Hypnoosilla mielen syövereihin?

 

Hypnoosi on vielä nykyäänkin kiistelty asia. Sen vaikutusmekanismia ei tunneta ja sen käyttöä erilaisissa terapioissa on kritisoitu ja kyseenalaistettu. Vuorovaikutus kehon ja mielen välillä on kuitenkin kiistaton. Mielen huomattava osa-alue on alitajunta, jonne uskotaan tallentuvan mm. sellaisten traumaattisten kokemusten muistot, jotka päivätajunta haluaa unohtaa. Hypnoosilla pyritään vaikuttamaan pääasiassa tuohon alitajuntaan. Hypnoterapeuttien kesken on kuitenkin erilaisia koulukuntia ja eriäviä käsityksiä siitä, mikä on ydinasia hypnoosissa ja miten sitä tulisi terapioissa soveltaa.

"Usein ajatellaan, että hypnoosissa siirretään jotain autoritäärisestä parantajasta passiiviseeen potilaaseen ... ja käytetään määrätietoisia suggestioita", sanoo hypnoterapeutti Jeffrey Zeig, joka soveltaa amer. Milton Ericksonin menetelmiä. Hän itse pitää tärkeänä potilaskeskeisyyttä, potilaan yksilöllisyyden huomioimista ja potilaan omaa aktivointia. Tärkeintä on herättää potilaan sisäiset voimavarat, halu ja tahto parantua, ja auttaa häntä oman mielikuvituksensa avulla löytämään keinoja parannustapahtuman alkuunsaattamiseksi.

Hypnoosia käytetään lähinnä psykosomaattisten sairauksien hoidossa. On tunnettu tosiasia, että varsinkin naisilla on kautta aikain ollut erilaisia psyykkistä perua olevia sairauksia. 1700-luvulla oli mm. paljon äkillistä sokeutumista, 1800-luvulla kouristuksia, jalkojen, käsien tai nielun halvaantumisia, puhekyvyn menetystä. Nykyajalle tyypillisiä psykosomaattisia 'koodeja' ovat syömishäiriöt ja ahdistuneisuus. "Jokaisella ajalla ja kulttuurilla on oma hyväksytty kehonkielensä, jonka lääketiede vahvistaa diagnosoimalla sen", sanoo ruots. prof. Karin Johannisson.

Järkyttävä kokemus voi todella aiheuttaa jopa sokeutumista tai eri asteisia halvaantumisia. Psykologi ja hypnoterapeutti Christina Leijonhufvud'in mukaan tällainen reaktio on ruumiin tapa selviytyä. Vaikka nykyään esim. täydellinen sokeutuminen on harvinaista, tunnetaan monia tapauksia, joissa potilaalla on ns. valikoiva näkö. Trauman jälkeen ei halua nähdä mitään siihen liittyvää. Hypnoosissa on kuitenkin mahdollista muistaa unohtuneita asioita:

"Hypnoosi on äärimmäisen keskittymisen muoto, jonka avulla voi jonkin verran höllentää (kehon) puolustusmekanismia ...Hypnoosi aktivoi oikean aivopuoliskon, jonne usein kätketään tunnepitoiset muistot, jotka halutaan unohtaa... Kaikki hypnoosi on jonkinlaista itsesuggestiota."

Leijonhufvudin mielestä epämiellyttävien muistojen mieleen palauttaminen on paranemisen edellytys. Älymuistin lisäksi on esiin nostettava myös tunnemuisti, ilman sitä ei voi parantua. Kuitenkin myös älymuisti on välttämätön: "Tapahtuma on kaivettava esiin!"

"Psyyke on laajempi kuin normaali tietoisuus", toteaa hypnoterapeutti Deborah Ross. Hänenkin mielestään hoito nopeutuu, jos saadaan esiin se, mikä on alitajunnassa. Psyyke haluaa parantua, se pyrkii kokonaisuuteen.

Mutta on niitäkin, joiden mielestä syytä ei tarvitse kaivaa esiin; paraneminen voi käynnistyä, vaikka sairauden syy ei ole selvillä. Psykiatri Peter Bloom sanoo:

"Kollegat kyselevät, miten voi parantua ellei tiedä sairauden syytä. Minä väitän, ettei ole tarpeen tietää syytä muutoksen aikaansaamiseksi!"

Hänen mukaansa hypnoosin tarkoitus ei ole saada potilasta tajuamaan syytä sairauteen vaan saada hänen mielikuvituksensa keksimään keinoja, miten esim. halvaantunutta ruumiinosaa voisi liikuttaa. Potilasta voidaan kehoittaa kuvittelemaan, että jokin nostaa hänen kättään. Käden noustessa häntä voidaan käskeä 'näkemään' tuo tapahtuma. Tämäntapaisilla menetelmillä Bloom paransi kaksi potilastaan, 12- ja 15- vuotiaat lapset, jotka olivat psyykkisistä syistä halvaantuneet kaulasta alaspäin. Toinen potilaista oli ylipainoinen tyttö, joka pelkäsi kouluun menoa, toinen oli poika, joka ei halunnut aikuistua, koska isä oli käyttänyt häntä hyväkseen.

Ihmisen psyyken ja ruumiin vuorovaikutus on hyvin todellinen. Suuri osa aivojen kapasiteetista kuluu alitajuisten toimintojen koordinointiin. Autonominen, vegetatiivinen hermosto ohjaa muistia, tasapainoa, hengitystä, verenkiertoa, ruoansulatusta ja lukemattomia muita ruumiintoimintoja automaattisesti ja on jatkuvassa yhteydessä paitsi hermosignaalien, myös peptidien, hormonien, entsyymien ym. välityksellä kaikkiin ruumiinosiin, elimiin ja aivoihin. Jos tässä laajassa tietoliikenteessä tapahtuu jokin häiriö, signaalit voivat mennnä 'väärään' osoitteeseen - esim. suolistoon.

Jos ihmiselle sattuu jotain, jota hän ei halua muistaa, se jää jonnekin kehoon, koska neuropeptidien reseptorit eli vastaanottajat sijaitsevat kaikkialla kehossa - selkäytimessä, ihossa, suolistossa, aivoissa. "Keho sisältää kaiken sen, mistä emme ole tietoisia.. kaikki torjutut kokemukset voivat asettua eri puolille kehoa", toteaa ylilääkäri Alice Engqvist. Suolistoon itsessään liittyy valtava autonominen hermoverkosto, ja se on tunnetusti herkkä reagoimaan esim. stressiin. Vaikka autonominen hermosto toimii tahdostamme riippumatta, siihen voi saada yhteyden ja siihen voi vaikuttaa. Voimme esim. pidättää hengitystä.

Tutkija Susanna Ehdin toteaa, että keho on erittäin älykäs. Se ottaa vastaan iskuja, selviää niistä ja pystyy sopeutumaan. Tunteet voidaan torjua vatsaan, jolloin kehoon voi jäädä vihaa tai erilaisia tunteen palasia eri puolille. Ne on mahdollista kohdata muuttuneen tajunnantilan avulla.

"Keho on kuin kirjasto ..loputon kultakaivos, kuten tajuntakin. Kaikki elämän aikana koettu, myös sikiöaika, on tallennettu. Voi valita, haluaako tietää vai ei."

"Energia ei siis virtaa kehossa niitä ratoja pitkin, jotka näemme anatomiassa. Voimme vaikuttaa niihin hypnoosissa ... siirtämällä tietoisuuttamme. Voimme vaikuttaa sydämen sykkeeseen, jalkojen lämpötilaan, pupillien kokoon... Ihminen voi oppia vaikuttamaan omaan kehoonsa."

Mielikuvia apuna käyttämällä voi siten vaikkapa 'tutkia' omia elimiään ja 'käskeä' niitä tervehtymään, tai vahvistaa puolustuskykyään tai itsetuntoaan.

Useinkaan ei tulla ajatelleeksi, kuinka paljon maailmassa käytetään hypnoosia 'lievempiä' suggestion muotoja: poliittista, aatteellista tai uskonnollista 'herättämistä', propagandaa, agitaatiota. Jatkuvasti toistettuna niillä on erittäin suuri vaikutus ajattelutapaan ja maailmankuvaan. Kaikki mikä vaikuttaa tunteisiin, vaikuttaa myös mieleen. Kaikki viihdeteollisuuden tuotteet, elokuvat, TV-sarjat, mainokset, median esiin nostamat idolit, ja lähes kaikki kirjallisuuskin suggeroivat ja manipuloivat meitä enemmän tai vähemmän. Eräs ohjelmassa esiintynyt kirjailija totesikin:

"Joskus mietin, mitä me kirjailijat oikein teemme!"

Lähde:
TV1, Hypnoosi - keskustelua Ihmisen parantavasta voimasta, 5.8.01

---------------------------------------------------------

Ottamatta kantaa em. tutkijoiden käsityksiin, voi todeta, että tutkijoilla ja asiantuntijoilla on - kuten kaikilla muillakin - taipumus yleistää havaintojensa ja 'löytöjensä' osoittamat syy-yhteydet ja vaikutusmekanismit. Helposti kuvitellaaan, että ne ovat sovellettavissa vähän kaikkeen ja kaikkiin, ja että niiden avulla voidaan selittää kaikki, mikä ennen selitettiin toisin. Sairauden oletettuja syitä kaivellaan lapsuuden traumoista silloinkin kun ei ole mitään kaiveltavaa. Usein unohdetaan, että tapahtumat, asiat, ilmiöt - ja ihmiset - ovat ainutlaatuisia ja ainutkertaisia. Samat syy-yhteydet eivät läheskään aina päde.

Kun terapeutti uskoo kaavamaisesti sairauden psyykkiseen alkuperään, hän saattaa painostaa potilasta kaivelemaan menneitä ikäviä muistojaan. Niiden mieleen palauttamisesta voi kuitenkin olla usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Onhan unohtamisen eräs tarkoitus juuri säilyttää mieli tasapainossa poistamalla ikävien tapahtumien aiheuttamat jännitteet. Jokainen järkyttäviä tapahtumia tai surua kokenut tietää, miten aluksi joka hetki mielessä pyörivä asia vähitellen loittonee ja muistuu mieleen yhä harvemmin.

Myös viime aikoina suuresti yleistynyt hengitysharjoitus- mielikuva- ja visualisointimenetelmien käyttö itsensä hallitsemis- ja kehittämismielessä herättää kysymyksen: Onko todella tarpeen pyrkiä tietoisesti kontrolloimaan sellaisia elimistön toimintoja, joiden on tarkoitus hoitua automaattisesti? Tällainen puuhastelu on rinnastettavissa siihen, että lentokonetta (normaalissa tilanteessa) ohjattaisiin hyvin toimivan automaattiohjauksen sijaan työläästi käsiohjauksella. Tällainen on tarpeen vain poikkeustapauksessa, silloin kun tilanteen hallitsemiseen ei näytä olevan muuta keinoa.

Tajunta ja tietoisuus   Aivot ja sumea logiikka
Edellinen     Seuraava

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

10.8.2001 (Päivit. 30.12.2011)