HelvettiSana 'helvetti' esiintyy UT:ssa 12 kertaa ja on joka kerta käännetty sanasta 'Gehenna', mikä viittaa Jerusalemin lähellä olleeseen Hinnomin laaksoon. Siten, kun UT puhuu helvetistä, on aina kyse Gehennasta, joka oli kaatopaikka Jerusalemin lähellä. Kaikki tiesivät, että siellä paloi jatkuva tuli ja että sen ylläpitämiseksi sinne lisättiin 'tulikiveä' eli rikkiä. Jotkut köyhät, joilla ei ollut varaa haudata vainajiaan saattoivat viedä kuolleen omaisensa tuohon 'krematorioon'. Elävänä tuohon 'helvettiin' ei kuitenkaan saanut heittää edes eläimiä, joten Jeesuksen kuulijat tuskin saivat hänen puheistaan sellaista käsitystä, että joku voisi kuolemansa jälkeen joutua kitumaan ikuisesti. Kaatopaikalle vietiin kaikki sellainen, mikä kelpasi vain hävitettäväksi, joten se oli erityisen sopiva vertauskuva 'ikuisen' tulen tuhoavasta vaikutuksesta. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti". (Mt 13:34, 35) Jos yritämme tulkita Jeesuksen vertauksia vain nykyajan näkökulmasta ja unohdamme hänen aikanaan vallinneet olot, helvetti on hyvin helppo ymmärtää väärin.
************
Mt 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Mt 23:15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä
helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette! Varsinkin seuraavat kohdat on erityisen helppo tulkita väärin:
Lk 12:5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. Sielu-sanaa käytetään Raamatussa usein - kuten tässäkin - itse elämän synonyymina. Toiseksi tulee muistaa, että laki kielsi heittämästä mitään elävänä Gehennaan. Jos omaiset joskus veivät sinne vainajansa, hänen ruumiinsa tietysti paloi poroksi, mutta hän ei välttämättä menettänyt tulevaa, ylösnousemuksen jälkeistä elämäänsä. Jumalalla on kuitenkin valta tuhota jumalattomat täydellisesti ja lopullisesti. Kadotus'Kadotus' esiintyy suomalaisessa UT:ssa (KR -38) 27 kertaa. Se on käännetty sellaisista kreikan sanoista kuin apoleia, apollumi tai katakrina, joiden perusmerkitys on tuhota, hävittää. Englannin kielinen KJV kääntää 'apoleian' mm. sanoilla destruction ja perdition, jotka muussa kuin uskonnollisessa kielenkäytössä merkitsevät tuhoa ja perikatoa. Suomalainen sana 'kadotus' on sekin itsessään neutraali ilmaisu, koska se ei kerro mitään katoamisen tavasta eikä kadonneen kohtalosta. Uskonnollisessa kielenkäytössä sana on kuitenkin saanut siihen luonnostaan kuulumatonta spekulatiivista lisämerkitystä. Esimerkki:2Ts 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (aionios olethros) Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
Sama King James Version (KJV) -käännöksen mukaan:
Raamattu 2005 -kääntää tämän kohdan: Katoaminen, tuhoaminen tai poispyyhkäisy Herran kasvojen edestä ei voi merkitä tietoisen, piinallisen olemassolon jatkumista jotenkin mystisesti Jumalasta erossa. Koska Jumala on edeltäkäsin varoittanut jumalattomuuden seurauksista, ne eivät voi tapahtua hänen tietämättään. Se merkitsee, että Jumala hyväksyisi sellaista, mikä on täysin ristiriidassa evankeliumin sanoman kanssa, että Jumala on rakkaus.
|