Evoluutio - uutisia 2011

 

Prisma ja evoluutio

  Prisma-dokumentti "Ensimmäiset eläimet" (12.12.2011) yritti taas kerran itsensä Sir David Attenboroughin johdolla vakuuttaa katsojat evoluution totuudesta.

  Hyvästä yrityksestä ja hienoista animaatioista huolimatta yhtään vakuuttavaa todistetta ei esitetty. Enimmäkseen 'todisteet' olivat pelkkiä oletuksia, vaikka ohjelman esittelytekstissä puhuttiinkin 'mullistavista löydöistä'.
  Erästä saniaisen näköistä fossiilia tutkittaessa juontaja kysyi: "Onko se varmasti eläin?" Tutkijan mielestä se ei voinut olla kasvi "koska se eli 9000 metrin syvyydessä veden alla. Mistä hän saattoi varmuudella tietää, että se se oli elänyt (tai kasvanut) tuossa syvyydessä? Tai ettei se olisi voinut saada kasvuunsa tarvittavaa energiaa muullakin tavoin kuin aringon valosta? Sen fraktaalimainen muoto viittasi selvästi kasviin, ja kun ohjelmassa kerrottiin, että nuo 'fraktaalieläimet' kuolivat sukupuuttoon, herää väistämättä ajatus, että kyseessä oli jonkin saniaisen fossiili. Siihen viittaa sekin, että se kaikesta päätellen eli kasvien tapaan merenpohjaan kiinnittyneenä.

  Tällaisten yksinkertaisten eläinten sanottiin olleen vallitsevana satoja miljoonia vuosia, mutta sitten tapahtui äkillinen muutos, "evoluution näkökulmasta silmänräpäyksessä". Mikä sen sai aikaan? Tutkijoiden mielestä se johtui siitä, että eläimet alkoivat lisääntyä suvullisesti. Kun eläimet alkoivat vaihtaa sukusoluja keskenään, se Attenboroughin mielestä sai aikaan sen, että alkoi syntyä hyvin monenlaisia eliöitä. Tässä unohdettiin täysin Mendelin perinnöllisyyslait ja se tosiseikka, että kaikki eliöt ja kasvit lisääntyvät lajinsa mukaan. Mitään selitystä ei myöskään annettu siihen, miten nuo eri sukupuolten toisiaan vastaavat sukusolut ja niihin liittyvä ohjelmointi geeneineen olisi syntynyt.
  Varmaan tämäkin ohjelma upposi täydestä moniin katsojiin, varsinkin kun sen juontajana oli monista tiedeohjelmista tunnettu David Attenborough.

Maapallon kaltainen planeetta?

  Tutkijat ovat niin innoissaan avaruudesta löytyneestä maapallon kaltaisesta planeetasta, että kutsuvat sitä Super-Maapalloksi.

  Avaruustutkijat ilmoittivat hiljattain löytäneensä 600 uutta mahdollista eksoplaneettaa. Löytö on huima, sillä vielä viime kevääseen mennessä eksoplaneettoja oli avaruudesta löydetty yhteensä 538.

  Nyt löydettyjen planeettojen joukossa on yksi planeetta, mistä tutkijat ovat niin innoissaan, että kutsuvat sitä Super-Maapalloksi. Planeetalla nimittäin saattaa maapallon tavoin olla elämää.
  Super-Maapallo on 3,6 kertaa maapallon kokoinen. Jos sitä vielä suojaa pilvinen ilmakehä, on tutkijoiden mukaan on mahdollista, että planeetan pinnalla saattaa myös olla nestemäistä vettä aivan kuten maapallo. Veden läsnäolo vahvistaisi todennäköisyyttä, että planeetalta myös löytyisi elämää.
Super-Maapallo sijaitsee vain 36 valovuoden päässä maasta. Se on tarpeeksi lähellä, että tulevaisuudessa teleskoopeilla voidaan alkaa etsiä planeetalta elonmerkkejä.   Newscientist.com

  Tutkijoiden vahva usko evoluutioon tieteellisenä tosiasiana on edelleen voimissaan, vaikka lukuisat tosiasiat puhuvat sitä vastaan. Tähän uskomukseen pohjautuvat myös oletukset, että elämää löytyisi muilta taivaankappaleilta. On jotenkin irrationaalista, että nämä tieteellisinä itseään pitävät tutkijat usein uskovat myös Ufoihin ja avaruusolioiden palaneetallemme tekemiin vierailuihin. Ja jopa väitteisiin, että nämä 'alienit' ovat geenimanipulaatioden avulla luoneet ihmisen.

Jättimäinen vesipilvi

  Noin kymmenen miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitsevaa mustaa aukkoa kiertää valtava vesihöyrypilvi. Jos ajattelet Tyyntä valtamerta, ajattele uudestaan. Massiivisen pilven sisältämä vesimäärä kun on massaltaan 140 biljoonaa kertaa suurempi kuin kaikkien Maan merien. Satojen valovuosien matkalle levittäytynyt pilvi on suurin määrä vettä, mitä avaruudesta on yhdestä paikasta löydetty. Pilven ikä on osoitus siitä, että vesi oli yleistä maailmankaikkeudessa jo sen alkuaikoina.
  Tutkijat ovat viime aikoina löytäneet vettä ja jäätä useistakin paikoista universumia, vahvistaen näin Raamatun vuosituhansia sitten ilmoittaman asian: "Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin." (1 Moos. 1:7) www.ibtimes.com/articles/

Maanpinnan eroosio kumoaa vuosimiljardit

  Evolutionistit hyväksyvät yleisesti mantereiden muodostuneen vähintään 2,5 miljardia vuotta sitten. Maapallon eri alueille julkaistut iät vaihtelevat 0,6 – 3,0 miljardiin vuoteen.

  Monet geologiset prosessit kuitenkin osoittavat, etteivät mantereet ole niin vanhoja kuin kehitysopin kannattajat sanovat. Varsinkin eroosiotutkimukset ovat osoittaneet nämä käsitykset epäuskottaviksi. Eroosio eli maanpinnan kuluminen osoittaa, että mantereet eivät voi olla miljardien vuosien ikäisiä, koska muutoin ne olisivat kuluneet olemattomiin jo kauan sitten. Mantereista ei siis pitäisi olla enää mitään jäljellä.

  On todettu, että mm. Meksikon ja Himalajan alppialueilla madaltumista tapahtuu eroosionopeudella 1000 millimetriä eli n. metri tuhannessa vuodessa. Toisin paikoin kuluminen on vielä paljon nopeampaa, esim. Papua-Uuden-Guinean tulivuorelle on madaltumista kirjattu peräti 19000 millimetriä (19 metriä) 1000 vuodessa. Jos lähdettäisiin tuosta keskiarvosta 1 metri 1000 vuodessa, se tekisi miljardissa vuodessa jo n. 10 km.

  Sellaiset vuorijonot, kuten kaledonidit läntisessä Euroopassa ja Appalakit Pohjois-Amerikan itäosassa, ovat vielä vaikeammin selitettävissä, koska ne eivät ole yhtä korkeita kuin Mount Everest, mutta kuitenkin niiden oletetaan olevan useiden satojen miljoonien vuosien ikäisiä. Jos eroosio olisi jatkunut näin kauan, näitä vuoria ei pitäisi olla enää olemassa.

  Miksi mantereita ja vuoria on yhä olemassa, jos ne kerran kuluvat niin nopeasti? Miksi niin monet vanhoiksi väitetyt pinnanmuodot eivät osoita merkkiäkään eroosiosta? Yksinkertainen vastaus tähän on se, etteivät ne olekaan niin vanhoja kuin niiden väitetään olevan.   Asiasta lisää: www.luominen.fi/

Radioaktiivinen hiili tukee nuorta maapalloa

  Mittavat tieteelliset meriitit mm. ydinfysiikassa omaava tri Jim Mason Kanadasta on tutkimuksissaan perehtynyt radioaktiivisiin mittausmenetelmiin ja todennut ne pahoin puutteellisiksi.

  Radioaktiivista ajoitusta pidetään vahvimpana todisteena evoluution tarvitsemille pitkille ajanjaksoille. Mutta tri Masonin mukaan se ei itse asiassa mittaa aikaa lainkaan, vaan pikemminkin radioaktiivisen aineen ja sen hajoamistuotteen suhdetta näytteessä, mistä mittaus tehdään. Näytteen ikä joudutaan päättelemään tiettyjen oletusten pohjalta, esim.:

  "Että näytteessä ei ollut radioaktiivisia hajoamistuotteita sen syntyessä, eli että ne kaikki ovat syntyneet radioaktiivisen hajoamisen tuloksena vasta kallion tms. syntymisen jälkeen; ettei näitä hajoamistuotteita ole poistunut näytteestä tai tullut ympäristöstä ja että hajoamisnopeus on pysynyt täysin vakiona koko ajan. Koska näitä seikkoja ei voida varmasti tietää, eivät tällaiset ajanmittaukset ole luotettavia."

Mason toteaa myös:

"Tapauksissa, joissa tutkittavan näytteen ikä tunnetaan, radioaktiivinen mittaus antaa hyvin virheellisiä tuloksia. Esim. St. Helens -tulivuoresta v. 1986 purkautuneen laavan iäksi saatiin radiometrisillä mittauksilla 2.6 miljoonaa vuotta! "

  Masonin mukaan iän määrittelyssä suosittu menetelmä, radiohiiliajoitus soveltuu vain verrattain lyhyiden aikojen, korkeintaan 100 000 v. vanhojen näytteiden ajoittamiseen, johtuen radioaktiivisen hiilen lyhyestä puoliintumisajasta. Kuitenkin joidenkin hiili- ja timanttilöytöjen iäksi on määritetty useita miljoonia vuosia!

  Toinen esimerkki ajoitusvirheistä liittyy tietyistä kerrostumista löytyviin zirkon-kiteisiin. Näiden kerrostumien iäksi on väitetty jopa 1.5 miljardia vuotta mutta kuitenkin niisä olevien zirkon-kiteiden iäksi on tarkoissa mittauksissa saatu vain 5700 vuotta + - 2000 vuotta. Koska nuo kiteet ovat peräisin ajalta, jolloin kerrostuma jähmettyi, ne osoittavat, että radioaktiivinen hajoaminen on menneisyydessä ollut huomattavasti nykyistä nopeampaa.
http://creation.com/jim-mason-nuclear-physicist

Uutta tietoa dinosauruksista.

  Lääketieteen tohtori Carl Werner on suorittanut joukon kattavia evoluutioon liittyviä tutkimuksia. Niiden tulokset on julkaistu sarjassa kirjoja sekä videossa nimeltä: Evolution: the Grand Experiment, Episode 2, Living Fossils. Hän selittää dinosauruskerrostumiin ja fossiileihin liittyviä ennusteitaan:

"Jos evoluutio ei ole totta ja jos eläimet eivät ole muuttuneet ajan kuluessa, dinosauruksia sisältävistä kerrostumista pitäisi löytyä myös nykyisen kaltaisia kasveja ja eläimiä. Ja tämän tosiasian olen todennut."

  Eräässä haastattelussa Werner kertoi, että dinosauruskalliot sisältävät "fossiilisia esimerkkejä kaikista selkärangattomien eläinten nykyään elävistä pääryhmistä, erilaisista kaloista sekä nykyisen kaltaisista salamantereista. Dinosaurusten seassa on kaikki nykyiset matelijaryhmät sekä papukaijat, pöllöt, ankat, pingviinit, albatrossit, merimetsot, kurpat, avosetit ym."

  Mitkään näistä eivät osoita merkkejä siitä, että ne olisivat kehittyneet toisistaan, kuten darwinismi olettaa, vaan kaikki ovat jo täysin valmiiksi muotoutuneet. Ja kuka tietää, mitä muita lintuja, sammakkoeläimiä ja mahdollisia imettäväisiä on jo löytynyt Madagaskarilla tehdyissä tutkimuksissa, joita ei vielä ole julkaistu.

  Dinosauruskerrostumat sisältävät kaikenlaisia luomuksia kaikista eliöryhmistä, sekä maa- että merieläimistä. Evoluutioteoria ei tarjoa mitään selitystä tällaiselle tilanteelle. Mutta se on täysin odotettavissa, jos nämä eliöt elivät samanaikaisesti ja hautautuivat sitten mutakerrostumiin maailmanlaajuisessa tulvassa.
www.icr.org/article/6189/

Evoluutio 'kierrättää' menestyksekästä suunnitelmaa!

  Alkioiden kehitystä tutkittaessa on hedelmöityneessä munasolussa havaittu suuri määrä erilaisia, erikoistuneita solutyyppejä. Vaikka eliön jokainen solu on geneettisesti täysin identtinen, syntyy erilaisia ominaisuuksia siitä, että soluissa on geenien aktivoitumista kontrolloivia tekijöitä, ns. 'puhtaaksikirjoittajia' (transcription factors). Kytkemällä geenien tomintoja päälle tai pois ne saavat aikaan lihaksia, luita, maksasoluja ja monelaisia muita kudostyyppejä.

  Tutkijat ovat pohtineet, olisisiko tämä säätö-ohjelmien kehittyminen 'keksitty' vain kerran evoluution kuluessa, vai olisivatko ne voineet syntyä aina uudestaan eri lajeilla. Aikaisemmat tutkimukset tukivat jossain määrin molempia näkemyksiä.

  Tutkijaryhmät Itävallassa ja USA:ssa ovat tarkastelleet Drosophila-hedelmäkärpäsen kuuden eri lajin eräitä avainasemassa olevia säätelyproteiineja. He tutkivat yhtä keskeistä solutason tekijää, mikä saa varhaiset alkiot kehittymään korkeamman tason organismeiksi, jolloin solut erilaistuvat lihassoluiksi, sydänsoluiksi ym. ja liittävät kudokset toisiinsa.

"Jotkut tutkimamme kärpäslajit ovat yhtä lähellä toisiaan kuin ihmiset suhteessa muihin kädellisiin. Toiset taas ovat yhtä etäällä kuin ihmiset lintuihin verrattuna", selittää tutkimuslaitoksen systeemibiologi Alexander Stark. Tutkijat kiinnittivät huomionsa erään säätelytekijän kiinnityskohtiin ja totesivat niiden olevan samanlaiset eri hyönteisten DNA:ssa, mikä tukee näkemystä, että tätä säätelyohjelmaa on pikemminkin 'kierrätetty' kuin että se olisi kehittynyt itsenäisesti eri lajeilla.

  Lisäksi tutkimuksessa todettiin näiden säätelytekijöiden vuorovaikuttavan toisiinsa siten, että tietyt DNA-kohdat kytkeytyvät toisiinsa oikein. Lopuksi todettiin, että tämän mekanismin syvempi ymmärtäminen auttaa näkemään, kuinka korkeammat organismit - kuten ihminen - kehittyivät, ja miten virheet tässä geenien säätelyssä voivat johtaa sellaisiin sairauksiin kuten syöpä.

  Tietenkin tämä järjestelmä pantiin - jälleen kerran - evoluution piikkiin. Kuitenkin tällainen, alusta lähtien valmiiksi suunniteltu järjestelmä tukee selvästikin sellaista älyllistä suunnittelua, mihin suuntaa ja tarkoitusta vailla oleva evoluutio ei kykene.
http://www.sciencedaily.com/

 

Vai että Namibiasta?

  Yhdysvaltojen Stanfordin yliopistossa julkaistiin hiljattain genetiikan tutkimus, jonka mukaan ihmisen alkukoti sijaitsisi Namibian ja Botswanan seuduilla nykyisessä Kalaharin autiomaassa.

  Saapa nähdä, kuinka kauan tämä "tieteellinen totuus" pysyy voimassa! Luulisin, että se korvataan lähitulevaisuudessa taas uudella teorialla! (http://www.kotimaa24.fi/)

 

Hait hyviä suunnistajia

  Jotkut hailajit pystyvät suunnistamaan tietyillä alueilla aina 50 km säteellä, todetaan British Ecological Societyn Journal of Animal Ecology (Eläinten ekologia) -lehden artikkelissa.

  Jäljittäessään haiden liikkumista, ekologit havaitsivat joidenkin lajien liikkuvan satunnaisesti paikasta toiseen, mutta eräät lajit käyttivät "ohjattuja polkuja" suunnistaen tarkasti meren poikki. Ja usein ne tekivät sen vielä öisin.
  Haille on tietysti etua siitä, että ruoan ja kumppanin etsintä tapahtuu tuttuja ja turvallisia reittejä myöten. Uusissa ja oudoissa ympäristöissä eläinten liikkuminen on pitkälti satunnaista, mutta monet hait ovat vallanneet itselleen laajan alueen, missä ne suunnistavat mielessään olevien 'karttojen' ohjaamia reittejä. Tämä on osoitettu useissa tutkimuksissa.

  Haiden liikkeiden selvittäminen ei ollut tutkijoille helppoa, koska oli vaikea tietää, minne kukin niistä milloinkin oli menossa. Kulkureitit saatiin kuitenkin selville ja niitä matemaattisten kaavojen avulla vertailemalla voitiin päätellä, milloin ne kulkivat satunnaisia tai ohjattuja reittejä pitkin. Havaittiin myös, että aikuiset yksilöt kulkivat enemmän ohjatusti kuin nuoremmat. Ja varsinkin tiikerihait käyttivät hyvin ohjattuja reittejä uidessaan tietyille alueille jopa 50km päähän.

 Tutkimuksia johtava Yannis Papastamatiou totesi:

"Tutkimuksemme osoittavat, että ajoittain tiikerihait ja eräät muut lajit eivät ui satunnaisesti, vaan suunnistavat tiettyihin kohteisiin. Ne yksinkertaisesti tietävät, minne ovat menossa!"
  "Olimme yllättyneitä siitä erosta, mikä vallitsi nuorten ja aikuisten haiden välillä. Aikuiset uivat paljon ohjatumpia reittejä kuin nuoret hait. Emme ole varmoja, miksi näin on, mutta uskomme, että aikuiset ovat oppineet navigoimaan tehokkaammin kuin nuoret ja niiden mieleen on kehittynyt parempi muistikartta."

  Tutkimukset osoittavat, että hait eivät ainoastaan tiedä, mihin ovat menossa, vaan osaavat löytää reitin sinne jo kilometrien päästä. Ihminen osaa mennä tietämäänsä 6-8 km päässä olevan kohteeseen, mutta miten on selitettävissä, että hait osaavat suunnistaa sellaisen matkan syvässä vedessä ja yön pimeydessä, jossa ei luulisi olevan minkäänlaisia kiintopisteitä suunnistuksen apuna?

  Haiden muutkin aistit ovat herkkiä. Niillä on hyvä kuulo sekä näkö- ja hajuaisti. Ne pystyvät erottamaan vähäisiä määriä tiettyjä kemikaaleja ja kuulemaan matalia ääniä useiden satojen metrien päästä. Ne saattavat myös käyttää Maan magneettikenttiä avuksi suunnistamisessaan.   http://www.physorg.com/news/

 

Luotuja puhumaan

Ihminen on luotu puhumaan!
Tällainen lause lipsahti TV:n Prisma-dokumentin "Miksi me puhumme?" juontajilta. Kielitieteilijät ovat yrittäneet selvittää asiaa niin ihmis- kuin eläintutkimuksillakin. Asiaa tietysti lähestyttiin evoluution näkökulmasta, kuinkas muuten! Dokumentissa todettiin, että puhumisen edellytykset ovat geeneissä. Tutkittaessa erästä sukua, jonka useilla jäsenillä oli puhevika, havaittiin kaikilla olevan tietynlainen virhe yhdessä geenissä.

Todettiin myös, että jo lapsella on kyky tulkita hyvin erilaisia käsitteitä ja muodostaa uusia sanoja. Sen sijaan vähälle huomiolle jäi mm. se seikka, ettei sellaisilla älykkäillä eläimillä, kuten simpansseilla ole näitä valmiuksia, vaikka niiden äänielimet ovat hyvin samankaltaiset kuin ihmisellä. (TV1, Prisma, 07.02.2011)