Gnostilaisia apokryfejä

kaaro2.jpg

Gnostilaisvaikutteisista apokryfisistä evankeliumeista tunnetuimpia ovat Filippuksen evankeliumi, Tuomaan evankeliumi ja Marian evankeliumi. Jotkut tutkijat ovat väittäneet näiden tekstien edustavan alkuperäisempää kristinuskoa kuin kanoniset evankeliumit. Tämä väite sisältää samalla oletuksen, että kanonisista teksteistä olisi jossain vaiheessa poistettu kaikki kirkon virallisen opin vastaiset käsitykset kristinuskon olemuksesta, naisen asemasta, Jeesuksen sukupuolielämästä ym.

Filippuksen evankeliumi

Tämä kirjoitus lienee syntynyt verraten myöhään, mihin viittaavat synoptisista evankeliumeista sekä Paavalin ja Pietarin kirjeistä peräisin olevat lainaukset, eräät katoliset sakramenttikäsitykset, kristittty -sanan käyttö ym. Se on selvästi saanut vaikutteita gnostilaisuudesta, lähinnä sen valentinolaisesta suunnasta. Valentinos edusti Basilideksen Aleksandriassa v. 130 jKr. perustamaa hellenististä koulukuntaa. Hän lisäsi siihen muualta omaksumiaan ajatuksia kuten idean seksuaalisen eriytymisen aikaansaamasta 'häiritsevästä' vaikutuksesta luomistyön täydellisyyteen ja ihmisparien [kirkollisten mysteerien kautta tapahtuvasta] uudelleen yhdistymisestä tienä Jumalan luo. Tätä oppia hän alkoi julistaa ensin Aleksandriassa ja myöhemmin Roomassa (n. 160 jKr.)

Filippuksen evankeliumista löytyy vain pari varhaista mainintaa - nekin vasta viidenneltä ja kuudennelta vuosisadalta - Epifaniukselta ja Leontius Bysanttilaiselta. Tämä saattaa johtua siitä, että sen sisältämät moniselitteiset allegoriat voidaan haluttaessa tulkita katolisia opinkäsityksiä tukeviksi. Ehkä sillä jopa oli vaikutusta joidenkin dogmien, kuten Marian ikuinen neitsyys, Jumalan kolmiyhteisyys ja avioliiton sakramentaalisuus, syntymiseen. Koska kirjoitusta ei kuitenkaan pidetty kanonisten tekstien veroisena, ei siihen haluttu viitata näiden opinkohtien yhteydessä.

Otteita evankeliumista (vapaasti suom.)

"Kun juutalainen tekee jostakin (ei-juutalaisesta) juutalaisen, tätä kutsutaan käännynnäiseksi. (proselyytti) Mutta käännynnäinen ei tee käännynnäisiä. Molemmat ovat mitä ovat, tehden toisista kaltaisiaan....Orja kaipaa vapautta, ei isäntänsä omaisuutta. Mutta poika ei ole vain poika; hän katsoo olevansa myös isänsä perillinen. Perillisiä ovat ne, jotka ovat elossa .... kuolleet eivät peri mitään. "

"Pakana ei kuole, koska hän ei ole elänyt siten että voisi kuolla. Joka on uskonut totuuteen, on löytänyt elämän, ja hänellä on vaarana kuolla, sillä hän on elossa."

"Kun olimme juutalaisia, olimme orpoja ja meillä oli vain äiti. Kun meistä tuli kristittyjä, meillä on sekä isä että äiti."

"Maallisille asioille annetut nimet ovat harhaanjohtavia, sillä ne suuntaavat ajatuksemme pois siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Kuullessaan sanan 'Jumala' moni ei ymmärrä sen merkitystä. Sama koskee sanoja 'Isä', 'Poika' ja Pyhä Henki', 'elämä', 'valo', 'ylösnousemus', 'kirkko' (ekklesia) ja monet muut. Ihmiset eivät käsitä niiden merkitystä."

Isän, Pojan ja Pyhän hengen jumalallista salaisuutta Filippuksen evankeliumi pohtii laajemmaltikin. Se pohjustaa myös katolista oppia Mariasta ikuisena neitsyenä. Pyhä Henki ymmärretään naispuolisena prinsiippinä (tai personoitumana):

"Jotkut sanovat: 'Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä'. He ovat väärässä, he eivät tiedä, mitä puhuvat. Milloin nainen on tehnyt naisen raskaaksi? Maria on neitsyt, jota mikään (voima) ei ole saastuttanut."

"Adam tuli olemassaoloon kahdesta neitsyestä, Hengestä ja maasta. Kristus syntyi neitsyestä korjatakseen lankeemuksen, joka oli alussa."

Ylösnousemuksesta kirjoittaja filosofoi:

"Ne, jotka sanovat Herran ensin kuolleen ja sitten nousseen ylös, ovat väärässä. Hän nousi ensin ylös ja kuoli vasta sitten. Ellei joku saavuta ylösnousemusta, eikö hän kuole? "

"Jotka sanovat, että he kuolevat ensin ja sitten ylösnousevat, ovat väärässä. Elleivät he ole vastaanottaneet ylösnousemusta eläessään, eivät he voi tehdä sitä kuoltuaan."

Filippuksen evankeliumin ehkä lainatuinta tekstiä lienevät seuraavat kohdat:

"Oli kolme, jotka aina kulkivat Herran mukana; Maria, hänen äitinsä, hänen sisarensa ja Magdalena, joka oli hänen kumppaninsa. Hänen sisarensa, äitinsä ja kumppaninsa olivat kukin (nimeltään) Maria."

"Ja Vapahtajan kumppani oli Maria Magdalena. Kristus rakasti häntä enemmän kuin muita opetuslapsia ja suuteli häntä usein suulle. Muut opetuslapset närkästyivät siitä ja ilmaisivat paheksuntansa sanoen: 'Miksi rakastat häntä enemmän kuin meitä muita?' Vapahtaja vastasi: ' Miksi en rakasta teitä niinkuin häntä? Kun sokea ja näkevä ovat pimeässä, heillä ei ole eroa. Valon tullessa näkevä näkee sen, mutta sokea jää pimeyteen'."

Nämä kohdat ovat olleet erityisesti gnostilaisuuteen ja/tai feministiseen teologiaan mieltyneiden suosiossa. Kritisoidessaan - hieman aiheellisestikin - kirkon patriarkallista asennetta ja neitsyt Marian hahmossa tapahtunutta naisen 'alentamista' äidiksi ja synnyttäjäksi he tukeutuvat näihin kirjoitelmiin jotka esittävät Magdalan Marian olleen Jeesuksen elämän tärkein nainen. Tällöin he kuitenkin 'unohtavat' ne Filippuksen evankeliumin kohdat, jotka viittaavat Marian ikuiseen neitsyyteen. Tällä opilla oli suuri merkitys siihen, että Mariasta tuli palvonnan kohde.

Filippuksen evankeliumi pohtii laajasti kasteen mysteeriä, sen vastaanottamista ja (oikein) ymmärtämistä. Joka vastaanottaa kasteessa Pyhän Hengen saa lahjana kristityn nimen. Ilman Pyhää Henkeä nimitys 'kristitty' on vain laina. Lahjaa ei tarvitse antaa takaisin, mutta laina on palautettava. Lahjan saaminen tapahtuu mysteerikokemusten kautta. Näihin kuuluu myös avioliiton mysteeri:

"Suuri on avioliiton mysteeri! Ilman sitä ei maailmaa olisi olemassa. Näin siis maailman [ihmiskunnan?] olemassaolo riippuu ihmisen ja avioliiton olemassaolosta."

Yksi mysteereistä (joihin kirjoittaja näyttää erityisesti viehättyneen) on ns. morsiuskammiomysteeri. Hän vertaa Jumalan ja seurakunnan välistä mysteerisuhdetta siihen mitä tapahtuu morsiuskammiossa, muilta salassa. Morsiuskamarin esikuva oli temppelin Kaikkeinpyhin. Naisen (Eevan) erottaminen miehestä (Aadam) johti siihen, että kuolema tuli ihmiskuntaan.

"..Nainen yhtyy mieheensä morsiuskammiossa. Näin yhdistettyjä ei enää eroteta toisistaan. Eeva erotettiin Aadamista, sillä he eivät olleet yhtyneet morsiuskammiossa [jota ei vielä ollut] ... Aadam tuli eläväksi henkäyksellä (pneuma), mikä on synonyymi sanalle 'henki' (pneuma). Se, joka antoi Hengen, on hänen äitinsä. Hänen [Aadamin] sielunsa vaihtui henkeen."

Kristus tuli korjaamaan tämän eriytymisen aiheuttaman vahingon mahdollistamalla (kirkon ja sen rituaalien välityksellä) kadonneen yhteyden Jumalaan. Tässä avioliitto- ja morsiuskammiomysteerit näyttelevät suurta osaa. Mysteerin läpikäyneet [ymmärtäneet?] ovat 'morsiuskammion lapsia', jotka nais- ja miespareina - feminiinisten ja maskuliinisten olemuspuolten yhtyessä - voivat pelastua.

Marian evankeliumi.

Tämä Nag Hammadista v. 1945 löydetty koptilainen evankeliumi on alkuaan kreikankielinen ja peräisin v. 150 JKr. Puolet tekstistä eli kuusi ensimmäistä sivua ovat kadonneet. Irenaeuksen tiedetään hyödyntäneen sitä n. 170 jKr. Se edustaa gnostilais-egyptiläistä kristillisyyttä ja kertoo Maria Magdaleenasta Jeesuksen läheisenä oppilaana. Jotkut tutkijat väittävät Jeesuksen opettaneen 'salaiset' tietonsa ensiksi Marialle, jonka välityksellä tieto sitten annettiin muille oppilaille.

Evankeliumin sisältöä

Kertomus sijoittuu Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeiseen aikaan, jolloin hän antaa oppilailleen lähetyskäskynsä. Tekstin alussa Jeesus puhuu kaiken maallisen katoavaisesta luonteesta ja miten kaikki lopulta palaa alkujuurilleen. Sitten Pietari kysyy:

"Kun nyt olet selittänyt kaikki nämä asiat, kerro meille mikä maailmassa on syntiä?"

Jeesus selittää, ettei syntiä itsessään ole olemassa, se syntyy synnillisiksi kutsuttujen tekojen (haureuden) tekemisestä. Mutta ihmisen sisimmässä oleva Hyvä pyrkii palauttamaan kaiken ennalleen; juuri siksi me synnymme ja kuolemme. Jeesuksen sitten annettua lähetyskäskynsä ja jätettyä jäähyväiset oppilaat masentuvat:

"Kun Vapahtaja oli sanonut tämän, hän lähti. Oppilaat itkivät epätoivoisesti ja sanoivat: 'Kuinka voimme mennä saarnaamaan valtakunnan evankeliumia tosi ihmisestä muille ihmisille? Kun he eivät säästäneet Vapahtajaa, kuinka he säästäisivät meitäkään?'
  Silloin Maria nousi ylös, syleili heitä kaikkia ja sanoi veljilleen: ' Älkää itkekö ja olko murheissanne, älkää epäilkö. Hänen armonsa on teidän kanssanne ja suojelee teitä. Meidän pitää ylistää hänen suuruuttaan, sillä hän on koonnut meidät yhteen ja tehnyt meistä tosi ihmisiä.' Näin puhuen Maria suuntasi heidän ajatuksensa hyvään, ja he alkoivat keskustella Vapahtajan sanoista. Pietari sanoi Marialle: 'Sisar, me tiedämme, että Vapahtaja rakasti sinua enemmän kuin muita naisia. Kerro meille Vapahtajan sanoja, jotka sinä tiedät, mutta joita me emme ole kuulleet."

"Maria vastasi ja sanoi: 'Mikä on teiltä ollut kätkettynä sen voin selvittää teille.' Ja hän alkoi puhua heille näillä sanoin: 'Minä', hän sanoi, 'näin Herran näyssä ja sanoin Hänelle: Herra näin sinut tänään näyssä. Hän vastasi ja sanoi minulle: 'Siunattuja oIette te, jotka ette epäröi minun näkyni edessä. Sillä missä on mieli siellä on aarre'. Minä sanoin hänelle: Herra, kuinka näyn näkijä oikeastaan näkee, sielullaan vaiko hengellään? Vapahtaja vastasi ja sanoi: Hän ei näe sielunsa tai henkensä kautta, vaan mieli joka on näiden kahden välillä näkee näyn ja se on. . . . . . [osa tekstistä puuttuu]

Kun Maria oli sanonut tämän, hän vaikeni, sillä tämän verran Vapahtaja oli hänelle puhunut. Mutta Andreas vastasi ja sanoi veljilleen: ' Sano mitä tahdot mitä hän on sinulle sanonut. Minä en ainakaan usko, että Vapahtaja sanoi niin. Koska totisesti nämä opetukset kuulostavat kovin kummallisilta.' Pietari vastasi ja puhui samaan asiaan liittyen. Hän tivasi heiltä Vapahtajasta: 'Puhuiko hän todellakin yksityisesti naisen kanssa eikä suoraan meille? Täytyykö meidän kääntyä ja kuunnella häntä? Suosiko Hän häntä enemmän kuin meitä?' Sitten Maria itki ja sanoi Pietarille, 'Veljeni Pietari, mitä oikein ajattelet? Luuletko, että olen keksinyt kaiken itse, tai että valehtelen Vapahtajasta?'

Leevi vastasi sitten ja sanoi Pietarille: 'Pietari, olet aina ollut kuumaverinen. Nyt näen sinun kamppailevan naisen kanssa kuin vihollisen. Mutta jos kerran Vapahtaja kelpuutti hänet, kuka sinä olet torjumaan hänet? Varmasti Vapahtaja tunsi hänet hyvin. Siksi Hän rakasti häntä enemmän kuin meitä. Sen sijaan meidän tulee hävetä ja kääntyä täydellisen Ihmisen puoleen ja erkaantua niin kuin hän on käskenyt ja saarnata evankeliumia, eikä nojautua muihin säännöksiin tai lakeihin kuin mitä Vapahtaja on sanonut'. Ja kun he olivat kuulleet tämän, he valmistautuivat lähteäkseen julistamaan ja saarnaamaan."

Koptilainen Tuomaan evankeliumi.

Useimmat gnostilaiset tekstit on löydetty Egyptistä, mikä osoittaa niiden läheisen yhteyden egyptiläiseen ajatteluun. Toisaalta ne ajoittuvat aikaan, jolloin hellenistinen kulttuuri vielä vaikutti Egyptissä ja kreikan kieli oli oppineiden kieli. Noihin aikoihin oli myös syntynyt tapa kirjoittaa egyptin kieltä kreikkalaisin kirjaimin, eli koptin kieli.
  Tuomaan evankeliumi on yksi Nag Hammadista v. 1945 löydetyistä koptinkielisistä teksteistä. Aiemmin siitä tunnettiin vain muutamia lyhyitä ja pahoin turmeltuneita tekstikatkelmia. Sen gnostilaisuudesta tutkijoilla tosin on hieman eriäviä näkemyksiä. Tutkijoita ehkä eniten kiinnostava seikka on Tuomaan evankeliumin suhde synoptisiin evankeliumeihin; ovatko Matteus, Markus ja Luukas lainanneet Tuomaan evankeliumista vai onko asia päinvastoin? Jotkut kirkkoisät ovat pitäneet ainakin osaa tekstistä Jeesuksen aitoina puheina, toiset ovat olleet epäileviä. Alkuperäisen tekstin uskotaan olleen kreikankielinen. Sen ajankohdasta tutkijoiden käsitykset vaihtelevat vv. 150 - 300 välillä, mutta itse käsikirjoitus ajoitetaan 4:nnelle ta 5:nnelle vuosisadalle.
  Koska kirjoittajan nimen yhteydessä on sana Didymos, joka merkitsee kaksonen, jotkut ovat tulkinneet sen niin, että tämä Tuomas olisi Jeesuksen kaksoisveli. Vaikka Jeesuksella olikin veljiä, tällaista kaksoisveli -väitettä ei voi ottaa vakavasti. Se on silkkaa mielikuvitusta.

Tuomaan evankeliumi sisältää lähes pelkästään erillisiä lyhyitä lauselmia, joiden sanotaan olevan Jeesukselta peräisin. Niitä lukiessa tulee pikemminkin vaikutelma, että lauseet on lähinnä kuulopuheiden pohjalta kerännyt joku mystiikkaan taipuvainen, jolla ei ole ollut käsitystä Jeesuksen todellisesta opetuksesta. Hän on siksi muotoillut lauseita omien (gnostilaisten) mieltymystensä tai uskomustensa mukaisiksi. Tekstin koptinkielelle kääntäjäkään ei ilmeisesti ole kunnolla ymmärtänyt kreikankielisen alkutekstin sisältöä. Niinpä teksti on täynnä kummallisuuksia, joiden arvellaan johtuvan mm. kopiointivirheistä. Ne varhaiset kirkkoisät, jotka pitivät lauselmia Jeesuksen sanomina, yrittivät selittää niitä allegoriselta pohjalta, mutta selitykset olivat useimmiten hyvin väkinäisiä ja kaukaa haettuja. Lauselmia on 114, tässä malliksi niistä muutamia:

Alku: Nämä ovat salaiset sanat, jotka elävä Jeesus puhui, ja jotka Didymos Juudas Tuomas kirjoitti muistiin.

Jae 1. Hän sanoi: Se, joka löytää näiden sanojen merkityksen, ei ole näkevä kuolemaa.

Jae 2. Älköön etsivä lakatko etsimästä, ennenkuin löytää. Ja kun hän löytää, hän järkyttyy, ja järkytyttyään hän ihmettelee. Lopuksi hän on hallitseva kaikkea.

Jae 7. Jeesus sanoi: Autuas se leijona, jonka ihminen syö, niin että leijona tulee ihmiseksi, ja kirottu se ihminen, jonka leijona syö, niin että leijona tulee ihmiseksi.

Jae 11. Jeesus sanoi: Taivas häviää, ja häviää se, mikä on taivaan yläpuolella. Kuollut ei elä, eikä elävä tule kuolemaan. Silloin kun söitte kuollutta, teitte sen eläväksi. Kun tulette valoon, mitä sitten teette? Silloin kun olitte yksi, teistä tuli kaksi. Mutta kun olette kaksi, mitä silloin teette?

Jae 30. Jeesus sanoi: Missä on kolme jumalaa, siellä jumalat ovat jumalia, missä on kaksi tai yksi, siellä minä olen hänen kanssaan. (Kreikankielisessä Oxyrhynkhos-papyryksessa vastaavassa kohdassa sanotaan: Missä on kolme, nämä kolme ovat ilman jumalaa.)

Jae 37. Hänen oppilaansa sanoivat: Milloin sinä ilmestyt meille, milloin saamme nähdä sinut? Jeesus sanoi: Kun riisuudutte tuntematta häpeää, otatte pois vaatteenne ja tallotte ne pienten lasten tavoin jälkojenne alle, silloin saatte nähdä Elävän (Isän) Pojan, ettekä enää pelkää.

Jae 70. Jeesus sanoi: "Se, mikä on sisimmässänne, pelastaa teidät, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, olette tuhon omat."

Jae 82. Jeesus sanoi; "Joka on lähellä minua, se on lähellä tulta. Joka on kaukana minusta, se on kaukana valtakunnasta."

Kirkkoisä Origenes toteaa tästä Jeesuksen sanomaksi väitetystä lauseesta:
Olen lukenut jostakin, että Vapahtaja sanoi - epäilen tosin, että joku on vain esiintynyt Vapahtajana tai päätellyt mielessään Vapahtajan jossakin itse sanoneen: "Joka on lähellä minua, se on lähellä tulta. Joka on kaukana minusta, se on kaukana valtakunnasta. "

Jae 66. Jeesus sanoi: Näyttäkää minulle kivi, jonka rakentajat hylkäsivät. Se on kulmakivi.

Jae 68. Jeesus sanoi: "Autuaita olette te, kun teitä vihataan ja vainotaan. (Elämän) paikkaa ei löydy sieltä, missä teitä vainotaan."

Klemens Aleksandrialainen siteeraa kirjoituksissaan useita tällaisia vainottujen autuaaksijulistuksia. Hänen mukaansa ne ovat niiden laatimia, jotka "muuntavat evankeliumitekstejä". Monet muutkin lauselmat ovat selvästi enemmän tai vähemmän muunneltuja lainauksia synoptisista evankeliumeista:

Jae 71. Jeesus sanoi: Minä hajoitan tämän rakennuksen, eikä kukaan voi rakentaa sitä.

Jae 76. Jeesus sanoi: "Isän valtakunta on kuin kauppias, jolla oli paljon myytävää. Kun kauppias kerran löysi helmen, hän viisaana miehenä myi kauppatavaransa ja osti itselleen pelkästään tuon helmen. Etsikää tekin katoamatonta, alati pysyvää aarretta sieltä, minne koi ei pääse syömään ja missä ei mato turmele."

Jae 100. Jotkut näyttivät Jeesukselle kultarahaa ja sanoivat: Keisarin virkamiehet vaativat meiltä veroja. Jeesus sanoi heille: Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, Jumalalle mikä hänelle kuuluu ja minulle se, mikä on minun.

******

Nykyisten käsitysten mukaan Raamatun kanoniset tekstit syntyivät vuosien 50 - 100 välisenä aikana. Filippuksen, Marian ja Tuomaan evankeliumit kirjoitettiin huomattavasti myöhemmin, joten ei ole juurikaan perusteita väitteille, joiden mukaan ne edustaisivat alkuperäisempää kristinuskoa kuin synoptiset evankeliumit. "Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan" sanoi Jeesus. On järjetöntä ajatella hänen itsensä voineen elää 'avoliitossa'. Yhtä vaikea on kuvitella, etteivät Matteus, Markus, Johannes, Pietari tai Paavali olisi tienneet Jeesuksen kaksoisveljestä tai Magdalan Marian rakkaussuhteesta Jeesukseen, jos sellaista olisi ollut.

Jos väitetään, että kanoniset kirjoitukset ovat alunperin sisältäneet näitä asioita koskevaa tietoa, on vaikea nähdä miten 'kirkkoisät' olisivat pystyneet poistamaan nämä maininnat tuhansista tai kenties kymmenistä tuhansista kanonisten tekstien käsikirjoitusjäljennöksistä, jotka olisi ehditty tehdä ennen näitä apokryfitekstejä. Lisäksi on muistettava, että on olemassa myös ortodoksisen kirkon Rooman paaveista ja piispoista riippumaton perimätieto 900 -luvulta lähtien, mihin ei myöskään sisälly ainuttakaan mainintaa Jeesuksen ja Marian avio- tai avosuhteesta.

Sen lisäksi, että gnostiset tekstit itsessään ovat myöhäistä tekoa, eivätkä siksi yhtä luotettavia kuin kanoniset evankeliumit, varsinkin jotkut naistutkijat näyttävät selvästi syyllistyvän ylilyönteihin näitä tekstejä tulkitessaan. Heillä on taipumus lukea rivien välistä sellaista, mitä siellä ei välttämättä ole ja tarkoitushakuisesti yhdistellä eri evankeliumeista irrotettuja kohtia. Näin saadaan näyttämään siltä, että Maria Magdaleenan ja Jeesuksen suhde olisi ollut jotain enemmän kuin itse tekstit osoittavat. Asenteellinen lähtökohta tutkimuskohteeseen saa aikaan kriittisyyden puutetta ja heikentää tutkimustulosten uskottavuutta.

Pahinta asiassa on, että tavallisella satunnaisella lukijalla ei ole tietoa tällaisesta manipuloinnista, joten he pitävät lukemaansa täytenä totena. Tämä tuli konkreettisesti esiin eräässä televisio-ohjelmassa, jossa Hannele Koivula oli haastateltavana vastikään julkaistun väitöskirjansa The Woman Who Understood Completely johdosta. Koivula selosti väitöskirjassa esittämäänsä tulkintaa, jossa kirkon vallitsevat käsitykset asetettiin kyseenalaiseksi. Toimittaja kuunteli silmät pyöreinä ja kysyi: "Tämä on siis tutkittua tietoa. Se on siis totta?" Monet katsojatkin varmaan pitivät kaikkea ohjelmassa sanottua täytenä totena.


Lähteet:
The Gospel of Phillip (Wesley W. Isenbergin engl. käännös)
Nag Hammadin kätketty viisaus (Dunderberg - Marjanen 1999)
Tuomaan evankeliumi (Huuhtanen, Marjanen, Uro 1992)
Catholic Encyclopedia
Ultra 2/96


Uuden Testamentin apokryfejä   Juudaksen evankeliumi

12.11.03 (päivit. 25.12.06)