Olemmeko kehittyneet apinoista?

 

  Tiedemaailmassa uskotaan nykyään yleisesti siihen, että ihminen polveutuu jostain apinan kaltaisesta olennosta. Tukevatko todisteet tätä käsitystä, vai onko kyseessä pelkkä uskomus? Seuraavassa muutamia aiheeseen liittyviä tosiasioita.

  Tieteessä käytetty terminologia on usein 'hepreaa' tavalliselle ihmiselle, eikä evoluutioon liittyvä sanasto tee tässä poikkeusta. Siihen liittyy lisäksi se tosiasia, että oletettujen apina-esi-isiemme fossiililöydöksille annetut, tieteellisiltä kuulostavat nimitykset antavat sen harhaanjohtavan kuvan, että ne ovat jotain enemmän, kuin ne todellisuudessa ovat. Joka tapauksessa on hyvä palauttaa mieleen joitakin yleisimpiä oletetuista esi-isistämme käytettyjä nimityksiä:

  • Australopithecus afarensis = eteläinen Afarin apina, Etiopia
  • Australopithecus africanus = eteläinen Afrikan apina. Solakampi muoto, pienemmät leuat ja hampaat.
  • Australopithecus robustus = etelänapina. Rotevampi luusto, isommat hampaat
  • Australopithecus boisei = etelänapina, Charles Boisen antama nimi. Aiempi nimi Zinjanthropus boisei. (Zinj on muinainen arabialainen nimi Etelä- Afrikalle).
  • Homo erectus = pysty ihminen. "Pithecanthropukset" ovat homo erectuksia.
  • Homo sapiens = viisas ihminen. "Neanderthalilaiset" ja "Cro-Magnon ihmiset" ovat homo sapienseja.
  • Homo habilis = taitava, 'kätevä' ihminen

  Tarkastellaanpa sitten hieman lähemmin niitä fossiililöydöksiä, joihin nämä käsitykset apinamaisista esi-isistämme perustuvat.

Australopithecus

  Vuonna 1924 löysi Raymond Dart - niminen tutkija ensimmäisen fossiilin sarjassa apinan kaltaisia olentoja, joista aikanaan tuli suosittuja 'apinaihmisiä'. Ilman sen kummempia perusteluja hän sijoitti löytönsä ihmiseen johtavaan sukupuuhun. Samanlaisia löytöjä ovat sittemmin tehneet mm. Robert Broom, John T. Robinson sekä Mary ja Louis Leakey.
  Australopithecuksia on kahta tyyppiä: rotevampi A.robustus ja solakampi A. africanus. Kummankin aivotilavuus on n. 500 cc (kuutiosenttimetriä), eli pienempi kuin ihmisillä.

  Joistakin raajojen ja lantion piirteistä evolutionistit päättelivät, että nämä olennot kävelivät pystyasennossa ihmisen tapaan. S.L. Zuckerman, joka oli 15 vuotta johtanut Australopithecusten, apinoiden ja ihmisten fossiileja tutkineen ryhmän toimintaa, kiisti tämän käsityksen. Hänen päätelmänsä oli, ettei Australopithecus ollut sukua ihmiselle eikä kävellyt pystyasennossa. Silti tämä otus on edelleen avainroolissa ihmisen alkuperää koskevissa evolutiivisissa selityksissä.

KNM-ER 1470

  Vuosina 1967-1972 Richard Leakey löysi laajan kokoelman fossiileja Kenian Rudolf-järven läheisyydestä. Löytö käsitti yli 40 Australopithecuksen fossiilia sekä monia kivityökaluja.
  Kiinnostavin löydoistä oli kallo, joka sai nimen KNM-ER 1470. Se oli muodoltaan hyvin nykyaikainen ja aivotilavuudeltaan 800 cc, mikä vastaa ihmisen aivoja.
  Koska tutkijoilla oli vahva ennakkonäkemys siitä, että tämän kallon omistaneella olennolla täytyi olla ihmismäisiä piirteitä, he paloittelivat kallon satoihin osiin pyrkiessään rekonstruoimaan kasvojen ulkonäön. Monet kenttätutkijat ovat pitäneet kyseenalaisena tällaista operaatiota, ja mikäli jätämme sen huomioon ottamatta, ei ole enää mitään syytä luokitella kalloa Homo sapiensiksi.

  Mielenkiintoiseksi löydön tekee, että se oli kolmen vulkaanisessa tuhkakerrostumassa olevan jalanjäljen alapuolella.

  Koska tuhka soveltuu kalium-argon ajoitukseen, oletettiin, että alueelta löydetyt kivityökalut ja Australopithecusten fossiilit voidaan ajoittaa.
  Ensimmäinen yritys löytöpaikan ajoittamiseksi tehtiin v. 1969. Se antoi tulokseksi 212-230 miljoonaa vuotta - eli viittasi aikaan, jolloin varhaisten dinosaurusten oletetaan eläneen. Koska se ei sopinut evoluutioteoriaan (sillä fossiilit ovat se lopullinen auktoriteetti ajoituksissa), pääteltiin, että ajoitus oli virheellinen. Alueelta otettiin sitten lisää näytteitä tarkempia ajoituksia varten.

  Ennen kallon löytymistä alueen iäksi oli saatu 2,6 milj. vuotta, mutta kallon nykyaikaisesta muodosta johtuen Richard Leakey kommentoi:

"Joko viskaamme pois tämän kallon tai teoriat varhaisesta ihmisestä. Se ei yksinkertaisesti sovi malliin ihmisen alkuperästä."

  Kallolöydön ajoitus on ollut kiistelyjen kohteena vuosikymmenet. Viimeinen ehdotus on 1.88 milj. vuotta. Se ei kuitenkaan perustu radiometrisiin mittauksiin vaan fossiileista tehtyihin evolutiivisiin päätelmiin, jotka lopulta voittivat.

KP 271

  Bryan Patterson Harvardin yliopistosta löysi v. 1965 Kanapoista, Kenian Rudolf-järven läheisyydestä hyvin säilyneen vasemman käsivarren alaosan luun, joka ajoitettiin 4.5 milj. vuoden ikäiseksi.

  Patterson ja Howells vertasivat luuta nykyihmisten, simpanssien ja Australopithecusten vastaaviin kohtiin. Analyysi paljasti, että se oli "huomiota herättävän" lähellä nykyihmistä, mutta he päättelivät kuitenkin sen edustavan Australopithecusta. Myöhemmin eräät muut tutkijat totesivat:

"Tulokset osoittavat, että Kanapoi-yksilöä, joka on 4.5 milj. vuoden takaa, on mahdotonta erottaa nykyisestä Homo sapiensista..."   (Science 31.10.75)

  Yleensä tämän tyyppiset fossiilit on kuitenkin suhteellisen helppo erottaa ihmisestä ja muista kädellisistä. Ne eivät ole tarpeeksi ihmismäisiä ja siksi ne on luokiteltu Australopithecus-ryhmään. Howells totesi v. 1981:

".. se saattaisi edustaa Australopithecusta, koska Homon sijoittaminen tuohon aikaan näyttää mielettömältä, vaikkakin se saattaisi olla oikein ilman aika-elementtiä."

Homo erectus

  Yritettäessä selittää ihmisen alkuperää, olisi välttämätöntä löytää lajeja, jotka liittäisivät nykyihmisen (Homo sapiens) apinoihin. Täyttääkseen tämän aukon, evolutionistit ovat tuoneet esiin Homo erectuksen, joka on heidän aika-asteikkonsa mukaan elänyt noin 400 000 - 1.6 milj. vuotta sitten. Vaikka määritelmät Homo erectuksesta ovat jonkin verran epämääräisiä, tietyt kallon ja luuston piirteet ovat yleisesti hyväksyttyjä. Ovatko ne riittävän erilaisia, jotta Homo erectus voitaisiin luokitella ihmisen esi-isäksi?

Professori Marvin L. Lubenow kirjoittaa kirjassaan "Myytti apinaihmisistä":

"On hämmästyttävää, että juuri Homo erectus antaa meille selkeät syyt hylätä ajatus ihmisen polveutumisesta. Kolme kysymystä on keskeistä. Onko Homo erectus ensinnäkään tarpeeksi erilainen morfologisesti, jotta sen voisi luokitella Homo sapiensista poikkeavaksi lajiksi? Todisteet osoittavat selkeästi, ettei näin ole. Kaikkien pätevien standardien mukaan fossiili- ja kulttuuritodisteet osoittavat, että Homo erectus oli tavallinen ihminen, joka pitää luokitella Homo sapiensiksi.

  Löytyvätkö Homo erectuksen fossiilit todelliseen välimuotoon viittaavassa aikakehyksessä? Fossiiliaineiston antama vastaus kuuluu jälleen: Eivät löydy. ...ne osoittavat Homo erectuksen eläneen rinnakkain muiden aitojen ihmisryhmien kanssa viimeisen kahden miljoonan vuoden ajan (evolutionistien kronologian mukaan). Tämä poistaa sen mahdollisuuden, että Homo erectus kehittyi Homo sapiensiksi. Taito pimittää kahden miljoonan vuoden rinnakkaiselo on osoitus evolutionistien kaunokirjoitustaidosta."

  Lisäksi voitaisiin mainita, että yli puolessa niistä paikoista, mistä Homo erectuksen fossiileja on löytynyt, on löydetty myös kivityökaluja sekä merkkejä hallitusta tulen käytöstä, mitkä ovat selvästi nykyihmiseen liittyviä piirteitä.

  Onko sitten olemassa muuta selitystä Homo erectuksen erityispiirteille? Kyllä on. Yhden näkemyksen mukaan kyseessä voisivat olla D-vitamiinin puutoksen aiheuttamat kasvuhäiriöt, mitkä saattoivat johtua useastakin eri syystä. Jääkauden jälkeisellä ajalla saattoi esim. auringon valo olla verraten heikkoa, johtuen tulivuorten purkausten aiheuttamasta ilmakehän suuresta pölypitoisuudesta.

Jaavan ihminen

  1800-luvun loppupuolella Eugene Dubois liittyi Saksan armeijaan päästäkseen sen mukana Aasiaan etsimään "puuttuvaa linkkiä". Hän sai toimeksiannon Saksan Itä-Intiaan (nykyiseen Indonesiaan), missä hän oletti ihmisen kehityksen tapahtuneen. Hän sai avukseen kaksi insinööriä ja 50 pakkotyöläistä kaivauksia ja fossiilien etsintää varten. V. 1891 Dubois löysi Jaavasta Solo-joen varrelta yhden kalloluun yläosan ja vuotta myöhemmin reisiluun.

  Tuohon aikaan asiantuntijoiden mielipiteet olivat jakautuneet; löydökset kuuluivat joko ihmiselle, apinalle tai apina-ihmiselle. Dubois esitti löytönsä kuitenkin puuttuvana linkkinä ja salli muiden tutkia tutkia niitä vuoteen 1900 asti, mutta veti ne sitten pois yleisestä esittelystä eikä sallinut kenenkään enää nähdä niitä.

  Nykyään Jaavan ihminen luokitellaan Homo erectukseksi, mutta jäljellä on kysymys, kuuluvatko kallon kappale ja reisiluu samalle yksilölle. Viimeisimmät havainnot tukevat näkemystä, että reisiluu on samanlainen kuin nykyihmisellä, mistä seuraa tietty pulma. Jos kallonkappale ja reisiluu kuuluvat yhteen, millä puolustaa eroavuuksia Homo erectuksen ja Homo sapiensin välillä? Jos kallonkappale kuitenkin kuuluu Homo erectukselle ja reisiluu Homo sapiensille, se osoittaa, että nämä kaksi muotoa olivat nykyihmisen kaltaisia.

V. 1921 ilmoitettiin Kiinasta löydetystä alkuihmisestä. Mukana löytöä tekemässä oli mm. Teilhard de Chardin. Löytö sai nimekseen Pekingin ihminen. Jo löydön yhteydessä sen kallon osien todettiin kuuluneen apinoille, joita alueella työskentelevät ihmiset olivat käyttäneet ravinnokseen. Kaikki kallot oli murskattu takaosastaan. Lisäksi samalta alueelta löytyi myös nykyihmisen luita.

Samana vuonna ilmoitettiin, että ihmisen ja apinan välimuoto on jälleen löytynyt. Nimeksi löydölle annettiin Homo Rhodensis. Mukana löydön hyväksynnässä oli jälleen mm Elliot Smith. Homo Rhodensiksen kallossa todettiin ampuma-aseen sisään- ja ulostuloreikä. Teilhard de Chardin poisti reikien jäljet kuvasta, jota hän käytti teoksessaan ja väärensi näin. Niistä ei puhuta eikä niitä yleensä haluta näyttää.

Mainittakoon, että edellä mainittuja löytöjä pidettiin ns. Tennesseen apinaoikeudenkäynnissä todisteina ihmisen kehittymisestä apinamaisesta alkuihmisestä. V. 1964 opettaja J. T. Scopes tunnusti, että Tennesseen oikeudenkäynti oli ennakolta suunniteltu kehitysopin eteenpäinviemiseksi ja että hän oli antanut väärän todistuksen osuudestaan kehitysopin opettamiseen.

Piltdownin ihminen

  Vuonna 1908 löysi eräs työmies Piltdownissa, Englannissa, kappaleen ihmiskalloa ja antoi sen Charles Dawson-nimisen harrastajageologin tutkittavaksi. Myöhemmät Arthur Smith Woodwardin ja katolisen paleontologi-papin Pierre Teilhard de Chardinin tekemät kaivaukset paljastivat lisää tämän 'Piltdown-ihmisen' kallon ja alaleuan osia.
  Useimmat tutkijat hyväksyivät nämä löydöt ihmisen esi-isiksi ja puuttuvaksi renkaaksi ihmisen ja apinoiden välillä. Ainoa ongelma asiassa oli, että kyseessä oli totaalinen huijaus! Joku oli ottanut ihmisen kallon yläosan ja orangutangin leukaluun, muotoillut niitä hieman ja näin rakentanut niistä 'Piltdownin ihmisen'.

  Tämä nostaa esiin mielenkiintoisen kysymyksen: Miksi huijaus menestyi niin hyvin? Voisiko olla, että evoluutioteoria tarvitsi puuttuvan linkin, joten tutkijat löysivät sen? Usein väitetään, että evoluutioteoria on objektiivinen ja itseään korjaava. Kuitenkin - kuten edellä on nähty - pyrkimys hyväksyä heikosti perusteltuja todisteita ja vastaavasti torjua epämieluisia todisteita on evolutionistien keskuudessa hyvin tavallista.

Nebraskan ihminen

  Yksi huvittavimmista 'esi-isiämme' koskevista löydöksistä on ns. 'Nebraskan ihminen'. Löytö käsitti vain yhden hampaan, joka löytyi plioseeni-aikaisesta kerrostumasta läntisessä Nebraskassa. Tri Henry Fairfeild Osborn, Amerikan kansallismuseon luonnonhistoriallisen osaston johtaja Kolumbian yliopistosta arvioi, että tässä hampaassa oli simpanssin, Pithecantropuksen (Jaavan ihminen) ja nykyihmisen piirteitä. Tästä hän teki johtopäätöksen, että kyseessä oli puuttuva linkki. Englannissa professori, sir Grafton Elliot Smith, Manchesterin anatomian laitokselta, tuki täysin Osbornin väitteitä. Osbornin mukaan:

"...Tämä pieni hammas puhuu totuuden voimalla, ja tarjoaa todisteet siitä, että ihminen polveutuu apinoista."

  Vuonna 1922 the Illustrated London Times sai erään taiteilijan tekemään kuvitellun esityksen tästä 'Hesperopithecuksesta' ja hänen vaimostaan, kaikki vain yhden hampaan perusteella! Näytelmä sai koomisen lopun, kun muutama vuosi myöhemmin löytyi lisätodisteita, joiden perusteella hampaan todettiin kuuluneen eräälle sukupuuttoon kuolleelle sialle!


Lubenow: Myytti apinaihmisestä

Afrikan Eeva

Yllä oleva 'paraati' esitettiin vuonna 1965 ilmestyneessä kirjassa Early Man. Pian siitä tuli kaikkialla tunnettu ja se esiintyi lukuisissa julkaisuissa ja oppikirjoissa. Vaikka se paljastettiin mielikuvituksen tuotteeksi jo Lubenowin kirjan Myytti apinaihmisistä ensimmäisessä painoksessa vuonna 1992, virallisesti se tunnustettiin fiktioksi vasta vuonna 2000.

  Kuva sai poliittista ulottuvuutta, kun sitä alettiin syyttää rasistiseksi. Niinpä tuli tarve kehittää uusi teoria, johon ei sisältyisi rasistisia piirteitä. Sellainen tupsahti julkisuuteen, kun kolme biokemistiä julkaisi Nature -lehdessä sitä koskevan artikkelin. Tässä DNA-tutkimuksiin pohjautuvassa teoriassa todisteltiin, että nykyihmiset polveutuvatkin noin 200 000 vuotta sitten Afrikassa eläneestä naisesta. Tämä 'Äiti Eeva' ei teorian mukaan ollut ensimmäinen nainen, mutta jotenkin vain hänen sukunsa selviytyi jatkoon ja hävitti lopulta kaikki muut ihmislajit.

Vaikka 'Afrikan Eeva' -teoria sisältää joitakin hyviä oivalluksia, sen tueksi esitetyt todisteet eivät ole sen vahvemmalla pohjalla kuin muidenkaan ihmisen alkuperää koskevien teorioiden. On esim. kritisoitu sitä, ettei yhden suvun leviäminen maailmanlaajuiseksi samalla hävittäen kaikki muut, ole mahdollista käytettävissä olevan ajan puitteissa eikä muutenkaan. Myös on kysytty, miksei merkkejä afrikkalaisesta alkuperästä ole nähtävissä kaikilla mantereilla? Niinpä yksi teorian alkuperäisistä kehittelijöistäkin, Mark Stoneking, on Science -lehdessä myöntänyt "Afrikan Eevan" olevan kumottu.

Päätelmiä:

  Kun todisteet ihmisen evoluutiosta on nyt läpikäyty, näemme, että kyseessä on enemmänkin mainostemppu kuin konkreettinen tosiasia. Fossiilit osoittavat, että ihminen ja apina ovat pysyneet omina lajeinaan.
  Australopithecukset (A. africanus, A. afarensis, A. robustus, A. boisei, Lucy jne.) ovat kaikki apinoita. Homo erectus ja Neanderthal käyttivät työkaluja ja niillä oli suuremmat aivot kuin nykyihmisellä. Miten ne siis erosivat meistä?

Ajatellaanpa seuraavaa:
  Evolutionistisen aikataulun mukaan nykyihminen on ollut olemassa n. 4,5 miljoonaa vuotta, eli kauemmin kuin australopithecus saman aikataulun mukaan. Homo erectus on siis pysynyt ulkomuodoltaan samana yli kaksi miljoonaa vuotta (edelleen saman aikataulun mukaan).

  Homo sapiens, Neanderthal, varhainen Homo sapiens sekä Homo erectus säilyvät ulkomuodoiltaan täysin muuttumattomina aikakaudesta toiseen. Ei voida havaita minkäänlaista pyrkimystä karkeampien muotojen muuttumisesta 'jalostuneemmiksi'. Neanderthalin ja varhaisen Homo sapiensin tapauksessa karkeammat muodot ovat päinvastoin myöhäisimpiä. Homo habilis ja Homo erectus ovat pysyneet täysin muuttumattomina; mitään evoluutiota ei niissä ole tapahtunut.

Ihmiset ihmisiä alusta lähtien.
  Fossiilikerrostumissa ihmiset ovat ihmisiä alusta lukien. Tämän seikan nojalla Australopithecuksia ei nykyään ole enää kelpuutettu ihmisen esi-isiksi.
  Olduvai -kerrostumassa, erään rotkon pohjalla on pyöreä, halkaisijaltaan noin 4 m. kokoinen kivirakennelma, joka on selvästi ihmistekoinen ja samanlainen, joita Eteläisen Afrikan Okombambi -heimo käyttää vielä nykyään. Se merkitsee, että nykyihminen oli (evolutionistien aikataulun mukaan) olemassa jo noin 2 milj. vuotta ennen Homo erectusta ja Australopithecuksia. Evolutionistit tietenkin vastustavat näitä päätelmiä, ja KNM-ER 1470, KP 271 ja Laetoli - fossiilen jalanjälkiä pidetään muiden lajien jättäminä.

 

Lubenow: Myytti apinaihmisistä  

Eri lajeja löytyy samalta aikakaudelta:
  Kuten yllä oleva kuva osoittaa, eri tyyppisiä fossiileita on löytynyt samasta kerrostasosta, vaikka teorian mukaan niiden pitäisi olla eri kerrostumissa. Niitä on jopa löytynyt samasta paikasta, esim. Homo sapiensin fossiileja on löytynyt yhdessä Neanderthalilaisten, varhaisen Homo sapiensin ja Homo erectuksen kanssa. Tämä on ongelma, joka on täysin riippumaton ajoitusmenetelmistä.

Evoluutioteoria ei ole yhtenäinen:
  Ihmisen alkuperää koskevassa 'bisneksessä' on nähtävissä jatkuvaa epävarmuutta. Sen sijaan, että se esittäisi yhtenäisen ja johdonmukaisen, ihmiseen johtavan kehityskulun, yksittäiset fossiililöydöt saavat sen täysin sekaisin. Itse asiassa on jopa ehdotettu, että apinat kehittyivät ihmisistä!

Muuta mietittävää:
  Fossiilit antavat tietoa vain luiden rakenteesta, ja lähes kaikki ihmiseen viittaavat fossiilit ovat pelkästään pienehköjä luunkappaleita, hampaita tms. Mitä merkitsee esim. se tosiasia, että apinoilla on 48 kromosomia ja ihmisella vain 46. Ovatko apinat siis kehittyneempiä kuin ihminen? Tätä merkittävää eroa harvoin mainitaan.
  Entä sellainen ero, että apinoiden peniksessä on kova luu, mutta ihmisellä sitä ei ole! Jos se toimi alussa hyvin ja jotenkin edesauttoi lajin säilymistä ja lisääntymistä, miksi sitä ei ole ihmisellä?
  Nämä pari esimerkkiä ovat vain murto-osa niistä tosiseikoista, mitkä osoittavat, että puheet ihmisen ja apinoiden sukulaisuudesta ovat enemmän mielikuvitusta kuin tiedettä. Itse asiassa eri eläinten miljoonat fossiilit eivät näytä yhdenkään lajin muuttuneen vähitellen toiseksi. Koko evoluutioteoria lepää tyhjän päällä.

Muita huijauksia

Tiedelehti The Scientist julkaisi alkuvuodesta -99 artikkelin, jossa paljastettiin, että kehitysopin tukemiseksi on jatkuvasti jouduttu tekemään lavastuksia. Koska koivumittariperhoset eivät luonnostaan lepää puunrungoilla (liikkuvat oksistossa) ja näin ollen eivät ole lintujen näkyvissä, tutkijat liimasivat niitä puunrungoille. Sitten he kuvasivat nämä perhoset, todisteeksi siitä, että vaalea perhonen näkyy paremmin tummaa puunrunkoa vasten ja tumma vastaavasti on suojavärinsä vuoksi turvassa.

Kun Richard Leakeyltä tivattiin Walter Cronkiten Universe-ohjelmassa tietoja ihmisen kehityslinjasta, joutui hän tunnustamaan: "Jos tekisin ihmisen kehityspuun, tekisin vain kysymysmerkin." Eräs kriitikko totesi: "Richard Leakey näyttää tekevän tärkeän löydön aina, kun rahoitus uhkaa loppua!" Tri W.R. Fix puolestaan ilmoitti tutkimustensa tuloksena, että ihmisen ja apinan yhteinen tausta on vain mielikuvitusta.

Tapaus liskolintu

Eri puolilla maailmaa käynnissä olevaan kehitysopin tieteellisyyteen liittyvään kiistaan saatiin todellinen uutispommi marraskuussa 1999. Kansainvälisesti laajalevikkinen lehti, National Geographic, julkaisi 10 sivuisen, värikkäästi kuvitetun artikkelin, jonka mukaan puuttuva rengas dinosauruksen ja linnun välille on vihdoin löytynyt. Lehden otsikot kertoivat: "Se on puuttuva rengas maaeläin dinosauruksen ja lentokykyisten lintujen välille. Alkeellisen linnun eturaajat ja dinosaurus-liskon häntä - tämä eläin, joka löydettiin Kiinasta, Liaoningin maakunnasta, on todellinen puuttuva rengas monimuotoiseen sarjaan, joka kytkee dinosaurukset lintuihin".

Tiukasti pienessä piirissä pidetty liskolinnun todistusaineisto alkoi yllättävän nopeasti säröillä. Asiantuntijat huomasivat, että fossiilissa oli jotain outoa. Jotkut tiedotusvälineet, kuten USA Today, epäili julkisesti löydön aitoutta. Siksi museon oli annettava se puolueettomaan tutkintaan. Yllätys ei ollut suuri, kun todettiin, että fossiili oli taitavasti tehty väärennös. Liskolinnulla oli linnun yläosa ja liskon häntä. Molemmat olivat kuitenkin eri löytöjä. Ne oli pätevästi liitetty yhteen. National Geographic-lehti tunnusti väärennöksen maaliskuussa 2000 "Forum"-kirjeenvaihtopalstalla 90 sanan kirjeessä3, jonka kirjoitti Xu Xing, tutkija, joka alunperin oli vastuussa löydön alkuperästä.

Silmän kehitys 'todistettu'

Yhdysvalloissa syys/lokakuussa 2001 esitettiin 7-osainen, 8 tuntia kestänyt evoluutiota mainostava televisiosarja. Siinä Brownin yliopiston biologi Kenneth Miller vakuutti katsojille, että selkärankaisten silmän kehitys on todistettu tapahtuneen asteittain luonnonvalinnan kautta. Silmän syntymiseen ei ole tarvittu luojaa eikä suunnittelijaa.
Todisteeksi tästä hän mainitsi mm. tietokoneohjelman, jolla on voitu osoittaa silmän asteittainen muotoutuminen. Tässä hän tarkoitti Nature-lehden artikkelia ja tunnetun kehitysbiologin Richard Dawkinsin kirjassa v. 1994 selostettua Nilson / Pelger-tietokoneohjelmaa, jonka avulla kalan silmä saatiin kehittymään vaiheittain 400 000 sukupolven aikana.

Dawkinsin kirjan julkaisun jälkeen on mainittua tietokoneohjelmaa käytetty kehitysoppia tukevissa artikkeleissa tieteellisenä todisteena ja lähdeviitteenä kehitystapahtuman puolesta. Richard Dawkins toimii Oxfordin yliopiston tieteen kansantajuistamisen professorina, jonka professuurin kustantaa kansainvälinen tietokoneohjelmien jättiläisyhtiö Microsoft.

Mainitun koko Amerikan mannerta koskevan evoluutio-ohjelman on kustantanut ja tuottanut Microsoftin toinen perustaja, miljonääri Paul Allenin tuotantoyhtiö Clear Blue Sky. Tähän ohjelmakokonaisuuteen kuuluu laaja evoluutiota tukeva kurssi- ja opetusaineisto opettajille, oppilaille, kerhoille ja kasvattajille. Allenille ohjelmasta aiheutuvien kokonaiskustannusten on arvioitu nousevan n. 25 miljoonaan dollariin. (Saman yhtiön tuotantoa oli vastikään Suomen TV:ssä nähty 5-osainen sarja 'Evoluution ihme'.)

Olematon tietokoneohjelma.

Kansainvälisesti tunnettu tutkija ja tiedemies prof. Stephen Meyer ilmoitti viitaten kehitysoppia tukevaan 8 tunnin televisiosarjaan, että siinä esitettyä ja Dawkinsin v. 1994 kirjassaan selostamaa silmän kehitystä kuvaavaa tietokoneohjelmaa ei ole koskaan tehty eli sitä ei ole olemassa.

Tämän hätkähdyttävän väitteen vahvisti itse professori Dan Nilsson, joka työskentelee Lundin Yliopistossa Ruotsissa. Hänen pitäisi olla toinen ohjelman suunnittelijoista. Professori Nilsson kertoo, että olematon tietokoneohjelma perustuu hänen ja Pelgerin Lontoossa vuonna 1994 laatimaan kirjoitukseen, jonka otsikkona oli "A pessimistic estimate of the time required for an eye to evolve" (vapaasti käännettynä: "Pessimistinen arvio silmän kehittymiseen tarvittavasta ajasta"). Mitään asiaan liittyvää tietokoneohjelmaa ei koskaan tehty. Väitteet ohjelman olemassaolosta perustuvat Richard Dawkinsin mielikuvitukseen ja haluun saada ihmiset uskomaan kehitysoppiin pätevien tuntuisten todisteiden avulla. Kysymyksessä on kuitenkin lukijoiden tahallinen harhaanjohtaminen yllättävän julkealla tavalla.

Väärennöksiä oppikirjoissa

Lukioissa käytetyn biologian oppikirjan "ELÄMÄ" (WSOY/1997) tekijänä tunnettu Juha Valste esittää kehitysopin tueksi oppikirjassaan mm.piirrossarjan, joka perustuu Ernst Haeckelin 1860-luvulla väärentämiin sikiöpiirroksiin. Tekstinä kirjassa ko. kohdassa mainitaan: "Yhteinen alkuperä näkyy selvästi myös yksilönkehityksessä. Esimerkiksi kalan, sammakkoeläimen, matelijan, linnun ja nisäkkään varhaisalkiot ovat hyvin samanlaisia. Ihmisalkiollakin on jonkin aikaa häntä ja selvät kidusrakojen aiheet, jotka myöhemmin häviävät. Tätä on vaikea selittää muulla kuin sillä, että ihmiselläkin on ollut hännällisiä ja kiduksellisissa kantamuotoja"

19. elokuuta 2000 tunnettu biologian oppikirjojen kirjoittaja, prof. Anto Leikola myönsi Ilta-Sanomissa, että ottaessaan ensimmäisen kerran v. 1966 Haeckelin piirrossarjan biologian oppikirjoihin, hän jo tiesi, että niitä oli muutettu kehitysopin tukemiseksi. Siitä huolimatta hän oli ottanut ne mukaan kirjaan, koska "minusta vertailu on hyvä tapa opettaa asioita."

 
Lähteitä:
http://emporium.turnpike.net/
Marvin L. Lubenow: Myytti apinaihmisistä.  

Katso myös:
http://www.kp-art.fi/taustaa/  

05.02.09