Järki ja tunteet.

Ihminen on paitsi järjellinen myös tunteellinen olento. Näihin inhimillisiin perusominaisuuksiin liittyvät asiat kuuluvat kirjallisuuden eniten sivuttuihin aiheisiin. Järjen ja tunteen väliset jännitteet ja ristiriidat ovat draamakirjallisuuden ja esittävän taiteen ehtymätöntä materiaalia ja näyttävät jaksavan kiinnostaa ihmisiä sukupolvesta toiseen.


Eräs syy tähän kiinnostukseen löytyy varmasti ihmisten erilaisuudesta. Haluamme tietää, miten muut kokevat asioita. Järki ja tunteet vuorovaikuttavat jokaisessa eri tavoin saaden aikaan hyvin monitahoisia ja usein ennalta arvaamattomia käyttäytymisen muotoja ja mutkikkaita ihmissuhteita. Kun joidenkin julkkisten tai kirjallisuuden roolihenkilöiden suhteet saavat hiukankin tavanomaisesta poikkeavia muotoja, se herättää kiinnostusta ja syy-yhteyksien pohdiskelua - varsinkin milloin niissä rikotaan tavallisia rajoja tai normeja.

Järjen ja tunteiden ristiriita.

Miksi järki ja tunne ovat niin usein ristiriidassa keskenään? Ja miksi tunne on usein järkeä voimakkaampi? Näihin kysymyksiin on yritetty löytää vastauksia mm. uskonnosta, psykologiasta ja eläintieteestä sekä erilaisista yhteiskuntatieteistä ja -teorioista käsin. Jotain tiettyä tarkastelutapaa on aikanaan pidetty ainoana oikeana, mutta ehkä niillä kaikilla on jotain annettavaa.

Tältä pohjalta järjen ja tunteen ristiriitaan voidaan löytää useita osaselityksiä. Eläintieteelliseltä kannalta voidaan sanoa, että ihmisenkin tunteita osaksi ohjaavat geeneissämme olevat itsesäilytys- ym. vaistot sekä hormonien ja entsyymien säätelemät lisääntymis- ja hoivaamisvietit. Psykologinen tutkimus on havainnut mm.varhaisten kokemusten ja myöhemmän käyttäytymisen välisiä syy-yhteyksiä. Uudempi tutkimus on lisäksi tuonut esiin sen, miten eri tavalla samat kokemukset vaikuttavat eri temperamentin omaaviin ihmisiin; joku esim. vain innostuu siitä, mistä toinen saa traumoja! Aivotutkijat puolestaan ovat - tahtomattaankin - tulleet osoittaneeksi todeksi vanhan uskonnollisen näkemyksen jonka mukaan ihminen voi itse vaikuttaa käyttäytymiseensä suuntaamalla ajatuksensa joko hyviin tai huonoihin asioihin.

Varsinkin marxilaiset yhteiskuntateoreetikot ovat painottaneet yhteiskunnallisten olojen merkitystä ihmisen luonteen ja käyttäytymisen muovaajina. Enemmän merkitystä näyttää kuitenkin olevan yhteiskunnan ja ympäristön tarjoamalla kulttuurilla ja maailmankuvalla. Ihminen ei jalostu pelkästään yhteiskunnallisten olojen kehittymisen myötä. Tarvitaan myös normikasvatusta. Vapaan kasvatuksen idea jätti tulevien sukupolvien korjattavaksi vahingon jonka mittavuus on vasta nyt alettu tajuta.

Tunteet ja elämänkokemukset.

Meitä on moneksi ja monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä, joten tunteiden hallintakin on hyvin erilaista eri tapauksissa ja eri ihmisillä. Järkevintä siinä, kuten kaikessa muussakin, olisi kohtuus. Siitä hyötyy paitsi ihminen itse, myös hänen lähiympäristönsä. Valitettavasti tunteet usein riistäytyvät hallinnasta, ilmentyen ajattelemattomina tai väkivaltaisina tekoina, psyykkisinä tai fyysisinä sairauksina, äärimmäisenä masennuksena ym. Vaikea elämäntilanne tai traagiset kokemukset voivat usein johtaa ajatukset sellaiseen noidankehään, josta ei omin voimin enää pääse irti. Toisaalta myös tunteiden kokemisen puute - tai kyvyttömyys osoittaa tunteita - huonontaa sekin suuresti elämänlaatua ja voi jopa johtaa fyysisiin sairauksiin.

Vaikeisiin elämäntilanteisiin joutumista ei aina voida välttää; ne ovat usein monen sattuman summa. Omaa temperamenttiaankaan ei juuri voi muuttaa, joskin sitä on mahdollista jossain määrin kontrolloida. Sen sijaan voidaan muuttaa itse hankittuja ominaisuuksia eli elämän aikana muodostuneita käyttäytymismalleja, ajattelutapoja ja arvostuksia. Nykyaika ei tässä suhteessa kylläkään tarjoa kovin hyviä lähtökohtia. Sille ominainen yksilöllisyyden ylikorostaminen lienee pahimpia syitä siihen, että niin monet 'voivat huonosti'. Tällainen yltiöindividualismi korostaa yksilön oikeutta tehdä kaikkea mikä itsestä tuntuu hyvältä, asettaen omat mielihalut etusijalle muista välittämättä.

Lapsuuden tunnekokemukset.

Monet lapsena saadut tautitartunnat saavat aikaan immuniteetin kyseisille taudeille. Myös vähäisten itsetuntoon kohdistuvien iskujen, pettymysten, huomiotta jättämisten, kieltojen ym. voidaan olettaa vahvistavan luonnetta kestämään myöhemmin kohtaavia raskaampia koettelemuksia. Toisaalta liian traumaattinen kokemus voi aiheuttaa jopa elinikäisen henkisen vamman. Synnynnäinen temperamentti varmasti näyttelee tässäkin suurta osaa; rohkea ja vilkas ehkä unohtaa nopeasti kokemansa traumat, hiljainen ja arka voi kärsiä niistä lopun ikänsä.

Edellä sanotun pohjalta voidaan päätellä, että ehkä olisi mahdollista 'rokottaa' itsensä vielä myöhemmälläkin iällä mahdollisten traagisten tapahtumien varalle. Ei tietenkään tarkoituksellisesti vaikeuksia etsimällä, vaan esim. tarkkailemalla oman kehonsa ja mielensä reaktioita ja pohtimalla miten voisi estää itseään joutumasta loppuunpalamiseen, masennukseen, tai johonkin epätoivottavaan riippuvuuteen. Järkevä ajattelu käy usein vaikeaksi tai suorastaan mahdottomaksi siinä vaiheessa kun on jo joutunut kierteeseen ja mielen tasapaino on järkkynyt.

Ennalta ehkäisy.

Ei suinkaan kannata etukäteen pohtia kaikkia mahdollisia tapahtumia, mitä eteen saattaisi tulla, vaan lähinnä sellaisia lähes jokaista kohtaavia asioita kuten läheisen kuolema, työttömyys tai parisuhteen loppu. Tällaiset tapaukset ovat monen kohdalla suuri tragedia. Ne saattavat johtaa pohjattomaan suruun, masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Usein vastoinkäymiset kohtaavat täysin odottamatta, mikä vielä pahentaa asiaa. Tällöin saattaisi olla apua siitä, että olisi etukäteen jossain määrin selvillä omasta tavastaan reagoida tällaisiin tilanteisiin ja miettinyt keinoja selvityä niistä. Varoitusvalon pitäisi syttyä viimeistään silloin kun ajatukset alkavat pyöriä vain yhden ahdistavan asian ympärillä. Sureminen on luonnollista eikä sitä ole syytä kokonaan tukahduttaa, mutta sille ei saisi antaa myöskään liikaa valtaa. Tälle antavat tukea viimeaikaiset aivotutkimukset, joiden mukaan voimakkaat tunnetilat, kuten depressio, saavat aikaan muutoksia aivojen toiminnassa. Jatkuva masennus siis ruokkii itseään, saaden aikaan noidankehän, josta on vaikea irtautua.

Koska tunnepitoinen suhtautuminen asioihin on osaksi perintötekijöistä johtuvaa, tunteet usein nähdään ikäänkuin luonnonlakeina joita ei pidä estää eikä hillitä. Jos kuitenkin niin tehdään, on - joidenkin psykologien mukaan - seurauksena psyykkisiä oireyhtymiä tai sairauksia. Tämä on mielestäni vain osa totuutta. Vanhat kansanviisaudet, filosofiat ja Raamattukin puhuvat itsensä hillitsemisen ja halujensa hallitsemisen viisaudesta, kuitenkaan kohtuutta unohtamatta. Kieroutuneet ja rikolliset taipumukset saavat usein alkunsa suhteellisen viattomasta halusta, jonka jatkuva ruokkiminen vähitellen johtaa yhä mielettömämpiin tekoihin.

Paha olo?

Nykyään on tapana käyttää - varsinkin nuorisosta puheen ollen - termiä paha olo. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Nuoret itse tunnetusti käyttävät siitä v-alkuista sanaa. Siivompi 'virallinen' sanamuoto hieman hämärtää asian perimmäistä olemusta antaen sen vaikutelman, että kyse olisi aina syyttömästi kärsivistä raukoista. Usein tämä kyseinen paha olo kuitenkin on pohjimmiltaan negatiivisia, hillitsemättömiä tunteita , vihaa, kateutta, katkeruutta, halveksuntaa, ylemmyyden- tai alemmuuden tunnetta. Ellei tätä perimmäistä syytä haluta tunnustaa vaan sen sijaan kannustetaan tunnepurkauksiin ilman rajoja , ei kannata ihmetellä jos paha olo ja sen mukaiset teot vain lisääntyvät. Tietysti on sitten myös niitä syrjittyjä ja sorrettuja jotka todella elävät jatkuvan ahdistuksen ja pelon vallassa.

Toinen nykyajan ongelma on edellä käsitellyn vastakohta eli kyvyttömyys osoittaa minkäänlaisia tunteita. Tämänkin ominaisuuden syyt ovat yhtä moninaiset kuin liiallisen tunteellisuuden, mutta eräs tärkeimmistä lienee lapsuudessa koettu rakkauden, turvallisuuden ja välittämisen puute. Tällainen tunteeton henkilö voi usein olla jopa ympäristölleen vaarallinen. Vaara piilee etenkin siinä, että hän ei välttämättä reagoi edes epäsystävällisyyteen mutta tilaisuuden tullen kostaa täysin tunteettomasti ja julmasti. Tällaista ei osata odottaa henkilöltä joka voi muuten käyttäytyä hyvin kohteliaasti ja ystävällisesti; saatetaan vain ihmetellä: "Ei hänestä olisi uskonut, hän kun oli niin mukava ihminen".

Sivuhuomioita.

Eräs Salt Lake Cityn talviolympialaisia seurannut toimittaja kirjoitti:

"Äiti-ihmisen silmään pistää katukuvassa se, että vauvat ja taaperoikäiset ovat hiljaisia ja rauhallisia. Mini-ihmiset istuvat vaunuissaan ilman huutoa, kitinää ja kiehnaamista. Siinä missä suomalaiset lykkivät 4-vuotiaitakin rattaissa, mormonikaupungissa arviolta parivuotiaat seuraavat siivosti äitiä, isää tai isovanhempia ja ihan omin jaloin. Taaperot eivät yritä karata, vastustele tai heittäydy veltoiksi. Jopa jonoissa ja tungoksessa he pysyttelevät tyynenä ja odottavat kiltisti vuoroaan." Kuinka tämä oikein tehdään, kysyy hän lopuksi retorisesti. (Pohjalainen, 12.2.02)

Tuskinpa tuota tarvitsee mormoneilta kysyä; vastaavia esimerkkejä löytyy kyllä suomalaistenkin uskonyhteisöjen joukosta. Myös sieltä löytyy hyvin kasvatettuja, tasapainoisia lapsia joista harvemmin kasvaa noita nykyään niin tavallisia haistattelijoita, mummonpotkijoita, huumehörhojä tai rikollisia. Valitettavasti vain nykyajan yltiöyksillisyyden huumassa meidät on saatu uskomaan, että tällaisen 'aivopesun' saaneet ovat jotenkin surkuteltavia olentoja eivätkä muka kykenisi luovuuteen tai omaehtoiseen ajatteluun. Tällöin karkeasti yleistetään ääritapauksiin soveltuva osatotuus ja tehdään siitä koko totuus. Varmasti autoritäärisissä yhteisöissä on myös kyseenalaisia käytäntöjä, mutta tällaisessa ympäristössä kasvanut joutuu ristiriitatilanteisiin yleensä silloin kun hän syystä tai toisesta - usein juuri tunnepohjaisten halujen seurauksena - alkaa pitää ulkopuolisten elämäntapaa omaansa parempana.

'Päivääkään en vaihtaisi pois' sanotaan tunnetussa laulussa. Monen on helppo yhtyä tähän ajatellessaan elämänsä päiviä kokonaisuutena ajan kultaamien muistojen kautta. Mutta tarkemmin ajatellen useimpien elämästä löytyy varmasti hetkiä jotka haluaisi unohtaa ja tekoja jotka toivoisi tekemättömiksi; näin on myös omalla kohdallani. Monet möhläykset ja typeryydet tehdään usein juuri tilanteessa, jossa tunteille on annettu ylivalta. Jälkeenpäin voi tietysti joskus nähdä tehdyissä virheissä jotain positiivistakin; ellei muuta, niin ainakin niistä voi ottaa opikseen!


 

Tunteiden olemus   Näkemisen ihme
Edellinen     Seuraava
10.01.2010