Evoluutio-uutisia 2012

 

Uutta 'tietoa' lajikehityksestä

DNA mullistaa nisäkkäiden sukupuuta, 'tietää' Tiede-lehti kertoa syyskuun numerossaan. DNA ei valehtele, väittävät evoluutiotutkijat. Niinpä esim. ihmisen lähisukulaisiin luetaan apinoiden lisäksi kaguaani- niminen, puissa lepakon tapaan lentelevä otus.

Näiden jälkeen sanotaan sitten tulevan mm. jyrsijät ja jäniseläimet! Muurahaiskävyt puolestaan ovat kuulemma koiran ja kissan lähisukulaisia. Esiin tuodaan myös vanha väite siitä, että valaat ja delfiinit olivat alkujaan maalla eläviä sorkkaeläimiä, jotka jostain syystä tunsivat halua vesielämään! Syynä arvellaan olevan se, että meressä oli runsaasti ravintoa eli kalaa ja planktonia.

"Valaiden nopea muodonmuutos nelijalkaisista maaeläimistä merten jättiläisiksi on hyvä esimerkki siitä, miten evoluutio voi toimia pikakelauksella, jos jossain on runsas ravintovarasto odottamassa ottajaansa."

Tutkijat ovat nyt siis ottaneet pääasialliseksi vertailukohdakseen eläinten DNA:n. Sen antamia tuloksia tietenkin tuetaan myös lajien tietyillä samankaltaisuuksilla. Periaatteessa lajimäärittely perustuu vahvaan evoluutiouskoon ja siihen, että samankaltaisuudet merkitsevät lajien välistä sukulaisuutta.

Vaikka DNA-vertailut ovat hyödyllisiä tietyissä asioissa kuten ihmisten sukulaisuuden tai vaikkapa jonkun rikollisen tunnistamisessa, mielestäni näissä evoluutio-spekuloinneissa mennään kyllä metsään.

Ateisti kyseenalaistaa evoluutioteorian

Ateistitkin alkavat vähitellen myöntää, ettei evoluutioteoria lepää tieteellisellä pohjalla.

Tunnettu ateistifilosofi Thomas Nagel on kirjoittanut kirjan missä hän arvostelee kehitysoppia ja sanoo, että meidän pitäisi kiittää älykkään suunnittelun kannattajia, jotka ovat haastaneet vallitsevan tiedekäsityksen. Kirjan nimenä on: "Maailma ja mieli: Miksi materialistinen uusdarwinistinen käsitys luonnosta on melko varmasti virheellinen." Sen julkaisijana on Oxford University Press ja se julkaistaan syyskuussa. Nagel on ateisti eikä hän ole täysin vakuuttunut myöskään älykkään suunnittelun teorian (ID) oikeellisuudesta. Silti hänen mukaansa tiedeyhteisön pitäisi ottaa ID-teorian kannattajien esittämä kritiikki vakavasti. "He eivät ansaitse ylenkatsetta, jonka he yleensä saavat osakseen."

Thomas Nagel on eräs johtavista amerikkalaisista filosofeista. Hän yhdysvaltain tiede- ja taideakatemian jäsen (Fellow of the American Academy of Arts and Sciences). Hänet on myös kutsuttu mm. seuraavien instituutioiden jäseneksi: National Science Foundation ja the National Endowment for the Humanities. Hän on saanut arvostetun Balzan palkinnon työstään moraalifilosofian alalla.
  Lähde: www.evolutionnews.org/2012/08/

Miten eliöyhteisöt saivat alkunsa?

  TV1:n luontodokumentti Hyönteiset sisälsi paljon mielenkiintoista ja osin uuttakin tietoa hyönteisten elämästä. Mutta kuten tavallista, tälläkään kertaa ei dokumentissa vältytty evoluutioteoreettisilta näkemyksiltä. Niinpä hyönteisten erikoisia toimintoja esiteltäessä muistettiin aina mainita, miten ne ovat sopeutuneet tiettyihin olosuhteisiin ja että niille on kehittynyt sellainen ja tällainen ominaisuus.

  Muurahaisten, mehiläisten ym. hyönteisten järjestäytynyt yhteistoiminta muistutti tutkijoiden mielestä suuresti ihmisyhteisöjen käyttäytymistä ja herätti heissä kysymyksen, mistä tällainen yhteisöllinen toiminta on oikein saanut alkunsa? Siihen vastaukseksi ehdotettiin erään kuoriaislajin käyttäytymistä. Näissä kuoriaisyhteisöissä oli enimmän osan aikaa vain naaraita, jotka hoitivat pesiään ja jälkeläisiään; uroksia oli vain paritteluaikana, sen jälkeen ne kuolivat joko toisten urosten tai naaraiden toimesta. Ohjelma antoi ymmärtää, että tällaisesta kuoriaisten käyttäytymisestä, mikä turvasi suuren jälkeläismäärän, sai lopulta alkunsa muidenkin eliöiden ja - lopulta ihmisenkin - tarve muodostaa yhteisöjä.

  Tällainen päättely on tyypillistä evoluutiosatua. Mihin lajiin tuo käytäntö olisi seuraavaksi 'tarttunut' ja mikä olisi saanut jonkin toisen, ehkä hyvinkin erilaisen ja/tai etäisen lajin matkimaan näitä kuoriaisia? Se olisi edellyttänyt sellaista älykkyyttä ja päättelykykyä, jota eläimillä ei luonnostaan ole. Ja miksi vain jotkut lajit muodostavat yhdyskuntia, mutta eivät kaikki? Eräät lajit ovat laumoissa ajoittain, esim. useimmat muuttolinnut vain muuttoaikona. Vaikka laumassa elämisessä on tiettyjä etuja, useimmilla lajeilla se rajoittuu vain oman pesueen piiriin.

Kuinka elämä syntyi?

YLEn Teema-kanava aloitti 21.06.2012 ohjelmasarjan 'Tieteen läpimurtoja'. Sarjan ensimmäisessä osassa kysyttiin, "Kuinka elämä syntyi?" Kuten arvata saattoi, asiaa tarkasteltiin vahvasti evolutiivisesta näkökulmasta. Todettiin, että aiemmin - uskonnollisten tekstien pohjalta - sen uskottiin syntyneen yliluonnollisten voimien eli luomisen tuloksena, mutta sitten joillakin alkoi herätä sen suhteen epäilyksiä. Kun löytöretkeilijät havaitsivat maailmassa olevan lukemattomia hyvin samankaltaisia eliöitä, heräsi juontajan mukaan kysymys: "Miksi Jumala olisi luonut niin niin monta ilmeisen turhaa muunnosta samasta eliöstä?"

Tämä on minusta kummallinen näkemys. Millä perusteella jokin laji olisi turha? Jokaisella on varmaan oma tarkoituksensa. Ellei muuta, niin se, että meillä riittää tutkimista ja ihmettelemistä.

Ohjelma antoi ymmärtää, että Georges Cuvier oli yksi ensimmäisiä, jotka epäilivät, että maapallon täytyy olla vanhempi kuin oli uskottu. Kun hän fossiileja tutkiessan huomasi niiden joukossa jäännöksiä eläimistä, joita ei enää ollut olemassa, hän päätyi uskomaan, että ne olivat eläneet kauan sitten ja kuolleet sukupuuttoon. Miksi niin oli käynyt, jos niillä jokaisella oli jokin tarkoitus? Ohjelma jätti mainitsematta - tarkoituksella tai ei - , että havainnoistaan huolimatta Cuvier oli kreationisti, joka uskoi luomiseen.

Henkilö, joka sitten varsinaisesti kiinnostui maapallon iän tutkimisesta, oli kreivi Buffon. Hän oletti maapallon olleen alkujaan sulassa tilassa, ja yritti hehkuvan kuuman rautapallon jäähtymiseen vertaamalla laskea, miten kauan maapallon jäähtyminen oli kestänyt. Tulokseksi hän sai jonkin verran yli 70 000 vuotta, mikä juontajan mukaan oli kuitenkin kovasti alakanttiin. Itse asiassa Buffonin laskelmat saattoivat olla lähempänä totuutta kuin nykytieteen vuosimiljardit.

Sitten tuli muita tutkijoita, mm. De Saussure, joka pani merkille Mont Blanck- vuoriston fossiillit ja eräät erikoiset kerrostumat, joiden muodosta pääteltiin, että ne ovat olleet joskus meren pohjaa, mutta nousseet ylös, vajonneet uudestaan ja taas nousseet ylös. Tästä sitten pääteltiin, että siihen on täytynyt kulua paljon aikaa. Myös noihin aikoihin nousseen edistysuskon sanottiin vaikuttaneen ajatukseen, että koko luonto - maanpäällinen elämä mukaan luettuna - on noudattanut samaa periaatetta.

Englantilainen tutkija Chambers oli ensimmäinen, joka kirjoitti kirjan tästä kehittymisestä. Hän kirjoitti sen nimettömänä, koska muu tiedemaailma piti ajatusta tuolloin hölynpölynä. Tuossa 'History of Creation' kirjassa hän esitti ajatuksen, että ihminenkin on vain eläin muiden joukossa.
Chambers ei kuitenkaan pystynyt perustelemaan teoriaansa tieteellisesti, dokumentin mukaan sen teki vasta Charles Darwin luonnonvalinta -teoriallaan. Siinäkin oli kuitenkin vielä puutteita, mitkä tiede on vasta viime aikoina 'selvittänyt'.
Ongelmat alkoivat ratketa, kun saksalainen Wegener esitti mannerliikunta-teoriansa. Hänen mukaansa kaikki mantereet olivat aikoinaan olleet yhdessä, mutta siirtyneet vähitellen eroon toisistaan. Tälle seikalle on saatu vahvistuksia mm. merenpohjatutkimuksista. Mainittakoon, että joidenkin tulkintojen mukaan tämä asia mainitaan myös Raamatussa (1Aik 1:19). Tämän jakeen oikea käännös olisi siis "Hänen aikanaan jakaantui maa" eivätkä maan asukkaat.

Mannerliikuntojen lisäksi evoluutioon ovat dokumentin mukaan vaikuttaneet myös meteoriittien törmäykset ja ilmastossa tapahtuneet muutokset. Jotkut eläimet ovat selviytyneet toisia paremmin, mutta jotkut ovat kuolleet sukupuuttoon.

Kuten huomataan, dokumentti sisälsi myös asiatietoa. Mutta jotta 'aivopesu' tehoaisi mahdollisimman moneen, siinä vanhastaan hyväksi koettu keino on sekoittaa totta ja tarua.

Siionin Viisaiden protokollassa sanotaan:

"Pitäkööt he (ei-juutalaiset) parhaimpana sitä, minkä me olemme saaneet heidät uskomaan tieteen viimeiseksi sanaksi. Gojimien henkisen työn tekijät ylpeilevät tiedoistaan kuitenkaan niitä tarkistamatta ja toteuttavat »tieteestä» oppimansa teoriat, jotka meidän omat asiamiehemme ovat keksineet muokatakseen mieliä meille edulliseen suuntaan. Älkää luulko, että meidän väitteemme ovat vain tyhjää puhetta: huomatkaa, millaisen loistavan vastaanoton olemme järjestäneet Darwinin, Marxin ja Nietzschen opeille ja teorioille! Ainakin meille pitäisi näiden oppien gojimien mieliä hajoittavan vaikutuksen olla täysin selvän... Me olemme pettäneet, johtaneet harhaan ja siveellisesti turmelleet gojimien nuorison kasvattamalla sen ehdoin tahdoin väärien periaatteiden ja oppien mukaan. Voimassaolevien lakien ulkopuolella ja niitä olennaisesti muuttamatta, mutta vääristelemällä niitä vastakohtaisten tulkintain avulla olemme päässeet suorastaan jättiläismäisiin tuloksiin."

Kun ajattelee, että tämä teksti on kirjoitettu jo noin sata vuotta sitten, ei voi olla panematta merkille, miten se kaikki on täyttä totta tänä päivänä.

Elivätkö dinosaurukset samaan aikaan ihmisten kanssa?

Kuolivatko dinosaurukset sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten? Näin yleisesti uskotaan, mutta todisteet osoittavat muuta. Lukemattomat legendat eri puolilla maailmaa kertovat 'lohikäärmeistä' ja niistä on piirroksia ja kaiverruksia kaikkialla. Ne vastaavat melko tarkoin tutkijoiden fossiilien perusteella tekemiä kuvia ja rekonstruktioita. Monet alkuperäisheimot kertovat esi-isiensä nähneen niitä - jotkut jopa sanovat itse niitä nähneensä. Myös arvostetut historioitsijat kuten Herodotos, Josephus ja Marco Polo kertovat niitä nähneensä.

Ranskassa on eräässä luolassa piirros, missä dinosaurus ja mammutti taistelevat keskenään. Mammutit elivät todistettavasti samaan aikaan ihmisten kanssa, mistä osoituksena on mm. mammutin fossiilista löytynyt ihmistekoinen keihäs. On myös löytynyt dinosauruksen pehmytkudosta, mikä on selvä viite siitä, että ne elivät vielä ihan äskettäin.

Fossiileja syntyy vain erityisissä tilanteissa. Jos jokin eläin, kala taikka muu, kuolee veteen, se joko joutuu muiden eläinten ravinnoksi tai se mätänee ja luut hajoavat melko nopeasti. Niinpä fossiileja ei juurikaan muodostu nykyään. Fossiileina on löytynyt myös monia maaeläimiä, joiden olisi pitänyt jotenkin hukkua veteen ja peittyä nopeasti mutaan, mikä on edellytyksenä fossiloitumiselle. Useimmat maaeläimet osaavat uida, eivätkä siten kovin helposti huku veteen jouduttuaan. Fossiili ei myöskään voi odottaa sata tuhatta vuotta, että muta kasaantuisi sen ympärille, se tuhoutuisi jo kauan ennen sitä. Esim kalafossiilien suomut ja evät ovat säilyneet, niiden suu ja kidukset ovat kiinni. Merkit monien fossiilien ympärillä viittaavat siihen, että eläimet yrittivät uida tai ryömiä, mutta hautautuivat äkisti mutaan. Tällainen on mahdollista vain, jos tapahtuma oli äkillinen - ja vedenpaisumus oli sellainemn. Suuresta tulvasta kertoo myös se, että merieläinten fossiileja löytyy vuorilta ja sisämaasta. www.tv7.fi/vod/player/?program=21509

P.S. Dokumentin tekstityksen esiin saamiseksi 'Tekstitys' -nappulaa tulee klikata heti nuolinappulan jälkeen!

TV:n omalääkäri uskoo evoluutioon

  Television Akuutti -ohjelman omalääkärin mielestä olemme apinoiden jälkeläisiä. Kun häneltä kysyttiin, miksi miehellä on parta, hän selitti sen olevan jäännös meillä miljoonia vuosia sitten olleesta karvapeitteestä. Vaikka siitä ei lajin selviytymisen kannalta ole hyötyä, evoluutio on hänen mukaansa säilyttänyt sen, koska siitä ei ole haittaakaan! Miksi sitten naisella ei ole partaa? Siihen hän ei osannut antaa kunnollista selitystä.
  Jos kyseessä todella olisi jäännös muinaisesta karvapeitteestämme, sen pitäisi loogisesti ajatellen olla molemmilla sukupuolilla. Parran asemesta naisella on useimmiten miehiä tuuheammat hiukset ja kaljupäinen nainen on harvinaisuus. Tuskinpa evoluutioteoria pystyy antamaan näille seikoille mitään järkevää selitystä!

Mutaatiot eivät paranna lajien selviytymismahdollisuuksia

  Tennesseen Knoxvillen yliopiston tutkijaryhmä on esittänyt uuden teorian, joka jälleen kerran kumoaa vanhoja käsityksiä evoluutiosta.
  Vanhan teorian mukaan eliöt kehittyvät lisäämällä geeniensä määrää, mutta uuden teorian mukaan evoluutio päinvastoin saa mikro-organismin menettämään geenejä ja toimintoja. Geenien menetys tekee eliöistä yksinkertaisempia, joten yleinen käsitys evoluution etenemisestä aina kohti monimutkaisempia eliöitä ei ole totta.
  Tutkimusta johtavan professori Zinserin mukaan tämä bakteereilla tehty tutkimus osoittaa, että huonolaatuiset geenit johtavat sukupuuttoon, koska jälkeläisillä on vieläkin huonompilaatuisemmat geenit. Tämä johtuu siitä, että huonolaatuisiin geeneihin syntyy enemmän mutaatioita, koska solun korjausmekanismit eivät kykene korjaamaan kaikkia virheitä. Tutkimus julkaistiin Amerikan Mikrobiologisen Yhdistyksen mBio-nimisessä, avoimessa on-line julkaisussa.   http://phys.org/news/2012-04

Dinosaurusluiden ajoitus osoitti luultua lyhyempää ikää

Otis Kline, Glendive Dinosaur & Fossil Museum'ista on tehnyt joukon C14-ajoituksia dinosauruksen luista ja löytänyt niistä huomattavia määriä C14:ää. Koska hiili14:n puoliintumisaika on 5 730 vuotta, sitä ei pitäisi olla enää lainkaan jäljellä, jos luut olisivat miljoonien vuosien ikäisiä. Niinpä johtopäätös on, että ne ovat huomattavasti luultua nuorempia.

Sauruslöytö karhun mahasta

Kiinassa, Gobin autiomaassa tehtiin 7 vuotta sitten merkittävä löytö. Karhun tai jonkin suuren imettäväisen vatsasta löytyi Psittacosaurus -fossiili. Löytö osoittaa, että tuo iso imettäväinen on elänyt samaan aikaan saurusten kanssa.

Geenien 'tarpeettomat' osat ovatkin tarpeellisia!

  Uudet tutkimukset ovat osoittaneet virheellisiksi aiemmat käsitykset, joiden mukaan geeneissä olisi tarpeettomia osia (kodoneita). Nämä 'tarpeettomat' osat on nyt todettu hyödyllisiksi. Vaikka kodonien muuttuminen mutaatioiden kautta ei vaikuttaisi syntyvien proteiinien rakenteeseen, se voi muuttaa merkittävästi nopeutta jolla proteiinisynteesi tapahtuu. http://www.arn.org/blogs/

Ihonvärin evoluutio

 Tv-dokumentti "Ihonvärin evoluutio" (25.03.12) esitteli tutkijoiden nykykäsityksiä siitä, miksi ihmisten ihonväri vaihtelee. Dokumentti oli luonnollisesti tehty evolutiivisesta näkökulmasta ja vaikka se sisälsi enimmäkseen asiatietoa, oli joukkoon solutettu myös lausumia, jotka korostivat evoluution osuutta ihonvärien synnyssä. Kerrottiin mm., että ensimmäisillä ihmisillä oli karvapeite ja vaalea iho, mutta karvapeitteen kadotessa iho tummeni, jotta se kestäisi paremmin Auringon ultraviolettisäteilyä. Tämä on tietysti pelkkää mielikuvitusta.

  Sen sijaan mielenkiintoinen oli näkemys, minkä mukaan "Vaaleaihoiset eivät ole kehittyneet tummaihoisista, vaan ovat näiden mutantteja". Saattaa hyvinkin olla, että erilaiset ihonvärit ovat syntyneet geeneissä tapahtuneiden mutaatioiden seurauksena. Tätä tukee havainto ihonvärin tummuuden vaihtelusta asuinympäristön mukaan. Tumma iho suojelee ulraviolettisäteilyn haittavaikutuksilta, mutta koska se toisaalta on välttämätöntä D-vitamiinin muodostamisessa, iho on vaalea siellä, missä tätä säteilyä on vähemmän. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaista evoluutiota, vaan se voidaan lukea perimän sallimiin muunnoksiin. Ohjelmassa kuitenkin tämä ihonvärin vaihtelu todettiin "evoluution aikaansaamaksi sopeutumaksi" ja sanottiin sillä olevan "tärkeä asema evoluutiossamme".

  Dokumentissa tuotiin esille myös poikkeus yleisestä säännöstä: Inuiittien (eskimoiden) ihonväri on melko tumma, vaikka he asuvat alueilla, jossa ultraviolettisäteily on vähäinen. Selitykseksi sanottiin heidän ruokavalionsa, mikä sisälsi paljon D-vitamiinia. Selitys vaikuttaakin hyvin todennäköiseltä. Myös geenitutkimustenkin vahvistama näkemys siitä, että kaikki ihmiset polveutuvat yhdestä yksilöstä (tai ihmisparista), on ainakin osittain oikea. Raamatun mukaan polveudumme Nooan kolmesta pojasta ja näiden vaimoista, jotka tietysti olivat lähtöisin Nooasta ja hänen vaimostaan ja Nooa taas oli Aadamin ja Eevan jälkeläinen muutaman sukupolven takaa.

Satavuotiaiden määrä kasvaa

  Satavuotiaiden määrä kasvaa huimaa vauhtia, kertoo Pohjalainen-lehti 20.03.12. Väestötietolaskelman mukaan maaliskuun alussa tänä vuonna oli vähintään 100-vuotiaita 678, joista naisia 585 ja miehiä vain 93. 100 vuotta täyttäneiden määrä on yli viisinkertaistunut 1960-luvulta lähtien. Suomen vanhimmat, kaksi naista olivat maaliskuun alussa 108-vuotiaita ja kaksi vanhinta miestä 105-vuotiaita. Väestöennusteen mukaan satavuotiaiden ja sitä vanhempien lukumäärä ylittää vuonna 2020 jo 1000 henkeä.
  Tämä on taas yksi evoluutioteoriaa vastaan puhuvista seikoista. Teorian mukaan vain lajin selviytymistä hyödyttävät ominaisuudet säilyvät, mutta mitä hyötyä lajin selviytymiselle olisi siitä, että naiset elävät miehiä kauemmin? Naisten hedelmällisyyskin loppuu yleensä aiemmin kuin miesten sukupuoliset kyvyt.

Lamarkismi elää!

TV:n Prisma- ohjelmassa 8.3.12 kysyttiin: "Tiedätkö, paljonko kehossasi on turhia osia?" Sitten kerrottiin niitä olevan olevan monia. Sellaisina pidettiin mm. korvan liikuttajalihasten jäänteitä, silmän vilkkuluomea, miehen 'rintoja ja nisiä' ja tietenkin häntäluuta. Vaikka jälkimmäisellä todettiin olevan jotain käyttöäkin, sitä pidettiin vain eläinten hännän surkastuneena jäänteenä. Umpisuoli toimittajilta kuitenkin unohtui. Joka tapauksessa lamarkismi näyttää olevan vielä voimissaan, vaikka se on tieteessä kumottu jo ajat sitten.

Evoluutiobiologiaa

  Los Angelesin yliopiston evoluutiobiologit ovat löytäneet mielestään pätevän selityksen sille, miksi Amerikan mantereen apinoilla on niin monenlaisia naamatauluja.

Koska nämä lajit elävät pääosin harvalukuisissa ja hajanaisissa ryhmissä tai ihan yksikseen, silloin on tutkijoiden mukaan tärkeää tunnistaa vastaantuleva lajitoveri nopeasti. Ajatukselle he ovat löytäneet tukea siitä havainnosta, että suurissa laumoissa viihtyvien naamat ovat paljon yksinkertaisemmat. Tutkijoiden mielestä niille on tärkeätä tunnistaa oman porukan yksilöt. Tästä syystä kuulemma meillä ihmisilläkin on 'puhtaat' kasvot.

  Voisi kysyä, kenelle tällaisesta tutkimustiedosta on hyötyä?
Siinä on selvästi lähdetty darwinistisesta ennakkonäkemyksestä olemassaolon taistelun ja selviytymiskamppailun kaikkea ohjaavasta voimasta. Maallikko voisi apinoiden naamoista tehdä ihan erilaisia johtopäätöksiä. Onhan esim. selvää, että perinnölliset ominaisuudet tasaantuvat suuressa joukossa paremmin kuin pienessä. Se, että kiinalaisten, eurooppalaisten ja afrikkalaisten naamat ovat näille kansoille tyypillisiä, johtuu yksinoman perintötekijoistä. Ei sillä ole juurikaan tekemistä tunnistettavuuden kanssa. Tiede, 03/2012

Karvamme säilyivät loishälyttiminä.

  Sheffieldin yliopiston tutkijoiden mielestä evoluutio säilytti karvamme niiden ohuudesta huolimatta, koska ne toimivat loishälyttiminä paremmin kuin paksu karvaturkki.

  Asiaa testattiin oikein kokeillakin, mitkä tutkijoiden mukaan osoittivat, että karvaisimmat tunsivat loisten liikehdinnän ihollaan useita sekunteja aiemmin kuin ne, joiden käsivarret oli ajeltu paljaaksi.

  Toinen uutinen koski sitä, miten kalasta kehittyi maaeläin. Uuden teorian mukaan se tapahtui tulvametsien oloissa, missä kalat hivuttautuivat matalassa vedessä puunjuurien ja kaatuneiden runkojen yli. Tämän uskotaan tapahtuneen ns. devonikaudella 300-400 miljoonaa vuotta sitten. Ei ole yhtään entisiä uskottavampi tämäkään teoria!   (Tiede 2 / 2012)

  (Luulisi maailmassa olevan tärkeämpääkin tekemistä, kuin tällaiset jokseenkin joutavat 'tutkimukset'. Evoluutiotutkimus yleensäkin on melko turhaa niin kauan kuin tutkijat eivät pysty irrottautumaan sinisilmäisestä uskostaan, että kaikki siihen liittyvä on tieteellistä faktaa.)


Aivot toimivat jo täysillä!

  Aivojen koko ei kerro älykkyydestä, vaan määräävänä tekijänä on niiden suhteellinen koko. Lehmän aivot ovat sata kertaa suuremmat kuin hiiren, mutta lehmä ei silti ole juurikaan hiirtä älykkäämpi. Toinen viime aikojen tutkimuksissa tehty havainto oli, että eläimen suuri koko vaatii myös isommat aivot, koska niillä on silloin enemmän rutiiniluontoisia tehtäviä, eli niiden täytyy pitää huolta suuremman elimistön kaikista toiminnoista.

  Tutkimusten mukaan aivomme toimivat jo nyt niin täysitehoisesti, ettei älykkyyden lisääntyminen ole enää juurikaan mahdollista. Ne eivät myöskään voi kasvaa suuremmiksi, koska se johtaisi niiden energiankäytön liialliseen lisääntymiseen. Jo nykyisellään, vaikka ne käsittävät vain 5 prosenttia painostamme, ne kuluttavat 20 prosenttia energiastamme - silloinkin kun vain makailemme toimettomina. Näiden tutkimusten valossa vanha käsitys, jonka mukaan käyttäisimme vain murto-osaa aivoistamme, näyttää siis olevan perätön.  

  Mitä seurauksia aivojen parannusyrityksistä olisi? Mahdollisia keinoja voisi olla neljä:

  1. Isommat aivot, jotta niihin mahtuisi enemmän hermosoluja. Ongelmaksi siinä muodostuisi suuri energiankulutus ja se, että myös aksonien olisi pidennyttävä, mikä hidastaisi signaalien kulkua.
  2. Lisää hermoyhteyksiä, jotta niiden keskinäinen vietsintä nopeutuisi. Tämä vaatisi kuitenkin paljon energiaa ja lisätilaa.
  3. Paksummat aksonit, jotta hermoyhteydet nopeutuisivat. Myös tämä veisi paljon tilaa ja vaatisi enemmän energiaa.
  4. Hermosolujen lisääminen kutistamalla niitä ja/tai aksoneja. Tästä seuraisi se, että niiden viestintä muuttuisi liian sattumanvaraiseksi.
  Näemme siis, että aivot on suunniteltu niin täydellisiksi, että kaikki parannusyritykset johtaisivat vain umpikujaan. (Tiede 2 / 2012)

TV tyrkyttää evoluutiota!

  TV 1:n Prisma-dokumentissa (30.01.2012) kyseltiin: "Evoluutio teki meistä sellaisia kuin olemme, mutta kehitymmekö yhä?" Tähän yritettiin antaa tieteellisiä vastauksia, mutta ne jäivät lähinnä tavanomaisten uskomusten tasolle. Mahtipontisesti todettiin:"Evoluutio selittää koko valtavan elämän kirjon planeetallamme ennen ja nyt."
  Melko ylimielisiä olivat myös sellaiset ohjelmassa esitetyt lausunnot kuin: "Lajimme on vain pieni oksa valtavassa elämän puussa", "Emme ole evoluution huippu, emmekä edes sen päätepiste" ja "Luulen, että kuolemme sukupuuttoon sellaisina kuin itsemme tunnemme."

  Ohjelmassa esiintyneet tutkijat pitivät tietenkin evoluutiota varmana tosiasiana, ja uskoivat, ettei se ole suinkaan pysähtynyt, vaan jatkuu, jopa kiihtyvällä nopeudella. Väitteen tueksi esitetyt todisteet olivat kuitenkin perin heppoisia, eivätkä ne kyenneet osoittamaan varsinaista evoluutiota todeksi; kyse oli pelkästään mitättömän pienistä muutoksista, jotka hyvin sopivat normaalin muuntelun puitteisiin.

  Yhtenä esimerkkinä oli kastemato, jota eräs tutkija piti jopa uutena lajina. Se ei kuitenkaan ulkomuodoltaan poikennut tavallisesta kastemadosta juuri lainkaan, ja oli joka tapauksessa edelleen vain mato. Tutkijan mielestä sen geeneissä oli kuitenkin tapahtunut niin suuria muutoksia, että hän sen perusteella piti sitä todisteena evoluutiosta. Tästä sitten pääteltiin:"Aivan samanlainen prosessi synnytti meidätkin."

  'Todisteita' ihmisen evoluutiosta nähtiin mm. Himalajan sherbojen kyvyssä kestää vähähappista ilmastoa. Todettiin heidän verisuonistonsa olevan laajempi ja tehokkaammin toimiva kuin muilla. Muina todisteina esitettiin ihmisten yleinen ihonvärin muutos vaaleammaksi; alunperin olimme kaikki kuulemma tummaihoisia! Tällaiset seikat eivät todista evoluutiota, ne selittyvät perimän sallimalla muuntelulla.
  Evoluutiota kiihdyttävinä tekijöinä nähtiin tekniikan ja tieteen kehittymisen mukanaan tuomat mahdollisuudet (esim. kloonaus) sekä suuret katastrofit. Erään tutkijan mukaan "Yksi vahvimmista evoluution vauhdittajista ovat olleet taudit". Muina kehitykseen vaikuttavina tekijöinä uskottiin olevan myös entistä suurempi syntyvyys ja pidempi elinikä.

  Esille tuotiin tietysti myös bakteerien oletettu evoluutio, eli niiden kyky muodostaa uusia rokotteille vastustukykyisiä kantoja. Tutkijoiden päähän ei pälkähtänyt, että tällainen muuntelukyky on välttämätöntä paitsi bakteereille itselleen, myös koko luonnon tasapainolle. Yksi niiden perustehtävistä on muuttaa biojätteet maaksi (mullaksi). Mihin me joutuisimme, elleivät ne pystyisi tätä tehtäväänsä hoitamaan? Maapallo olisi täynnä mätänemättömiä ruumiita! Tai elleivät suolistobakteerimme kykenisi hajottamaan syömäämme ravintoa muotoon, jota elimistömme voi hyödyntää! Nauttimamme lääkkeet ja rokotteetkin ovat itse asiassa myrkkyjä, joten bakteerien työhön kuuluu taistella myös niitä vastaan. Bakteereilla on lukuisia muita hyödyllisiä tehtäviä, ja jotta ne selviytyisivät niistä kaikista, niiden on kyettävä muuntumaan.

  Ihmisen kehossa sanotaan olevan enemmän bakteereja kuin omia solujamme! Suurin osa niistä on meille hyödyllisiä ja jopa välttämättömiä. Elimistömme kannalta tärkeätä on kuitenkin tasapaino tässäkin suhteessa. Jos jokin haitallinen bakteeri lisääntyy liikaa, seuraa sairastuminen. Terve elimistö osaa säädellä tätäkin ominaisuutta, mutta omien elintapojemme ja osaksi perinnöllisten geenivirheiden rappeuttama kehomme ei aina selviydy näistä ongelmista.

  Bakteerien muuntumiskyky on kuitenkin rajoitettu, mikä on osoitettu monissa tieteellisissä kokeissa. Mm. eräs saksalainen tutkija joutui toteamaan - 20 vuoden perusteellisten tutkimusten jälkeen - että vaikka muuntelua tapahtuu jatkuvasti, "..bakteerin lajityypillinen rakenne ei koskaan muutu." Ts. bakteeri pysyy bakteerina eikä muutu toiseksi lajiksi.
  Koska evoluutioteoria edellyttää, että ns. luonnonvalinta suosisi vain parhaiten selviytyviä, voidaan kysyä: miksi sitten vieläkin on olemassa viruksia, bakteereita ja lukemattomia muita 'alkeellisia' eliöitä? Eikö niiden olisi pitänyt hävitä (ja kadota) 'olemassaolon taistelussa' ja muuttua kehittyneimmiksi eliöiksi?

  Luonnollisesti viitattiin myös geenitutkimuksen ja -manipulaation mahdollisuuksiin. Sen tiivisti yksi tutkijoista toteamalla, että "Voimme ehkä piankin suunnitella oman geneettisen tulevaisuutemme. ..olemme kääntämässä uuden luvun lajimme historiassa."
  Näiden geenimanipulaation tavoitteena on saada lopulta aikaan 'entistä parempi' ihminen. Tämä on kuitenkin jokseenkin mahdoton ajatus. Ihminen on luotu täydelliseksi ja on nykyisestä rappeutumisestaan huolimatta niin nerokas kokonaisuus, ettei kukaan pysty rakentamaan parempaa.  

Linkki aiheeseen:
Perimän rappeutuminen kumoaa evoluution

 

Päivitetty 14.09.2012