Naisen asemasta ja hunnun käytöstä

Kaikille tuttu asia ovat musliminaisten hunnut. Sen sijaan vähemmän tunnettua lienee, että myös Raamattu puhuu siitä. Paavali kirjoittaa 1 Kor. 11:4 - 16 :

"Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
  Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden.
Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa. Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta."

Miten nämä Paavalin sanat pitäisi ymmärtää? Tulisiko ne ottaa kirjaimellisesti? Vai pitäisikö ajatella (kuten luultavasti useimmat 'raamatunoppineet'), että ne ovat vain Paavalin omalle ajalle tarkoitettu ohje, josta ei nykyään tarvitse välittää?
  Jos lähdetään siitä, mitä 2 Tim. 3:16 sanoo, että "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa..", eikö tämäkin ohje pitäisi ottaa vakavasti?
  Moniko seurakunta sitä kuitenkaan noudattaa? Tuskinpa juuri yksikään edes ns. fundamentalistisista, muista puhumattakaan. Miesten pitkät hiuksetkin ovat nykyään jopa muotia ja vastaavasti on naisia, jotka ovat leikkauttaneet hiuksensa hyvin lyhyeksi. On tietysti naisia, joille ei kasva pitkiä hiuksia ja niitä, joilta jokin sairaus on ne vienyt, mutta tärkeintä asiassa ei olekaan hiusten pituus vaan pään peittäminen.

  Kun sitten hieman pohditaan tätä Paavalin neuvoa, hän tuo siinä esille asioita, jotka eivät liity yksistään johonkin hyvään tapaan tai soveliaisuuteen, vaan sanoo, että naisen pään peittäminen on vallanalaisuuden merkki enkelien tähden! Ja hän lisää, että mies on Jumalan kuva, mutta vaimo miehen kunnia. Nämä ovat itse asiassa vakavia sanoja, vaikka eivät tietenkään ole kaikkien - varsinkaan nykyajan naisten - mieleen.

  Puheensa lopussa Paavali näyttäisi hieman pehmentävän sanomaansa:
"Päättäkää itse: sopiiko vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä? Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla."

  Tämän voisi tulkita niin, että hän jättää seurakuntalaisten päätettäväksi, millaista käytäntöä huntujen suhteen pitäisi noudattaa. Mutta sen voi tulkita myös niin, että Paavali tässä vetoaa seurakuntalaisten kykyyn tehdä järkevä päätös asiassa. Joka tapauksessa hänen tarkoittamansa päänpeitteet (hunnut) eivät ilmeisestikään olleet sellaisia koko kasvot peittäviä nigab- huntuja, joita musliminaiset nykyään käyttävät, eikä niiden tarkoitus ollut 'naisellisten sulojen' kätkeminen, vaan osoittaa arvostusta Jumalan säätämälle järjestykselle.
  Niitä ei myöskään kehoitettu pitämään jatkuvasti, vaan ainoastaan rukoiltaessa. Toisaalta Paavali kehoittaa naisia säädyllisyyteen ja vaatimattomaan kaunistautumiseen (1 Tim. 2:9-10).

Ehkä eniten vastustustusta ovat herättäneet Paavalin maininnat vaimojen alamaisuudesta:

".. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. (1 Tim. 2:12-14)   ".. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa....
  Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. (1. Kor. 14:33-40)

Ovatko nämä siis vain Paavalin omia käsityksiä, jos ne ovat - kuten hän sanoo - Jumalan käsky? Joka tapauksessa näitä ohjeita tuskin misssään noudatetaan, päinvastoin nykyseurakunnissa juuri naiset ovat useimmiten 'profetoimassa'. Tasa-arvo -ajattelu on täysin syrjäyttänyt nämä raamatulliset ohjeet vanhanaikaisina ja nykyisiin oloihin sopimattomina. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei Paavalin perimmäinen tarkoitus ollut naisen alistaminen, vaan että oikeanlainen järjestys säilyisi seurakunnissa.

 
30.11.2010