Mysteerikulttien vaikutus

Tarkan käsityksen saamista erilaisista kulteista vaikeuttaa se, että myyttien jumaluudet tunnettiin monilla eri nimillä ja yhdistettiin erilaisiin tarinoihin, joista usein on vielä monia versioita. Oman lisänsä tähän tuo se, että mysteerikultteihin vihkiytyneiden tuli pitää tietonsa salassa ulkopuolisilta. Mysteerit olivat yleensä vapaaehtoisia toimituksia, ja niihin osallistuivat vain ne jotka halusivat. Ne rajoittuivat tuolloin pieniin paikallisiin ja suljettuihin ryhmiin Kreikassa, Syyriassa, Anatoliassa, Egyptissä ja Persiassa. Vihkimys 'jumalallisiin salaisuuksiin' piti ansaita tietyillä teoilla ja rituaaleilla, joihin liittyi jonkin sortin 'kaste', 'uudestisyntymä' tai 'pelastus'. Olisiko kristillisyys saanut niistä vaikutteita?


ornament.jpg


Aiemmat oletukset näiden kulttien levinneisyydestä ja vaikutuksesta ovat liian usein perustuneet vuoden 200 jKr. oleviin tietoihin. Sen johdosta voi esittää kysymyksen: "Kuka oikein lainasi ja keneltä"? Jos UT oli jo valmis n. vuonna 70 jKr - mihin arkeologiset todisteetkin viittaavat - ei myöhäisemmillä riiteillä voi olla siihen vaikutusta. Mysteeriuskonnot alkoivat Rooman valtakunnan alueella kukoistaa vasta toisella vuosisadalla, joten on syytä huomioida vain ne kultit, jotka mahdollisesti olivat olemassa ennen vuotta 70.

Mysteerikulteistakaan ei löydy selviä vastaavuuksia kristillisyyteen. Jumaluuksien ylösnousemukset - mikäli niitä esiintyy - liittyvät vuodenaikojen vaihteluun eivätkä ole todellisia ylösnousemuksia. Riitit liittyvät salaisuuksiin vihkimiseen, UT:n 'mysteerit' sen sijaan jumalalliseen suunnitelmaan. Mysteerikulttien peseytymismenot ovat vihkimyksiin valmistavia puhdistaumisia, eivät itse vihkimys tai yhteyteen liittymisen symboli kuten kristillinen kaste. Pakanalliset vihkimykset koskivat vain niitä, jotka täyttivät tietyt vaatimukset; kristillinen kaste oli periaatteessa avoin kaikille.

Mysteeriuskontojen (todellisissa tai symbolisissa) uhraamismenoissa on nähty rinnakkaisuutta kuoleman ja ylösnousemuksen ideaan. Esim. Mithraan on liitetty myytti, jonka mukaan hän - varmistaakseen seuraajiensa pääsyn tuonpuoleiseen - olisi itse noussut taivaaseen. Varmat todisteet tällaisen myytin olemassaolosta kuitenkin puuttuvat. Eräisiin mysteeriuskontoihin liittyvien vastakohtaisuuksien: yö ja päivä, pimeys ja valo, yläpuolinen ja alapuolinen - on nähty heijastuvan UT:n kirjoituksissa. Ne ovat kuitenkin jokapäiväiseen, normaaliin kielenkäyttöön kuuluvaa sanastoa eivätkä sellaisenaan todista mitään.

Myyttisissä kuolevissa ja ylösnousevissa jumalissa on ainakin kolme selvää eroavuutta Jeesukseen:

  1. kukaan heistä ei Jeesuksen tavoin kuollut muiden edestä,
  2. vain Jeesus kuoli tarkoituksellisesti syntien edestä ja
  3. vain hän kuoli vapaaehtoisesti.

Itse ylösnousemus -käsite oli tuolloin melko yleinen - varsinkin juutalaisuudessa. Mysteeriuskonnoissa se ei kuitenkaan ollut kovin keskeisellä sijalla, ja joidenkin tutkijoiden mukaan se levisi niihin vasta UT:n kirjoittamisen jälkeen.

Kristillisyyden ja mysteeriuskontojen välillä on siis monia eroja:
  • Mysteeri-sanan merkityssisältö on erilainen
  • Kristillinen 'mysteeri' ei ole salainen
  • Kasteen sisältö on radikaalisti erilainen
  • Ylösnousemuskäsitys on selvästi erilainen
  • Mysteeriuskontojen uhrimenojen perimmäinen idea on erilainen
  • Jeesuksen kuolema oli luonteeltaan täysin erilainen
  • Kristillisyys painotti rakkautta, myötätuntoa, tasa-arvoa, mysteereillä tavoiteltiin maagisia kykyjä ja salaista tietoa.

Zarathustra.

Zarathustralaisuuden eli mazdalaisuuden perustaja Zarathustra (Zoroaster) eli Platonin mukaan n. vuoden 550 eKr. tienoilla. Hänen elämästään tiedetään hyvin vähän ja nekin tiedot ovat ristiriitaisia. Hänen opetuksiaan sisältyy Avesta -nimiseen pyhien kirjoitusten kokoelmaan. Hänen aikanaan persialaisten ylin jumaluus oli Ahura Mazda, viisauden mestari ja maailman luoja. Hänellä oli kaksoisveli ja vastustaja Ahriman, pahojen henkien johtaja. Zarathustran oppilaat samastivat mestarinsa Ahura Mazdaan.
  Perinteisen käsityksen mukaan Zarathustran oppi oli eettisesti korkealla tasolla verrattuna moniin muihin tuon ajan uskontoihin. Hän vastusti väkivaltaa, tuomitsi eläin- ja ihmisuhrit, epäjumalien ja esineiden palvonnan, noituuden, ennustelun ja magian. Hän myös korosti ihmisen vastuuta ja vapautta sekä tähdensi hyvän ja pahan välistä jatkuvaa taistelua ja oikeudenmukaisuutta. Toisaalta hän Avestan mukaan kuitenkin sisällytti uskoonsa vanhoja jumalia, vaikkakin nimitti niitä arkkienkeleiksi. Hänen nykyiset seuraajansa Iranissa ja Länsi-Intiassa uhraavat myös eläimiä, joten herää kysymys, tuomitsiko Zarathustra todella eläinuhrit?

Zarathustralaisuus rajoittui ilmeisesti lähinnä Persian alueelle. Vaikka siihen uskotaan sisältyneen joitakin opillisia samankaltaisuuksia kristinuskoon (esim. väkivallattomuus), nämä samat periaatteet löytyvät myös VT:sta (joskaan juutalaiset eivät niitä aina noudattaneet.) Zarathustralaisuuteen sisältyvä usko kahteen (tai useampaan) jumalaan olisi myös varmasti estänyt UT:n kirjoittajia hyväksymästä sitä lähdeaineistoksi.

Isis/Osiris/Serapis.

Ptolemaiosten aikana syntyi Egyptissä uusi kultti, jossa palvottiin Serapis -nimistä jumaluutta. Serapis oli eräänlainen yhdistelmäjumala, johon liitettiin ominaisuuksia Niilin jumala Osiriksesta, lääketaidon jumala Asklepioksesta, Olympian ylijumala Jupiterista (Zeus), ja Manalan jumala Plutosta. Tällainen jumaluus palveli hellenististen hallitsijoiden yhdenmukaistamispyrkimyksiä, koska erilaisen taustan omaavat saattoivat nähdä siinä omien jumaliensa piirteitä.
  Kreikkalaiset omaksuivat myös aineksia laajalle levinneestä egyptiläisestä Isis -kultista siirtäen niitä luovasti omiin jumaluuksiinsa. Rooman valtakunnan alueella kultti muuttui ja sen alkuperäiset ominaisuudet hävisivät lähes täydellisesti. Ptolemaiokset muokkasivat siitä ja muista aineksista Serapis-kultin. Kuten aiemmin näimme, alkuperäinen Osiris kuoli mutta ei ylösnoussut. Serapiksen kohdalla ei voi puhua kuolemasta eikä ylösnousemuksesta, koska hän oli sekoitus useammasta jumalasta. Apis -motiivikaan ei paljon auta, koska Apis-härkä kuoltuaan muuttui Manalan Osirikseksi, joka ei noussut sieltä ylös.

Dionysos (Bacchus)

Dionysos oli viinin ja juominkien jumala. Häneen liittyy eräs myytti, jossa Zeuksen kerrotaan rakastuneen Semele -nimiseen prinsessaan, lähestyneen tätä ihmismuodossa ja saaneen Semelen raskaaksi. Zeuksen mustasukkainen puoliso, Hera ilmaantui vanhan naisen hahmossa taloon, jossa Zeus ja Semele olivat, jolloin näiden puuhat paljastuivat. Valepukuinen Hera uskotteli Semelelle, ettei Zeus todellisuudessa olllut jumalien kuningas, vaan ainoastaan väitti niin saadakseen Semelen sänkyyn. Kun Zeus tuli seuraavan kerran, Semele pyysi saada esittää toiveen. Zeus vannoi täyttävänsä sen. "Ilmesty minulle samanlaisena kuin Heralle, kun rakastelet hänen kanssaan" pyysi Semele. Hermes ilmestyi taivaallisessa kunniassaan ja Semele paloi karrelle. Hermes -jumala otti talteen hänen sikiönsä ja vei sen Zeukselle, joka ompeli sen reiteensä. Kolme kuukautta myöhemmin hän poisti ompeleen, jolloin Dionysos syntyi. Jotkut tulkitsevat tämän niin, että Dionysos kuoli ja syntyi uudestaan. Tarkkaan luettuna myytti kuitenkin kertoo hänen syntyneen vain kerran.

Toinen versio myytistä kertoo Zeuksen yhtyneen tyttäreensä Persefoneen, joka synnytti pojan nimeltä Zagreus, toiselta nimeltään Dionysos. Mustasukkaisuudessaan Hera usutti titaani- hirviöt iskemään lapseen. Nämä houkuttelivat lapsen luokseen, tappoivat ja paloittelivat hänet ja söivät ruumiin. Sydän kuitenkin säästyi ja Athene -jumalatar toimitti sen Zeukselle. Zeus nielaisi sydämen ja sen jälkeen siitti Semelen, jolloin Dionysos syntyi uudestaan. Suuttunut Zeus tuhosi sitten titaanit, joiden tuhkasta syntyi ihmiskunta! Ei tämäkään myytti pahemmin muistuta Jeesuksen ylösnousemusta, eikä tunnu uskottavalta että UT:n kirjoittajat olisivat ammentaneet tällaisesta materiaalista.

Kybele.

Kybelen kultti oli eräs merkittävimmistä tuon ajan uskonnoista. Erään myyttiversion mukaan Kybele -jumalatar oli rakastunut komeaan Attis -nuorukaiseen, joka puolestaan oli rakastunut erääseen nymfiin. Kybele sai Attiksen järjiltään ja kuohitsemaan itsensä. Tämän tapahtuman kunniaksi Kybelen palvojat järjestivät lähes kuukauden kestäviä seremoniallisia juhlia, joita edelsi sukupuolinen pidättyvyys ja paasto. Menot jatkuivat suruseremonioilla, joita vietettiin kolme päivää Rooman Platinus-kukkulalla, johon pystytetty koristeltu pinjapuu kuvasi Attiksen siitintä tai toisinaan puuta, jonka alla hän oli kastroinut itsensä. Hautajaismenoihin kuuluivat äänekkäät menot ja tanssi. Suurimman kiihkon valtaan joutuneet miehet samastivat itsensä Attikseen siinä määrin, että kuohitsivat itsensä. Menojen jälkeistä päivää vietettiin Attiksen 'ylösnousemuksen' muistoksi. Sen jälkeen olivat mysteerit ja lopuksi juhlat Kybelen muistoksi.

Mithra-kultti.

Rooman Mithra-kultti on viime aikoina joutunut melkoisen uudelleenarvioinnin kohteeksi. Aiemmin kultin uskottiin liittyvän persialaiseen Mithran (Mitran) palvontaan, mutta nykyään katsotaan niille olevan yhteistä ainoastaan nimi. Roomalaiseen Mithra -versioon - mikä oli vallalla UT:n kirjoittamisen aikaan - ei sisältynyt 'kärsivä jumala' -teemaa, josta evankeliumien on uskottu saaneen vaikutteita.

Rooman valtakunnassa Mithra oli keskeinen jumala, jonka sanottiin syntyneen hehkuvasta kivestä ja nouseen esiin maan valtiaana. Hän oli taitava metsästäjä. Hänen suurena urotekonaan pidettiin sitä, että hän ampui erään härän jonka sitten uhrasi , jotta ihmiskunta voisi syntyä uudelleen. Mithra-kulttiin liittyi härän teurastaminen ja syönti, ja on väitetty, että teurastettua härkää olisi pidetty Mithran inkarnaationa. Tätä on pidetty sakramentaalisena yhteysateriana, ja esikuvana kristilliselle ehtoolliselle. Väite on kuitenkin huteralla pohjalla; Mithran seremonioissa veri oli pelkkää härän verta ilman tarkoitusta eikä ole todisteita että härkää olisi pidetty Mithran inkarnaationa. Lisäksi Mithran palvonta levisi Rooman valtakuntaan laajemmin vasta toisen vuosisadan puolivälissä, jolloin Commodus vihkiytyi tuohon uuteen uskoon. Vasta vuonna 274 Keisari Aurelianus rakennutti temppelin Mithralle josta sitten tuli virallisesti jumala ja Rooman ylin suojelija.

Kultin persialaisen version tausta on Intian vedalaisuudessa, jossa Mitraan jo liitettiin joitakin auringon ominaisuuksia, jotka Persiassa vielä korostuivat. Nykypersiassa sanat mihr tai mehr merkitsevät sekä aurinkoa että ystävyyttä. Mitra tunnettiinkin hyväntahtoisena jumalana. Zarathustran aikana kultti ensin tukahdutettiin, mutta palautettiin myöhemmin entistä arvostetumpana. Häntä pidettiin ilman jumalana tai kaikessa olevana jumaluutena. Hän kontrolloi kosmista järjestystä ja saattoi siten rangaista niitä, jotka tekivät vääryyttä. Hymneissä häntä ylistetään taivaallisen valon jumalana, jonka voima manifestoituu kuolemattomassa auringossa. Avestalaisissa teksteissä häntä kutsutaan laajojen laidunmaiden herraksi, joka Auringon silmin näkee kaiken. Hän ei kuitenkaan ole kuoleva/ylösnouseva jumala, joten hänestäkään ei ole Jeesuksen esikuvaksi.



Rooman uskontoja   Eräitä suuria vaikuttajia


26.11.02