Eläinten joukkohautojen arvoitus

Mikä ne sai aikaan?

Lukuisten kansojen perimätiedot kertovat suuresta tulvasta, joka tuhosi lähes kaiken maan päältä. Eräiden mielestä kyseessä on vain myytti, jolla ei ole todellista pohjaa, mutta on myös monia, jotka ovat asiasta eri mieltä. Yksi heistä on Jonathan Gray, jonka artikkeliin tämä teksti perustuu.

Gray on kansainvälinen tutkija, arkeologi, luennoitsija ja kirjailija, joka on matkustellut eri puolilla maailmaa keräämässä muinaisiin mysteereihin liittyvää tietoa. Hän on perehtynyt myös joihinkin tutkimattomiin alueisiin, kuten Amazonin alkulähteisiin sekä merenpohjan ja kaukaisten vuoristoseutujen eläimistöön ja olosuhteisiin.

----------------------------------------------
 

Nykyisten tulvien yhteydessä on havaittu, miten eläimet kiipeävät korkeammille paikoille tulvaa paetessaan. Mitä tapahtuisi, jos tulva olisi ennen kokemattoman raju ja vedet nousisivat kukkuloiden huipulle asti? Epäilemättä vesi lopulta veisi mukanaan kukkuloille kerääntyneet erilaiset eläimet, jotka sitten hautautuisivat rotkoihin, kuoppiin, onkaloihin ja muihin syvempiin paikkoihin yhdessä kasvien ja muun roinan kanssa. Vahvimmatkaan eivät säästyisi, vaan kaikki sulloutuisivat yhdessä samoihin joukkohautoihin.

 

Mitä oppikirjat eivät kerro?

Maapallon fossiilikerrostumissa on nähtävissä eräitä ratkaisevan tärkeitä seikkoja, joista ei juuri puhuta, ja joita monet gelogitkaan eivät ilmeisesti näytä huomaavan. Jokaisella mantereella on lukuisia fossiilien joukkohautoja, joihin on sulloutunut massoittain kasvien ja eläinten jäänteitä. Miljoonat eliöt ovat kohdanneet niissä äkillisen loppunsa.

Näille alueille on usein pakkautunut sekä maa- että merieläimiä erilaisista elinympäristöistä ja jopa erilaisista ilmastovyöhykkeistä - kaikki yhdessä ja epätavallisesti hautauneena ja sekoittuneena. Todisteet osoittavat onkaloihin hautautuneen samanaikaisesti mitä erilaisimpia eläimiä, nuoria ja vanhoja. Suurin osa on kuollessaan ollut terveitä, lihaksikkaita, hyvähampaisia ja sekalaisen ravinnon ympäröimiä. Myös ihmistekoisia esineitä on näistä haudoista löytynyt. Mikä on saanut aikaan tällaiset äkilliset joukkotuhot?

 

Muutamia esimerkkejä

Ranskassa on löydetty lukuisia halkeamia, jotka ovat olleet tupaten täynnä eläinten luita. Joukossa on ollut myös ihmisten jäänteitä. Burgundin Mount Genay'ssa - yli 400 metrin korkeudella - on kivettyneen sorapitoisen massan täyttämä halkeama täynnä sekalaisia eläinten luita. Dijonin ja Lyonsin välillä sijaitsee yksinäinen kumpu, jonka tasainen laki kohoaa yli 300 metrin korkeuteen. Sen huipun tuntumasta löytyi halkeama täynnä luita, jotka eivät olleet lainkaan rapautuneet ja joissa ei ollut jyrsimä- tai puremajälkiä. Herää kysymys, miksi niin monet sudet, karhut, hevoset ja härät olivat kerääntyneet juuri tälle yksinäiselle kummulle? Cote d'Azur'issa on luolia ja rotkoja, joista on löydetty sellaisten maa- ja merieläinten kuten leijonien, sarvikuonojen, hyeenojen, apinoiden, norsujen ja valaiden luita ja muita jäännöksiä - kaikkia yhdessä ja sekaisin.

Mikään näissä murtuneissa luissa ei viitannut siihen, että ne olisivat petojen tai ihmisten aikaansaannosta. Niiden säilymistila viittasi siihen, että ne olivat kaikki hautautuneet samaan aikaan. Näyttää ilmeiseltä, että eläimet olivat nousseet tälle kummulle nousevia vesiä pakoon.

Samanlaisia sekalaisia koosteita löytyy Brittein saarilta mm. Yorkshiren, Plymouthin, Devonshiren ja Walesin sekä Eiren alueilta.

Saksassa on hiilikerrostumia, jotka sisältävät täydellisen koosteen kasveja, hyönteisiä ja eläimiä kaikilta ilmastovyöhykkeiltä. Ne ovat säilöytyneet täysin tuoreina ja hyväkuntoisina. Kasvien lehdet ovat vihreitä, eläinten iho ja lihaksetkin ovat täysin terveet. Kaikki ovat musertuneet jonkin äkillisen mullistuksen kourissa. Kerääntyivätkö ne näihin paikkoihin kaikkialla maailmassa tulvivan veden kuljettamina?

Mikä voisi lyhyen ajan kuluessa tuoda yhteen kaikki nämä erilaiset eläimet ja kasvit arktiselta tundralta, tropiikin viidakoista, eri pituus- ja leveysvyöhykkeiltä, maalta ja nereltä, etelän ja pohjoisen makeista ja suolaisista vesistä? Mikä muu kuin valtava tulva saisi aikaan niin suuren vaaran, että keräisi tällaisiin paikkoihin näin erilaista eläimistöä? Selvästikin nämä alueet ovat joskus joutuneet äkillisesti nousevien vesien valtaan.

Gibraltarin kallioilla on lukuisia, syvimmillään lähes 90 metriin ulottuvia kuoppia ja halkeamia täynnä susien, karhujen, ilvesten, jänisten, alppikauriiden, leopardien, sarvikuonojen, härkien, villisikojen, hirvien ja muiden eläinten luita. Luita ei ole kaluttu eikä jyrsitty, mutta ne ovat sirpaleisia ja murtuneita. Niiden joukosta löytyy myös merieliöiden - kuten simpukoiden ja korallien jäänteitä.

Lontoon Luonnonhistoriallisessa Museossa on vielä jäljellä joukko luita, mitkä vahvistavat niiden 'tuoreuden' löydettäessä, ja osoittavat, että ne olivat hautautuneet elävinä tai ilman, että pedot olisivat niitä syöneet tai raadelleet. Kaikki merkit viittaavat siihen, että nämä keräytymät ovat syntyneet tulvan eivätkä jäätiköitymisen toimesta.

Sisiliasta löytyy paikkoja, joissa on sikin sokin virtahepojen, hirvien, härkien ja norsujen luita; jälleen ilman maatumisen tai kaluamisen merkkejä. Näin erilaisista eläimistä peräisin olevien luiden pinoutuminen yhteen paikkaan on merkki katastrofin laajuudesta ja äkillisyydestä.

Maltalla on luolia täynnä jänisten, lemurien, tiikerien, sarvikuonojen, norsujen ja lintujen jäänteitä. Mukana on mm. kaksi kertaa nykyisen kokoisia joutsenia sekä muita jättimäisiä merilintuja. Malta sijaitsee Välimerellä, 270 km päässä lähimmästä manneralueesta, Sisiliasta.

Kannattaa huomata, että nämä linnut olivat merilintuja! Olisiko jokin paikallinen tulva voinut saada ne lähtemään Sisiliasta ja hakeutumaan puolen tunnin lentomatkan päähän pienelle Maltan saarelle? Merilinnut eivät huku, joten mikään tavallinen tulva ei olisi niitä peloittanut. Tulvan täytyi siten olla hyvin massiivinen.

Mitä linnuille sitten tapahtui? Ne ilmeisestikin lensivät niin kauan kuin jaksoivat, mutta lopulta niiden oli laskeuduttava. Monet päätyivät paikkoihin, jotka vielä olivat merenpinnan yläpuolella ja joihin oli lyhyen ajan kuluessa kerääntynyt tai ajelehtinut paljon muitakin eläimiä.

Vastaavia sekalaisten eläinten jäännöksiä sisältäviä kuoppia ja kuiluja löytyy joka puolelta läntisestä Euroopasta ja Venäjältä - kuten myös Kyprokselta, Kreikasta, Libanonista ja kaikkialta. Luut ovat tavallisesti murtuneet paloiksi, mutta ovat silti 'tuoreita'. Niiden joukosta on löytynyt myös ihmistekoisia esineitä. Esiintymät sijaitsevat kallioiden tai yksinäisten kukkuloiden huipulla. Usein linnut ja muut eläimet ovat hautautuneet yhdessä puiden ja muun kasvillisuuden kanssa.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

Olisivatko eläimet voineet pudota yksitellen elävinä noihin rotkoihin?

Eivät, koska näissä haudoissa ei ole lainkaan täysin ehjiä luurankoja. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän ruhjoutuneita, mikä viittaa siihen, että ne ovat joutuneet sinne lähes samanaikaisesti.

Eivätkö ne olisi voineet kulkeutua sinne virtojen mukana?

Eivät, koska niissä ei ole ajelehtimisen eikä kulumisen jälkiä.

Voisivatko ne olla joidenkin säälimättömien teurastajien työtä?

Ensiksikin ilmiön maailmanlaajuisuus sulkee pois tämän mahdollisuuden. Toiseksi olisi mahdotonta haudata näin suuria määriä ilman, etteivät jyrsijät, raadonsyöjät, bakteerit tai muut eläimet jättäisi niihin jälkiä tai ettei niissä näkyisi ilmaston ja ympäristön aiheuttamia muutoksia. Oletusta vastaan puhuu myös puiden, kasvien, kalojen, merisimpukoiden ym. mukana olo näissä haudoissa.

Olisiko jokin sairaus voinut saada eläimet syöksymään näihin onkaloihin?

Kaikki eläimet eri puolilta maailmaa samaan aikaan? Maa- ja merieläimet samaan paikkaan? Se on mahdoton ajatus. Äkillinen sairaus saisi sitäpaitsi eläimet liian heikoiksi kiipeämään vuorille ja kukkuloille. Luissa ei näy merkkejä rappeutumisesta, joten ne eivät ole voineet olla kovinkaan kauan paljaina ja alttiina sään vaihteluille. Veden ja kalsiitin vaikutuksesta ne ovat myös yleeensä liimautuneet toisiinsa.

Kuten jo aiemmin todettiin, nämä luiden täyttämät onkalot sijaitsevat suhteellisen korkeilla paikoilla, jollaisille eläinten (ja ihmistenkin) voisi kuvitellakin menevän nousevaa vettä pakoon. Erityisen merkittävää on, että tämä sama seikka on havaittavissa sadoilla tuhansilla kukkuloilla eri puolilla maailmaa.

Esimerkkejä tällaisista kaoottisessa järjestyksessä olevista ihmisten ja eläinten jäännöksiä sisältävistä onkaloista löytyy mm. Pohjois-Amerikasta (esim. Kalifornia, Maryland, Utah, Colorado, Wyoming, New Mexico, Kanada), Etelä- Amerikasta, Australiasta, Afrikasta, Siperiasta, Intiasta, Kiinasta, Koreasta, Burmasta. Itse asiassa kaikkialta Aasiasta.

 

Mikä muu tällaista saisi aikaan kuin vesi?

Selvästikään mikään muu kuin valtava tulva ei selitä tällaista outoa ilmiötä, että eläimet, jotka eivät normaalisti elä yhdessä, ovat sulloutuneet samaan paikkaan ja hautautuneet sitten yhdessä näihin onkaloihin. Kaikkialta löytyy todisteita siitä, että valtavat vesimassat pakottivat ne siirtymään näille paikoille. Kyseessä täytyy siten olla maailmanlaajuinen ilmiö, vedenpaisumus.

Tärkein seikka on havainto, että sama äkillinen tuho kohdistui suureen määrään jokaista lajia lähes samanaikaisesti, ja että ne tuhoutuivat lähes välittömästi, eivät kitumalla, mätänemällä eikä hajoamalla. Pedotkaan eivät ehtineet raatelemaan samassa laumassa olevia saaliseläimiään. Kyseessä ei siis ollut mikään normaali, hidas prosessi, vaan hyvin epätavallinen katastrofi.

 

Entäpä sitten dinosaurukset?

Suuresta koostaan huolimatta ne joutuivat kokemaan saman kohtalon - äkillisen hautautumisen. Tästä on todisteita, jotka monet tiedemiehet mielellään sivuuttavat. Kaikkialta maailmasta on löytynyt 'kätköjä' täynnä fossiloituneita dinosauruksia, jotka ovat hautautuneet ja kuolleet välittömästi äkillisen katastrofin seurauksena.

"Kiehtovaa, vai mitä?" kysyy Gray lopuksi. Ja toteaa, että tässä on vasta tuskin raapaistu pintaa!

 
Lähdeartikkeli:
evolution-facts.org/New-material/unnatural%20graveyards.htm  
 
 
25.07.07