin ohimennen liittyvän evoluutioon. Se ei kuitenkaan saa aikaan mitään todella uutta, vaan sillä pelkästään valikoidaan geeniperimään sisältyviä erilaisia ominaisuuksia. Geenimanipulaatiotakin sivuttiin evoluutiomielessä. Se ei kuitenkaan missään nimessä ole evoluutiota, ja sen hallitsematon käyttö voi aikaansaada arvaatonta vahinkoa ihmiskunnalle.

  Richard Dawkins, joka ohjelmassa kertoi Darwinista ja hänen teoriastaan, on todennut:

  "If a single, well verified mammal skull were to turn up in 500 million year old rocks, our whole modern theory of evolution would be utterly destroyed."

  Eli suomeksi: "Jos yksittäinen, hyvin todennettu imettäväisen kallo löytyisi 500 miljoonan vuoden ikäisestä kalliosta, koko nykyinen evoluutioteoria romahtaisi täysin."

  Dawkins ei ilmeisesti edes halua tietää, onko imettäväisten fossiileja löytynyt näin vanhoista kerrostumista, muuten hänen lausuntoaan ei voi ymmärtää. Internetissä on useita sivustoja, joissa tällaisia löytöjä esitellään. Tässä niistä muutama esimerkki:

Teemun evokriittiset sivut
Dinosaurusten jäännöksiä   (engl)
Eläinten joukkohautoja (engl)
Eläinten joukkohautoja   (suom)
http://evolution-facts.org/  (engl)
Raamattu ja dinosauruslegendat   (suom.)

Muita:
Dinoglyyfit   Pauli Ojalan laaja kokoelma varhaisten esivanhempiemme tekemiä kuvia ja kaiverruksia, jotka esittävät erilaisia dinosauruksia. On huomattava, että niissä dinosaurukset kuvataan juuri sellaisina, miltä ne tutkijoiden mukaan ovat näyttäneet! Tämä osoittaa, etteivät ne voi olla pelkästään mielikuvituksen tuloksena syntynyttä mytologiaa, vaan perustuvat silminnäkijöiden havaintoihin!

Tässä vielä pari esimerkkiä:


Dinokaiverrus Kambodsasta


Tutkijoiden näkemys stegosauruksesta

 

Päivitetty 12.03.2009