Käsitejärjestelmät

mielipiteen ja maailmankuvan muokkaajina.

Monella ajattelun alueella törmää käsitejärjestelmiin jotka ovat muodostuneet ajan kuluessa yksityisten ajattelijoiden, teoreetikkojen, filosofien, tieteellisten tutkijoiden, uskonnollisten dogmaatikkojen ym. toimesta usein jokseenkin perusteellisiksi selityskokoelmiksi erilaisille, pääosin hyvin uskonvaraisille, ajatusrakennelmille.


Tunnetuimpia näistä - uskontojen, aatteiden ja ideologioiden lisäksi - ovat mm. teosofis- antroposofiseen maailmankäsitykseen perustuva käsitejärjestelmä jälleensyntymineen ja karman lakeineen, astrologia tähtimerkkeineen ja niistä johdettuine luonneanalyyseineen ja tulevaisuuden ennusteluineen, sekä freudilais-jungilaiset teoriat, joissa ihmisen psyyke paloitellaan oletettuihin osiinsa joiden uskotaan toimivan ikäänkuin 'mekaanisesti' tietyin tutkittavissa olevin tavoin.

Teosofia ja karman laki

Yhteistä näille käsitejärjestelmille on vahva usko niiden yksittäisiin 'opinkohtiin'. Niitä ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi huolimatta siitä, että niiden olemassaolon perusteet ovat hyvin hataria ja uskonvaraisia. Esim. teosofisessa kirjallisuudessa ei juurikaan pohdita, onko karman laki todella tosiasia ja onko sen toiminnasta tai toteuttajista empiirisistä näyttöä. Käsitykset joistakin Karman Herroista tai Karman Neuvostosta karman lain toimeenpanijoina ovat täysin uskonvaraisia ja ilmoitusluontoisena totuutena omaksuttuja. Samoin on verraten vähälle pohdinnalle jäänyt kysymys siitä, mitkä tekijät oikeastaan mahdollistaisivat jälleensyntymän. Kaikki perustuu lähinnä uskoon siitä, että ihminen itsessään omaa joitain tieteen ulottumattomissa olevia kykyjä ja ominaisuuksia.
  Jälleensyntymään ja karmaan liitetään usein myös ajatus maailmankaikkeuden ikuisesta olemassaolosta. Jos universumi olisi ollut ikuisesti olemassa, ei voisi enää olla jäljellä negatiivista karmaa eikä mitään sovitettavaa, koska muutoin karman laki olisi ollut täysin tehoton ja turha. Jos taas kaikkeus kestäisi kerrallaan jonkun tietyn ajanjakson, kaikkien karmalliset teot eivät tulisi koskaan sovitetuiksi.

Astrologia

Astrologia puolestaan on täynnä mitä erilaisimpia, jopa tieteelliseltä kuulostavia selityksiä taivaankappaleiden asemien merkityksestä ihmisen luonteeseen ja sitä kautta välillisesti hänen tulevaan kohtaloonsa. En tiedä yhdenkään astrologin silti perustelleen uskomuksiaan tieteen tosiseikoilla joitain tilastollisia tutkimuksia lukuunottamatta (joiden näyttö on vähintäänkin kiistanalainen). He uskovat siihen, koska se heidän mielestään kaikesta huolimatta 'toimii', kuten eräs astrologi asian ilmaisi. Näin on siitä huolimatta, että useimmat heistä ovat hyvinkin perillä nykytähtitieteen tutkimustuloksista. Monet 'vakavat' astrologit jopa korostavat, ettei ratkaisevinta astrologiassa olekaan itse tähtien asema kunakin hetkenä, vaan 'ikivanhaan tietoon' perustuvat astrologiset taulukot ja niiden tulkinnat. Siksi heidän mielestään ei ole merkitystä sillä tosiasialla, etteivät tähtikuviot nykyään vastaa kalenteria. Kysymys on siis pelkästä taikauskosta.

Evoluutioteoria

Juurikaan edellisiä tukevammalla pohjalla ei ole tieteellisenä pidetty evoluutioteoria. Sekin perustuu käsitejärjestelmään, jonka yksittäisistä osista suuri osa on uskonvaraisia oletuksia ja kehäpäätelmiä. Vaikka ns. mikroevoluutio tai paremmin sanottuna lajien muuntelu on tosiasia, sillä on aina biologiset lajikohtaiset rajat, joita ei voida ylittää. Siksi esim. bakteerien uusia antibiooteille vastustuskykyisiä kantoja ei ilman muuta voi käyttää todisteena uusien lajien synnystä. Bakteerien tehtävä on tuhota ja hajottaa, muuttaa 'maaksi jälleen'. Ne eivät voisi täyttää tehtäväänsä ilman kykyä muodostaa uusia kantoja. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä evoluution kanssa.
  Myös evoluutioteorian vaihtoehto, käsitys erityisestä luomisesta, on tietynlainen uskonvarainen käsitejärjestelmä. Sen kannattajat kuitenkin selvästi tunnustavat tämän ajatteluunsa sisältyvän uskonvaraisuuden.

Jumalan olemassaolo

Jos mikä, niin kysymys Jumalan olemassaolosta on uskoon liittyvä asia. Koska tieteen menetelmät eivät riitä tämän ongelman ratkaisuun, on sitä kautta aikain yritetty ratkaista ajattelun avulla. Se on ollut ongelmallista, koska Jumala-käsitteeseen sisältyy järjen ylittäviä ja jopa järjenvastaisia ominaisuuksia. Niinpä ajattelun tietä on usein päädytty jumalan kieltämiseen. Valitettavasti tätä tätä päätelmää on usein erehdytty pitämään tieteellisenä ja päinvastaista käsitystä epätieteellisenä. Molemmat käsitykset ovat kuitenkin pohjimmiltaan yhtä uskonvaraisia, samoin kuin sellainen ajatus, että kosmos itse olisi kehityksensä myötä saanut jonkinlaisen jumalallisen tietoisuuden.

  Eräs huomattava syy, miksi Jumalaan ei uskota, on maailmassa nähtävä epäoikeudenmukaisuus ja pahuus. Ajatellaan, että jos Jumala olisi olemassa hänen olisi jo ajat sitten pitänyt puuttua näihin asioihin. Koska siis Jumala-käsitteeseen liittyy tällaisia vaikeasti hyväksyttäviä elementtejä, päätellään ettei Jumalaa ole, ja yritetään löytää selitysmalleja, joissa Jumalaa ei tarvita. Siinä tosin käy niin, että yhden järkeen sopimattoman seikan tilalle tulee miljoona muuta, joita ei pystytä selittämään muuten kuin uskomalla että 'luonto on sen niin järjestänyt pitkien ajanjaksojen myötä'. Monille näyttää kuitenkin olevan helpompi hyväksyä nämä miljoona selittämätöntä kuin yksi selittämätön.
  Mitä Jumalan olemukseen tulee, sitä pohdittaessa usein unohtuu, että jos se kyettäisiin järjellä ymmärtämään, silloin Hän ei olisikaan Jumala; hän olisi vain osa luotua (luontoa, kaikkeutta) ja luonnonlakien alainen.

Psykoterapioita ja -analyysejä

Psykologian alueella lienee viime aikoina otettu hieman etäisyyttä Jungin ja Freudin kehittämiin teorioihin, mutta niillä on silti vielä uskollinen kannattajajoukkonsa, joille mainittujen herrojen luomat käsitejärjestelmät ovat kuin jumalan sanaa. Niiden pohjalta on kehitetty mitä erilaisimpia terapiamuotoja ja pohdittu ihmisen käyttäytymisen syvimpiä syitä.
  Osaksi niiden pohjalta, osaksi poliittisten ja aatteellisten syiden sekä darwinistisen ihmiskäsityksen nojalla on mm. päädytty kasvatusmenetelmiin, jotka ovat nyt osoittautuneet turmiollisiksi ja joiden seurannaisvaikutusten korjaaminen mm. kouluissa tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Terve järki sanoo, että on helpompi hajottaa ja rikkoa kuin rakentaa ja korjata. Se koskee myös henkistä rakentamista.

Tarve luokitella, ryhmitellä, lajitella

Ihmisellä tuntuu olevan pakottava tarve jakaa osiin, eritellä ja lajitella. Ihminen itsekin halutaan jakaa ruumiiseen, sieluun ja henkeen tai psykoanalyytikkojen tapaan: minä, yliminä ja se. 'Henkitieteissä' ei kolmijako enää riitä: on fyysinen, eetterinen, astraalinen ja mentaalinen maailma ja niitä vastaavat kehot. Joidenkin mielestä tasoja ja kehoja alatasoineen on seitsemän tai vielä enemmän.
  Tällaisten erittelyjen ja luokittelujen tuloksena syntyy sitten käsitejärjestelmiä, joiden varassa niihin liittyvät teoriat ja selitykset lepäävät. Yksittäiset käsitteet ovat usein tarkasti muotoiltuja ja määriteltyjä antaen tieteellisen tai muuten luotettavan vaikutelman. Tämä saa näihin teorioihin syventyneet ihmiset helposti juuttumaan niiden käsitejärjestelmiin ja kehäpäätelmiin osaamatta tulla niiden ulkopuolle. He näkevät asiat noiden käsitejärjestelmien siivilöiminä tuntien silti olevansa objektiivisia tarkkailijoita.

Oikeaoppisuutta

Mikä pahinta, jotkut tutkijat ja tiedeyhteisöt ovat niin vahvasti sidoksissa käsitejärjestelmiinsä, että - uskoessaan niiden totuudellisuuteen - vastustavat kiivaasti kaikkia 'oikeasta opista' poikkeavia näkemyksiä. Tässä voidaan mennä jopa henkilökohtaisten uhkailujen äärirajoille. Näin kävi mm. englantilaiselle matemaatikko Vickramasinghelle, joka joutui lähtemään maasta tappouhkausten vuoksi. Niitä hänelle ja hänen perheelleen esitettiin siitä syystä, että hän oli esittänyt laskelmia jotka eivät tukeneet evoluutioteoriaa. Samanlaisia esimerkkejä löytyy muitakin, joskin painostus useimmin rajoittuu hienovaraisempiin muotoihin.
  Suomesta tulee mieleen Spede Pasasen sponsoroima tv-ohjelma eräästä maallikkotutkijasta, jonka teoriat mm. jääkaudesta poikkesivat akateemisista käsityksistä. Ohjelma hyllytettiin erään akateemisen tutkijan esitettyä puhelimitse vastalauseensa.
  Se usein mainittu akateeminen vapauskin on siis suhteellista. Sen ilmaisi osuvasti eräs tutkija tiedemiesten välisessä tv-keskustelussa: "On helpompi puhua mitä ajattelee, ellei ole vaimoa ja viittä lasta elätettävänä"!

Mielikuvitus ja todellisuus

Joku saattaa joskus sotkeutua jopa oman mielikuvituksensa luomaan käsitemaailmaan niin vahvasti, että alkaa itsekin pitää sitä totena. Lähinnä tulee mieleen entinen scifi-kirjailija Ron Hubbard, scientologia -uskonnon perustaja. Ehkä hieman samoin kävi Joseph Smithille; jospa hänkin aikoi vain kirjoittaa jännittävän tarinan, mutta jostain syystä päättikin esittää sen uutena jumalallisena ilmoituksena, Mormonin kirjana.
  Paljon em. teosta perusteellisempi käsitejärjestelmä sisältyy Urantia -kirjaan, joka yli 2000 sivullaan kuvailee seikkaperäisesti lukemattomat taivaalliset sfäärit, hierarkiat ja olentoluokat. Kirjan täsmällinen ja vakuuttavan tuntuinen esitystyyli pitkine ja monimutkaisine lauseineen on kaukana useimpien uskonnollisten teosten kerronnasta ja vastaa varmasti monien vain pintapuolisesti kristinuskoon perehtyneiden tuntoihin.

Todistamisen taakka?

Ateistien taholta kuulee joskus sanottavan: "Todistustaakka on sillä, joka väittää, että jotain on. Jonkin olemattomuutta ei tarvitse perustella eikä todistaa. Jumalan olemattomuutta ei siis tarvitse perustella." Tämä lausahdus saattaa helposti hämätä näennäisellä logiikallaan. Vastapuolelta voi jäädä huomaamatta, että sillä ovelasti asetetaan väittämät lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan. Väittämä on kuitenkin aina väittämä, riippumatta siitä, mitä väitetään. Jos joku sanoo, ettei Jumalaa ole, se on pelkkä väittämä, koska hän ei voi tietää kuinka asia on. Jokainen väittämä on jotenkin perusteltava, muuten väittäjä on ns. tyhjän puhuja, jonka puheita ei voi ottaa vakavasti. Tämä periaate omaksuttiin jo antiikin aikoina, ja on yhä eräs filosofisen dialogin kulmakivistä.

Puheena olevan lausuman onttous käy ilmi toisellakin tavalla: jos joku haluaisi vakuuttaa itsensä jonkin asian olemattomuudesta, siihen ei riitä perusteluksi se, ettei sitä tarvitse perustella. Jos se riittää, silloin kyseessä on täysin uskonvarainen, perustelematon käsitys. Vilpittömän etsijän menetelmäksi siitä ei ole. Ei edes vilpittömän ateistin.


14.10.1999 (päiv. 24.1.2003)