Evoluutio-uutisia 2013

 

Sanojen planeetta

TV-dokumentissa "Sanojen planeetta" tutkittiin ihmiskielen eri piirteitä. Todettiin mm., että sanojen käyttö kommunikoitivälineenä on vain ihmiselle ominaista. Vaikka apinat osaavat ääntelyillään ilmaista yhtä ja toista, ne eivät koskaan opi puhumaan, sen sijaan lapsilla on jo pienestä pitäen kyky käyttää sanoja ja jopa muunnella niitä tarpeen mukaan. Tutkijat ovat myös havainneet, että monet alkukantaisina pidetyt kielet ovat yhtä ilmaisukykyisiä kuin länsimaisetkin kielet.
"Missä vaiheessa kieli kehittyi nykyiseen muotoonsa röhkäisyistä ja murahduksista" kysyttiin dokumentissa.
Monissa aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että vanhemmat kielet ovat itse asiassa nykyisiä monimutkaisempia, mikä ei lainkaan tue tätä dokumentissa esitettyä näkemystä. Ja jos ajatellaan, että jokin apina olisi jossain vaiheessa alkanut äännellä muista hieman poikkeavasti, lauma olisi todennäköisemmin syrjinyt kuin suosinut sitä, mikä ei varmasti olisi edesauttanut sen sopeutumista eikä parantanut sen lisääntymismahdollisuuksia.

Evoluution vuosimiljoonat jälleen kyseenalaistettu

Tuon tuosta kerrotaan löydetyn elävänä lajeja, joiden uskottiin hävinneen maapallolta jo miljoonia vuosia sitten. Viimeisin löytö kertoo 'Gladiaattoriksi' nimetystä hyönteisestä, joka aiemmin tunnettiin vain fossiilina jonka iäksi määriteltiin 45 miljoonaa vuotta sitten. Aiemmin on löytynyt elävänä mm. Coecalanth- niminen kala, jonka uskottiin kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten sekä 'dinosaurus-puuksi' nimetty Wollemi-mänty. Aiemmin sekin tunnettiin vain fossiilina, jonka iäksi sanottiin 150 miljoonaa vuotta. Kaikki ne ovat tarkalleen samanlaisia kuin ne olivat oletettuja miljoonia vuosia sitten, eli mitään evolutiivisia muutoksia niissä ei ole tapahtunut.. Mainittujen lajien löytyminen fossiilikerrostumista eri puolilta maailmaa osoittaa niiden joutuneen maailmanlaajuisen tulvan alle, missä suuri osa niistä tuhoutui.

Ns. meripihkan tutkimus on myös tuottanut yllättäviä tuloksia. Sitä on löytynyt merien rannoilta joka puolella maapalloa ja usein siihen on tarttunut jokin hyönteinen, höyheniä, merieliöitä ym., jopa nykyisin tavattavia lajeja. Eräiden tutkijoiden mukaan sitä löytyi kerrostumasta, joka iäksi sanottiin 320 miljoonaa vuotta.
Evoluutioteorian mukaan kukkivia kasveja ei kuitenkaan ollut vielä 320 miljoonaa vuotta sitten. Niinpä he väittävät, että meripihka muodostui erilaisten, sukupuuttoon kuolleiden puiden tuottamana. Esim. Wikipedia 'tietää' että "Meripihka on 20–100 miljoonaa vuotta sitten kasvaneiden havupuiden kivettynyttä pihkaa, joka on kerrostunut meren pohjaan, mistä sitä huuhtoutuu myrskyjen jälkeen rannoille."
Äskettäiset kemialliset analyysit ovat kuitenkin osoittaneet, että meripihkaa muodostuu vain kukkakasveissa, joten evolutionistinen uskomus on tässäkin asiassa pielessä.

Uusi esi-isä ?

Ruotsalaistutkimus väittää Xenoturbella bocki -nimisen madon olevan ihmiskunnan kantaisä.
Xenoturbella bockeja elelee merenpohjassa muun muassa Ruotsin, Islannin ja Skotlannin rannikoilla. (YOUTUBE)
Eläintutkijat ovat pitkään, vuosikymmenten ajan olleet erimielisiä siitä, onko Xenoturbella bocki -nimisellä madolla tekemistä ihmisten kehittymisen kanssa.

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä on tehnyt tieteellisen läpimurron kiistellyssä asiassa. Ruotsissa Göteborgin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että mato saattaa todellakin olla kaukainen kantaisä ihmisille.
Tutkijat havaitsivat, että madon alkion alkuvaiheen kehitys on samanlainen kuin ihmisillä, mikä voi auttaa ymmärtämään, miten ihmisen elimet muodostuvat.

-Olemme läheisempiä Xenoturbella bocki -matojen kanssa kuin olemme kuvitelleet, totesi tutkija Matthias Obst Huffing Postissa.
Litteärunkoinen Xenoturbella bocki on pituudeltaan 2-3 sentin pituinen. Madot syövät ruoan pilkkomalla. Ruoan syötyään ne lähettävät tavaran ulosteena ulos samasta aukosta kuin ne sen söivät. Toisin sanoen niiden suu toimii myös peräaukkona.
Xenoturbella bockeja elelee merenpohjassa muun muassa Ruotsin, Islannin ja Skotlannin rannikoilla.

Ettei vaan olisi aprillijuttu! Mutta ellei ole, ei voi muuta sanoa, kuin että aina vain järjettömämpiä teorioita tuo evoluutioteoria synnyttää! (Iltalehti 11.4.2013)

Neanderthalin ihmisen sukupuuton syy selvisi - liian suuret silmät!

Tutkijoiden mukaan neanderthalin ihmisen silmät kehittyivät niin suuriksi, että näköhavaintojen käsittely vei liian paljon aivokapasiteettia. Tämä esti esimerkiksi ryhmätyötaitojen kehittymisen.
Tutkijat ovat todenneet, että neanderthalin ihmisellä oli selvästi nykyihmistä suuremmat silmät. Tästä seurasi, että neanderthalilainen joutui käyttämään suuren osan aivokapasiteetistaan näköaistimusten käsittelyyn, jolloin muu intellektuaalinen kehitys kärsi.

Neanderthalin ihmisen silmäkuopat olivat keskimäärin kuusi millimetriä suuremmat kuin nykyihmisen. Tutkijoiden mukaan ero on merkittävä. Homo sapiens puolestaan pysyi aurinkoisessa Afrikassa, eikä tarvinnut lisätehoa silmiinsä. Sensijaan nykyihmisen aivojen otsalohko alkoi kehittyä.

Ihmisen ajattelu keskittyy otsalohkoon. Sen kehitys merkitsi sitä, että nykyihminen sai eräitä erittäin tärkeitä ominaisuuksia. Kognitiivisten taitojen paraneminen auttoi ihmistä muodostamaan ryhmiä, toimimaan yhteistyössä ja kehittämään taitojaan.

Tutkimus on julkaistu Preceedings of the Royal Society B Journal -tiedelehdessä ja siitä uutisoi BBC ja Yle Uutiset.


Tällaista huuhaata meille tarjoillaan tieteellisenä teoriana. Monien tutkijoiden mukaan ns. Neanderthalin ihminen oli selvästi nykyihminen, ei mikään ihmisen ja apinan välimuoto. Koska tällä ihmistyypillä oli nykyistä suuremmat aivot, nuo suuremmat silmät ovat sen luonnollinen seuraus.
Oletus, että pienemmät silmät jotenkin edistivät otsalohkon kehitystä, on pelkkää mielikuvitusta.

Eräs toinen uutinen kertoo, että meni 80 miljoonaa vuotta kalojen maihinnoususta, ennen kuin niiden suu kehittyi nielemään ilman vettä. Jalat niillä oli koko tuon ajan. (Society for Interactive and Comparative Biology, Science)

Tämänkin käsityksen pohjana on pelkkä vahva usko evoluution todellisuuteen. Mitkään fossiililoydöt eivät sitä tue. Eivät liejuryömijät pyri maalle, sen paremmin kuin esim. Krotti, joka käyttää eviään kävelemiseen, mutta kävelee vain meren pohjalla.

Emme olekaan 'puusta pudonneita'!
"Varhaiset apinaihmiset alkoivat elää maassa ja kulkea kahdella jalalla 4-6 miljoonaa vuotta sitten, koska ilmasto kuivui ja savanni valtasi kapuilua suosineet sademetsät. Näin kuuluu vallitseva totuus. Entä jos se onkin väärä." Näin uutisoi Tiede-lehti 3/2013. Uutisessa kerrotaan hiljattain tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan ihmissuvun oletettu alkukoti, Itä-Afrikan Iso hautavajoama oli kuivien metsien täplittämää savannia jo 12 miljoonaa vuotta sitten. Sademetsät olivat siis hävinneet jo paljon aiemmin kuin pystykävely alkoi kehittyä. Vaikka jättäisimme nuo vuosimiljoonat omaan arvoonsa, voimme olettaa, että ajoitukset ovat kuitenkin suurin piirtein oikeassa suhteessa toisiinsa. Se merkitsee, että evoluution arkkuun on jälleen lyöty yksi naula lisää.

DNA:n erot
Uusimpien tutkimusten mukaan ihmisen ja simpanssin DNA:t eroavat vain 66 - 76 prosenttia, riippuen siitä, mitä kromosomia tutkitaan. Esimerkiksi simpanssin ja ihmisen x-kromosomit vastaavat toisiaan vain 69 % ja y-kromosomit puolestaan 43 %. DNA:n samankaltaisuudet eivät yleensäkään todista evoluutiota, vaan ne ovat seuraus tiettyjen rakenteellisten ominaisuuksien vaatimuksista.

Eugeniikasta
TV:n dokumenttisarjassa "Länsimaiden illankoitto" osassa 4, tuotiin esiin lääketieteen erilaisia seurausvaikutuksia erityisesti Afrikassa. Aluksi vaikutukset olivat pääasiassa hyviä, mutta kun kuvaan astuivat rotuteoreettiset näkökohdat, asia muuttui ja Afrikasta tuli lääketieteen koelaboratorio. Charles Darwinin serkun Galtonin kehittämästä eugeniikasta eli rotujen eriarvoisuuteen perustuvasta syrjinnästä tuli tieteellinen 'tosiasia'. Teoria perustui näkemykseen, että jotkut rodut ovat toisia kehittyneimpiä ja että ihmiskuntaa tuli jalostaa suosimalla kehittyneempiä rotuja. Afrikkalaisten nähtiin olevan lähempänä apinaa, ja siten kehittymättömiä ja alempiarvoisia. Tämän näkemyksen myös Darwin omaksui ja saksalaiset sovelsivat sitä mm. juutalaisiin tunnetuin seurauksin. Vaikka evoluutio-uskovaiset kiistävät, ettei darwinismi johda eugeniikkaan, ei ole epäilystäkään, etteikö niillä olisi selvä yhteys. Jos ihmisen ajatellaan kehittyneen apinasta, siitä seuraa väistämättä ajatus, etteivät kaikki ihmiset ole yhtä kehittyneitä ja että jotkut rodut ovat toisia ylempänä. Tästä darwinismin puolesta mielellään vaietaan evolutionistien keskuudessa.


Päivitetty 05.08.2013