Ilmestyskirja ja lopun ajan tapahtumat

Erilaisten tulkintatapojen valossa.

Hallava hevonen
"Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen..." Ilm. 6:8

Johanneksen Ilmestys eli Ilmestyskirja kuten sitä tavallisesti nimitetään, on Raamatun kirjoista se, joka on synnyttänyt eniten pohdintoja, erilaisia tulkintoja ja maailmanlopun ennusteluja. Ilmestyskirjan yhteyteen liitetään yleisesti myös Danielin kirja, jonka ennustuksissa on nähtävissä lukuisia yhtäläisyyksiä Ilmestyskirjan kanssa. Lopun aikaan viittaavia ennustuksia löytyy myös mm. Hesekielin ja Jesajan kirjoista. Tulkintojen erilaisuuden syinä ovat mm. erilaiset uskontunnustukset, raamattunäkemykset ja tulkintaperiaatteet.

On selvää, että Raamattua kirjaimen tarkkuudella tutkiva fundamentalisti päätyy toisenlaisiin käsityksiin kuin teologi joka pitää Raamattua enemmän tai vähemmän ihmistekoisena tuotteena. Varsinkin aiemmin yliopistollisessa teologiassa suositun mytologisen näkemyksen mukaan Raamattu on vain tarukirja, vaikkakin ehkä hieman muita pyhiä kirjoituksia arvokkaampi. Tällöin Raamatun apokalyptiikka ja profetiat nähdään vain muista varhaisemmista uskonnoista lainattuina myyttisinä aineksina.
  Vaikka viime aikojen tieteellinen tutkimus on romuttanut monta uskomusta Raamatun 'myyttien todellisesta alkuperästä' noiden 'myyttien' paljastuessa yksityiskohtiaan myöten historiallisiksi tapahtumiksi, löytyy vieläkin teologeja, jotka ovat vakuuttuneita Raamatun mytologisesta alkuperästä.

Historiallis-kriittinen tutkijakin tarkastelee Raamattua lähinnä inhimillisenä tuotteena, mutta sen lisäksi hän voi - omista uskonnollisista käsityksistään riippuen - tarkastella tekstiä myös Jumalan sanana. Tällöin tulkintoihin vaikuttaa olennaisesti tutkijan omaksuma teologinen lähtökohta. Uskontunnustuksiin sitoutunut tulkinta rajaa käsitykset helposti ahtaisiin raameihin, jolloin tuloksena on väkinäisiä selityksiä ja 'ihmisjärjeltä salattuja' paradokseja. Toisaalta liberaalimpi tutkijakaan on harvoin täysin vapaa ennakkokäsityksistä ja tieteellisten teorioiden ihmis- ja maailmankuvasta .

Esoteerisen eli salatiedon pohjalta Raamattua tutkiva tavallisesti valikoi sieltä tietyt, käsityksiinsä sopivat kohdat, ja suodattaa kaiken muun oman esoteerisen 'tietonsa' läpi. Tällä tulkintaperiaatteella on mahdollista saada aikaan mitä mielikuvituksellisimpia tulkintoja. Esimerkkinä tällaisista mainittakoon rajatiedon piirissä esiintyvät käsitykset uskontojen 'humanoidisesta' alkuperästä. Raamatun kirjoitusten uskotaan olevan meitä älykkäämpien avaruuden asukkaiden sanelemaa - väärin tulkittua - opetusta. Jopa Raamatun teksteihin sisältyvän numerologisen järjestelmänkin extraterestiaalisesta alkuperästä on esitetty väitteitä.

Yksityiskohtaisimmin Ilmestyskirjaa tutkitaan ja tulkitaan valtakirkoista enemmän tai vähemmän erillään olevissa uskonnollisissa yhteisöissä, joissa karismaattiset henkilöt usein uskovat saavansa Pyhän Hengen kautta selitystä ja ymmärrystä näihin asioihin. Näille yhteisöille ominaista on useinkin yliopistoteologiaa syvempi usko Raamatun henkeytykseen, mikä luonnollisesti vaikuttaa tulkintoihin; Raamatun sana otetaan kirjaimellisemmin.

Varhaisia käsityksiä Ilmestyskirjasta.

Ilmestyskirja jakoi jo varhaisia 'kirkkoisiä' eri koulukuntiin. Augustinus (354-430) oli sitä mieltä, ettei esim. tuhatvuotinen valtakunta kuvaa tulevaisuuden tapahtumia, vaan Jumalan valtakunnan maallista ilmentymää, kirkkoa ja sen historiaa ennen Jeesuksen paluuta.
  Italialaisen Giacchino da Fioren, (n. 1130-1202) mukaan pelastushistorian viimeinen jakso on Jumalan vaikutuksesta pian tuleva tuleva tuhatvuotinen valtakunta, jossa ei enää tarvita kirkkoja eikä julistusta, ja jossa 'pyhät' munkit 'hallitsevat' eli ohjaavat kristillistä elämää.
  Luther suhtautui aluksi Ilmestyskirjaan varauksellisesti. Myöhemmin hänen kantansa muuttui ja hän odotti Jeesuksen paluun ja viimeisen tuomion tapahtuvan pian, jo omana aikanaan. Hän jopa laski Jeesuksen paluun tapahtuvan v. 1556. Paavia hän piti antikristuksena.
  J. A. Bengel (1687-1752) katsoi, että Ilm. on tarkoitettu kristittyjen lohdutukseksi vaikeina aikoina ja valmistautumiseksi vainoihin ja kärsimyksiin. Hän teki myös laskelmia lopun ajankohdasta: hän uskoi Jeesuksen palaavan 1836 tai 1841.
  1800- luvulla kiinnostus Jeesuksen paluuta kohtaan lisääntyi, ja monet esittivät laskelmia sen ajankohdasta. William Miller laski Jeesuksen paluun tapahtuvan v. 1843 tai 1844. Adventisti N.H. Barbour päätyi ajankohtaan 1874 ja sai myös C.T. Russellin vakuuttumaan tästä. Barbour uskoi Russellin tavoin myös Jeesuksen näkymättömään läsnäoloon. Tämän ajatuksen olivat kuitenkin jo ennen heitä esittäneet mm. Isaac Newton (1642-1727) eräässä kirjoituksessaan ja luterilainen pappi Joseph Seiss Pensylvaniassa v. 1856 julkaistussa tutkielmassaan. Vahvistusta käsitykselle saatiin Benjamin Wilsonin julkaistua The Emphatic Diaglott -nimisen Uuden Testamentin käännöksen. Raamatuntutkijat panivat merkille, että Matt. 24:3 oleva yleensä tulemukseksi käännetty kreikan sana parousia oli tässä laitoksessa käännetty läsnäoloksi.

Nykyisiä tulkintoja.

Tässä sarjassa tarkastellaan joitakin Ilmestyskirjaan ja lopun ajan tapahtumiin liittyviä tulkintoja. Näissä käsityksissä on vuosien mittaan saattanut tapahtua pieniä muutoksia ja tarkennuksia esim. uusien arkeologisten löytöjen ja tekstitutkimuksista saadun lisätiedon johdosta. Tulkinnat ovat tietysti ensisijaisesti yksittäisten teologien ja saarnaajien käsityksiä eivätkä aina edusta yhteisöjen virallista kantaa. Aina sellaista ei edes ole. Tämä koskee etenkin laitoskirkkoja ja Kristiyhteisöä.

Profetian jäljitelmät


Päivitetty 11.1. 2003