Oliko heprea 'Jumalan kieli'?

Mitä kieltä Aatami ja Eeva puhuivat? Oliko Mooseksen Siinain vuorella saama ilmoitus kieltä, jonka nykyään tunnemme hepreana? Saivatko israelilaiset Egyptissä asuessaan vaikutteita tuon maan kielestä. Olisiko nykyinen heprea peräti kehittynyt Egyptin kielestä? Tutkijat ovat yrittäneet löytää vastauksia näihin kysymyksiin.

Exoduksen eli Toisen Mooseksen kirjan historiallisuutta vastaan esitetyt väitteet ovat keskittyneet suurelta osin siihen, ettei ole selviä arkeologisia todisteita israelilaisten Egyptissä olosta eikä sellaisesta suuresta maastamuutosta, mistä Exodus kertoo. Se on johtanut epäilyihin, etteivät israelilaiset olisi koskaan olleetkaan Egyptissä suurin joukoin. Syynä todisteiden puutteeseen näyttää kuitenkin olevan se, että niitä on etsitty väärältä ajanjaksolta. Kun tapahtumien aikataulua on tarkistettu, on myös todisteita alkanut löytyä.

Eräs ongelma, minkä monet tutkijat sivuuttavat, liittyy kieleen. Juutalaiset selittäjät pitäytyvät yleisesti siihen, että heprean kieli on alkuperäinen 'Jumalan kieli' , sama jolla koko Toora ilmoitettiin Moosekselle Siinain vuorella. Heprean kielen numerollisuuteen liittyvät seikat näyttäisivät puoltavan tätä käsitystä, mutta toisaalta sama numerollisuus löytyy myöskin Raamatun kreikankielisistä teksteistä.

Miksi Egyptin vaikutus kieleen on niin vähäinen?

Israelilaisten Egyptissä olon ajasta tutkijoiden käsitykset vaihtelevat 215 - 430 vuoteen. Joka tapauksessa he olisivat olleet siellä useiden sukupolvien ajan, joten heidän olettaisi pakostakin saaneen vaikutteita Egyptin kielestä. Maahanmuuttajien lapset jo yleensä puhuvat sen maan kieltä, missä asuvat. Vaikka heprea olisikin aluksi ollut israelilaisten pääkielenä Egyptissä, olisi se muutaman sukupolven kuluttua ollut korkeintaan toinen, vähemmän käytetty kieli.

Mooses sai kymmenet käskyt ja muut ilmoitukset vasta Egyptistä lähdön jälkeen. Kertoessaan niistä kansalle hän epäilemättä käytti sitä kieltä, jota kaikki tuolloin puhuivat ja ymmäsivät. Hepreankielinen Toora sisältää kuitenkin hyvin vähän sanoja, jotka voisivat olla peräisin Egyptistä. Herääkin kysymys: Oliko tuolloinen egyptin kieli itse asiassa kovinkaan erilaista kuin israelilaisten puhuma kieli? Tai jos oli, miten heprea välttyi omaksumasta suurta määrää egyptiläisiä lainasanoja? Mitä mieltä kielentutkijat ovat asiasta? Eräs lähde kertoo:

"Heprean kaikki tyypilliset piirteet viittaavat sen kehittyneen alueella, jota antiikin aikana sanottiin eteläiseksi Levantiksi. Se on läheistä sukua foinikian kielelle, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Se on kaukaista sukua arabikielille, mutta muinaishepreassa ei ole nähtävissä merkittävää arabialaista vaikutusta .... . Vielä kaukaisempaa sukua se on egyptin kielelle, mutta ei ole saanut siitäkään vaikutteita, muutamia lainasanoja lukuun ottamatta, mikä on täysin odotettavissa, johtuen Egyptin ajoittaisesta vahvasta asemasta läntisessä Aasiassa."

Hepreankielinen Encyclopaedia Biblica vuodelta 1962 luettelee sanat, mitkä Raamattuun on lainattu muista kielistä. Sen mukaan suurin osa niistä on peräisin seemiläisistä kielistä kuten akkadin, ugaritin, foinikian ja aramean kielistä sekä pohjoisista ja eteläisistä arabikielistä. Egyptistä lainattuja sanoja on vain 48.

"Heprea on kuitenkin selvästi pohjois-seemiläinen kieli (kuten foinikia, moab, edom ja ammon, ugarit, aramea). Se on hyvin läheinen foinikialle, mihin nähden se on enemmänkin sisarkieli kuin siitä kehittynyt. Molemmat ovat luultavasti lähtöisin samasta aiemmasta esikielestä, josta myös moabilaisten, ammonilaisten ja edomilaisten kielet ovat lähtöisin. Niiden erilaistuminen johtuu maantieteellisistä, poliittisista, kulttuurisista ja muista kulloinkin vallinneista tekijöistä... Heprea ei kuitenkaan ole puhdasta foinikiaa eikä foinikia puhdasta hepreaa."

Yksi asia on ainakin varma: Heprea ei kehittynyt eikä voinut kehittyä egyptistä. Sen sijaan näyttää olevan koko joukko yhteisestä alkukielestä kehittyneitä sisarkieliä.

Kielititeellisiä vertailuja

Erään kirjoitusmerkkeihin perustuvan vertailun mukaan Palestiinan ja sen lähialueiden kielet pohjautuvat johonkin alku-kanaanilaiseen kieleen, jota puhuttiin vuoden 1800 eKr. paikkeilla. Vuoden 1400 eKr. tienoilla siitä olisi syntynyt kolme kieliryhmää: ugariitti, foinikia ja esi-arabia. Laajin kieliperhe olisi syntynyt foinikialaisesta alkukielestä, josta olisivat peräisin omana ryhmänään mm. muinainen kreikka, etruski, latina ja myöhempi kreikka. Toisen ryhmän muodostaisivat varhainen heprea ja samaria, kolmannen aramea ja sen sukulaiskielet sekä uudemmat arabikielet ja persia.

Erään toisen vertailun mukaan kaikki muinaisen Palestiinan lähialueilla puhutut kielet pohjautuvat haamilais-seemiläiseen alkukieleen, joka jakautuu haamilaiseen ja seemiläiseen kieliryhmään. Egyptin kieli ja pari muuta kuuluisivat haamilaiseen ryhmään ja muut seemiläiseen ryhmään. Seemiläisen ryhmän uskotaan jakautuneen useampaan alaryhmään, joista puolestaan ovat kehittyneet arabikielet, etiopia, aramea, ugarit sekä kanaanilaiset kielet, joihin luetaan mm. foinikia ja heprea. Samoja linjoja noudattaa allaolevassa kuvassa esitetty kaavio kielten polveutumisesta.

 
Suurenna kuva klikkaamalla
 

 
 

Meesan kiven (kuva yllä) perusteella tiedetään, että moabilaisten kieli oli samankaltaista kuin heprean kieli. Valitettavasti tietoja on hyvin vähän juuri tämän tutkimuksen kannalta tärkeältä alueelta, eli Kanaanin eteläpuoliselta alueelta. Moabista etelään olevien midianilaisten ja amalekilaisten kielestä ei ole mitään tietoja. Näiden heimojen tiedetään kuitenkin olleen läheisessä suhteessa toisiinsa, joten heidän käyttämänsä kieletkin saattoivat olla lähellä toisiaan.

Midianilaiset

Mitä tiedämme midianilaisista? Raamatun lisäksi heidät mainitaan kreikkalais-roomalaisissa ja arabialaisissa lähteissä. Niissä midianilaiset sijoittuvat Arabiaan ja Punaisen meren lähialueille. Josefuksen mukaan nämä alueet ovat raamatun tarkoittama Midian. Raamatussa heihin viitataan myös ismaelilaisina (Encyclopaedia Judaica). Jotkut tutkijat näkevät yhteyksiä myös midianilaisten ja egyptiläisissäkin teksteissä mainittujen kuusilaisten välillä. Tähän heidän mukaansa viittaa mm. se, että Mooseksen vaimo oli kuusilainen. (4. Moos. 12:1) Suomalainen käännös (1938) puhuu tässä kohden etiopialaisesta vaimosta, mikä osoittaa, että Kuusin maan on arveltu sijainneen noilla seuduilla. Raamatun mukaan Nooan pojalla Haamilla oli neljä poikaa: Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan (1. Moos. 10:6).

Raamatussa midianilaiset kuvaillaan paimentolaisiksi, kulkijoiksi ja ryöstelijöiksi. Jesaja puhuu heistä myös Sabasta tulevina kullan tuojina (Jes. 60:6). Kreikkalaisen historioitsija Strabon mukaan nabatealaiset kaivoivat tuolloin (hellenistisellä kaudella) paljon kultaa Midianin maasta tuoden sitä pohjoiseen. Joitakin midianilaisia esineitä on löydetty lounaisesta Arabiasta ja Punaisen meren seuduilta. Tuom. 6:33 kerrotaan, miten midianilaiset ja amalekilaiset kokoontuivat Jisreelin laaksoon hyökätäkseen israelilaisia vastaan. Islamilaisten historioitsijoiden mukaan Seemillä oli useita poikia, joiden joukossa oli myös Amalek. Kaikesta päätellen on ilmeistä, että Midianilaiset ovat vaikuttaneet jossain Palestiinan etelä- ja itäpuolisilla alueilla.

On merkille pantavaa, että kielitieteilijät puhuvat kieliperheistä, joiden nimet johtavat Nooan poikiin ja pojanpoikiin. Näin siitä huolimatta, että Raamatun kertomusta Nooasta ja vedenpaisumuksesta ei yleisesti pidetä historiallisena. Moni (kielitieteilijäkin) voi sanoa, että tätä vanhentuneille käsityksille perustuvaa luokittelua noudatetaan vain käytännön syistä, ja että se epähistoriallisuudestaan huolimatta muodostaa käyttökelpoisen pohjan kielten luokitteluun. Monet seikat näyttävät kuitenkin viittaavan siihen, että tällä luokittelulla on selvästi myös historiallinen perusta.

Baabelin kieltensekoitus

Eräs seikka, minkä kielentutkijat yleensä sivuuttavat, on Raamatun mainitsema Baabelin kieltensekoitus. Monet teologitkin selittävät, että lause 'Jumala sekoitti heidän kielensä' tarkoittaa käytännössä monien eri kieltä puhuvien ihmisten sekoittumista. Raamatun kertomusta historiallisena pitävän tutkijan edellyttäisi kuitenkin johdonmukaisuuden vuoksi ottavan myös tämän tapahtuman huomioon historiallisena tosiasiana kielitieteellisissä tulkinnoissaan.

Niin tai näin, varmuudella emme ainakaan toistaiseksi tiedä, millainen tarkalleen ottaen oli se kieli, jota israelilaiset Egyptissä puhuivat. Vielä vähemmän tiedämme siitä, millaista kieltä puhuivat aikanaan Aabraham, Iisak ja Jaakob, tai millainen oli Aatamin ja Eevan käyttämä kieli. Raamatun mukaan Baabelin kieltensekoitukseen asti 'kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi' (1. Moos. 11:1). Tämä ei välttämättä tarkoita, ettei kielessä siihen mennessä olisi tapahtunut minkäänlaisia muutoksia; muuttuvathan nykyisetkin kielet jatkuvasti. Vedenpaisumuksesta selvinnyt Nooan perhekunta puhui luonnollisesti yhtä kieltä, mutta oliko se samanlaista kuin ensimmäisten ihmisten puhuma kieli, emme tiedä. Baabelin kieltensekoituksen jälkeen tilanne muuttui. Yhtäkkiä oli suuri joukko erilaisia kieliä, joista sittemmin oletettavasti kehittyivät ne tuhannet kielet, joita nykyään puhutaan.

Kielten myöhempi kehitys on kuitenkin hiukan arvoituksellinen asia, sillä ainakaan nykyään ei näytä syntyvän uusia kieliä; päinvastoin niitä häviää melko nopeaa tahtia. Nähtävästi uusia kieliä on voinut syntyä vain eristyneiden pienryhmien keskuudessa. Renessanssiajalla eri kieliä laskettiin olevan noin 10 000. Nykyään niitä on tutkijoiden mukaan 6500, joista sadassa vuodessa arvioidaan häviävän noin puolet. Keskimäärin joka toinen viikko katoaa yksi kieli. Yksistään Brasiliasta tiedetään hävinneen toista tuhatta kieltä viimeisen 500 vuoden aikana. Pääasiallisena syynä siihen on pienryhmien sopeutuminen valtakulttuureihin. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään nykyajan ilmiö, sitä on tapahtunut kautta historian.

Mitä Baabelin kieltensekoitukseen tulee, on vielä jäljellä ainakin yksi kysymys: koskiko se aivan kaikkia ihmisiä? On hyvinkin todennäköistä, että joidenkin kieli säilyi alkuperäisenä. Kaikki tuskin osallistuivat Baabelin tornin rakennusprojektiinkaan ja jokin ryhmä oli ehkä jo siirtynyt muista erilleen. Mutta oliko tällaisen ryhmän puhuma kieli heprea vai jokin muu, sitä emme tiedä.

 
Lisäys 23.07.07

Eräs varteenotettava mahdollisuus, mitä kielten sekoittumiseen tulee, on se, ettei kyse välttämättä ole niinkään kielten sekoittumisesta kuin työn kuluessa syntyneestä sekaannuksesta. Rakentajat eivät ehkä päässeet yhteisymmärrykseen tietyistä asioista, kuten palkoista tai muista työhön liittyvistä järjestelyistä:

"Heprealainen sana "balal", "sekoittaa" tarkoittaa myös "aiheuttaa hämminkiä". Näin ollen ei välttämättä uusia kieliä syntynyt Baabelin tornin luona vaan pikemmin ymmärtämättömyyttä ja ristiriitaisuutta, josta seurasi, etteivät he voineet jatkaa yhteisiä ponnistuksia vaan työt lopetettiin ja ihmiset hajaantuivat. Eristyksessä ollessaan ihmisten kielet vähitellen muuttuivat ja kehittyivät."   www.nic.fi/~jlindell/genesis.htm

 
 
Linkkejä:
Heprean kielen numerollisuus  
 
05.07.05 (päiv. 14.07.05)