Mitä tiedämme joulusta?

 

Joulun todellinen alkuperä

Huom! Jos olet innokas joulun ystävä, seuraava suomentamani teksti saattaa loukata sinua, joten kannattanee miettiä, jatkatko lukemista tästä eteenpäin. Vilpittömälle totuuden ystävälle voin kuitenkin sitä suositella. (Vaikka teksti keskittyy lähinnä anglo-amerikkalaiseen joulunviettoon, siinä esitetyt näkemykset soveltuvat hyvin pitkälti myös suomalaiseen jouluun.) MP.

BY DAVID C. PACK

  Mistä joulu sai alkunsa? Raamatusta vai pakanuudesta? Mikä on joulupukin, mistelin, joulukuusen, kuusenkoristeiden ja lahjojen vaihtamisen alkuperä? Monet näkevät huolta tuodakseen ’Jeesuksen takaisin jouluun’. Onko hän koskaan edes ollut siellä? Seuraavassa tyrmäävät vastaukset näihin kysymyksiin.

Vuosittain kiitospäivän jälkeen ihmisten ajatukset kääntyvät jouluun. Se on aikaa, jolloin uskonnolliset ihmiset uskovat lähentyvänsä Jeesusta. Kaiken kaikkiaan, se on ’Kristus – messun’ aikaa!   Jouluporo, koristellut kuuset, mistelit, joulutervehdykset, joulumusiikki, kastanjoiden paahto avotulella ja joulupukki liitetään tähän juhlapäivään. Se kaikki luo lämpimiä tunteita juhlijoiden keskuuteen.

  Kasvoin perheessä, joka vietti joulua, mikä oli suuri tapahtuma meidän perheessämme joka vuosi. Jätimme kaikki tavalliset askareet tuohon aikaan. Jo 24 joukuuta jännitys kasvoi minuutti minuutilta. Vanhempani jopa keittivät mustaa kahvia joulupukkia varten ennen kuin käskivät meidät vuoteeseen. En koskaan ihmetellyt, mistä he tiesivät, että joulupukki piti mustasta kahvista – aivan kuten vanhempani. Vuoteessa saatoin tuskin nukkua odotellessani aamua, jotta näkisin, mitä kaikkea ’pukki’ oli minulle tuonut.

  Joulun on ajateltu olevan suurenmoista aikaa, mikä keskittyy lahjojen antamiseen, perheenjäsenten yhdessäoloon, kauniiseen musiikkiin ja koristeisiin, erikoisruoilla herkutteluun ja joululaulujen laulamiseen naapureille, kuten perheeni teki joka vuosi.

Vastaukset voivat järkyttää sinua!

  Miksi ihmiset pitävät joulua niin suurenmoisena? Minustakin se todella tuntui siltä! Luotin siihen, mitä vanhempani siitä kertoivat. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä heitä. He vain opettivat minulle sitä, mitä heidän vanhempansa olivat heille opettaneet. En koskaan kyseenalaistanut joulun alkuperää!

  Useimmat eivät koskaan tiedosta, miksi he uskovat ja tekevät niinkuin tekevät. Elämme maailmassa, joka on täynnä perinteitä, mutta vain harvat ovat tietoisia niiden alkuperästä. Hyväksymme ne ilman kysymyksiä. Useimmat toimivat vain muiden tavoin – koska se on helppoa ja luonnollista! Siispä meidän on syytä tutkia huolella joulun juuria ja sitä, miksi ihmiset seuraavat siihen liittyviä perinteitä. Miksi sitä vietetään 25. joulukuuta? Viettikö varhainen Uusitestamentillinen kirkko sitä? Tämä kirjoitus sisältää lukuisia historiallisia faktoja, jotka yhdessä antavat siitä täydellisen kuvan. Luopukaamme oletuksistamme ja hyväksykäämme vain se, mikä on todistettavissa.

Pakanallinen alkuperä

  Vuonna 1990 Ohion (Cleveland) kouluhallitus julisti pannaan kaikki kansalliset ja muut joulumenot, koska katsoi niiden vahingoittavan kirkon ja valtion välistä eroa. He joutuivat hankaluuksiin määräystä vastustavien vanhempien taholta, jotka tunsivat, että joulu oli varastettu heidän lapsiltaan ja yhteisöltä.
Kouluhallitus hävisi jutun! Kansalaiset väittivät, että joulu on maailmanlaajuinen traditio, ei uskonnon korvike eikä osa sitä. Sitä pidettiin maallisena – ja käytännöllisesti katsoen osana maailmanlaajuista kulttuuria.

  Kouluhallituksen päätös siis vahvisti, ettei joululla ole kristillisiä juuria! Siitä huolimatta lausunnossa todettiin, että Raamatun luku ja rukoileminen mitä ilmeisemmin liittyy jouluun – merkittävä toteamus! Kouluhallitus päätti, että joulun vietto ja seimikäytännöt voitaisiin säilyttää, koska ne eivät suoranaisesti kuulu kristillisyyteen tai uskontoon – mutta rukoileminen ja Raamatun luku voitaisiin poistaa kouluista.

  Lähes kaikilla jouluun liittyvillä yksityiskohdilla on juurensa roomalaisissa perinteissä ja uskonnoissa. Ajatellaanpa seuraavaa lausumaa suuressa amerikkalaisessa lehdessä (The Buffalo News, 22.10.84):

  ”Varhaisin viittaus jouluun ja joulukuun 25. päivään on toiselta vuosisadalta jälkeen Jeesuksen syntymän. Sen on ajateltu olleen ensimmäinen joulun juhlinta, reaktiona Rooman Saturnalia-juhlaan, jota vietettiin sadonkorjuun juhlana talvikauden alkamisen ja syyspäivän seisauksen – auringon paluun merkiksi sekä Saturnus-jumalan kunniaksi. Saturnalia oli meluisaa aikaa, suuri vastakohta paljon pidättyväisemmille kristillisille vähemmistöryhmille. Erään oppineen mukaan joulun tarkoituksena oli vaihtaa auringon palvonta Pojan palvontaan. Vuonna 529, sen jälkeen kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtion virallinen uskonto, keisari Justinianus teki joulusta kansallisen vapaapäivän. Joulun juhlinnan huippu sattui – voisi sanoa – pahimpaan aikaan keskiajalla, minkä johdosta se sai huomattavan käytön erilaisena huvittelumuotona.”

Vikipedia kirjoittaa:

  "Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa, jota vietettiin Saturnuksen kreikkalaisen vastineen Kronoksen kunniaksi. Roomalainen juhla alkoikin kreikkalaisen riitin mukaisella eli paljain päin suoritetulla uhrilla. Uhri toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä Capitoliumin juurella ja vuodesta 217 eaa. alkaen uhrin jälkeen järjestettiin yleinen juhla-ateria. Muutoin juhlan ohjelma oli epävirallinen. Juhliminen sisälsi vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, pienten lahjojen antamista ja yleistä hauskanpitoa. Juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia! Useiden nykyiseen joulunviettoon liittyvien tapojen arvellaan periytyvän Saturnaliasta.”

Verrataanpa näitä lausuntoja siihen, mitä Katolinen Tietosanakirja v. 1911 painos tietää kertoa:

  ”Joulu ei ollut ensimmäisten kirkollisten juhlien joukossa … ensimmäiset todisteet tällaisesta hauskanpidosta löytyvät Egyptistä." Edelleen: ”Pakanalliset perinteet keskittyivät tammikuulle hakeutuen kohti joulua. ’Syntymäpäivän’ kohdalla Origenes, varhainen katolinen kirjoittaja, totesi: ”…Kirjoituksissa ei ole mitään merkintää hänen (Jeesuksen) syntymäpäivänsä vietosta tai siihen liittyvistä syömingeistä. Vain syntiset (kuten farao ja Herodes) järjestivät suuria ilonpitoja päivänä, jolloin olivat tulleet tähän maailmaan.” Amerikkalainen Tietosanakirja v. 1956 lisää: “Joulua ei huomioitu ensimmäisen vuosisadan kristillisessä kirkossa, koska kristillinen käytäntö oli juhlia merkittävien henkilöiden kuolemaa pikemmin kuin heidän syntymäänsä…Herkuttelu tämän tapahtuman (Jeesuksen syntymän) muistoksi otettiin käyttöön vasta neljännellä vuosisadalla. Viidennellä vuosisadalla läntinen kirkko järjesti syömingit juhliakseen auringon jumala Mithran syntymäpäivää ja siihen läheisesti liittyvää Saturnaliaa, ilman tietoa Jeesuksen syntymä-ajasta.”

  Ei siis ole pienintäkään epäilystä nykyisen joulun alkuperästä. Tästä lisätietoa tuonempana. Liitetäänpä aluksi yhteen eräitä muita faktoja.
  Jeesuksen syntymästä kului siis 300 vuotta, ennen kuin joulua alettiin viettää, eikä ennen viidettä vuosisataa ollut virallista juhlaa, jota valtakunnallisesti olisi kunnioitettu nimellä ’joulu’.
  Yksi nykyjouluun liittyvistä näkyvimmistä perinteistä, joulukuusi tuli Suomeen Lutherin nimellä markkinoituna. Ks. Joulukuusi

Voidaanko Jeesusta kunnioittaa joulua viettämällä?

  Tavallisin kysymys mihin halutaan perusteluja, on, että ovatko ihmiset omaksuneet vanhat pakanalliset perinteet ja kohdistaneet ne Jeesukseen? Olen kuullut monen sanovan, että he kunnioittavat Jeesusta viettämällä joulua. Ongelmana on, ettei sille ole Jumalan hyväksyntää. Itse asiassa, Hänen käskynsä ovat selkeästi sitä vastaan! Joulun vietto on epäkunnioittavaa Jeesukselle! Hänen mielestään kaikki siihen liittyvä on vastenmielistä! Pian näemme, miksi.
  Jeesus sanoo: “… mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'. (Matt. 15:9)" Joulu ei ole Jumalan säätämä, se kuuluu ihmisten perinteisiin. Jeesus jatkaa: ”Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Mark. 7:9)” Joka vuosi Joulukuun 25. päivä kaikkialla maailmassa sadat miljoonat ihmiset tekevät juuri sitä. Jumalan selvä käsky on: ”Älkää noudattako pakanain tapoja!” Mutta useimmat ihmiset eivät pelkää Jumalaa, ja Hän sallii heidän tehdä omat päätöksensä. Ihmisillä on valinnanvapaus – joko noudattaa tai hylätä Jumalan neuvot. Mutta sääli heitä, jotka eivät hyväksy Jumalan selvää sanaa.

  Kristuksen syntymä tapahtui syksyllä. Monet ovat erheellisesti sijoittaneet sen alkutalveen, 25. joulukuuta. He ovat väärässä! Huomaa, mitä Adam Clarke –kommentaari osa 5 sivu 370 sanoo: ”Juutalaisilla oli tapana pitää lampaat laitumella pääsiäisen tienoille (varhain keväällä) ja tuoda ne kotiin ensimmäisten sateiden alkaessa.” Ensisateet alkoivat varhain syksyllä. Kommentti jatkuu:

  ”Lammasten ollessa laitumella, paimenet vartioivat niitä yötä päivää. Koska ensisateet alkoivat juutalaisten March-esvan –kuulla, mikä vastaa meidän loka-marraskuutamme (alkoivat jolloinkin lokakuulla), huomaamme, että lampaat olivat ulkona koko kesän. Koska paimenet eivät olleet vielä tuoneet laumojaan kotiin, voidaan olettaa, ettei lokakuu ollut vielä tullut. Näin ollen Jeesuksen syntymä ei ole voinut tapahtua 25. joulukuuta, koska lampaat olivat vielä laitumella. Eikä se ole voinut tapahtua myöskään myöhemmin kuin syyskuussa, koska lampaat olivat laitumella yöllä! Paimenet eivät olisi pystyneet olemaan ulkona sateisessa ja kylmässä säässä, joten lokakuu täytyy jättää pois laskuista.

  Luuk. 2:8 selittää, milloin Jeesus syntyi: “Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. ” Huomaa, että he olivat pysyvästi tuolla paikalla paimentaen laumojaan. Sellaista ei tapahtunut koskaan Joulukuussa. Esra 10:9-13 ja Salomon Laulu 2:11 osoittavat, että talvi oli sateista aikaa eivätkä paimenet voineet oleskella kylmillä, avoimilla kentillä öiseen aikaan.

  ”Niin kaikki Juudan ja Benjaminin miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmanneksi päiväksi, joka oli yhdeksännen kuun kahdeskymmenes päivä. Ja kaikki kansa asettui Jumalan temppelin aukealle, vavisten sekä asian tähden että rankkasateen vuoksi….Mutta kansaa on paljon, ja on sadeaika, niin ettei voida seisoa ulkona. Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet. (Esra 10:9, 13)” “Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. (Salomon Korkea Veisu 2:11)”

  Lukuisat tietosanakirjat toteavat selvästi, ettei Jeesus syntynyt Joulukuun 25. päivänä. Katolinen Tietosanakirja vahvistaa tämän. Kaiken todennäköisyyden mukaan Jeesus syntyi varhain syksyllä! Tämä voitaisiin todistaa myös pitkillä teknisillä selityksillä.

  Koska nyt tiedämme, ettei Joulukuun 25. ole lähelläkään Jeesuksen todellista syntymäaikaa, mistä kaikki siihen liittyvät juhlallisuudet ovat peräisin?

  Encyclopedia Britannica kirjoittaa: “Roomalaisessa maailmassa Saturnalia (Jouluk. 17.) oli hauskanpidon ja lahjojen vaihtamisen aikaa. Joulukuun 25. päivää on myös pidetty persialaisen Mithra –jumalan syntymäpäivänä. Uuden vuoden aikaan roomalaiset koristelivat talonsa viherkasveilla ja erilaisin valoin ja antoivat lahjoja lapsille ja köyhille. Nämä tavat liitettiin saksalaisiin ja kelttiläisiin Yule –riitteihin kun teutoniset suvut tunkeutuivat Galliaan, Britanniaan ja Keski-Eurooppaan. Ruoka, hyvät suhteet, Yule –sauna, Yule -kakkuja, jalopuita, lahjoja ja onnitteluja, kaikki tämä kuten myös tulet, valot, pitkän, hyvän ja kestävän elämän symbolit muistettiin liittää tämän vuodenajan sekä kristillisiin että pakanallisiin juhliin.”

  Mistä siis 25. Joulukuuta itse asiassa perimmältään tulee? Lehti Toronto Star kirjoitti Joulukuussa v. 1984: ”Olemme paljosta kiitollisuuden velassa saksalaisille druideille..Uskonpuhdistus pilasi joulun. Silloin älykkäät kirkolliset poliitikot omaksuivat pakanallisen keskitalven juhlan Jeesuksen syntymäpäiväksi ja lisäsivät sekaan pakanallisia herkkuja ja lahjoja tehdäkseen itsestään suositumpia”.
  Joukukuun 25. päivää ei siis valittu siksi, että se olisi ollut Jeesuksen syntymäpäivä tai edes lähellä sitä. Se valittiin siksi, että se sopi yhteen ennestään olemassa olevan pakanallisen Saturnalia –juhlan ajankohdan kanssa. Joka tapauksessa, emme tiedä Jeesuksen syntymän tarkkaa ajankohtaa. Vaikka Jumala olisi voinut tehdä sen tiettäväksi, Hän silti halusi salata sen maailmalta!

Kuka oli Saturnus?

  Kuka ja mikä oli Saturnus, josta juhla sai nimensä?

  Saturnaliaa vietettiin tietenkin Saturnuksen, tulen ja Auringon jumalan kunniaksi. Saturnus oli myös istutuksen jumala, koska hän toi sen lämmön, jota vilja tarvitsi kasvaakseen. Häntä palvottiin myös talven ’kuolemisen’ juhlassa, jotta hän tulisi taas takaisin (Aurinkona) ja lämmittäisi maata uudelleen, jotta kevät tulisi ja uusi satokausi voisi alkaa. Planeetta Saturnus nimettiin myöhemmin hänen mukaansa, koska sillä ainoana planeettain joukossa oli ympärillään punertavat renkaat. Näin ollen se sopi hyvin edustamaan tulen jumalaa. Egyptiläiset (ja joskus roomalaisetkin) kutsuivat häntä myös nimellä Vulcanus. Kreikkalaiset sekä foinikialaiset käyttivät nimeä Kronos, (joskus myös Saturnus). Babylonialaiset puhuivat hänestä nimillä Tammus, Nimrod, Moolok tai Baal. Kaikki nämä nimet tarkoittivat samaa persoonaa, Nimrodia. Häntä pidettiin kaikkien babylonian kuninkaiden isänä!

Suuri amerikkalainen lehti, The Democrat and Chronicle, Rochester 1984 kirjoittaa:
  “Roomalainen Saturnalia –juhla 17. – 24. Joulukuuta sai ihmiset koristelemaan kotejaan viherkasveilla ja valoilla ja antamaan lahjoja lapsille ja köyhille. Joulukuun 25. vietettiin ’Voittamattoman Auringon’ kunniaksi. Auringon sanottiin voittavan yön ja pimeän. Vuonna 274 keisari Aurelius teki juhlasta virallisen ja jonkin aikaa myöhemmin se kristillistettiin Valon Pojan syntymäpäiväksi.” (Valon Poika viittasi tietysti Jeesukseen).

  Tri William Gutsch, Amerikan kansallismuseon johtaja, vahvistaa osaltaan joulun alkuperäisen nimen 18. Joulukuuta 1989 lehdessä The Reporter Dispatch:

  “Varhaiset roomalaiset eivät viettäneet joulua, vaan pakanallista Saturnalia –juhlaa. Se sattui joka vuosi talven alun tai keskitalven tienoille. Se oli aikaa, jolloin Aurinko oli alimmillaan ja päivät alkoivat pidentyä, siten osoittaen uuden kasvukauden alkavan.”
“Jos monet Saturnaliaan liittyvät asiat näyttävät niin rinnakkaisilta sen kanssa, mitä monet meistä tekevät nykyään, niin se osoittaa, mistä olemme nuo perinteet lainanneet. Itse asiassa on ajateltu, että koska Kristus ei syntynyt Joulukuussa, varhaiset kristityt – tuolloin vielä lainsuojattomat lahkot – siirsivät Joulun samaan aikaan Saturnalian kanssa voidakseen juhlia vähemmän näkyvästi ja kiinnittääkseen niin vähän huomiota kuin suinkin!”

Wikipedia kirjoittaa:

  "Saturnalia oli roomalaisten keskitalvenjuhla, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi. Alun perin sitä juhlittiin 17. joulukuuta, mutta viimeistään Sullan ajasta lähtien juhla kesti viikon ajan, 17.–23. joulukuuta. Tähän vuodenaikaan syyskylvöt oli saatu juuri tehtyä, ja oli siis sopiva aika juhlia maanviljelyn jumala Saturnusta. Samalla juhlan koettiin olevan hetkellinen paluu Saturnuksen valtakauden kulta-aikaan."

  Nimrodin, Saturnuksen, Kroksen, Moolokin ja Baalin palvontaan liittyi yksi kauheimmista riiteistä: lasten uhraaminen polttamalla! Alexander Hislop kirjoittaa kirjassaan Kaksi Babylonia s. 231:

  ”Tästä on olemassa tulenpalvontaa johtavan päällikön kirjoittama tarkka sopimus. Nimrod oli ahmivan tulen edustaja, jolle ihmisiä, eritoten lapsia uhrattiin uhrilahjana … ja hän oli tietenkin itse asiassa kaikkien Babylonian jumalien isä. Ja tässä ominaisuudessa hänet tunnettiin myös kansainvälisesti. Jumalien jumalana häntä kutsuttiin nimellä Kronos, ja kuten tiedämme, klassinen tarina tuntee Kronoksen juuri sellaisena jumalana, joka söi lapsensa heti kun ne olivat syntyneet.(Klassinen tietosanakirja). Tällä legendalla on edelleen vielä syvempikin merkitys; mutta käytännössä nimi Nimrod eli ”Kotiin tunkeutuja” osoittaa sen tosiasian, että koska hän edusti Moolokia eli Baalia, lapsia pidettiin hyväksyttävimpinä uhreina hänen alttarilleen. Siitä meillä on laajoja ja surullisia todisteita ja muistiinmerkintöjä antiikin ajoilta. Kirkkoisä Eusebiuksen mukaan ’Foinikialaiset uhrasivat joka vuosi rakkaimpia ja ainoita lapsiaan Kronokselle eli Saturnukselle’.”

  Mutta miksi ihmiset toimittivat niin hirveitä uhreja? Mitä mahdollinen jumala ihmisten mielestä ajatteli nähdessään ihmisten teurastavan lapsiaan? Edelleen: ”… joka ajatteli, että tuli voisi tuoda valoa jumalallisuudesta” ja ”tällä jumalallisella tulella hyväksyttää sukupolvienkin saatossa kertyneen häpeän Moolokille.” (Jer. 32:25)
  Niin uskomattomalta kuin se näyttää, ihmiset eksyivät itse asiassa uskomaan, että he miellyttivät ’ jumaliaan’ uhraamalla heille ainoita lapsiaan. He uskoivat tulen puhdistavan heidät alkuperäisistä synneistään. Tästä sai alkunsa pakanallinen oppi kiirastulesta, jonne sielujen uskottiin joutuvan puhdistumaan kuoleman jälkeen!

Kuka oli Nimrod?

  On syytä luoda myös lähempi katsaus siihen, kuka tämä raamatusta tuttu henkilö, Nimrod oli. Olemme jo nähneet, että hän oli yksi historian alkuperäisistä vääristä jumalista, mutta mitä muuta hänestä tiedetään? 1 Moos. 10:9 sanoo hänestä: ”Hän oli mahtava metsämies Herran edessä (Herran paikalla).” Hän itseasiassa yritti korvata Jumalan.

  Suosittu juutalainen historioitsija Josefus tuo ‘Juutalaisten muinaishistoria’ –teoksessaan esiin tärkeitä todisteita Nimrodin roolista vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa: ”Hän myös muutti valtakunnan asteittain tyranniaksi … hän myös sanoi, että jumalana hän voisi kostaa tulemalla maailmaan uudelleen ja rakentamalla niin suuren ja korkean kaupungin, etteivät vedet ylettyisi sinne. Silloin kansanjoukot olisivat valmiita seuraamaan hänen määräyksiään, ja pitämään sitä Jumalalle alistumisena.

  Ihmissuvun ehkä pahin kapinointi on ollut väärän uskonnon kautta suoritettu palvonta. Muinainen Israel lankesi palvelemaan vääriä jumalia, joita Nimrod edusti. Hes. 8:13-14 kuvaa Israelia naisena, joka ”itki Tammusta”. Tammus oli tulen jumala, joka ilmeisesti oli sama kuin Nimrod. Jo sana Tammus on etymologisesti mielenkiintoinen. Tam tarkoittaa ”tehdä täydelliseksi” ja ”mus” tarkoittaa ”tulta”. Merkitys on selvä sen valossa, mitä olemme jo oppineet. Sivumennen sanoen, Irakin ja Kuwaitin välisen autiomaasodan aikana Saddam Hussein käytti ammuksistaan nimeä ”Tammus”! Hän tietenkin ymmärsi, mikä merkitys tuleen sisältyi!

Polttoureja Moolokille.

  Katsotaanpa kuinka Jumalan kansa, Israel, palvoi Moolokia, kun he olivat luopuneet tosi Jumalasta: ” Ja he ovat rakentaneet Baalille uhrikukkulat, jotka ovat Ben-Hinnomin laaksossa, polttaakseen poikiansa ja tyttäriänsä uhrina Molokille, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut. Tällaisia kauhistuksia he tekivät ja saivat Juudan syntiä tekemään. ”(Jer. 32:35, 19:5)   ” Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin tätä paikkaa ei enää sanota Toofetiksi eikä Ben-Hinnomin laaksoksi, vaan 'Murhalaaksoksi'. ” (Jer. 19:6) Jeremia kytkee siis Toofetin ja Hinnomin laaksot lasten uhraamiseen. ’Toofet’ merkitsee ’rumpu’. Rumpujen hakkaamisen tarkoitus oli vaimentaa uhrien kirkunasta johtuvat äänet.

  John Milton kirjoittaa kirjassaan Kadotettu paratiisi: “Ensiksi Moolok, tuo hirveä jumala, tuhrasi itsensä ihmisuhrien vereen ja vanhempien kyyneleisiin, ja rumpujen ja timbraalien äänet vaiensivat kuulumattomaksi lasten kirkunan ….” Tietenkin voidaan sanoa, ettei lapsia enää nykyään uhrata Moolokille, mutta katsotaanpa eteenpäin. Uusi Testamentti kertoo, miten marttyyri Stefanus kivitettiin kuoliaaksi, koska hän syytti kuulijoitaan Moolokin palvonnasta. (Apt. 7:43-49)
Kun oikeamielinen kuningas Joosia sai kruununsa, hän hän Juudan tavoin tuhosi alttarit Toofetin ja Hinnomin laaksoista. Hinnom oli sama, jonka Jeesus samasti Gehennan tuleen. Hän ymmärsi, että tuohon paikkaan liittyi pahoja käytäntöjä.

Druidit ja ihmisuhrit

  Monet ovat kuulleet puhuttavan druideista. Jotkut tietävätkin, keitä he olivat ja mitä he tekivät. Palaamme heihin myöhemmin, kun liitämme heidät tunnettuihin joulukäytäntöihin. Ensiksi meidän täytyy hieman perehtyä heidän historialliseen rooliinsa ihmisten uhraamisessa. Julius Caesar on siinä parhaiten tunnettu tietolähde. Encyklopedia Britannica kertoo:   ”Druidit olivat muinaisten kelttien ’tietäjiä’. Heidän nimensä merkitsee ’Tammen tuntijat’. He näyttävät suosineen tammimetsiköitä ja toimineen pappeina, opettajina ja tuomareina. Varhaisin tunnettu heitä koskeva muistiinpano on kolmannelta vuosisadalta eKr. Druidit perivät maksuja ja suorittivat yksityisiä uhrauksia, ja monia nuoria miehiä joutui niiden kohteeksi. He ratkaisivat yleisiä ja yksityisiä riita-asioita ja säätivät niistä rangaistuksia.

  Druidien perimmäinen uskomus oli, että sielu on kuolematon … ja niinpä he uhrasivat ihmisiä niiden puolesta jotka olivat raskaasti sairaita tai vaarassa kuolla taistelussa. Valtavia koreja täytettiin elävillä ihmisillä ja sitten ne poltettiin. Vaikka tämä druidien käytäntö oli periaatteessa rikollista, he pitivät näitä näitä viattomia uhreja välttämättöminä.”

  Vanha Testamentti on täynnä Jumalan Israelille osoittamia tuomioita tällaisen ympäröivien kansojen harjoittaman toiminnan omaksumisesta – ja meillä on kasvava tarve paljastaa tämä shokeraava kuva.

Kannibalismin rooli

  Eräs totuus joulun alkuperästä liittyy moderniin sanaan ‘kannibaali’. Tämä käytäntö juontaa juurensa baalin pappien tärkeimmästä toimenpiteestä. Pidetään mielessä, että heprealainen pappia tarkoittava sana on Cahn.

Aleksander Hislop kirjoittaa kirjassaan Kaksi Babylonia:

  ”Mooseksen laissa oli - epäilemättä patriarkaalisesta uskosta johdettu – periaate, että pappien piti osallistua syntien sovittamiseksi suoritettuihin uhraamisiin. Nimrodin eli Baalin papit pitivät välttämättömänä edellytyksenä uhrien lihan syömistä; siitä on aikaa myöten tullut vakituinen sana ’Cahna-Bal’ eli Baalin pappi omaan kieleemme kuvaamaan ihmislihan tuhoajaa.”
  Tätä todellisuutta ei kenenkään pitäisi unohtaa! On myös totta, että useimmilla sivilisaatioilla on perinteitä, jotka liittyvät kannibalismiin. Erik Ekholm kysyy: ”Mikä on kannibalismin tarkoitus? Ja toteaa: ”Kannibalismi oli kerran viehätysvoimainen vaikkakin torjuttu käytännöllisesti katsoen kaikissa tunnetuissa yhteisöissä, mukaan lukien ne, jotka sanoivat harjoittaneensa sitä.” Sama kirjoitus jatkaa, että useimmat sivilisaatiot myös liittivät jumalallista merkitystä tähän käytäntöön.

Entä sitten Joulupukki?

  Oletko ajatellut, että sinäkin voisit joutua polttouhriksi tai pyhittämään lapsesi uhriksi (vaikkakin eri tavalla) yrittäessäsi vipittömästi pitää joulua ja ”suuntautua kohti Kristusta?”. Vanhemmat voisivat katsoa velvollisuudekseen tarjota koko pakanallisen joulu-myytin lapsilleen! Joulun perinteet kohdistuvat pääasiassa juuri lapsiin, ja he ovat luonnollisesti keskeisiä kaikessa jouluun liittyvässä.

  Tiedän omasta kokemuksestani, miten kaikki alkoi joulupukki-valheella.
  (Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että monissa maissa ei puhuta joulupukista vaan Santa Claus-nimisestä persoonasta - usein vain pelkkä Santa.)
  Jokin vuosi sitten eräs pappi New Jerseyssä kertoi pyhäkoulunsa oppilaille, että Santa on pelkkä myytti. Vanhemmat esittivät jyrkän paheksumisensa ja papin esimiehet olivat vikkeliä rektioissaan. Hän oli ”tappanut Santan”. Hän oli ”tuhonnut perhetradition!” jatkoi asiasta kertonut artikkeli. Hän oli käyttänyt virallista arvovaltaansa olemalla virkaintoinen ja epäkunnioittava. Ja mikä oli hänen rikoksensa? Hän oli vain kertonut totuuden!

  Langer’s Encyclopedia of World History kertoo, että “Santa” oli yleinen nimi Nimrodille koko Vähässä Aasiassa. Tämän jumalan uskottiin tulevan alas savupiipusta ja hän oli sama tulenjumala, jolle ennen uskollisesti tosi Jumalaa palvoneet uhrasivat lapsia tulessa ja sitten söivät heidän lihaansa.

  Nykyään nimi Santa Claus johdetaan ‘pyhästä Nikolauksesta’. Siitä on vastuussa Washington Irving, joka v. 1809 muutti alkuperäisen nimen erään piispan mukaan nimeksi ”jolly St. Nick”, joka myöhemmin muuttui ’pyhäksi Nikolaukseksi’. Modernin pyylevän ja hyväntahtoisen hahmon se sai pilapiirtäjä Thomas Nastin toimesta. Muut Amerikan jouluperinteet ovat vielä paljon tätä nuorempia. Mainittakoon, että paholainen on kauan tunnettu nimellä ”Old Nick” (vanha Nick).

  Ilm. 2:6 kerrotaan, miten Jeesus varoitti “nikolaiittain” teoista. Sana ’nikolaiitta’ tarkoittaa Nikolauksen seuraajaa. Nikos merkitsee ’valloittaja, tuhoaja’ ja laos tarkoittaa ihmistä. Nikolaiitat ovat siten ihmisiä, jotka seuraavat valloittajaa ja tuhoajaa – Nimrodia. Jos olet pitänyt joulun viettäjiä viattomina kristittyinä, pidä tämä tosiasia mielessäsi.

Onko lahjojen vaihtaminen raamatullista?

  Kauppiaat kertovat säännöllisesti, että 60% vuotuisesta myynnistä tulee joulusesongin aikana. Se viittaa siihen suureen lahjojen määrään, mitä ihmiset ostavat toisilleen tuona aikana. Monet uskovat lahjojen antamisen perustuvan Raamatun kertomukseen ’kolmesta viisaasta miehestä’, jotka tulivat itämailta ja toivat lahjoja Jeesukselle. (Raamattu ei muuten kerro miesten lukumäärää.) Onko se totta? Mistä lahjojen vaihtaminen itse asiassa sai alkunsa, ja mitä Jumalan Sana siitä sanoo?

  Kirja Bibliotheca Sacra toteaa: “Lahjojen vaihtaminen ystävien kesken on tyypillistä sekä joululle että Saturnalialle, ja se on täydytty omaksua jouluun pakanuudesta, kuten (kirkkoisä) Tertullianus selvästi osoittaa.”
  Kuten kaikkien muidenkin joulun piirteiden kohdalla, shokeeraava totuus tässäkin on, ettei se perustu Raamattuun. Itämaan viisaiden esimerkki ei kelpaa siitäkään syystä, että ihmiset antavat lahjoja toisilleen, eivät Jeesukselle! Hänet on käytännössä unohdettu!

  Itse asiassa Raamattu opettaa, ettei kristittyjen pitäisi viettää lainkaan syntymäpäiviä. Lukuisat raamatunkohdat osoittavat sen selvästi. Kuitenkin, jos menisit itsellesi valmistettuun syntymäpäiväjuhlaan, jossa kaikki antaisivat lahjoja toisilleen, mutta eivät sinulle, voisit sanoa, että ihmiset olivat itsekkäitä unohtaessaan sinut. Todellisuudessa useimmat ihmiset antavat joululahjoja pääasiassa siksi, että odottavat myös saavansa niitä itse!

Palataanpa vielä noihin ‘itämaan viisaisiin’, jotka toivat lahjoja Jeesukselle. Matt. 2:1-11 kertoo siitä:

  ”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.

  Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'.
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt. Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: 'Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan'.
Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.”

  Tavallisesti oletetaan, että ne olivat syntymäpäivälahjoja Jeesukselle. Mutta niinkö Raamattu sanoo? Ehdottomasti ei!

  Ensiksi on tärkeätä huomata, että lahjat annettiin Jeesukselle. He eivät antaneet niitä toisilleen. Lisäksi tietäjät saapuivat jonkin aikaa Jeesuksen syntymän jälkeen, joten lahjat eivät siitäkään syystä voineet olla syntymäpäivälahjoja.

  Idässä oli jo muinoin pitkä perinne tuoda lahjoja kuninkaalle. Niinpä nämä ’itämaan tietäjätkin’ ymmärsivät tulevansa lahjoineen (vasta syntyneen) ”Juutalaisten Kuninkaan” eteen. Raamatussa on monia esimerkkejä lahjojen tuomisesta kuninkaille. Vielä nykyäänkin lähettiläilla ym. on tapana tuoda lahjoja tullessaan hallitsijoiden vastaanotolle. Adam Clarke Commentaryn mukaan “Itämailla ihmiset eivät koskaan tulleet hallitsijoiden eteen ilman lahjoja. Tämä perinne on usein huomioitu myös Vanhassa Testamentissa, ja se on vieläkin vallitsevana itämailla sekä mm. etelämeren saarilla.”

Joulupuun alkuperä

  Yksikään joulusta kertova julkaisu ei ole täydellinen ilman mainintaa joulupuusta, nykyään tavallisesti kuusesta. Nykyisen joulupuun juuret ovat Saksassa. Ks. Joulukuusi

  Mutta saksalaiset saivat sen roomalaisilta, jotka vuorostaan saivat sen babylonialaisilta ja egyptiläisiltä. Seuraava esimerkki osoittaa, mitä babylonialaiset uskoivat joulupuun alkuperästä:   ”Vanha babylonialainen tarina kertoi ikivihreästä puusta joka ponnahti esiin kuolleesta kannosta. Vanha kanto symbolisoi Nimrodia joka tuli uudestaan elämään Tammuzina! Druidien keskuudessa pyhänä puuna pidettiin tammea, egyptiläisillä se oli palmu ja roomalaisilla kuusi, joka koristeltiin punaisilla marjoilla saturnalia-juhlien aikaan! ” (Walsh, Curiosities of Popular Customs).
  Frederick J. Haskinsin Answers to Questions toteaa: “Joulupuu on peräisin Egyptistä ja sen alkuperä ajoittuu kauas ennen Kristuksen syntymää. Tiesitkö tämän – että ’joulupuu’ oli jo olemassa kauan ennen kristillisyyttä?

  Useimpiin joulun yksityiskohtiin ei viitata Raamatussa. Syynä tietenkin on, etteivät ne ole Jumalalta – ne eivät ole osa sitä tapaa, jolla Hän haluaa ihmisten itseään palvelevan. Joulupuu on kuitenkin main2ittu Raamatussa! Jeremia 10:2-5 kertoo:

  Näin sanoo Herra: "Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat.
  Sillä kansat noudattavat turhia jumalia; sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä, puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä. Ne koristetaan hopealla ja kullalla sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla, niin etteivät ne horju. Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla, eivät ne voi puhua; kantamalla täytyy niitä kantaa, sillä eivät ne voi astua. Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.”

  Tämä suorasukainen kuvaus nykyisestä joulukuusesta on selvä. Jumala viittaa siihen ’pakanain tapana’. Suoraan Hän kieltää omiaan ’noudattamasta pakanain tapoja’ ja sanoo niitä turhiksi. Jotkut ovat vedonneet Jer. 10: lauseeseen: ” Älkää peljätkö niitä, sillä eivät ne voi pahaa tehdä; mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää” päätellen, että koska joulukuusi itsessään on täysin voimaton, sitä ei todellisuudessa ole kielletty käyttämästä joulupuuna. Jumala kuitenkin tuomitsee sen tällä Raamatun sanalla pakanalliseksi ja kielletyksi tavaksi.

Laakeriseppeleet, jouluhalot ja misteli

Encyclopedia Americana toteaa:
  “Laakeriseppeleet, mistelit, jouluhalot …ovat jäänteitä esikristilliseltä ajalta.” Toisin sanoen, pakanuutta! Jouluhalkoa käytettiin yleisesti saksalaisissa luonnonpalvontariiteissä. Mainittakoon, ettei halon polttaminen jouluna ole Suomessa velä kovin tavallista. (Tosin sekin uutisten mukaan on jo muodostumassa perinteeksi.) Misteli ja laakeriseppeleet sen sijaan luulunevat lähinnä anglosaksiseen traditioon. Suomessa kasvaa tiettävästi vain yksi misteli Paraisilla olevassa puutarhassa. Vikipedian mukaan Suomea lähinnä luonnonvaraisia misteliesiintymiä on Tukholman seudulla)

  Frederick Haskin sanoo, että “Asiantuntijat uskovat, että jouluseppeleiden käyttö voidaan jäljittää pakanallisiin rakennusten ja palvontapaikkojen koristelutapoihin pitojen yhteydessä, jotka sattuivat samaan aikaan kuin joulu.”
  Encyclopedia Britannica paljastaa laakeriseppeleen alkuperän: “Eurooppalaiset pakanat toivat lehväkimppuja koteihinsa ja uhrasivat ne metsän keijukaisille saadakseen varjelusta kovan talven varalle. Roomalaisen talvijuhlan, Saturnalian aikana laakeripuun oksia vaihdettiin ystävyyden merkiksi. Varhaisimmat Rooman kristityt ilmeisesti käyttivät laakeripuun oksia ja seppeleitä kotinsa koristeluun joulun aikaan.”

  Encyclopedia Britannica toteaa myös: “Eurooppalaisella mistelillä ajatellaan olleen erityinen merkitys druidien seremonioissa ja se elää edelleen kansanperinteessä, erityinen asema sillä on ollut anglo-saksisessa perinteessä.” Misteli on tammipuissa elävä loiskasvi. (Muista, että druidit palvoivat tammikasvustoja.) Muinaiset keltit (jotka samaistetaan druideihin) tapasivat antaa misteleitä lääkeyrtteinä hedelmättömille eläimille saattaakseen ne lisääntymiskykyisiksi. Siihen viitataan kelttien keskuudessa vieläkin ’kaiken parantajana.’

  Mistelin tavoin myös laakerinmarjojen uskotaan olevan auringonjumalalle pyhitettyjä. Alkuperäistä’ auringonpölkkyä’ alettiin kutsua ’jouluhaloksi’ (yule log) . Yule (josta tulee sana joulu) tarkoittaa yksinkertaisesti ’pyörää, joka on pakanoilla jo kauan ollut auringon vertauskuva. Ei ihme, että nykyään puhutaan ’pyhästä joulun ajasta’.

Tosi Jumalan palvonta sekoittui pakanallisiin menoihin

  Nykyaikainen termi pakanallisten tapojen sekoittumista kristinuskoon on synkretismi. Muinaisessa Israelissa jokainen, joka sellaista harjoitti, tuomittiin kuolemaan. Se oli siis vakava rikos. Mielenkiintoinen näkymä siihen, että israelilaiset omasta mielestään kansana palvoivat tosi Jumalaa, on 2 Kun. 17:33:
  ”He pelkäsivät tosin Herraa, mutta palvelivat myös omia jumaliansa samalla tavalla kuin ne kansat, joiden keskuudesta heidät oli tuotu.”

  Ei ihme, että seuraava jae (34) toteaa, etteivät he todellisuudessa ’pelänneet Jumalaa’ eivätkä noudattaneet Hänen käskyjään. Samalla tavoin Jumala katsoo nykyään ihmisten tekevän, siitä riippumatta, mitä he ovat omaksuneet pakanain tavoista omiensa joukkoon.
Jae 30 sanoo, että israelilaiset olivat oppineet kaikki väärät tavat ’babylonin miehiltä’ ollessaan tekemisissä näiden kanssa (muun muassa). Ja näiden päällikkö oli Nimrod eli Baal tai Moolok, joiden nyt tiedämme olevan yksi ja sama.

Huomaa, kuinka Jumala erityisesti varoitti Israelia 4 Moos. 12:29-31, ja miksi Hän varoitti heitä!

  ”Kun Herra, sinun Jumalasi, on hävittänyt ne kansat, joita sinä menet karkoittamaan tieltäsi, ja kun olet karkoittanut heidät ja asettunut heidän maahansa, niin varo, sittenkuin he ovat hävitetyt sinun tieltäsi, ettet kietoudu heidän pauloihinsa, heitä seuraamaan, ja ettet etsi heidän jumaliansa ja kysy: 'Miten oli näiden kansojen tapana palvella jumaliansa, että minäkin tekisin niin?'
Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet.”

  Raamatussa on monia samansisältöisiä jakeita, joita olisi syytä huolellisesti tutkia (esim. 2. Moos. 34:10-17; 23:28-33; 3. Moos. 20:22-26; 4. Moos. 20:13-8 ym.) Jumala tiesi, että muiden jumalien palvonta johtaisi uhraamaan lapsia niille!

  4. Moos. 12:32 teki selväksi, että Jumala ei halua meidän sekoittavan vääriä tapoja Hänen palvontaansa: ”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” Nämä Jumalan selvät sanat koskevat kaikkia pakanallisia tapoja, joita noudattamalla ihmiset uskovat ”lähentyvänsä Kristusta”.

Muinaisen Israelin pakanalliset tavat ja nykyiset perinteet

  4. Moos. 12:2-4 osoittaa myös erään tärkeän yhteyden: “Hävittäkää perin pohjin kaikki ne paikat, missä karkoittamanne kansat ovat jumaliansa palvelleet, korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai viheriäin puiden alla. Kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa tulessa heidän asera-karsikkonsa ja hakatkaa maahan heidän jumaliensa kuvat, ja hävittäkää heidän nimensä niistä paikoista. Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niinkuin he…”

  Huomaa viittaus ’vehreisiin puihin’. Ainakin kymmenen raamatunkohtaa viittaa vehreisiin puihin ja niiden pakanallisiin yhteyksiin. Jälleen kerran on syytä katsoa asiaa hieman lähemmin. Tietoteos Dictionary of Greek and Roman Antiquities toteaa: “…kaikki säädyt osallistuivat uskollisesti juhla-aterioihin ja iloitteluihin, vaihtoivat lahjoja ja liittyivät katujen väkijoukkoihin huutaen ’Lo Saturnalia’.
Uhraaminen suoritettiin koristellun, ikivihreän puun alla. Koristeita ja naamioita, joista käytettiin nimitystä ’oscilla’, ripustettiin puuhun, mistä juontuu nykyinen joulukuusen koristelu. Naamiot olivat ihmisuhrien vertauskuvia. Eikö kaikki tämä tunnukin tutulta? Laulut, vihreät puut, lahjat puun alla, koristeet, naamiot, ilonpito, syömingit? Ne saattavat kuulostaa suurenmoisilta, mutta edustavat asioita, jotka ovat todella inhottavia.

  Nykyiset puuhun ripustettavat ‘oscillat’ muistuttavat pieniä enkeleitä. Itse lapsena ripustin niitä puuhun, ja kuvittelin niitä enkelilapsiksi. Miten väärässä olinkaan! Ja kuinka moni nykyään tajuaa, mitä ne todella edustavat? Se ei kuitenkaan tee niistä vähemmän vääriä Jumalan silmissä!

Pakanuutta sekoittunut kirkollisiin perinteisiin

  Eräs lisätietolähde osoittaa, kuinka tästä kaikesta tuli miljoonien viattomien ihmisten perinnettä. (Jumalan silmissä se ei kuitenkaan ole viatonta!) Encyclopedia Britannica kirjoittaa: “Kristillisyydestä tuli - monitahoisena ja asteittaisena prosessina – Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Ajoittain siihen sekoittui keisari Konstantinuksen aiemmin lisäämiä, auringonpalvontaan liittyviä käytäntöjä.
  Mutta vaikka tämä vaihe loppui, roomalainen pakanuus jatkui muilla tavoin – suurina ja pieninä perinnetapoina… Kirkollinen kalenteri sisälsi lukuisia jäänteitä esikristillisistä juhlista, mukaan lukien Saturnalia-syömingit ja Mithran syntymäpäivä. Ennen kaikkea pääosa länsimaisesta kristillisyydestä periytyy muinaisen Rooman voimakkaaseen vaikutukseen, mikä on tuonut siiihen pysyvyyttä ja muotoa.”

  Eräs Encyclopedia Britannican veroinen, hyvämaineinen julkaisu tunnustaa, että Saturnalia ja muinainen Rooma ovat määritelleet länsimaisen kristillisyyden ”järjestyksen … pysyvyyden ja muodon”. Järkyttävä toteamus!

  Seuraava voimakas lainaus paljastaa, kuinka tämä epäjumalia palvova pakanallinen juhla luiskahti ’Kristilliseen’ maailmaan. Lainaus on julkaisusta New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge. Siinä todetaan:

  “Missä määrin juhlaa seuraavat päivät olivat riippuvaisia Saturnalian (17-24.12) jälkeisestä pakanallisesta Brumaliasta (25.12) ja vuoden lyhimmän päivän ja ’uuden auringon’ juhlinnasta .. ei voida tarkasti määrittää. Sekä Saturnalia että Brumalia olivat yhtä syvästi iskostuneet yleisiin tapoihin ja sekoittuneet kristillisiin vaikutteihin…Pakanalliset juhlat riehumisineen ja ilonpitoineen olivat niin suosittuja, että kristityt olivat mielissään voidessaan jatkaa juhlintaa tekemällä vain pieniä muutoksia juhlan henkeen ja tapoihin. Kristityt saarnaajat niin idässä kuin lännessäkin protestoivat tätä sopimatonta ja kevytmielistä menoa vastaan, jolla Jeesuksen syntymäpäivää juhlittiin, mutta Mesopotamian kristityt totuttivat läntiset uskonveljensä pakanajumalien ja auringon palvontaan pitämällä niitä yhtä kristillisinä kuin pakanalliset juhlat.”

  Encyclopedia Britannica paljastaa vielä, kuinka Rooman kirkko omaksui kristinuskon osaksi virallista juhlintaa. Se toteaa: ”Joulu ei kuulunut kirkon varhaisimpien juhlien joukkoon… Jotkut latinalaiset niin varhain kuin vuonna 354 jKr, ovat saattaneet siirtää syntymäpäivän tammikuun 6:sta päivästä joulukuun 25. päivään, joka tuolloin oli Mithran tai ’Voittamattoman Auringon päivä’…syyrialaiset ja armenialaiset, jotka pitäytyivät tammik. 6. päivään, syyttivät roomalaisia auringon ja epäjumalien palvonnasta, väittäen, että joulukuun 25. päivän juhlinta oli Gerinthuksen seuraajien keksimä..”

  Tiesitkö, että vielä jopa 17. vuosisadan puritaanit Uudessa Englannissa ymmärsivät, kuinka väärin joulun viettäminen on? He itse asiassa kielsivät sen lailla Massachusetthin Bay Colonin alueella v. 1659. Sen pitämisestä saattoi saada sakko- tai muun rangaistuksen. Kesti lähes 200 vuotta, ennen kuin ihmiset Bostonissa lakkasivat työnteosta jouluna. Puritaanit tiesivät joulun juuret ja nimittivät sitä pakanalliseksi, papilliseksi epäjumalanpalvonnaksi.

Ne, jotka ‘muuttivat ajat ja lain’

Profeetta Daniel puhuu ”pienestä sarvesta, joka herjaten puhuu suuria sanoja:

  ”Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea.
  Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui. ” (Dan. 7:7,8)
  Kymmenen sarvea edustavat kymmentä kuningasta, ja pieni sarvi niiden jälkeen tulevaa. Tämä ’pieni sarvi’ pyrkii muuttamaan ajat ja lain:
  ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.”

  Heprealainen sana ‘vaihtaa’ tarkoittaa ‘muuttaa, muuntaa, asettaa’. ’Aikojen muuttaminen tarkoittaa tilanteen, vuodenaikojen tai aikojen määräämistä tai asettamista toiseen kohtaan. Lain muuttaminen tarkoittaa Jumalan lakiin tai asetuksiin tehtyjä muutoksia ja ’korjailuja’. Kristillisyys ja varsinkin joulu on tässä suhteessa mitä parhain esimerkki. Jumalan antamat ohjeet on vaihdettu ihmisten uskonnollisiin perinteisiin.

  Seuraava lainaus – myöskin Encyclopedia Britannicasta - osoittaa, kuinka se tapahtui: ”Siten pääsiäisliturgiat ovat kehittyneet paljon pidemmälle itäisessä ortodoksisessa kirkossa, ja joululiturgiat pidemmälle kuin roomalais-katolisessa kirkossa… (niiden) kristillinen kalenteri on laajimmin levinnyt kristillinen isntituutio. ’Kristillinen’ seitsenpäiväinen viikkorytmi juhlineen on hyväksytty enimmäkseen myös ei-kristillisissä maissa. Huolimatta pontevista yrityksistä muuttaa viikkorytmiä, seitsenpäiväistä viikkoa vapaine sunnuntaineen ei ole saatu muutettua edes ateistisissa kommunistimaissa. Kristilliset juhlat nauttivat suurta suosiota kaikkialla, erityisesti tämä koskee joulun viettoa.
  Todellakin, siitä on tullut ’kirkollista politiikkaa’, johon aiemmin viittasimme, mikä on pyrkinyt määräämään nykyistä ’kristillistä’ kalenteria kohti tuntematonta maailmaa. Nämä ovat ne johtajat (johtavat seikat), jotka ovat ”muuttaneet ajat ja lain.”

Valheiden vaarallinen valta

  Yksi Saatanan nimistä on Tuhoaja (Ilm. 9:11). Nimrod, Saturnus, Moolok ja Baal ovat Saatanan tavoin tulen jumalia, jotka tuhoavat ja ahmivat pieniä lapsia.
  Todellinen Jeesus Kristus ei ole koskaan sisältynyt jouluun eikä tule siinä olemaan. Häntä ei voi tuoda takaisin sellaiseen, missä Hän ei ole koskaan ollut! Mutta ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4:4) , Saatana sen sijaan on aina ollut joulussa mukana. Hän on sen alkuunpanija.

  Tosi Jumala kehoittaa meitä palvomaan itseään ’hengessä ja totuudessa’ (Joh. 4:23,24) Se ei sovi yhteen suurten joulu- ja joulupukki –valheiden kanssa, mitkä kaikki lapset niin halukkaasti uskovat. 1. Tim. 4:1,2 varoittaa valheiden puhujia:
  ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty..”
  Vanhemmat voivat ’polttaa’ omat lapsensa jouluun liittyvällä petoksella ja valheilla.

  Ei ole olemassa mitään “turvalukuja” niille, jotka viettävät joulua, koska Saatana, jota kutsutaan “valheen isäksi” ja ”murhaajaksi alusta asti” (Joh. 8:44), on pettänyt koko maailman! (Ilm. 12:9) ”… Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (Joh. 8:44)
  ”Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. ” (Ilm. 12:9)

  Jeesus viittaa seuraajiinsa ”piskuisena laumana” (Luuk. 12:32). Monet muut raamatunkohdat osoittavat sen. Tällä kirkolla ei ole kovin suurta vaikutusta kristillisessä maailmassa eikä omia ’kristillisiä’ tuotteita.

“Toinen Jeesus”

  On toinenkin ongelma yritettäessä “tuoda Kristus takaisin jouluun” – ja se on suuri! Se ’Jeesus’ joka tänä ajankohtana on kyseessä, ei ole Raamatun esittämä tosi Jeesus! Useimmille on kerrottu, että on vain yksi Jeesus Kristus. Mutta Raamattu puhuu myös väärästä Jeesuksesta, ja tämä korvike-Jeesus voidaan tunnistaa historiasta. Todisteet? Apostoli Paavali varoitti ”toisesta Jeesuksesta”. Katsotaanpa, mitä hän sanoo.

  Ensiksi hän johdattaa lukijansa aiheeseen: “Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” (2. Kor.11:3)
Sitten seuraa varoitus:
  ”Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.” (2. Kor. 11:4)

  Tosi Kristuksen hengen johdattamana Paavali näki tulevaisuudessa vaaran, että kristityt voisivat tietämättään sortua seuraamaan ”väärää Jeesusta”. Useimmat eivät koskaan liene vähääkään pohtineet ajatusta väärästä Jeesuksesta. Mutta jo Matteus varoitti sellaisesta: "Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. ” (Matt. 24:23,24) Tämä väärä Jeesus on myös korruptoinut kristittyjen näkemystä oikeasta, tosi Jeesuksesta. Tämä kaikki on selvää. Mutta tieto siitä, kuinka se tapahtui, ja miten se käy ilmi historiasta, on niin harhaanjohtavaa, että jopa tosi kristityt voivat tietämättään osallistua palvomaan tätä ’väärää Jeesusta’. Juuri näin kävi korinttolaisille.

  Ihmiset voivat palvoa tavalla, joka on kaukana siitä, mitä he todella uskovat tai tarkoittavat. Raamatulliset ’uskovat’ voivat nykyään ajatella palvovansa tosi Vapahtajaa, vaikka he todellisuudessa palvelevat väärää vapahtajaa – toista Jeesusta! Perinteinen kristillisyys kokonaisuudessaan on itse asiassa Nimrodin, Saturnuksen, Baalin, Moolokin palvontaa. Nykyinen äiti/lapsi - ”Maria/Jeesus” –korosteinen ja miljoonien ihmisten Mariaan kohdistuva palvonta on rinnakkainen Nimrodin ja hänen äitinsä Semiramiksen palvontaan. Tämä seikka on hyvä muistaa.

Tässä vielä pääkohdat siitä, mitä olemme selittäneet. Monet puhuvat ”Jeesuksen tuomisesta takaisin jouluun”. Se toistuu saarnastuoleissa kaikkialla. Mutta todellinen Jeesus ei ole koskaan sisältynyt jouluun! Kukaan ei voi palauttaa Häntä sinne, missä Hän ei ole koskaan ollut. Hän itse asiassa vihaa sitä.
  ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. (Mark. 7:7-9)

  Näillä saarnaajilla ja uskonnoitsijoilla on mielessään toinen Jeesus, toinen evankeliumi ja toinen henki – joulun henki! Se sisältää täysin erilaiset opinkappaleet ja opetukset. Huomaatko yhtäläisyydet?

Mitä siis pitäisi tehdä?

  Katsokaamme lopuksi mitä Jumala kehoittaa meitä tekemään ja mitä meidän tulisi opettaa lapsillemme.
  Palautettakoon mieliin Jeremia 7:31, missä Jumala tuomitsi israelin sen vuoksi, että he polttivat lapsiaan Toofetin laaksossa. Joitakin jakeita aiemmin Hän esitti selvän kehoituksen: ” vaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa. ”
  Ihmiset eivät halua noudattaa Jumalan ohjeita (Room. 8:7), vaan seurata mieluumin omia ’kuvitelmiaan’. He eivät ymmärrä, että Jumala haluaa heidän elämänsä menevän hyvin. Hän haluaa suoda onnellisuutta, iloa ja siunausta omiensa elämään. Tämä kaikki seuraa siitä, että noudatamme Hänen lakejaan.

  Jumala henkeytti Mooseksen kehoittamaan vanhempia, etteivät nämä löisi laimin vastuun ottamista lapsistaan. Hänen ohjeensa kuului (4. Moos. 6:1, 6-7, 20-21, 25):

  “Ja nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne… Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.
  Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.
  Kun poikasi vastaisuudessa kysyy sinulta ja sanoo: 'Mitä merkitsevät ne todistukset, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, meidän Jumalamme, on teille antanut?' niin vastaa pojallesi: 'Me olimme faraon orjia Egyptissä, mutta väkevällä kädellä Herra vei meidät pois Egyptistä. Ja se on koituva meille vanhurskaudeksi, että tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niinkuin hän on meitä käskenyt.'"

  Jumala vei Israelin pois Egyptin orjuudesta – pois pakanallisten tapojen keskuudesta, ja paljasti heille oman Lakinsa. Hän ei halua ihmisten palaavan takaisin noihin perinteisiin,tapoihin eikä sille tielle, josta hän on kutsunut heidät pois. Nykyiset traditiot, jotka ovat täynnä pakanallisia symboleja ja tapoja, eivät kuulu tosi Jumalan palvelukseen.

Emme ole tienneet että joulu on peräisin Babylonista

  Jeesus sanoi kahdesti (Matt. 7:16 ja 20), että ”Hedelmistään te heidät tunnette.” Kaikki mitä ihminen sanoo tai tekee, hyvä tai pahaa, ovat hänen ’hedelmiään.’ Joulun hedelmät ovat pahoja. Tämä vuodenaika johtaa aviorikoksiin, yksinäisyyteen, juopotteluun, humalahakuisuuteen, perheriitoihin (ja pahempaankin), ja velkojen kertymiseen. Tämä ongelma on niin merkittävä, että lähes kaikki kirkot kertovat tulojensa pudonneen jouluviikkoina, koska ihmiset tuhlaavat rahansa ja säästönsä lahjaostoksiin.

Todellinen “Joulun henki”

  Profeetta Jesaja henkeytettiin sanomaan: “Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.” (Jes. 58:1) Kun nyt olet lukenut paljaan totuuden joulun alkuperästä, mitä haluat tehdä? Seuraava lainaus on Herbert W. Armstrongin kirjasesta The Plain Truth About Christmas (Paljas totuus joulusta). Se on yhteenveto siitä, mitä juuri olet lukenut:

  “Joulusta on tullut virallinen vuodenaika. Sitä sponsoroidaan, pidetään hengissä mitä raskaimmalla vähittäiskaupalla ja mainoskampanjoilla. Monissa myymälöissä voi nähdä naamioidun ’Joulupukin’. Mainokset pettävät meidät ja houkuttelevat mukaan tähän ”suurenmoiseen joulun henkeen”. Mainoksia myyvät lehdet kirjoittavat korusanaisia tekstejä ylistäen tätä pakanallista vuodenaikaa ja sen ’henkeä’. Herkkäuskoinen ihminen on tullut niin sokeaksi, että moni ryhtyy vastahyökkäykseen kun hänelle kerrotaan totuus.
  ’Joulun henki’ luodaan joka vuosi, ei suinkaan Jeesuksen kunniaksi vaan myymään tavaroita. Kuten kaikki Saatanan eksytykset, se näyttää ’valon enkeliltä’, se on tehty näyttämään hyvältä. Miljardeja dollareita kulutetaan lahjatavaroihin joka vuosi, siksi että Jeesuksen piti kärsiä! Se on osa muinaisen Babylonian taloudellista järjestelmää.”

  “Me pidämme itseämme kristillisinä kansoina, mutta olemme Babyloniassa, kuten Raamatun profetia ennusti, emmekä edes tiedä sitä! ” "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. ” Lähtekää, ennenkuin tämä järjestelmä sortuu – se on tämän raamatunkohdan (Ilm. 18:4) varoitus.

Katso myös:
Joulusta
Joulupukista
Jeesus ja Betlehemin tähti

 
Päivitetty 16.12.10