Roomassa vaikuttaneita uskontoja

Ennen Roomaa Kreikka oli hallinnut Palestiinan aluetta lähes kolme vuosisataa, ja vielä UT:n kirjoittamisen aikaankin se oli pääasiassa hellenistisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Juutalaiset olivat kuitenkin aina pitäneet kiinni omasta uskostaan, eivätkä juurikaan ottaneet vaikutteita ympäröivien kansojen tai valloittajiensa uskonnoista. Roomalaisetkin näkivät hyväksi olla puuttumatta heidän tapoihinsa , ellei niihin liittynyt poliittista uhkaa. Juutalaisten uskonnollisia menoja, synagoogia tai juhlapäiviä ei kielletty. Herodes jopa rakennutti Jerusalemin temppelin uudestaan. Millaisille pakanallisille vaikutteille UT:n kirjoittajat sitten olisivat voineet olla alttiina?


ornament.jpg


Itämaisia ja mysteeriuskontoja.

Buddha.

Buddha on mainittu eräänä esikuvana 'Jeesus- myytille'. Mutta oliko buddhalaisuus jo tuolloin tunnettu Rooman valtakunnan alueella?
  Tunnetaan joitakin varhaisia 'listoja', joissa luetellaan tuon ajan hellenistisiä ja muita mysteeriuskontoja, mutta niissä ei ole mainintoja hindulaisuudesta eikä buddhalaisuudesta. Vaikka Aleksanteri Suuren joukot tekivät hyökkäysretken Pohjois-Intiaan jo vuonna 327 eKr, heitä tuskin kiinnosti mitä joku Buddha oli sanonut, eikä heillä varmasti ollut tarvittavaa kielitaitoakaan. Pari muutakin kontaktia seleukidi-hallitsijoilla tiedetään olleen Intiaan.
  Eräiden tutkijoiden mukaan ennen vuotta 200 jKr tapahtunut kulttuurivaihto kulki pääasiassa lännestä itään. Uskotaan esim. sekä kiinalaisten että intialaisten kuvanveistäjien saaneen vaikutteita kreikkalaisesta veistotaiteesta. Vasta Silkkitien kauppakaravaanien vilkastumisen myötä alkoi länteen tulla tietoa kauko-idän uskonnoista. Ei siis ole juurikaan perusteita olettaa Jeesuksen hahmon saaneen vaikutteita buddhalaisuudesta tai hindulaisuudesta.

Olympian jumalat.

Koska Juudea ja Galilea olivat osa Rooman valtakuntaa, ne olivat luonnollisesti hellenistisen kulttuurin piirissä. Hellenismi rajoittui kuitenkin pääasiassa kieleen, talouselämään ja kaupunkijärjestykseen. Uskontoon sillä ei ollut käytännössä juuri mitään vaikutusta. Olympialaisista jumalista ei otettu mallia alkuajan kristillisille käsityksille, Paavali päinvastoin polemisoi niitä vastaan.

Keisarin palvonta.

Keisarikulttiin liittyviä menoja harrastivat lähinnä kaupunkien rikkaat roomalaiset. Juutalaisilla tuskin oli kiinnostusta eikä edes mahdollisuutta osallistua niihin. Vasta paljon myöhemmin, vainojen alettua kristittyjä yritettiin pakottaa keisarin palvontaan, mutta silloinkin monet kieltäytyivät siitä henkensä uhalla.

Mysteerikultit.

Kreikan ja Vähä-aasian alueella oli monia mysteerikultteja. Niiden vaikutusalueista ja historiallisesta kronologiasta ei ole ihan tarkkaa tietoa. Ilmeisesti ne olivat kuitenkin verraten paikallisia ja sisälsivät erilaisten maanviljelyn- ja luonnonjumalien palvontaa. Tunnetuimpia näistä olivat mysteerit joita harjoitettiin Eleusiissa, Kreikassa. Siellä oli ulkopuolisilta suljettu temppeli, joissa harjoitetuista seremonioista tiedetään vain se, että niitä johti kaksi sukua nimeltä Eumolpides ja Kerices. Mysteereihin vihkiytyvät eivät saaneet paljastaa seremonioita ulkopuolisille.
  Tulokkaat vihittiin juhlamenoin helmi- ja maaliskuussa. Sitä ennen heidän oli opeteltava puhdistautumisriitit ja suoritettava valvottu puhdistautuminen Ilissos-joessa. Syyskuussa pidettiin suuret, kymmenen päivää kestävät mysteerijuhlat kulkueineen Jumalatar Demeterin ja hänen tyttärensä Persefonen kunniaksi. Juhliin osallistuvilta vaadittiin puhtautta, heidän oli osattava kreikan kieltä ja heiltä perittiin pääsymaksu. Neljäntenä päivänä uhrattiin Demeterille ja Persefonelle.

Tällaiset menot ja jumaluudet eivät ole helposti siirrettävissä toiseen, täysin erilaiseen uskontoon, eikä evankeliumien kirjoittajilla olisi ollut mitään syytä omaksua niitä. Evankeliumien kirjoittajien ja apostolien näkemysten yhtenäisyys todistaa varhaiskristittyjen keskuudessa vallinneesta opillisesta 'kontrollista', mikä esti myös yksittäisiä kristittyjä omaksumasta vieraita ajatuksia niin kauan kuin apostolit vaikuttivat heidän keskuudessaan. Tämä käy myös suoraan ilmi lukuisista raamatunkohdista. Osuutensa tähän prosessiin oli tietysti myös yli-inhimillisellä tasolla.

Kuolleita ja 'ylösnousseita' jumalia.

Tämä aihe on aikoinaan ollut suosittu 'todiste' väitteelle myyttisestä Jeesuksesta. Nykytutkimus on osoittanut koko aiheen perustuvan puutteellisiin, osin manipuloituihin ja väärin tulkittuihin seikkoihin. Ei ole ainoatakaan yksiselitteisen varmaa näyttöä sellaisista myyttisistä ylösnousseista jumalista, jotka olisivat voineet olla mallina UT:n kirjoittajille. Sitä vastoin on näyttöä siitä, ettei tällainen mielikuva edes ollut yleinen ennen Jeesuksen aikoja, eikä siten ollut kuvia tai aiheita, josta UT:n kirjoittajat olisivat ajatuksen lainanneet.

Muutamia 'ylösnousseita' ehdokkaita:

Adonis.

Myytistä on kaksi versiota. Toisen mukaan Afrodite - valittaessaan Adoniksen kuolemaa - sanoi: "Kuolemaasi muistettakoon vuosittain, mutta veresi muuttukoon kukiksi." Sitten hän pirskotti kuolleen Adoniksen veren päälle tuoksuvaa nektaria mikä sai sen puhkeamaan kukkiin. Toisen myytin mukaan Afrodite laittoi Adonis-lapsen arkkuun jonka antoi Persefonen säilytettäväksi. Persefone katsoi arkun sisälle ja nähtyään siellä kauniin pojan, kieltäytyi antamasta häntä takaisin. Zeus ratkaisi seuranneen riidan päättämällä, että Adonis olisi osan vuotta Persefonen luona toisen osan vuotta Afroditen luona jumalien maailmassa. Kumpikaan versio ei sisällä sellaista varsinaista ylösnousemusta, joka olisi voinut esikuvana Jeesuksen ylösnousemukselle.

Attis.

Myös Attis -myytistä on erilaisia versioita. Yhden version mukaan Attis syntyi ihmisvanhemmista normaalisti, mutta ei kyennyt itse saamaan jälkeläisiä. Aikuisena hän muutti Lydiaan ja sai siellä aikaan Äitijumalattaren palvonnan. Kultista tuli niin suosittu, että Zeus tuli kateelliseksi ja lähetti metsäkarjun tappamaan Attiksen.
  Toisen version mukaan Attis kyllä herätti huomiota omistautumisellaan Suureen Äitiin, mutta hänen perikadokseen koitui hänen fyysinen kauneutensa, joka veti puoleensa kaupungin kuningasta. Välttyäkseen siltä Attis muutti metsään, mutta kuningas seurasi hänen perässään ja raiskasi hänet. Attis kosti kastroimalla kuninkaan, joka puolestaan kuohitsi hänet. Attis löydettiin sitten Äitijumalattaren temppelistä haavoihinsa menehtyneenä. Häntä yritettiin herättää henkiin, mutta siinä ei onnistuttu.
  Kolmannessa, Diodoruksen versiossa Kybele -niminen nainen rakastui komeaan nuoreen Attis-paimeneen ja tuli raskaaksi. Kun Kybelen vanhemmat saivat tästä kuulla, Attis tapettiin jolloin Kybele sekosi ja alkoi valittaen vaellella ympäriinsä. Myöhemmin häntä alettiin palvoa jumalattarena ja Attista jumalana. On vaikea näistäkään tarinoista löytää todellista vastaavuutta Jeesuksen ylösnousemukseen.

Marduk.

Yksi ehdokkaista on Babylonian Marduk, joka erään tarun mukaan kuoli taistelussa, joutui Manalaan ja nousi ylös. Tarina on oletettavasti jäljitelmä Tammus-myytistä, ja sen alkuperä on hyvin epävarma. Eräs asiantuntija toteaakin: "Ei ole mitään todisteita että babylonialaista Mardukia olisi koskaan pidetty ylösnousseena jumalana.."

Osiris.

Myyttien mukaan Osiris murhattiin ja hänen ruumiinsa revittiin ja paloiteltiin. Palaset yhdistyivät ja niistä syntyi uusi nuori jumala. Hän ei kuitenkaan palannut aiempaan asemaansa eikä olomuotoonsa vaan siirtyi manalaan, missä hänestä tuli mahtava kuoleman herra. Hänenkään kohdallaan ei siis voi puhua ylösnousemuksesta; manalassa hän päinvastoin kuului kuolleiden maailmaan. Egyptissä hänet on aina kuvattu muumiona, kuolleena jumalana. Lyhyesti sanoen Osiris on kuollut mutta ei ylösnoussut jumaluus.

Tammus.

Tammus- eli Dumuz -kulttia on pidetty klassisena esimerkkinä ylösnousseesta jumalasta kertovasta myytistä. Tammus oli mesopotamialainen kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala, joka kuoli kasvien mukana syntyen uudestaan seuraavana kasvukautena. Tammukseen on liitetty myös myytti, jonka mukaan häneen rakastunut Inanna -jumalatar matkusti Manalaan vaatimaan kuollutta rakastettuaan takaisin, ja viimein Manalan valtiatar Ereshkigal suostui siihen, että Tammus sai viettää puolet ajastaan maan päällä. Tässä on huomattava yhtäläisyys kreikkalaiseen Adonis -mytologiaan, mutta ei Jeesuksen ylösnousemukseen. Sitäpaitsi tutkijat epäilevät myyttiä jo alunperin tulkitun väärin.

Muita Palestiinan alueella tunnettuja Tammuksen tapaisia vuodenaikojen mukaan syntyviä ja kuolevia jumaluuksia olivat Eshmun ja Melqart. Mikään edellä käsitellyistä myyteistä ei sisällä todellista rinnakkaisuutta evankeliumien esittämään kertomukseen, eivätkä ne siten kelpaa todisteiksi lähdeaineistosta, josta evankelistat olisivat käsityksensä lainanneet.

Onko nimi Jeesus pakanallinen?

Yleisen käsityksen mukaan nimi Jeesus perustuu kreikankieliseen sanaan Iesous, jonka kirkkoisät muunsivat latinalaiseen muotoon Iesou (Jesu). Jotkut ovat väittäneet nimen kreikkalaisen muodon Iesous viittaavan kreikkalaisten Zeus-jumalaan (Gee-Zeus eli ylijumala Zeus). Tämä väite on kuitenkin täysin perusteeton, ja toisaalta on sivuseikka, mistä tuo kreikkalainen nimi on lähtöisin, sillä tärkein on kysymys, minkä nimen hänen juutalainen äitinsä Maria hänelle antoi. Ja tämän kysymyksen huolellinen tutkimus osoittaa, ettei se ollut Iesous eikä sen länsimainen muoto Jesus (suom. Jeesus). Ei ole syytä yrittää translitteroida nimeä kreikan eikä latinan kielistä, koska on olemassa UT:n varhaisia hepreankielisiä käännöksiä, joista voimme nähdä, mitä muotoa heprean kielessä käytettiin. Siitä tiedämme, että hepreaksi tuo nimi oli Yahushua eli Yeshua (Jeshua). Näin ollen väitteet Jeesus-nimen pakanallisuudesta ovat asiaan kuulumattomia, koska se ei ollut nimen alkuperäinen muoto.
http://yahushua.net/pagan_name.htm



Onko Jeesus vain myytti?   Mysteerikulttien vaikutus


22.11.02