Kaifaan luut löytyivät

Tämä kirjoitus on julkaistu Iltalehdessä vuonna 1992. Koska jutun ensimmäinen osa ilmestyi 1. huhtikuuta, moni piti sitä aprillipilana. Sitä se ei kuitenkaan ollut.

 

Osa 1

Iltalehti, 01.04.1992

Kalliohaudan salaisuus on järkyttänyt tutkijat Jerusalemissa. Rutiinilöydöksi oletetusta kalliohaudasta löytyivät koskemattomina Jeesuksen tuomiosanat lausuneen ylipappi Kaifaan luut. Tutkijoita järkyttänyt hautalöytö tehtiin jo kaksi vuotta sitten, vuoden 1990 joulukuun lopulla, mutta se on salattu aina näihin päiviin saakka.

Hautalöytö sijaitsee Jerusalemin eteläpuolella sinne istutetun Rauhan Metsän alueella. Hauta löytyi, kun maanrakennustöitä tehnyt kaivinkone rouhaisi vahingossa haudan katon auki Tohtori Tzvi Greenhut Jerusalemin arkeologisesta virastosta kutsuttiin rutiinomaisesti paikalle. Greenhut totesi seisovansa Herodeksen ajalle tyypillisessä kalliohaudassa, joka muodostui keskus- kammiosta ja neljästä leivinuunimaisesta syvänteestä.

Herodeksen ajan käytännön mukaan vainaja kiedottiin ensin käärinliinoihin ja asetettiin tasaiselle alustalIe kalliohaudassa. Kun ruumis oli maannut haudassa ehkä noin vuoden ja mädäntynyt, niin omaiset keräsivät luut ns. luuarkkuihin, jotka työnnettiin syvennyksiin. Greenhut löysi haudasta useita rikkoutuneita luuarkkuja eli ossuareja ja yhdestä syvänteestä yl- lättäen kaksi täysin ehjää ossuaria. Toisen arkun kannen alta paljastuivat noin 60-vuotiaan miehen luut ja arkun kylkeen oli raaputettu nimi: Joosef Bar Kaifas.

Mutta Greenhut ei tiennyt vielä seisovansa historian virstanpylväällä. Nimi oli kirjoitettu arameaksi. Kaifaan salaisuus näki päivänvalon vasta, kun muinaismuseoviraston epigrafian asiantuntija Ronny Reich oli analysoinut raaputukset. Vaikka Jerusalemissa löydetään jatkuvasti hautoja maanrakennustöiden yhteydessä, niin Kaifaan hautaan verrattavaa hautaläytöä ei ole aiemmin tehty - ylipäätään kenenkään Uuden testamentin mainitseman ihmisen hautaa ei ole löydetty puhumattakaan siitä, että haudan sisältä olisi löydetty koskemattomat luut. Niinpä Kaifaan hauta lisää merkittävällä tavalla Uuden testamentin historiallista arvoa.

Mutta löydöksen harvinaisuus ei järkyttänyt Greenhutia tai muita tutkijoita lähestulkoonkaan niin paljon kuin löydön kohde. Kysymys on Kaifaasta - Jumalan tappajasta - jonka luita monet mieluummin sylkisivät kuin kaivaisivat esiin. Yksi haudan tutkijoista, hebrealaisen yliopiston professori David Flusser, totesikin, että Kaifasta ei löydetty, jotta häntä kiitettäisiin, vaan jotta hänet haudattaisiin - lopullisesti. Luut onkin jo haudattu uudelleen Oljymäen rinteeseen arkeologiselle hautausmaalle muiden jäänteiden sekaan.

Kaifas lausui tuomion sanat

Kaifas oli itse asiassa suvun nimi ja nimenä erittäin harvinainen. Tunnetuimpana sukua edusti ylipappi Hanna, joka pidetään ylipappi Kaifaan appena, ja joka vaikutti edelleen merkittävästi taustalla Jeesuksen tuomion aikoihin. Kaifaan etunimi Joosef tulee esiin mm. juutalaisen historiankirjoittajan Josefuksen teoksessa Historia.

Uuden testamentin tekstien mukaan ylipappi Kaifas oli avainasemassa Jeesusta tuomittaessa. Juuri hän korotti äänensä ylipappien kokouksessa lausui ratkaisevat tuomion sanat. "Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?" Kaifas viittasi pelkoon siitä, että roomalaiset riistävät Jeesuksen takia vallan saddukealaisen papiston hallitsemalta temppelineuvostolta. Ja kun Juudas kavalsi Jeesuksen, niin Jeesus tuotiin nimenomaan Kaifaan kotiin jaKaifas kuulusteli häntä. Juuri Kaifaan palatsin pihalla Pietari kielsi kolmesti mestarinsa "ennenkuin kukko kolmasti lauloi". Ja Kaifas kysyi Jeesukselta suoraan, että oletko sinä Messias? Jeesus vastasi salaperäisesti, että "sinäpä sen sanoit" ja Kaifas repäisi vaatteensa. "Mitä me enää todistajia tarvitsemme?"

Kun Pilatus myöhemmin tarjoutui vapauttamaan Jeesuksen, niin ylipapit Kaifas etunenässä kiihottivat kansaa antamaan heille Barabbaan. Ja niin tuomittiin nasaretilainen opettaja Jeesus, joka nimitti itseään Ihmisen Pojaksi.

Suomalainen huippunimi mukana tutkimuksessa

Ylipappi Joosef Bar Kaifas tunnetaan Uudessa testamentissa ja historiankirjoituksissa ankarana kirkkopoliitikkona, joka lukeutui juutalaisuuden ns. saddukealaiseen lahkoon, joka on nyttemmin sammunut. Saddukealaiset lukeutuivat juutalaiseen aristokratiaan, jotka eivät tunnustaneet sen enempää ylösnousemusta, enkeleitä kuin Messiaan odotustakaan, vaan saddukeusten filosofian mukaan siihen "ihminen maatuu, mihin kaatuu".

Nyt yksi tärkeimmistä saddukealaisista nousi itse luineen ylös kuin verestämään kysymystä siitä, kuka todella tuomitsi Jeesuksen. Kummallista kyllä Kaifaksen suusta löydettiin Herodes Agrippan aikainen, vuodelle 43 jKr. ajoitettu kultaraha, joka oli tarkoitettu pakanalliselle tuonelan lautturille Kerberokselle. Kultarahasta voidaan päätellä, että saddukeusten epäilivät itsekin uskoaan ihmisen elämän loppumiseen kuolemassa.

- Arkeologian kannalta haudan ajoitus ensimmäiselle vuosisadalle jKr. on rahan ansiosta siten niin varma kuin tämän tieteenalan parissa vain voi olla, kertoo Tzvi Greenhutin suomalainen työtoveri, arkeologian ja teologian tohtori Mikko Louhivuori, joka työskentelee tutkijana Israelin muinaismuistovirastossa.

Nykyjuutalaiset eivät olekaan Jeesuksen tappajia?

Saddukealaisille vain tämä elämä merkitsi jotakin ja temppeli, joka toi heille tuloja. Kun Jerusalemin temppeli tuhottiin 70 jKr. eli noin kolmekymmentä vuotta Kaifaan kuoleman jälkeen niin siihen romahti myös saddukeusten valta. Saddukealaisia ei enää ole.Tämän päivän juutalaiset edustavat fariseusten jälkeläisiä, joita ei itse asiassa mainita missään yhteydessä silloin kuin puhutaan Jeesuksen ajamisesta ristille.
- Kriittinen evankeliumien tarkastelu osoittaa, että fariseukset eivät ratkaisevalla tavalla osallistuneet Jeesuksen vangitsemiseen, kuulusteluun ja ristiinnaulitsemiseen, toteaa professori David Flusher Jerusalem Perspective -lehden artikkelissaan.

Merkittävimpänä löytönä Uuden Testamentin historiaa tutkittaessa pidetään ns. Qumranin kirjakääröjä ja raunioita, joista on kaivettu tietoja Uuden Testamentin tapahtumista.Mutta ketään Uuden Testamentin aikana elänyttä ihmistä ei toistaiseksi ole löydetty, tutkijoiden mielestä Kaifaan hautalöytö on ehdottomasti merkittävin arkeologinen löytö juuri Jeesuksen toiminnan ajalta. Suomessa Kaifaan hautalöytö julkistetaan virallisesti Kirkon nuorisopäivillä toukokuussa.

IL - Jerusalem,
PENTTI J. RÖNKKÖ

Osa 2

Iltalehti, 04.04.1992

Kun Bulldozer -raivaustraktorin puskulevy rysähti Kailaksen kalliohaudan katon läpi Jerusalemissa joulukuussa 1990, niin tämän vuosisadan merkittävin arkeologinen löytö näki päivänvalon. Ylipappi Kaifas, saddukealainen, joka ei uskonut ylösnousemukseen, Messiaaseen tai enkeleihin. Hän - ennen kaikkea Kristuksen mestauttaja - nousi luineen haudastaan.

Ylipappi Kaifaan luuarkku, ossuari, on noin 70 senttiä pitkä ja erittäin kauniisti koristeltu. Ajan tavan mukaan luut kerättiin arkkuun noin vuoden kuluttua hautauksesta. (Piirros perustuu valokuvaan alkuperäisestä arkusta)

- On erittäin todennäköistä, että juuri evankeliumien pääsiäiskertomuksista meille niin tutun Joosef bar Kaifaan luut ovat tulleet Jerusalemissa uudelleen päivänvaloon jouluna 1990, otaksuu arkeologian kansainvälisiin huippunimiin lukeutuva suomalainen teologian ja arkeologian tohtori Mikko Louhivuori, joka on itse asunut ja toiminut lähi-idässä jo toistakymmentä vuotta.
- Huikea arkeologinen löytö, Uuden testamentin arkeologian kannalta maailmansensaatio, Louhivuori riemuitsee.

Louhivuori pitää merkittävimpänä ylipappi Kaifaksen tunnistamisen perusteina arkkuun raaputettua nimeä ja ajoitusta. Haudan, luiden ja miehen arvioitu ikä osuu yksiin ylipappi Kaifaksen elinkaaren kanssa.
- Joosef bar Kaifas on kaikesta päätellen juuri Uuden Testamentin ylipappi Kaifas, josta juutalainen historiankirjoittaja Josefus on käyttänyt ilmausta 'Joosef, jota kutsuttiin Kaifaaksi", otaksuu Louhivuori.

Louhivuori työskentelee Kaifaan hautalöydön työstäneen arkeologi Zvi Greenhutin työtoverina Jerusalemin muinaismuistovirastossa, joka vastaa suomalaista museovirastoa. Louhivuoren arvostusta Jerusalemissa kuvaa hyvin se, että vaikka kaikki museoiden virkapaikat pyritään tätä nykyä täyttämään rajun maahanmuuton takia juutalaisilla tutkijoilla, niin Louhivuorelle haettiin vastikään erivapaudella työlupaa aina ministeriöstä saakka.

Kultaraha suussa vahvisti iän

Ylipappi Kaifaan tunnistamista helpottaa Louhivuoren mukaan myös se, että kutsumanimi Kaifas on harvinainen.
- Josefus nimenomaan liittää sen alunperin Bet Meqosheshista, Jerusalemin läheltä, kotoisin olevaan pappissukuun, jonka huomattavin edustaja oli Hannas. Hannas oli Uuden testamentin mainitseman ylipappi Kaifaan appi, ja joka oli edelleen merkittävä vaikuttaja Jeesuksen tuomion aikoihin.

Historiankirjoituksien ja Uuden Testamentin kirjoitusten perusteella on pääteltävissä, että Kaifaan suku oli pappis.sukua ja saddukealaisia ja oletetaan, että Kaifaan seuraaja ylimmäisenä pappina oli Kaifaan poika. Ennen Kaifasta ei ole löydetty yhtään Uuden Testamentin mainitsemien ihmisten hautoja. Sikäli hautalöytö häikäisee näkymillään tutkijat: Uuden Testamentin tapahtumat ankkuroituvat nyt tiukasti historiaan.

Kaifaan suusta löydetty Herodes Agrippan aikainen kultaraha on paikallistettu vuodelle 43 jKr.
- Arkeologian kannalta haudan ajoitus ensimmäiselle vuosisadalle jKr. on rahan ansiosta siten niin varma kuin tämän tieteenalan parissa vain voi olla, kertoo Mikko Louhivuori, joka työskentelee tutkijana Israelin muinaismuistovirastossa. Kummastusta tutkijoissa on sen sijaan herättänyt se, että eivätkö saddukeukset luottaneetkaan siihen, että elämä loppuu kuolemaan. Suussa oleva kultaraha oli nimittäin yleensä tarkoitettu pakanalliselle Tuonelan lautturille Kerberokselle.

Hauta on peitetty uudelleen

Kaifaan sukuhauta piilottelee Jerusalemin eteläpuoliselle vuorella sinne istutetussa ns. "Rauhan Metsässä " (Peace Forest). Haudan aukko on täytetty uudelleen soralla ja kivillä, niinpä satunnainen puistossa vaeltaja voi kävellä Jeesuksen mestauttajan haudan yli tietämättä siitä itse mitään. Hauta löydettiin jo kaksi vuotta sitten, mutta Persianlahden sota himmensi haudan julkisuuden ja keskustelun. Kahden vuoden ajan vain haudasta maan pinnalle vedetty vihreä, muovinen ilmanvaihtoputki on paljastanut haudan paikan kapean asvalttitien pientareella.

Hautalöytö on tutkimisen jälkeen peitetty uudelleen. Ainoastaan haudasta törröttävä ilmanvaihtotorvi arkeologian tohtori Mikko Louhivuoren selän takana vihjaa jostakin maanalaisesta.

Herodeksen aikaisia hautoja on löydetty ennenkin Jerusalemista. Niinpä kun maanrakennustöitä tehnyt kaivinkone rouhaisi vahingossa haudan katon auki, niin Jerusalemin aluearkeologi Zvi Greenhut kutsuttiin varsin rutiinomaisesti paikalle. Greenhut totesi seisovansa pienehkössä ja yksinkertaisessa, mutta Herodeksen ajalle tyypillisessä kalliohaudassa, joka muodostui keskuskammiosta ja neljästä leivinuunimaisesta syvänteestä, joihin ruumiit työnnettiin.
- Näimme siellä välittömästi joitakin ossuareja ja näin niissä piirroskirjoistuksia, Zvi Greenhut muistelee.

Työskenneltyään haudassa kolme päivää Greenhutin saaliiksi jäi useita rikkoutuneita luuarkkuja eli ossuareja ja yhdestä syvänteestä yllättäen kaksi täysin ehjää ossuaria.Toisen arkun kannen alta paljastuivat noin 60-vuotiaan miehen luut ja arkun kylkeen oli piirroskirjaimin nimi: Joosef Bar Kaifas. Myös nimien kirjoittamiseen käytetty naula löytyi haudan lattialta. Mutta Greenhut ei tiennyt vielä seisovansa historian virstanpylväällä. Kaifaan salaisuus näki päivänvalon vasta, kun muinaismuseoviraston piirtokirjoituksen asiantuntija Ronny Reich oli analysoinut raaputukset.

Kaifas herättää uskonsodan?

Mikko Louhivuori otaksuu, että hautalöytö saattaa herättää jälleen kerran jonkinlaisen uskonsodan siitä, kuka Jeesuksen oikeastaan tappoi.
- Minä tarkoitan tällä sitä, että juutalaisiahan on tapettu aina Kristuksen surmaajina. Juutalaiset puolestaan ovat sanoneet, että emme me surmanneet vaan roomalaiset. . Nyt voidaan sanoa, etteivät fariseukset vaan saddukeukset.

Yksi haudan tutkijoista, hebrealaisen yliopiston professori David Flusser, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä Uuden Testamentin tutkijoista maailmassa, toteaakin, että Kaifasta ei löydetty, jotta häntä kiitettäisiin, vaan jotta hänet haudattaisiin - lopullisesti. Luut onkin jo haudattu uudelleen Oljymäen rinteeseen arkeologiselle hautausmaalle muiden jäänteiden sekaan antropologisen tutkimuksen jälkeen.

Saddukeukset syyllisiä juutalaisvainoihin

Flusser syyttää Kaifasta ja koko saddukeusten poliittista ja uskonnollista ryhmää siitä, että juutalaiset ovat saaneet kantaa Vapahtajan murhaajien leimaa otsassaan läpi kahden vuosituhannen.

Vaikuttaakin todennäköiseltä, että fariseukset eivät olleet yhtä innostuneita Jeesuksen mestauttamisesta kuin saddukeukset. Fariseus Nikodemus kävi Johanneksen evankeliumin mukaan yöllä salaa myöntämässä Jeesukselle, että "me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta". Fariseus Gamalielin puolustuspuhe Jeesuksen seuraajien puolesta Apostolien teoissa antaa myös osviittaa tähän suuntaan. Gamaliel varoittaa neuvostoa pysymään erillään apostoleista. " Jos hanke eli tämä teko on ihmisistä, se tyhjään raukeaa, mutta jos tämä hanke on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa." Puhumattakaan Suuren Neuvoston jäsenestä Joosef Arimatialaisesta, jonka kalliohautaan Jeesus haudattiin.

Temppeli toi leivän Kaifaalle

Saddukealaiset olivat vaurasta juutalaista aristokratiaa, jotka elivät ja saivat toimeentulonsa Jerusalemin temppelistä. Itse asiassa kaikki ylipapit elivät kymmenyksistä ja muista lakiin sidotuista temppelimaksuista. Niinpä Jeesuksen ennustus temppelin tuhoutumisesta niin, ettei kiveä jää kiven päälle jaottamatta, viilsi todella saddukeuksia sydämestä. Tuskinpa heitä riemastutti sekään, että Jeesus lakaisi temppelipihan tyhjäksi rahanvaihtajista ja markkinakojuista. Eniten saddukeukset kuitenkin ilmeisesti pelkäsivät sitä, että Jeesuksen vallankumouksellinen toiminta kiinnittää roomalaisten huomion siinä määrin, että roomalaiset lakkauttaisivat juutalaisten rajallisen itsehallinnon.

Suuri neuvosto eli sanhedrin hoiti käytännössä juutalaisten hallintoa roomalaisaikaan. Neuvoston muodostivat saddukealaismieliset ylipapit ja maallikkoaateliston edustajat. Fariseuksiakin neuvostossa oli, mutta he olivat oppositiossa.
- Minusta näyttää siltä, että Kaifas saattoi ajatella samaan tapaan kuin monet poliitikot ja hallitsijat ennen ja jälkeen Kaifaan. Eli todellinen tai otaksuttu vaara ylittää kaikki moraaliset vastaväitteet. Tällainen ajattelu ja toiminta on epäilemättä vastoin juutalaista uskoa ja humaanisuutta - mutta saddukealainen ylipappi voisi olla tästä eri mieltä, arvioi professori Flusser Jerusalem Perspective -lehden artikkelissaan vuonna 1991.

Kirjallisuuslähteitä:

David Flusser, artikkeIi "To Bury Caiaphas, Not to Praise Him"
Jerusalem Perspective July / October 1991.
GaIilealaisen varjossa, Gerald Theissen, Kirjapaja 1989.
Josefus, Juutalaisten historia (Antiquitates Iudaicae).
Markuksen evankeIiumi.
Johanneksen evankeliumi.

 
 
 
 
17.12.05