Geenitutkimus ja vedenpaisumus

Viime aikoina tehdyt, oletettuihin lähisukulaisiimme kohdistetut geneettiset tutkimukset ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia. Mm. erään länsiafrikkalaisen simpanssiryhmän geneettisen vaihtelevuuden todettiin olevan kaksinkertainen verrattuna koko ihmiskunnan 6 miljardiin ihmiseen. Nämä 55 simpanssia erosivat geneettisesti toisistaan enemmän kuin yksikään ihminen kaikista muista maailman ihmisistä! Evoluutiobiologi Pascal Gagnaeux'n (San Diego -yliopisto) mukaan geneettisen vaihtelevuutemme pitäisi olla vähintään yhtä suuri kuin apinoiden. Se ei ole kuitenkaan lähelläkään sitä. Tämä täysin odottamaton havainto osoittaa, että ihminen on ollut sukupuuton partaalla lähimenneisyydessä.

Geneettistä kirjoa

Tutkijat vertailivat 1070 nukleotidiparia sisältäviä DNA-jaksoja, joita otettiin apinoilta, simpansseilta, ihmisiltä ja lisäksi neanderthalilaisen luista. Tulokset olivat hyvin vakuuttavat; ihmisen perimässä oli vähiten eroja. "Esi-isämme menettivät paljon alkuperäisestä muuntumiskyvystään", totesi ihmisen evoluution asiantuntija, prof. Bernard Wood (George Washintonin yliopisto). "Kertyneen geneettisen variaation määrä ei ole läheskään yhteensopiva lajikohtaisen ajan kanssa. Tämä merkitsee, että nyt täytyy nostaa esiin hypoteesi tapahtumasta, joka pyyhkäisi pois valtaosan geneettisestä variaatiostamme."

Tutkijat päätyivät siihen, että menneisyydessä on ollut jokin tuntematon tapahtuma, joka hävitti lähes kaikki ihmiset. Sopiva ehdokas sellaiseksi olisi tietenkin maailmanlaajuinen vedenpaisumus.

Muita tutkimuksia

On myös tehty joukko geneettisiä tutkimuksia, joiden perusteella on yritetty määrittää ihmislajin ilmaantumisen ajankohtaa. Näidenkin tulokset ovat olleet hämmentäviä. Eräässä miesten Y-kromosomiin liittyvässä tutkimuksessa, joka kohdistui 38:aan eri puolilla maailmaa asuvaan ja erilaisia etnisiä ryhmiä edustavaan mieheen, näiden Y-kromosomissa ei löydetty lainkaan eroja. Miespuolisissa esi-isissämme ei siten olisi tapahtunut lainkaan evoluutiota. Tutkijat päätyivät laskelmissaan siihen, että alkuisämme, (yksi ainoa yksilö) on elänyt enintään 270 000 vuotta sitten. Ihmisen kaltainen 'Homo Erectus', jonka sanotaan eläneen n. 1.5 miljoonaa vuotta sitten, ei siten voi olla nykyihmisen esi-isä.

Aikaisemmissa, naisten mitokondrionaaliseen DNA:han kohdistetuissa tutkimuksissa päädyttiin samankaltaiseen tulokseen. Sen mukaan ensimmäinen nykyihmistä edustava nainen (joka tiedepiireissä on Raamattua mukaillen nimetty 'Eevaksi') olisi elänyt noin 200 000 vuotta sitten.

Amerikkalainen molekyylibiologi Michael Hammer epäili aiemmin tehtyjen Y-kromosomitutkimusten olevan virheellisiä ja suoritti oman, laajemman tutkimuksensa. Se kohdistui 2600 nukleotidiparin muodostamaan geenijaksoon, jota tutkittiin 16 eri etniseen ryhmään kuuluvilta miehiltä. Hänen tutkimuksensa antoi aiempien kanssa samansuuntaisen tuloksen: kaikki tutkitut olivat lähtöisin yhdestä miehestä, joka oli elänyt 51 000 - 411 000 vuotta sitten. Englantilaisen tutkijaryhmän (Whitfield, Sulston, Goodfellow) tutkimus kohdistui vielä tätäkin laajempaan, 100 000 nukleotidiparia käsittävään geenijaksoon ja 5 etniseen ryhmään. Heidän laskelmansa antoivat tulokseksi 37 000 - 49 000 vuotta. Ajat näyttävät siis vain lyhenevän sitä mukaa, mitä perusteellisempi tutkimus on.

Miksi nainen miestä vanhempi?

Nämä Y-kromosomin ja mitokondrio-DNA:n tutkimukset osoittavat, että meillä on yksi yhteinen esi-isä ja -äiti. Tutkijoita on hieman askarruttanut se, että naispuolisen mitokondrio-DNA:n antamat lukemat osoittavat jonkin verran kauemmas taaksepäin kuin miehisen Y-kromosomin. Tämä sopii kuitenkin hyvin raamatulliseen viitekehykseen, jonka mukaan yhteinen esiäitimme Eeva eli paljon ennen vedenpaisumuksen aikaista esi-isäämme Nooaa. Raamatuntutkijoiden käsitykset ihmisen luomisen ja Nooan välisen ajan pituudesta vaihtelevat muutamasta tuhannesta aina kymmeniin tuhansiin vuosiin asti, riippuen mm. sukupolvi-käsitteen tulkinnasta. Ero on kuitenkin huomattava.

Nooalla ei ollut tyttäriä, joten arkin naispuolisissa jäsenissä, hänen vaimossaan ja kolmessa miniässään saattoi vielä olla jäljellä Eevan ajoilta periytyvää geneettistä erilaisuutta. Arkissa säilyneet miespuoliset olivat sen sijaan kaikki Nooan jälkeläisiä, joten Y-kromosomissa voivat näkyä vain ne muutokset, jotka ovat tapahtuneet tuon ajan jälkeen.

Geenitutkijat totesivat myös erään kiintoisan seikan: "Tämä vähäinen geneettinen variaatio tekee ihmiset alttiimmiksi erilaisille sairauksille." Tästä voimme päätellä, että Genesiksessä kerrotut pitkät eliniät alkoivat selvästi laskea vedenpaisumuksen jälkeen. Toinen ilmeinen seuraus perimän köyhtymisestä on erilaisten ihmisvariaatioiden eli rotujen väheneminen. Nykyihmisen evolutiivisiksi edeltäjiksi kuvitellut 'hominidit' saattavat siten olla vain ennen vedenpaisumusta eläneitä ihmistyyppejä, ja joissakin tapauksissa kasvuhäiriöisiä yksilöitä tai sukupuuttoon kuolleita apinoita.

01.03.05