Filosofia, aine ja mieli

"Epäillessäni kaikkea totesin ehdottoman tärkeäksi, että ajatteleva minä on olemassa. Huomasin väitteen 'Ajattelen, siis olen' niin todeksi, etteivät skeptikkojen villeimmätkään otaksumat pystyneet sitä horjuttamaan. Päättelin, että voisin empimättä hyväksyä tämän ajatuksen filosofian perimmäiseksi periaatteeksi, jota olin etsimässä." (Descartes)

Kartesiolainen dualismi.

Descartesin mukaan kaikki koostuu kahdesta substanssista (itsenäisesti olemassa olevasta MP), tilassa olevasta materiasta ja hengestä, jolla ei ole mitään spatiaalisia (tilaan liittyviä) tai fyysisiä ominaisuuksia. Henki on olemassa vain Jumalassa ja ihmisen mielessä. Mielen ja aineen vuorovaikutus tapahtuu käpylisäkkeen välityksellä; mieli (sielu) sijaitsee käpylisäkkeessä saaden siinä aikaan vähäistä liikettä joka vuorostaan saa sitä ympäröivät voimat siirtymään aivojen onteloihin ja sieltä hermojen välityksellä raajoihin ja muihin elimiin.

Nykytutkijoiden enemmistö ei kannata kartesiolaista dualismia sellaisenaan. He kyselevät, mistä tuo henki koostuisi ja mitkä ovat sen rakenteelliset ja toiminnalliset ominaisuudet, ja miten ruumis ja mieli voivat vaikuttaa toisiinsa jos ne ovat erillisiä substansseja. Miten jokin aineellisen maailman ulkopuolinen voi vaikuttaa aineelliseen rikkomatta fysiikan lakeja. Termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön mukaan energiaa ei voida luoda eikä hävittää, toisen pääsäännön mukaan suljetun järjestelmän liikemäärä pysyy vakiona.

"Aivojen pienimmässäkään osassa ei voi tapahtua energian tai liikemäärän vähäisintäkään muutosta ilman toisen fyysisen hiukkasen vaikutusta. Muuten rikotaan fysiikan lakeja.", sanoo Paul Churchland San Diegon yliopistosta.

Vaikka Descartesin dualismia yleisesti vastustetaan, hänen ajatuksiaan pohditaan, koska tuntuu uskottavalta, että ihmisellä on ruumiin lisäksi mieli, joka ei ole fyysinen, toteaa Nicholas Wolley (San Diegon yliopisto).

Materialismi.

Descartesin aikalainen 1600-luvulla, Thomas Hobbes, edusti materialistista näkemystä. Hänen mielestään todellisuus oli pelkkää liikkeessä olevaa materiaa.Hän päätteli:

"Emme voi kuvitella toimintaa ilman toimijaa, hyppäämistä ilman hyppääjää, tietämistä ilman tietäjää, ajattelemista ilman ajattelijaa. Siitä näyttäisi seuraavan, että se mikä ajattelee on aineellista."

Materialismin mukaan mielen toimintoja tulisi pyrkiä selittämään aineen ominaisuuksista käsin. Mutta vaikka mielen toiminnan 'mekanismit' saataisiinkin selville, materialismi ei kuitenkaan kykene selittämään subjektiivisia kokemuksia, eli sellaista, mikä tapahtuu vain mielessä, kuten rakkauden, ilon, surun tai vihan tunteita. Hobbes yritti selittää ne pyrkimyksiksi eli alkaviksi, hyvin pieniksi liikkeiksi, jotka jatkuessaan vahvistuisivat erilaisiksi toiminnoiksi.

Behaviorismi.

Engl. Ryle (1900-luvun vaihteessa) sanoi, ettei ole tarpeellista puhua siitä, mitä mielen 'aavemaailmassa' tapahtuu, vaan puhua siitä, mihin ruumis kykenee. Hänen mukaansa henkiset tilat ovat itseasiassa käyttäytymistä tai alttiutta käyttäytyä tietyllä tavalla. John Searle (Berkeleyn yliopisto) toteaa tähän:

"Behavioristi sanoo, että tuska on todellista ja mahdollista käyttäytymistä. Kipu on siis vaikeroimista tai alttiutta siihen. Tähän hölmöön näkemykseen päädyttiin paremman puutteessa. ..Behaviorismiin sisältyy monia ongelmia. Yksi niistä on, että mieli jää vaille huomiota. On sanottu, että ollakseen behavioristi, ihmisen pitää osata teeskennellä tullakseen nukutetuksi."

Tietokone ja ihmismieli.

Tietokoneiden kehittyminen herätti toiveita siitä, että mielen toiminnat voitaisiin selittää materialistiselta pohjalta. Alan Turing esitti vuonna 1951, että tietokone on saavuttanut ihmisen tason silloin, kun se pystyy vastaamaan testiohjelman kysymyksiin yhtä hyvin kuin ihminen.

"Onko tietokoneella henkisiä kykyjä, kun se käyttää ohjelmia ja läpäisee Turingin kokeen? Väite on helppo todistaa vääräksi" toteaa Searle. Hänen mukaansa tietokone voidaan kyllä ohjelmoida vastaamaan kysymyksiin yhtä hyvin kuin ihminen, mutta se vain katsoo sekä kysymyksiin että vastauksiin liittyvät merkit ohjelmaansa sisältyvästä sanakirjasta ja muista ohjeista ymmärtämättä silti sanaakaan. Kysymyksetkin on esitettävä sille tarkalleen oikeassa muodossa, jotta se 'ymmärtäisi' ne.

"Ajatellaan, että olen tietokone, jolta puuttuu jokin taito. Minut on suljettu huoneeseen, jossa on laatikoittain kiinalaisia merkkejä. Minulla on ohjeet eli ohjelma merkkien käyttämiseksi. Kysymykset esitetään kiinaksi. Katson kirjasta mitä pitää tehdä ja vastaan merkkejä käyttäen. Ajan mittaan minusta tulee taitava merkkien käyttäjä. Kysyjät taas käyttävät ohjelmaa niin hyvin, että läpäisen kokeen. Vastaukseni eivät erotu kiinalaisista vastauksista. En kuitenkaan ymmärrä enkä osaa sanaakaan kiinaa. Mitä tämä osoittaa: Jos en osaa kieltä, vaikka käytän kielen ymmärtämisohjelmaa, mikään tietokonekaan ei ymmärrä. Niillä ei ole mitään (kykyjä), mitä minulla ei ole. Tietokone vain yhdistelee merkkejä sääntöjen mukaan, ihmismieli tuntee niiden merkityksen. Ihmismielen tärkein ominaisuus on, että sillä on merkkien lisäksi henkistä sisältöä."

Tietokoneelta puuttuu myös ihmiselle ominainen kyky käyttää relevanttia tietoa. Kaikki uusi tieto ja sen soveltaminen on aina ensin ohjelmoitava siihen. Ihminen sen sijaan kykenee omaksumaan ja soveltamaan uutta ja muuttuvaa tietoa välittömästi. Erilaisten toimintamallien ohjelmoiminen tietokoneisiin on erittäin vaikeaa, koska yksinkertaisimmatkin toiminnot sisältävät lukuisia vaiheita. Esim. pelkkä ovesta kulkeminen vaatii valtavasti ohjeita, eikä niistä olisi hyötyä poikkeavissa tilanteissa. Kyky tunnistaa kasvoja, tehdä kinkkuvoileipiä tai pukeutua aamulla, ovat niitä asioita, joita tietokoneet eivät opi tekemään.

Vaikka tietokone siirtää tietoa lähes valon nopeudella, tieto kulkee datapötkönä jonka bitit on käsiteltävä yksi kerrallaan ja oikeassa järjestyksessä. Aivot käsittelevät tietoa miljoonissa kohdissa samanaikaisesti. Materialisti Dennettkin myöntää:

"Tilannetta voisi verrata siihen, että kaikki maailman kotitiekoneet olisivat käynnissä yhtäaikaa ja vaihtaisivat silloin tällöin helppoja viestejä. Tilanne vastaisi yksien ihmisaivojen rakennetta, tosin hyvin yksinkertaisten aivojen. Ihmisaivojen rakenne on huikean monimutkainen."

Reduktionismi.

Materialistit uskovat, että tiede jonain päivänä ratkaisee mielen mysteerit samoin kuin se on pystynyt osoittamaan muutkin aiemmin mysteereinä pidetyt asiat fysiikan lakeja noudattaviksi luonnonilmiöiksi. Mielen olemuksen ratkaiseminen edellyttää kuitenkin henkisten ilmiöiden purkamista oletettuihin fysikaalisiin osatekijöihinsä. Kaikki eivät usko sitä mahdolliseksi. Tieteessä ei muutenkaan ole yleistä, että tutkimuskohde määritellään toisen, alemman tason tieteenalan käsitteillä. Tarkkoihin määritelmiin pyrkivän nykytieteen kannalta redusointi voi joskus tuntua houkuttelevalta, mutta johtaa helposti umpikujaan. Jos mieltä yritetään selittää aineen käyttäytymisenä, voi hukkua näköpiiristä se, mitä yritetään selittää.

"Mikään ei saa selitystä, vaan kaikki selittämisen arvoinen katoaa. ..Käyttäytymisen kuvaaminen ei auta selittämään subjektiivisia kokemuksia. Käytetty menetelmä voi valaista kohdetta hyvin, mutta ei auta näkemään sitä, mitä todella halutaan tutkia; miten ihmisen mieli toimii ja mitä minuus on."

Kokemukset ovat subjektiivisia ja tietoisuus koostuu niistä; kuvista, äänistä, tuntoaistimuksista, ajatuksen virroista ja mielen liikkeistä, onnen ja tuskan tunteista. Punaisen omenan näkeminen saa mielessä aikaan subjektiivisen kokemuksen, jota ei voi selittää mielentoimintojen fysikaalisilla 'mekanismeilla'.

Mitä minuus ja tietoisuus sitten ovat?

Dennett: "Kasveilla ja alemmilla eläimillä ei myönnetä olevan minuutta, mutta ihmisen kohdalla asian uskotaan olevan toisen ..(kysytään) miten minuus olisi näkökanta, jonka jokin koneisto saa aikaan? Sitä se kuitenkin on. Tietoisuus on pelkkä ruumiin yksilöllinen nökökanta."

Wolley: "Subjektiiviset kokemukset ovat todellisuutta. Ne ovat myös kaikkein suurinta todellisuutta jokaiselle."

Searle: "Reduktion avulla ei voi eliminoida sellaista, joka todella on olemassa. Tietoisuus todella on olemassa."

Nykytutkijoista harvat kannattavat sen paremmin kartesiolaista dualismia kuin näkemystä, että tietoisuus olisi vain ruumiin yksilöllinen näkökanta. Uusissa selityksissä onkin usein yritetty löytää jokin kolmas tekijä, joka voisi vuorovaikuttaa aineettoman tajunnan ja fyysisen ruumiin välillä.

Lähde: TV1, Filosofia, 21.9.01

 

Muistitoiminnot   Käytä aivojasi!
Edellinen     Seuraava
 


27.9.2001