Ihmiskunnan ikä

.jpg

Matemaattisten laskelmien lisäksi myös monet viime vuosien aikana tehdyt geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että ihmisen suku on verrattain nuori. Valitettavasti nämä tutkimukset usein hukkuvat muun tieteellisen materiaalin paljouteen, eivätkä tavoita montakaan tavallista lukijaa.

Mm. vuonna 1997 julkaistiin Science- lehdessä erään tutkimusryhmän raportti ihmisen genomin variaatioista, jossa tutkijat päätyivät siihen, että nykyihmisrotu käsittää ainoastaan 1 000 - 10 000 sukupolvea. Kun nämä luvut kerrotaan sukupolven yleisenä keski-ikänä pidetyllä 25 vuodella, saadaan 25 000 - 250 000 vuotta, mikä siis olisi karkeasti ottaen ihmiskunnan ikä.

Mitokondrio-DNA -tutkimuksia

Mitokondrionaalisen DNA:n mutaatiotiheyteen liittyvissä tutkimuksissa on päädytty vielä nuorempaan, alle 1 000 sukupolven ikään. Ihmisen mitokondrio -DNA on jo hyvin kartoitettu ja sen mutaatiotiheys näyttää olevan paljon nopeampi kuin solutumassa olevan DNA:n. Mutaatioita tapahtuu ilmeisesti eniten ei-koodaavien eli säätelygeenien alueella, koska variaatiota on siellä enemmän kuin muualla. Näistä tutkimuksista raportoitiin Naturessa 1997.

Sisarusten sekä vanhempien ja jälkeläisten kesken suoritetut vertailumittaukset osoittivat mitokondrionaalisessa DNA:ssa tapahtuvan 20 kertaa nopeammin mutaatioita kuin aiemmin oli uskottu. Niitä tapahtui yksi noin 33 sukupolvea kohti, mikä antaa ihmiskunnan iäksi noin 6000 vuotta. Laskelmassa lähdetään oletuksesta, että satunnaisesti valituilla kahdella ihmisyksilöllä on identtinen mitokondrionaalinen DNA.
  33 sukupolven jälkeen kaksi satunnaisesti valittua jälkeläisistä eroavat ehkä kahden mutaation verran, koska jälkeläisissä on kaksi eri sukulinjaa. 66 sukupolven jälkeen ero olisi neljä mutaatiota, 100 sukupolven jälkeen noin 6 ja 300 sukupolven kuluttua 18 mutaatiota, eli tutkimuksissa havaittu määrä.

Nämä havainnot asettavat nykyisen tieteellisen aikataulun kyseenalaiseksi, joten tutkijat yrittävät selittää ne pois. Tämä tapahtuu olettamalla kyseisellä säätelyalueella tapahtuvien mutaatioiden olevan enimmäkseen haitallisia. Suurempi mutaatiotiheys johtaisi suurempaan kuolleisuuteen, joten lajin selviytyminen edellyttäisi hitaammin kasvavaa mutaatiotiheyttä. Tämä selitys ei kuitenkaan tunnu uskottavalta. Ensiksikin siksi, että kyseisen säätelyalueen ei tiedetä koodaavan yhtään proteiinia eikä RNA:ta, joten on epätodennäköistä, että siinä tapahtuvat mutaatiot olisivat enimmäkseen vahingollisia. Tämä havaitaan myös siitä, että tällä alueella havaittujen muutosten ei ole todettu saavan yksilöissä aikaan haitallisia vaikutuksia.

Eräässä tutkimuksessa todettiin säätelyalueen mutaatiokertymän olevan 1.8 -kertainen muuhun 'hiljaiseen' m-DNA:han verrattuna. Koska tämä hiljainen alue ei koodaa aminohappoja, sillä ei ole kovin suurta vaikutusta. Se tosiseikka, että säätelyalueella tapahtuu 1.8 kertainen määrä mutaatioita, osoittaa sillä olevan vielä vähemmän vaikutusta, eikä siten ole kovinkaan todennäköistä, että mutaatiot siellä olisivat haitallisia. Vastaavia tuloksia saatiin mm. ankoilla tehdyissä tutkimuksissa. Niissä säätelyalueen muutokset tapahtuivat 4.4 kertaa muuta m-DNA -aluetta nopeammin. Tämä on lisätodiste siitä, etteivät tämän alueen muaatiot ole kovin haitallisia.

Nämä laskelmat puhuvat perinteistä kronologiaa vastaan ja niiden voidaan nähdä tukevan näkemystä, jonka mukaan ihmisiä olisi ollut maan päällä vain noin 6000 vuotta. On tietenkin mahdollista, että mutaatiotiheys on jonkin verran vaihdellut ajan kuluessa, mutta sillä tuskin on kovin suurta vaikutusta lopputulokseen. Koska mitokondrion DNA on nykyään hyvin samanlaista kaikilla organismeilla, on syytä uskoa sen olleen sitä myös menneisyydessä, samoin kuin mutaatiotiheydenkin. Näin ollen tämän alueen mutaatioiden vaikutukset eivät voi olla kovin perustavanlaatuisia.

Y-kromosomi-tutkimuksia

Myös miehen Y-kromosomista tehdyt tutkimukset puhuvat ihmiskunnan miljoonia vuosia vastaan. Ne ovat antaneet ihmiskunnan iäksi 20 000 - 40 000 vuotta. On kuitenkin tunnettua, että mutaatioita kertyy nopeammin miehillä kuin naisilla. Y-kromosomilla on taipumus kaksinkertaiseen mutaatiotiheyteen muihin verrattuna, koska se esiintyy aina miespuolisessa linjassa. Niinpä voidaan olettaa, että tulosten puolittaminen antaisi lähempänä todellisuutta olevia lukuja. Eräänä lisätodisteena on ihmisen tuman DNA:n ns. ALU -lohkon tasaisuus. Tutkimuksissa on löydetty vain yksi ainoa eroavuus tällä alueella, mikä sekin viittaa ihmiskunnan nuoreen ikään.

Muita näkymiä

Tulevaisuudessa muilla lajeilla suoritettavat tutkimukset tuonevat lisävalaistusta asiaan. Tähän mennessä on tutkittu ainakin susia, kojootteja, koiria, sorsia, bakteereja ja banaanikärpäsiä. Ihminen näyttäisi olevan muita lajeja nuorempi, minkä syynä voi olla se, että ihmistä on tutkittu enemmän. Toisaalta luomisnäkemyksen kannalta näin voisi olettaakin, mikäli luomispäivät ymmärretään tuhatvuotisina tai sitä pitempinä ajanjaksoina.

Joidenkin tieteellisten laskelmien mukaan maapallon väkiluku olisi ollut 6000 vuotta sitten noin 7 miljoonaa ja ajanlaskumme alussa noin 300 miljoonaa, joten se olisi neljässä vuosituhannessa lisääntynyt 293 miljoonalla. Viimeisen 2000 vuoden aikana väestö on lisääntynyt n. 20-kertaiseksi huolimatta mustan surman, espanjantaudin, tuberkuloosin ym. tautien sekä lukuisten sotien aiheuttamasta valtavasta kuolleisuudesta. Tätä tunnettua väestönkasvua ajatellen tuntuu hyvin epäuskottavalta, että väestö olisi miljoonien vuosien aikana ennen vuotta 6000 eaa kasvanut vain 7 miljoonaan.

Aiheesta lisää:
Ihmiskunnan sukupuu: faktaa vai fiktiota?
Ngandongin ihmisen tarina
"Afrikan Eeva" -teoria   (engl.)

Lähteitä:
www.cs.unc.edu/~plaisted/ce/humanity.html
www.census.gov/ipc/www/worldhis.html



1.10.04