Evoluutio - uutisia 2010

 

Hammaslöytö Israelissa

Tähän mennessä varhaisimmat tunnetut nykyihmisen Homo sapiensin jäänteet on löydetty Itä-Afrikasta, ja niillä arvellaan olevan ikää 200 000 vuotta. Tel Avivin itäpuolelta, Israelissa tehdyn löydön uskotaan kyseenalaistavan käsityksen siitä, että nykyihmisen alkukoti olisi Afrikassa. Tel Avivin yliopiston arkeologian instituutti esitteli tiedemaailmaa kutkuttavat havaintonsa tiistaina (21.12).

Professori Avi Gopherin johtama ryhmä on löytänyt kahdeksan ihmishammasta Qesemin luolasta Rosh HaAyinin kaupungin läheltä. Ensimmäiset hampaat löytyivät jo vuonna 2006, mutta tutkijaryhmä selvitti niiden ikää useilla tavoilla ennen löydön julkistamista. Hampaiden iänmäärityksessä on käytetty apuna muun muassa luolan tippukivien analyysia.

- Hampaita on siellä täällä luolassa. Vanhimmat ovat 400 000 vuotta vanhoja. Tämä asettaa kyseenalaiseksi laajasti omaksutun näkemyksen, että Afrikka oli nykyihmisen syntypaikka, Gopher sanoi.

Ihmiset ovat käyttäneet luolaa tutkijoiden arvioiden mukaan noin 250 000 vuoden ajan. Varhaisimmat jäljet ihmisistä ovat noin 400 000 vuoden takaa ja tuoreimmat noin 200 000 vuoden takaa. (Iltalehti 31.12. 2010)

Tällaisia tieteistarinoita meille nykyään tarjotaan! Tutkijat haluavat saada mainetta ja turvata rahoituksensa tekemällä aina vain vanhempia löytöjä. Eivät he voi mitenkään tietää, että nuo hampaat ovat todella niin vanhoja, kuin he väittävät. Ei tippukivienkään muodostuminen kestä satojatuhansia vuosia; tietoteoksetkin puhuvat enintään tuhansista vuosista. Tietyissä oloissa niitä voi syntyä hyvinkin nopeasti, kuten oheisesta kuvasta voi päätellä.

Kalkin peittämät tikkaat, joita pitkin kaivosmiehet aikanaan laskeutuivat kuiluun. Noin viiden senttimetrin paksuinen tippukivi muodostui vain kolmessa vuodessa. Tippukiven muodostumisen kaltaiset geologiset prosessit voivat siis tapahtua erilaisilla nopeuksilla kuten tippukivitikkaat osoittavat. Tämä esimerkki auttaa määrittämään tippukiven muodostumisnopeutta. (Bergbau-Museum, Bochum).

New Mexicon osavaltiossa USA:ssa on Carlbad Caverns'in luola. Vuonna 1953 National Geographyssä oli kuva lepakosta, joka oli pudonnut stalagmiitille ja jäänyt siihen kiinni, koska stalagmiitti oli kasvanut niin nopeasti. Vuonna 1924 luolan oviaukon yllä oli kyltti, jossa luki, että luola on vähintään 260 miljoonaa vuotta vanha. Vuonna 1988 kylttiä muutettiin. Siinä luki, että luola on 7-10 miljoonaa vuotta vanha. Sen jälkeen sitä taas muutettiin: 2 miljoonaa vuotta. Sitten kyltti otettiin pois. (http://creation.com/caving-in-to-reality)


Häntäluu surkastunut jäänne hännästä?

TV1:n muuten hieno luontodokumentti "Hännästä ja sen tärkeydestä" (19.12.10) sortui taas lopussa tuputtamaan evoluutioteoreettisia näkemyksiä. Sen jälkeen, kun ohjelmassa oli esitetty eri eläinten häntiä ja niiden monenlaisia käyttötarkoituksia, kysyttiin: "Missä on ihmisen häntä?". Sitten esitettiin väite, että meillä kaikilla on sen surkastunut jäännös. Tämä lamarkistinen väite on täysin perätön, ja melko yleisesti jo hylätty. Ihmisen ns. häntäluu on normaali selkärangan pääte, eikä se liity mitenkään typistyneeseen häntään vaan sillä on omat selvät tarkoituksensa: Siihen nimittäin kiinnittyy lantionpohjan ja lonkkanivelien eri lihaksia, jotka mm. kannattelevat pikkulantion sisäelimiä ja mahdollistavat normaalin kävelytyylin. Häntäluun liikkuvuus on myös synnytyksessä tärkeä osatekijä synnytyspuuhissa olevan naisen kannalta.


Bakteerit viestivät toisilleen kemiallisesti

Koostumme noin triljoonasta 'ihmis' -solusta, jotka tekevät meistä sen, mitä me olemme, mutta lisäksi kehossamme on jatkuvasti n. 10 triljoonaa bakteerisolua. Siis kymmenkertainen määrä omiin soluihimme verrattuna! Meillä on noin 30 000 geeniä soluissamme mutta bakteereissamme niitä on 100 kertaa enemmän! Myös ne vaikuttavat elintoimintoihimme enemmän tai vähemmän. Olemme siis ihmisiä vain 10 prosenttisesti tai jopa vain 1-prosenttisesti, riippuen siitä, mistä lasketaan. Vaikka ajattelemme olevamme kokonaan ihmisiä, olemme itse asiassa 90 -tai 99-prosenttisesti bakteereita!

Nuo bakteerit eivät ole passiivisia loiseläjiä, vaan ne ovat meille erittäin tärkeitä; ne pitävät meidät elossa! Ne muodostavat ikäänkuin haarniskan, joka suojaa meitä ympäristön haitallisilta vaikutuksilta. Ne sulattavat ruokamme, rakentavat vitamiinimme ja opettavat elimistömme suojautumaan pahoilta mikrobeilta. Ne tekevät kaikki nämä hämmästyttävät asiat auttaen meitä pysymään terveinä ja elossa ja mitenkään meitä rasittamatta.

Mutta on myös bakteereita, jotka rasittavat elimistöämme saaden paljon pahaa aikaan ja jotka voivat tehdä meidät hyvin sairaiksi.

Bonnie Bassler, joka on tutkinut tätä bakteerien kommunikointia, kertoo: "Kysymys, jota olen tutkinut laboratoriossani, on: Miten ne kykenevät tekemään kaikki nämä asiat? Nehän ovat niin pieniä että tarvitaan mikroskooppi niiden näkemiseen. Niiden elämä vaikuttaisi olevan pitkästyttävän tylsää, vain pelkkää lisääntymistä jakautumalla yhä uudelleen. Niiden onkin arveltu olevan epäsosiaalisia erakkoeliöitä. Ne näyttävät olevan myös liian pieniä voidakseen hyökätä ympäristön uhkien kimppuun jos ne toimisivat vain yksilöinä.

Auttavan vihjeen tähän ongelmaan saimme eräistä meribakteereista, jotka tunnetaan nimellä Vibrio fischeri. Tällä bakteerilla on erikoinen ominaisuus saada aikaan valoa. Se tekee sen tulikärpästen tavoin ns. bioluminesenssin avulla. Laboratoriossa niiden valon voi nähdä sammuttamalla huoneesta valaistuksen.

Mielenkiintoista ei niinkään ollut bakteerien kyky tuottaa valoa, vaan se, milloin ne käyttivät tuota kykyään. Havaitsimme, että yksinäinen bakteeri ei tuottanut valoa, mutta kun ryhmä kasvoi tietyn kokoiseksi yhdyskunnaksi, ne kaikki yhdessä 'sytyttivät' valonsa. Heräsi kysymys, miten bakteerit osaavat kertoa toisilleen sen, ovatko ne yksin vai ryhmässä, ja miten ne ryhmässä ollessaan osaavat tehdä asioita yhdessä? Huomasimme, että ne kommunikoivat toistensa kanssa kemiallisen kielen avulla.

Bakteerimme toimivat siis näin: yksin ollessaan ne eivät tuota valoa, mutta sen sijaan ne valmistavat ja erittävät pieniä hormonien kaltaisia molekyylejä, punaisia kolmioita, jotka bakteerin ollessa yksinään vain ajautuvat pois eikä valoa synny. Bakteerien jakautuessa ja lisääntyessä ne kaikki osallistuvat näiden molekyylien tuottamiseen, jolloin solujen ulkopuolella oleva molekyylimäärä kasvaa suhteessa solujen määrään. Kun molekyylit saavuttavat tietyn määrän, se kertoo bakteereille kuinka monta 'naapuria' niillä on, ne tunnistavat nämä molekyylit ja alkavat samanaikaisesti tuottaa valoa. Bioluminesenssi toimii siis niin, että ne tuottavat kemiallisia 'sanoja' joita toiset bakteerit ymmärtävät. Kommunikaatio tapahtuu siten bakteerien kemiallisen 'keskustelun' avulla."

Tätä bakteerien ominaisuutta hyödyntää eräs Hawaijin rannikolla elävä kalmari. Se osaa jotenkin säädellä elimistössään olevien bakteerien ja niiden tuottamien molekyylien määrää, joten se muuttuu valaisevaksi pimeän tultua. Tämä kalmari on yöeläin joka uinailee päivät rantahiekkaan kaivautuneena, eikä tarvitse silloin tuota 'lyhtyään'. Sillä on takaosassaan ilmaisin, joka kertoo miten paljon valoa tulee kuusta ja tähdistä ja sillä on myös 'valoluukku', jonka se voi avata ja sulkea tarvittaessa. Tämä on hieno esimerkki luonnon moninaisista ja ihmeellisistä symbiooseista.
    Aiheesta lisää (engl.): http://www.ted.com/talks/view/id/509)


Israelin hallitus erotti evoluutiota kritisoivan tutkijan.

Tri Gavriel Avital, joka oli valittu Israelin opetusministeriön johtoon, erotettiin sillä perusteella, että hallituksen mielestä hänen esittämänsä näkemykset evoluutiosta ja ilmastonmuutoksesta eivät olleet sopivia hänen asemassaan olevalle tutkijalle. Tällä toimenpiteellään Israelin hallitus osoitti - paitsi ennakkoluuloisen ja yksisilmäisen asenteensa - myös sen, ettei se pidä Israelia Jumalan kansana eikä arvosta Tooran kirjoituksia, joiden mukaan kaiken luoja on Jumala. Sen sijaan se on omaksunut uskonnokseen jumalankielteisen evoluutioteorian.

Ministeriön virallisessa lausunnossa todettiin, että "..kukaan Avitalin näkemyksiä kannattava ei voi palvella tutkijoiden päänä opetusministeriössä."

Avital itse toteaa (vapaasti suomennettuna):

"Kun oppikirjat sanovat, että ihmisten alkuperä on apinoissa, minä haluan oppilaitten tutustuvan ja pohdiskelevan toisenlaisiakin näkemyksiä. On monia, jotka eivät usko evoluutioteorian tarjoamiin selityksiin, mutta on myös niitä, joille evoluutio on uskonto ja jotka ovat haluttomia kuulemaan mitään muuta....Kun oppijärjestelmä perustuu Darwinin evoluutioteorialle ja sen päätelmille, seisotaan epäluotettavalla pohjalla - mikä tarkoittaa, ettei ole Jumalaa, on vain jotain muinaista, josta tietyt satunnaiset mutaatiot johtivat luomisen huippuun, ihmiseen. "

www.ynetnews.com

Itse asiassa nykyinen Israelin valtio ei koostu - kuten uskotaan - juutalaisista, vaan enimmäkseen ns. kasaarien jälkeläisistä. Nämä olivat eräs juutalaiseen talmud-uskoon kääntynyt mongoliheimo. Näistä ns. juutalaisista löytyy paljastavaa tietoa mm. sivuilta:

http://100777.com/  ja   http://der-stuermer.org/finnisch/keita.htm


Maan tyyppisellä planeetalla elämää?

Parinkymmenen valovuoden päässä meistä sijaitsevalta Gliese 581 -tähdeltä löytyneellä planeetalla on varmasti elämää, väittää professori Steven Vogt brittilehti Telegraphin mukaan. Vogt sanoi lehdistötiedotteessa olevansa sataprosenttisen varma, että planeetalla on elämää. Vogt johti tutkimusryhmää, joka löysi planeetan.

Gliese 581g:ksi ristityn löydetyn planeetan emotähti on punainen kääpiö, joka on omaa Aurinkoamme pienempi ja himmeämpi tähti. Planeetan massa on kolminkertainen Maahan verrattuna, ja se kiertää emotähtensä ympäri 37 päivässä. Sen toinen puoli osoittaa aina emotähteen päin ja toinen on pimennossa. Keskilämpötila asettuu -12 ja -31 celsiusasteen välille.

Vielä ei tiedetä, onko planeetalla vettä, mikä olisi elämän ehdoton edellytys. Sen uskotaan muuten olevan samankaltainen kiviplaneetta kuin Maa. Myös planeetan pinnalla vallitsevan painovoiman uskotaan olevan sama tai hieman korkeampi kuin Maassa, joten Vogtin mukaan henkilö voisi siellä kävellä pystyssä. www.uusisuomi.fi/ymparisto/
www.telegraph.co.uk/science/

Tällainen uskonvarmuus on jälleen yksi osoitus sokeasta luottamuksesta evoluution kykyyn luoda elämää. Ei ole kuitenkaan toistaiseksi pienintäkään näyttöä siitä, että elämää voisi syntyä itsestään, joten tällaiset väitteet ovat 100 -prosenttisesti uskonvaraisia.

Pehmytkudoksia 18 miljoonan vuoden ikäisessä fossiilissa!

Erään muinaisen järven pohjaksi uskotusta paikasta Etelä-Espanjassa löytyi äskettäin hyvin säilynyt salamanterin fossiili. Mikroskoopilla tarkasteltaessa siinä näkyi "jänteikästä materiaalia", mikä Dublinin yliopiston tutkijan Patrick Orrin mukaan tunnistettiin lihaskudokseksi.

Geologi Maria McNamara - samasta yliopistosta - selitti: "Ensisilmäilyn jälkeen suoritimme täydellisen, yksityiskohtaisen analyysin sulkeaksemme pois mahdollisuuden, että se olisi vain ihmisten säilömää materiaalia tai jotain, mikä ei liittynyt eläinten biologiaan. Huomasimme, että siinä oli tapahtunut vain hyvin vähän hajoamista vaikka se oli fossiloitunut noin 18 miljoonaa vuotta sitten. Tämä teki siitä parhaimmin säilyneen pehmytkudoslöydöksen, mitä fossiilikerrostumista on koskaan raportoitu."

Lihaskudos oli säilynyt "orgaanisesti kolmiulotteisena ja sisälsi veren täyttämiä verisuonia" , kirjoitti eräs lehti lisäten, että tutkijat "väittävät löytönsä olevan yksiselitteinen todiste siitä, että hyvin säilyneet ja erittäin vähän hajonneet orgaaniset pehmytkudokset ovat verrattain yleisiä fossiilikerrostumissa."

Tällaisten hämmästyttävän hyvin säilyneiden fossiilien löytäminen kerrostumista jatkuu todistuksena eliöiden katatrofaalisesta hautautumisesta niiden ehtimättä hajota tai tulematta syödyksi. Ne osoittavat myös puheet vuosimiljoonista kestämättömiksi.

Näihin löytöihin liittyvät myös jo aiemmin löytyneet T. Rex -dinosauruksen pehmytkudokset verisuonineen ja -soluineen. Tällaiset orgaaniset kudokset eivät mitenkään voi säilyä niitä 65 miljoonaa vuotta, minkä dinosaurusten sukupuutosta väitetään kuluneen. (www.answersingenesis.org/)

Fyysikko ja psalmilaulaja

Lehtori Kyösti Kelhä kirjoittaa paikallisseurakunnan Majakka-lehdessä otsikolla: "Fyysikko vastaan laulaja":

Kari Enquist, fyysikko, julistaa kirjassaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (2009) järkkymättömän uskonsa luonnonvalintaan ja evoluutioon. Hän sanoo mm. näin: "Jumalaa ei ole olemassa ja kaikki uskonnot ovat vääriä."

Se on jyrkkää puhetta, sanoo Kelhä ja vertaa sitä psalmin 23 kirjoittajan nöyrään tunnustukseen:

Psalmien laulajalla on vain hänen uskonvarmuutensa, Enquistilla on hänen tietonsa. Heidän maailmansa ovat täysin erilaiset. Ne eivät voi kohdata.... Jotenkin minä haluan uskoa tätä psalmien virtuoosia... hän vain kertoo kokemuksensa. Nöyrästi ja kauniisti. Enquist sen sijaan sanoo tiukasti: "Tunne - Jumalan läsnäolo - on itsessään kiistaton, mutta sen kohde - Jumala - on mielen omaa tuotetta."

Mistä tämä huippulahjakas fyysikko voi sen tietää?, kysyy Kelhä ja toteaa: "Ei mistään!". Tähän voisi vielä lisätä Paavalin sanat:

"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa... Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet." (Room. 1:20,22)

Miksi tiede karttaa Raamattua?

Virology Journal -nimisessä lehdessä julkaistiin hiljattain erään kiinalaisen tutkijan artikkeli, jossa tarkasteltiin 2000 vuoden takaista tapausta, missä Jeesus paransi kovassa kuumeessa olevan naisen. (Luuk. 4:38,39) Tutkijat spekuloivat naisen sairastuneen influenssaan. Pari viikkoa ilmestymisensä jälkeen artikkeli alkoi saada osakseen pilkallisia huomautuksia, jolloin lehti veti anteeksipyydellen sen takaisin.

Koska nykytiede ja teknologia on yleensä kiinnostunut tutkimaan menneitä tapahtumia, miksi tämä tutkimus sai aikaan niin suuren huomion? Yksinkertaisesti siksi, että tutkimuksessa käytettiin rikostutkimuksen menetelmiä, mutta tutkijoilta puuttui "ruumis". Eräs LiveSciencen kolumnisti kirjoitti:

"... Jos tutkimuksessa olisi ollut käytössä jokin vasta löytynyt dokumentti, muumioitunut ruumis tai muu oikeusopillinen todiste, se voisi olla asiallinen. Mutta he käyttivät evankeliumien tekstejä kuin jokin "Mad Magazine".

Kuitenkin, kun ajatellaan, että Matteus, Markus ja Luukas kirjoittivat silminnäkijöinä historiaa, eivätkö he ole luotettavampia lähteitä kuin esim. Platon? Hänen kirjoitelmansa, jotka kuvailevat oletetun Atlantiksen kadonnutta kaupunkia ja valtakuntaa, ovat silti saaneet monet tutkijat etsimään sen jäännöksiä ja todisteita sen sijainnista.
  Esimerkiksi vuonna 2005 tiedelehti Geology - jota geologian ammattilaisten ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa pidetään tieteen nykysuuntauksista perillä olevana - julkaisi kolme artikkelia otsikolla: "Aiheuttiko Atlantiksen tuhon maanjäristys vai tsunami? Geologinen analyysi Spartel Bank -hypoteesista"

Platon oli ensimmäinen, joka kertoi Atlantiksesta ja muut jutut pohjautuvat hänen kertomaansa. Hän sisällytti tarinaansa myös merenjumala Poseidonin ja tämän kuolevaisen vaimon, Kleiton, ja sanoi tämän synnyttäneen viisi paria kaksospoikia, jotka kaikki hallitsivat saarta. Silti Platonin tarina on tiedepiireissä otettu vakavasti ja sitä on tutkittu sekä arkeologien että geologien toimesta.

Mikä siis tekee Platonin tarusta tarpeeksi kelvollisen menneitten tapahtumien jäljittämisessä? Ja miksi Kiinan tiedemaailma ei luottanut evankelistojen kertomuksiin?
  Artikkelin takaisin vetäminen osoittaa sekulaaritieteen halun diskriminoida kaikkea, mikä on vastoin sen omaa kapeaa näkemystä, ja toiseksi tiedelehdistön selkärangattomuutta sen taipuessa yleisen mielipiteen painostukseen. (http://www.icr.org/)

Proteiinimolekyylien ohjausmekanismi

  Uudet tutkimusmenetelmät ovat paljastaneet proteiinimolekyylien tarvitsevan ohjausta, jotta ne muotoutuisivat oikein. Tätä 'paimentamista' suorittavat chaperoneiksi nimetyt toiset molekyylit.

  Vesipitoisessa ympäristössä, kuten ihmisen elimistössä, proteiineilla on taipumus kasautua yhteen hyödyttömiksi möykyiksi. Tutkijat havaitsivat näiden chaperonien ohjaavan molekyylien koostumista hyödyllisiin muotoihin ja estävän niiden kasautumisen muotoihin, joissa ne eivät voi toimia.
  Yalen yliopiston tutkijat ovat selvittäneet näiden ohjausmolekyylien toimintamekanismeja, ja havainneet ne hyvin monimutkaisiksi. Tällaisen mekanismin syntyminen sattumalta on hyvin epätodennäköistä ja viittaa selvästi sen takana olevaan älylliseen suunnitteluun.   http://evolutionfacts.com/New-material/Chaperones.htm

  Samaan viittaa jo itse proteiinien olemassaolo, niiden rakenne ja kaikki monimutkaiset toiminnot, joita ne suorittavat. On ihmeellistä, miten ne pystyvät tällaisiin älyä edellyttäviin toimintoihin kun ottaa huomioon, ettei niillä ole aivoja eikä hermojärjestelmiä!
http://evolutionfacts.com/New-material/PROTEIN.pdf
Aiheesta suomeksi

Virusten metsästäjät.

  TV1:n Prisma-dokumentti esitti taas uuden teorian alkuperästämme. Siinä eräät tutkijat olivat sitä mieltä, että olemme itse asiassa virusten jälkeläisiä! Tosin sivumennen mainittiin, että teoria on kiistanalainen.

 Teoriaansa tutkijat perustelivat mm. ns. retroviruksilla, joita aiemmin on pidetty tarpeettomina ja haitallisina. Heidän mukaansa näillä viruksilla on kyky muokata isäntäsolunsa DNA:ta ja he uskovat, että jotkut näistä muutoksista olivat EHKÄ hyödyllisiä. Evoluution saatossa ne ovat siten saattaneet muuttaa perintötekijöitä niin, että lopulta tuloksena on ollut ihminen. Näistä varauksista huolimatta tutkijat totesivat varmoin äänenpainoin:

"Viruksilla on aina ollut osansa evoluution käännekohdissa. Ne tekivät meistä ihmisen! ... On helppo päätellä, että olemme viruksia!"

 Heidän johtopäätöksensä eivät kuitenkaan olleet kestävällä pohjalla vaan tiettyjen ennakkonäkemysten kautta siivilöityjä. Kun he esim. etsivät alkukantaisia ' vanhoja' viruksia kuumista lähteistä, he lähtivät siitä ennakko-oletuksesta, että niissä vallitsevat olot vastaavat maapallon kehityksen alkuaikoja. Eivät he voi varmuudella tietää, millaiset olot täällä ovat aikoinaan vallinneet tai edes sitä, onko oletettuja miljardeja vuosia ollut olemassa. Eikä toisaalta joidenkin 'alkukantaisten' eliöiden esiintyminen kuumissa lähteissä osoita muuta kuin sen, että olosuhteet vain ovat siellä juuri niille suotuisat.

 Toki dokumentissa tuli sentään hieman mielenkiintoistakin tietoa. Eräät tutkijat olivat nimittäin todenneet, että viruksista näyttäisi olevan hyötyä sikiön kehityksen varhaisvaiheessa. Retroviruksia todettiin kerääntyvän istukkaan, missä ne auttavat alkion kiinnittymistä siihen. Eläimillä suoritetut kokeet osoittivat, että kun virusten toiminta istukassa estettiin, sikiön kehitys keskeytyi.
  Tämä prosessi ei kuitenkaan todista mitään evoluutiosta, pikemminkin se viittaa älylliseen suunnittelijaan. Eivät virukset pysty rakentamaan aivojamme, älyämme ja tunteitamme, tai tekemään meistä yksiavioisia, huolimatta siitä, että tutkijat näin uskoivat.

Linnusta dinosaurus?

  Voitaisiinko dinosurukset herättää henkiin manipuloimalla linnun DNA:ta? Jotkut tutkijat uskovat niin. Heidän lähtökohtanaan on tietysti usko siihen, että linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. Niinpä he päättelevät, että lintujen DNA sisältää vielä muistumia tai jäänteitä noista varhaisista kehitysvaiheista ja että niitä aktivoimalla voidaan saada esiin piirteitä, joita dinosauruksilla oli. He toisin sanoen yrittävät kääntää kehitystä taaksepäin.

  Näyttää tosiaan siltä, että linnuilla on piilevinä geenejä, jotka henkiin herättämällä niille saadaan dinosaurusmaisia piirteitä, kuten hampaita. Tutkijat perustelevat evoluutiouskoaan myös sillä, että kaikilla eläimillä - ihminen mukaan luettuna - on jokseenkin yhtä paljon geenejä.

  Tässä he kuitenkin tekevät virhepäätelmän. Heitä ei näytä kiinnostavan, mistä geenit ovat saaneet kyvyn ohjata eliöiden rakenteiden kehittymistä, ts. mistä niihin on tullut tarvittava informaatio. Sitä ei evoluutioteoria pysty selittämään. Geeneihin sisältyviä mahdollisuuksia voisi verrata siihen, että tarvitaan vain muutama aakkonen tuhansien erilaisten kirjojen kirjoittamiseen! Geenit on tarkoituksella suunniteltu niin, että tietty määrä niitä riittää tuottamaan kaikki kuviteltavissa olevat elämänmuodot. Ne eivät ole voineet syntyä sattumien eivätkä luonnonvalinnan tuloksena.

  Kyseisessä dokumentissa (Prisma 3.5.2010) sivuttiin myös dinosaurusten pehmytkudoslöytöjä. Tutkijoiden mielestä oli uskomatonta, että sellaisia voi löytyä 68 miljoonaa vuotta vanhoista fossiileista. Todisteet olivat kuitenkin vakuuttavat, joten - koska he eivät voi luopua näistä evoluutioteoriaan perustuvista ikämäärityksistä - he joutuvat 'ajattelemaan uudestaan fossiloitumisen mekanismit' , kuten yksi heistä totesi. Helpompi olisi myöntää, että kyseiset fossiillit ovat vain tuhansien eikä miljoonien vuosien ikäisiä.

Symbion pandora - outo otus

  Tutkijat ovat löytäneet ennestään tuntemattoman oudon lajin, joka ei tunnu sopivan mihinkään tunnettuun eliöryhmään. Ne elävät itäisellä Atlantilla ja Norjan merellä. Löytäjien mielestä kyseessä on itse asiassa eläinkunnan uusi pääjakso, Cycliophora. Pääjaksot käsittävät taksonomiassa laajan kirjon: esimerkiksi kaikki lajit kalasta ihmiseen kuuluvat selkäjänteisten pääjaksoon.

Eliön rakenne

  Symbion Pandora, kuten tätä uutta eliötä kutsutaan, on pienen pieni ja rakenteeltaan melko monimutkainen. Se hämmentää tutkijoita vielä vuosien tutkimisen jälkeen, eivätkä viimeiset tutkimukset sen hermojärjestelmästä ole suinkaan selventäneet asiaa.

  Otus on vain n. puolen millimetrin pituinen, muodoltaan hieman sipulia muistuttava putki, jonka toisessa päässä on pieni karvarengas. Ne elävät Norjan hummerien suuosissa syöden niiltä jäljelle jääneitä tuoantähteitä, eikä niistä näytä olevan haittaa isäntäeläimilleen. Karvarengas kerää ruoanmuruja suppiloon, mikä ohjaa ne U-muotoiseen ruoansulatuselimeen. Sulamattomat osat poistuvat peräaukon kautta. Eliöillä ei ole jalkoja, mutta ne kiinnittyvät isäntäeläimiinsä lyhyiden, tahmeaan kiekkoon liittyvien tappien avulla.

  Näiden eliöiden elinkiertokin on merkillinen. Niiden elinympäristössä suvun jatkaminen ei ole helppoa, mutta ne kykenevät silti tuottamaan kolmen tyyppisiä toukkia: "Pandora", "Prometheus" ja yksi naaraspuolinen. Pandorasta syntyy suoraan toinen aikuinen ilman seksuaalista kanssakäymistä. Naaras pysyy aikuisen sisällä - mutta entä uros? Prometheus-toukka yhtyy aikuiseen ja tuottaa kaksi tai kolme urosta. Nämä kääpiöurokset, jotka ovat vielä komplikoidumpia kuin muut yksilöt, näyttävät naarailta ja hedelmöittyvät, mutta tapahtuman yksityiskohtia ei tunneta.

  Kun tällainen toukka on hedelmöitynyt, se lähtee aikuisen kehosta ja asettuu suojaiselle alueelle hummerin suussa. Se ei enää tarvitse ruumistaan, vaan muuttuu kovaksi kystaksi. Hedelmöittynyt muna kehittyy sen sisällä. Aikanaan toukka hautoo ja ui pois siirtyen muiden hummerien luo. Kiinnityttyään johonkin niistä, se kehittyy aikuiseksi ja elinkierto alkaa alusta.

Mystinen alkuperä

  Symbioneja näyttäisi olevan kahta eri lajia. Yksi elää Amerikan hummerien seassa ja toinen, joka ei muilta ominaisuuksiltaan näytä tästä eroavan, elää Euroopan hummerien joukossa. Miten symbionien ryhmä ilmaantui evolutiiviseen historiaan, tai mihin kohtaan se tulisi evoluutiopuussa sijoittaa, sitä kukaan ei tiedä,.

Geenit ja aivot

  Tutkimukset osoittavat symbionien geenistön muistuttavan pikarimatoja ja sammal-eläimiä, kahta merieläinten ryhmää, joilla on pikarimainen muoto ja pitkät tappimaiset 'jalat'. Pikarimadoilla on myös kruunuksi sanottu karvarengas, jota ne käyttävät ruoan keräämiseen samoin kuin symbionit. Myös niiden sijoittuminen 'evoluutiopuuhun' on tutkijoille arvoitus.

  Tutkijat ovat myös verranneet niiden hermojärjestelmää muihin eliöihin. Symbionit (ja pikarimadot) ovat osa laajempaa ryhmää, josta käytetään nimitystä Lophotrochozoa. Mitä tähän ryhmään kuuluvista symbionien hermojärjestelmä muistuttaa? Merkillistä kyllä, vastaus on: ei mitään! Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että symbioni-toukkien hermojärjestelmä on aivan erilainen kuin muilla lophotrochozoa-ryhmään kuuluvilla. Niiltä näyttää puuttuvan joitakin tärkeitä komponentteja - tutkijoiden mukaan ehkä siksi, että ne menettivät ne evoluution jossain vaiheessa. Näyttää siltä, että symbionien mysteeri säilyy vielä ainakin jonkin aikaa.
  Lähde: www.newscientist.com/


 

Ida-fossiilin tarina

  Tv1:n Prisma esitti 5.4.2010 dokumentin 'Ida-fossiilin tarina', missä dokumentin tekijät taas kerran esittivät varmoja käsityksiään evoluutiosta ja lähinnä äskettäin löydetystä ns. Ida-fossiilista. Tutkijapiireissä tämän löydön on kuitenkin kiistetty olevan mitään sukua ihmiselle. Tunnetun Times -lehden tiedetoimittaja Mark Henderson totesi jo lokakuussa 2009 mm. seuraavaa:

  Darwinius masillae -fossiilia on tervehditty puuttuvana linkkinä, mutta se on enemmänkin muinaisten lemurien kaltainen jäänne. Löytöä on mainostettu yhtenä historian tärkeimmistä fosiillilöydöistä, 'puuttuvana lenkkinä' joka voisi haastaa kaiken, mitä tiedämme ihmisen evoluutiosta.

  Tämä primitiivinen kädellinen, joka paljastettiin maailmalle suurin fanfaarein ja Sir David Attenboroughin dokumentilla maaliskuussa (2009), näyttää nyt olevan pikemminkin evolutiivinen umpikuja kuin puuttuva lenkki. Kaukana siitä, että se olisi ihmisen sukulainen. Tämä lemurien kaltainen olento 47 miljoonan vuoden takaa kuuluu täysin eri haaraan kädellisten perheessä, eikä sen jälkeläisiä tiedetä enää olevan, toteavat tutkijat.

  Kun Jørn Hurum, Oslon yliopiston luonnonhistoriallisesta museosta, julkisti tämän hämmästyttävän hyvin säilyneen fossiililöydön, hän kuvaili sitä "ensimmäiseksi linkiksi ihmiseen". Hän nimesi sen tyttärensä mukaan 'Idaksi' ja mainosti sitä Web-sivulla, elokuvalla ja kirjalla väittäen, että se voi olla nykyisten marakattien ja apinoiden yhteinen esi-isä, jäännös kriittisestä haarautumiskohdasta ihmisen evoluutiossa. Dokumentin ohjaajan Sir Davidin mukaan "Tämä pieni olento osoittaa, miten me liitymme muihin imettäväisiin. Lenkki, jonka on tähän asti sanottu puuttuvan, ei ole enää kateissa."

  Muista samanlaisista - 37 miljoonan vuoden takaisista - eläimistä tehdyt tutkimukset ovat heittäneet raskaan epäilyn tämän ajatuksen ylle. Sekä Darwinius masillae että toinen uusi kädellinen, Afradabis longicristatus, näyttävät kuuluvan täysin eri linjaan, ne ovat lähempänä lemureita kuin marakatteja ja apinoita, ja ne ovat kuolleet ilman nykyisiä jälkeläisiä.

Asiantuntija Brian Switek kirjoittaa:

  Omaa etuaan ajatellen Idan ylimainostajat myivät yleisölle vääristellyn version evoluutiohistoriastamme. Fossiililöydön tehomainonta sai tutkijat maksamaan 750 000 dollaria tästä 'puuttuvasta linkistä'.

  Suuri analyysi 117 elävästä ja sukupuuttoon kuolleesta kädellisestä osoitti, etteivät uudet fossiililöydöt kuulu siihen evolutiiviseen polkuun, mikä johtaa ihmisapinoihin tai muihin korkeampiin kädellisiin.

  Tutkimusta johtanut Erik Seiffert, Stony Brook yliopistosta New Yorkista, sanoi: "Analyysimme ei tarjoa mitään tukea väitteille, että Darwinius on linkki korkeampiin kädellisiin. Sen sijaan se osoittaa pikemminkin, että Darwiniuksella on merkitystä sille, miten ymmärrämme lemurien ja lorien alkuperää - jotka ovat kädellisten etäisimpiä sukulaisia."

  Nämä Nature-lehdessä julkaistut havainnot luovat vallitsevan ristiriidan Darwinius-fossiiliin.Vaikka se tuokin tärkeää valoa kädellisten evoluutioon, kovat väitteet sen asemasta ihmisen sukulaisena ovat yllättäneet monet paleontologit, joiden mielestä tällaiselle ylimainostukselle ei ole riittäviä perusteita. Kriitikoiden mukaan Darwinius näyttää olevan sukupuuttoon kuollut ryhmä, paljon lähempänä nykyisiä lemureita kuin ihmisapinoita.

  Laajaa tyrmistystä on herättänyt myös se, että tri Hurum päätti myydä filminsä ja kirjansa julkaisuoikeudet ennen ennen niiden vertaisarviointia tiedelehdissä. Mikä tarkoittaa, että hänen ristiriitaiset päätelmänsä julkaistiin ennen kuin niitä oli tiedeyhteisössä testattu.

  Vaikka näitä uusia fossiileja pidetään tärkeinä lenkkeinä kädellisten keskuudessa, tutkijat joutuvat toteamaan:
  "Dokumentit ovat erittäin tärkeitä yleisölle, koska ne tekevät tiedettä ymmärrettäväksi, mutta tutkijoiden pitäisi varmistua siitä, että heidän esittämänsä tiedot perustuvat tosiasioihin. Dokumenttien tekijöiltä vaadittaisiin nykyistä enemmän vastuullisuutta!"

  Sormiluun kappale 'todisteena'

Oheinen uutinen on taas kerran hyvä osoitus siitä, kuinka heikoin perustein tutkijat tekevät päätelmiä ihmisen sukupuusta! Yksi sormiluun kappale! Herää epäily, voiko tuollaisesta luunkappaleesta todella saada DNA:ta siinä määrin, että sen perusteella voitaisiin sanoa jotain edes siitä, mistä oliosta luu on peräisin? Tai että kyseessä olisi jokin tuntematon ihmislaji. Ja että se olisi peräisin 30 000 vuoden takaa!

 

Lajien synty

  Nyt on sitten YLE:n Teema -kanavakin taas tuonut kortensa kekoon tuossa Darwinin ja evoluutioteorian ylistämisessä dokumenttisarjalla "Lajien synty", jonka ensimmäinen osa esitettiin 20.03.2010. Ja kukapa muu tällaisten 'tiededokumenttien' asiantuntijaksi ja evoluutioteorian myyntimieheksi paremmin sopisi, kuin kiihkoateismistaan tunnettu Richard Dawkins!

  Ainakaan sarjan ensimmäinen osa ei tuonut esille mitään uutta; kaikki siinä esitetyt asiat on kuultu jo moneen kertaan. Toki se saattaa tehota joihinkin, asioista täysin tietämättömiin katsojiin. Sarja on uusinta viime vuodelta, ja tarkoitus ehkä onkin asioita jatkuvasti toistamalla - mikä on vanhastaan hyväksi tunnettu keino - vähitellen vaikuttaa ihmisten mieliin ja saada heidät lopulta vakuuttuneiksi materialistisen maailmankuvan 'tosiasiasta'. Ei voi välttyä ajatukselta, että tämäkin olisi vain osa sitä suurta 'suunnitelmaa', minkä taustalla toimivat tietyt salaiset piirit?

 

Oliko Darwin väärässä?

  Näin kysyttiin SuomiTV:n 18.03.2010 esittämässä 'dokumentissa'. Otsikko herätti turhia toiveita siitä, että kerrankin saataisiin kuulla edes jonkinlaista kritiikkiä Darwinia kohtaan, mutta kuten arvata saattoi, ohjelma keskittyi evoluutioteorian todistamiseen ja asiantuntijoiksi oli haalittu pelkästään evoluutioon uskovia tutkijoita.

  Ohjelmassa esitetyt väittämät olivat naiivin yksinkertaisia, moneen kertaan kuultuja ja suurelta osin kumottuja. On selvää, että tutkija, joka jo ennakkoon uskoo evoluutioon, näkee todisteita aina siellä, missä kulloinkin sattuu kaivelemaan.
  Tasapuolisuuden vuoksi olisi suonut, että myös vastapuoli olisi saanut esittää näkemyksiään. Tällaisena ohjelma oli täysin nykyisen 'tieteellisen' konsensuksen mukainen ja yksipuolisesti evoluutiota propagoiva. Mutta mitäpä muuta tällaiselta ohjelmalta voi odottaakaan.

 

Prisma tuputtaa evoluutiota

TV1:n Prisma-ohjelman uusia geenilöytöjä esittelevä jakso (1.3.2010) osoitti taas kerran tutkijoiden sokean uskon evoluutioon. Sen seikan, että "banaanikärpäsillä, hiirillä, norsuilla ja ihmisillä on perustaltaan sama geenistö" uskottiin osoittavan, että olemme kaikki samaa sukujuurta.

Tutkijat esittelivät innoissaan, miten kaikilla eliöillä on ns. geenipakki, samanlaisista geeneistä muodostunut kooste, joka ohjaa niiden rakenteiden muodostumista ja jossa tapahtuneet pienet mutaatiot ovat synnyttäneet kaikki hyvinkin erilaiset lajit. Erään madon väitettiin olevan kaukaisin sukulaisemme ja uskottiin, että kätemme ovat kehittyneet kalan evistä ja ihomme sekä hiuksemme sen suomuista. Asiaa sitten havainnollistettiin erään tietokone-expertin tekemällä simulaatio-ohjelmalla.

Ohjelmassa ei kysytty, mistä oli peräisin tuohon 'geenipakkiin' sisältyvä informaatio ja ohjelma. Kenenkään päähän ei juolahtanut kysyä, eikö tällaisen eliöiden rakenteita muodostavan systeemin järjestäytynyt toiminta viittaa pikemminkin ennalta suunniteltuun ohjelmointiin kuin järjettömän luonnon satunnaisiin ja päämäärättömiin huitaisuihin. Rakenteiden toimintaperiaatteiden samankaltaisuus ei todista yhteisestä alkuperästä vaan älykkäästä suunnittelusta, samanlaisesta, mikä on nähtävissä kaikissa ihmisenkin suunnittelemissa rakenteissa. Moottorimme, automme, laivamme, talomme, kaupunkimme ym.... kaikkien suunnittelussa määräävät käytännön tarpeet ja toiminnan järkevyys, mikä luonnollisesti tuottaa samankaltaisia periaateratkaisuja ja rakenteita. Evoluution kyky 'luoda' jotain on mitä suurimmassa määrin uskon asia.

 

Uusi hypoteesi jo umpikujassa

Scientific American lehdessä julkaistiin hiljattain uusi teoria elämän synnystä. Siinä ehdotettiin RNA-maailmaa elämän spontaanin synnyn lähteeksi. Pekka Reinikainen toteaa kyseisen hypoteesin kestämättömäksi. Hän kirjoittaa:

"Scientific American lehden artikkeli elämän synnystä ohittaa asian kannalta oleellisimman kysymyksen. Elämän makromolekyylit ovat homokiraalisia. Kaikkien rakenneosien kiraalisuus on sama. Kaikki elämän proteiinit rakentuvat noin 20 aminohaposta, miksi nämä 20 on valittu tuhansista mahdollisuuksista, sitä ei tiedetä. Ei myöskään tiedetä, miksi elämän nukleiinihappokoodi on nykyinen, mahdollisuuksia olisi 10^84 (10 potenssiin 84).

Biologisten makromolekyylien homokiraalisuus on välttämätöntä. Mikäli näin ei olisi, DNA ei toimisi eivätkä myöskään proteiinit. Kaksoiskierre ei muodostuisi eivätkä proteiinit laskostuisi oikein. Pelkästään homokiraalisten proteiinien rakennevaihtoehtoja on suuruusluokkaa 10^70. Jos hyväksyttäisiin raseeminen aminohappojen seos, vaihtoehtojen määrä nousisi käsittämättömän suureksi.

Huomautus: Jokainen peruskoulun käynyt tietää, että 10^2 = 100 ja 10^3=1000. Kuinka suuri on luku =10^70? Tästä tähtitieteellisen suuresta luvusta (jossa ykkösen perässä on 70 nollaa) saa jonkinlaisen käsityksen, kun tietää, että jo 10^15 antaa tulokseksi miljoona triljoonaa!. Ja se on vasta pieni murto-osa luvusta 10^70! (MP)

Homokiraalisuus on elämän edellytys. Kysymys kuuluu - kuinka se syntyi? Tähän tarvitaan molekyylejä erotteleva mekanismi. Alkuliemessä tällaista ei ole tarjolla. Tämä on koko asian ydinkysymys. Tähän ei ole mitään uskottavaa ratkaisua. Homokiraalisuuden olisi täytynyt olla olemassa ennen alkuliemiskenaarioita. Tämä aukko tiedoissa on massiivinen, eikä elämän syntyä kannata spekuloida ennen kuin se on täytetty.

Scientific American lehti johdattaa tässä artikkelissa maallikkolukijoitaan pahasti harhateille. Tilannetta voisi kuvata avaruussukkulan rakentamisella siten, että tarvittavien komponenttien olemassaolosta ei tarvitsisi välittää vaan ne voisi käydä poimimassa metsästä."

Pekka Reinikaisen koko artikkeli: www.critica.fi/vieraskyna.html
Scientific American -lehden artikkeli: http://origins.harvard.edu/

Termejä:
  Homokiraalisuus = samankätisyys
  Raseeminen = seos, jossa on yhtä paljon oikea- ja vasenkätisiä molekyylejä

 

Neanderthal-tutkimukset tukevat luomisnäkemystä!

Tohtori Jack Cuozzo on tutkinut Le Moustierista löytyneitä neanderthalilaisen jäännöksiä, ja hänen tutkimuksensa osoittavat, että alkuperäistä kalloa on 'korjailtu' lähtien evolutiivisista esioletuksista. Cuozzon mukaan kallo ei ollut apinamainen vaan selvästi ihmisen kallo ja sopi erittäin hyvin raamatulliseen viitekehykseen ihmisen aikuistumisesta. Cuozzo toteaa:

"Ongelman muinaisen DNA:n tutkimisessa aiheuttaa - paitsi laboratoriossa tapahtunut kontaminaatio ('saastuminen') - se, että muinaista tulvaa edeltäneillä esi-isillämme ja -äideillämme on paremmat genomit kuin meillä! Tällaisiin päätelmiin tulee neanderthalilaisten mitokondrio-DNA:n perusteella."

Svante Pääbon Leipzigin Max Planck -instituutissa uudella tekniikalla tekemät tutkimukset osoittavat vain hyvin pieniä geneettisiä eroja näiden muinaisten esi-isiemme välillä kautta Euroopan ja Aasian. Tulokset viittaavat siis siihen, että ihmiset olivat ennen enemmän samanlaisia kuin nykyään. Luomisnäkemyksen mukaan tämä onkin odotettua, koska kaikki polveudumme Nooan perheen jäsenistä. Heillä täytyi näin ollen olla geneissään kaikki ne ominaisuudet, mitkä nykyisellä ihmiskunnalla on, jotta niistä saattoi periytyä erilaisia variaatioita monille myöhemmin hajaantuville ihmisryhmille. Lyhyesti sanoen: he eivät olleet yhtä erilaisia kuin me olemme!

http://www.jackcuozzo.com/  

Päivitetty 07.09.2010