Morfinen resonanssi ja morfiset kentät

Rupert Sheldraken teoria

 

  Luovaa kausaliteettia käsittelevässä kirjassaan "A New Book Of The Past" Rupert Sheldrake esittää, että muisti on ominaisesti luontoon kuuluva ilmiö. Ns. luonnonlait ovat enemmänkin totuttujen tapojen kaltaisia.
  Sheldraken kiinnostus evolutiivisiin tapoihin sai alkunsa hänen tutkittuaan kasvien biologista kehitystä. Hän toteaa, että Darwinin 'Lajien synty' -teoksen nimi pitäisi oikeammin kuulua: 'Tapojen (tai käytäntöjen) alkuperä'.

Morfiset kentät biologiassa.

  15 vuoden tutkimusten jälkeen Sheldrake päätteli, että kasvien kehityksen, muotojen syntymisen, geenien ja geenien tuottamisen ymmärtäminen ei riitä. Morfogeneesi (muotojen kehitys) riippuu myös niitä organisoivista kentistä, joita vaihtelevasti kutsutaan nimillä: biologiset, kehitykselliset, positionistiset tai morfogeneettiset kentät.

  Jokainen solu syntyy toisesta solusta ja niihin kaikkiin sisältyy organisaatiokenttä. Geenit ovat osa tätä organisaatiota. Ne näyttelevät siinä tärkeätä roolia, mutta eivät selitä organisaatiota itseään. Miksi eivät?

  Molekyylibiologian ansiosta tiedämme, mitä geenit tekevät. Ne saavat organismit tuottamaan tiettyjä proteiineja. Jotkut niistä kontrolloivat tätä proteeinisynteesiä, toiset tunnistavat ja kytkevät niitä eri tavoin yhteen saaden aikaan uusia yhdisteitä ja uusien ominaisuuksien syntymistä.
  Jotkut näistä kytkingeeneistä ovat hyvin samanlaisia, kuten Hox-geeni hedelmäkärpäsillä, madoilla, kaloilla ja imettäväisillä, eli evolutiisesta näkökulmasta katsottuna hyvin säilyviä. Mutta erilaiset geenikoosteet eivät vielä määritä eliöiden muotoa, sillä eiväthän hedelmäkärpäset muistuta meitä vähääkään.

  Monissa organismeissa kuten hiivat, bakteerit ja ameebat, solut ovat vapaina. Jotkut muodostavat monimutkaisia mineraalirunkoja. Oikean proteiinien syntyminen oikeaan aikaan ei kuitenkaan selitä monimutkaisten rakenteiden syntyä - mukaan lukien solukalvojen ja ns. mikrotubulusten aktivoiminen - ilman muita vaikuttavia tekijöitä.
  Useat kehitysbiologit hyväksyvät kokonaisvaltaisen näkemyksen tarpeen elävistä organismeista. Muuten biologasta tulee hapuilevaa ja se hukkuu tiedon valtamereen kun genomia edelleen sekvensoidaan, geenejä kloonataan ja proteiineja määritellään. Morfogeneettisten kenttien tutkimus voisi tuoda selvyyttä tähän sekavuuteen.

  Morfogeneettiset kentät eivät ole pysyviä vaan kehittyviä. Afgaanin vinttikoira ja puudeli ovat kumpikin lähtöisin sudesta, mutta hyvin erilaisia kuin niiden varhainen esi-isä. Miten lajien muotoa ohjaavat kentät periytyvät? Olettavasti ne siirtyvät varhaisemmilta yksilöiltä jonkin ei-paikallisen, morfisen resonanssin avulla.
  Näiden kenttien organisoima hermojärjestelmän aktivoituminen on morfisen resonanssin kautta tapahtuvaa, lajien kollektiivisen muistin periytymistä. Tämän johdosta uudet käyttäytymismallit leviävät nopeammin kuin muuten tapahtuisi. Tämä on havaittuu mm. rottakokeissa.

  Aivojen omaan menneeseen liittyvä resonanssi auttaa myös selittämään eläin- ja ihmisyksilöiden muistot. Ei ole tarvetta säilöä kaikkia muistoja pään sisälle aivoihin. Kentät yhdistävät myös sosiaalisia ryhmiä, kuten kouluissa tai kala- ja lintuparvissa. Ihmisyhteisöjen muistot siirtyvät kuulttuuriryhmittäin, varsinkin erilaisten rituaalien ja myyttien välityksellä.

Luonnon muisti.

  Morfinen resonanssi- hypoteesin näkökulmasta ei ole tarvetta olettaa, että kaikki luonnonlait muodostuivat täydellisiksi Big Bangissa, tai että ne olisivat jokin metafyysinen todellisuus ajan ja avaruuden tuolla puolen.
  Ennen Big Bang -teoriaa v. 1960 ikuiset luonnonlait tuntuivat järkeviltä. Itse universumin ajateltiin olevan ikuinen ja evoluutio rajattiin biologiseksi todellisuudeksi. Mutta nyt elämme täysin erilaisessa, kehittyvässä universumissa. .

  Jos haluamme pitää kiinni luonnonlaeista, voisimme sanoa, että luonto itse kehittyy, luonnonlait kehittyvät kuten ihmistenkin lait. Mutta miten tai missä luonnonlait ja niiden vaikutukset voisivat säilyä muistissa? Käsitys niistä on ihmiskeskeinen kuten ihmisten tavatkin.

  Monilla organismeilla on omat tapansa, mutta vain ihmisellä on lait. Morfisessa resonanssissa itseorganisointi-systeemien aktiiviset mallit ohjautuvat samanlaisten menneisyyden mallien mukaan antaen joka lajille itseorganisaatio-järjelmän ja kollektiivisen muistin.
  Luonnonvalinnan kautta tapahtuva tapojen ja käyttäytymisen periytyminen näyttelee tärkeätä osaa kaikissa kehitysteorioissa, ei vain biologisessa vaan myös fysikaalisessa, kemiallisessa, kosmisessa, sosiaalisessa,älyllisessä ja kultturillisessa evoluutiossa.
  Tavat ovat luonnonvalinnan kohteena, ja mitä useammin ne toistuvat, sitä todennäköisemmiksi ne tulevat.Eläimillä on menestyksekkäitä vaistomaisia tapoja. Meillä ihmisillä on ruumiillisia, tunteellisia, henkisiä ja kultturellisia tapoja, mukaan lukien eri kielet.

Mielen kentät

  Mielentoimintoihin ja havaintoihin liittyvät morfiset kentät johtavat uuteen teoriaan ja näkökulmaan. Kenttien olemassaolo on testattavissa kokeellisesti ja järkemme avulla ja ne ovat itsessään hämmästyttäviä. Tästä on olemassa jo paljon todistusaineistoa.
  Sosiaalisten ryhmien kentät ovat kytköksissä toisiinsa vaikka yksilöt olisivat kaukanakin toisistaan, mikä osoittaa, että.on olemassa jonkinlainen kommunikaatiokanava yksilöiden välillä. Tämä auttaa selittämään mm. telepaattisia ilmiöitä. On myös todisteita siitä, että telepatia toimii monien eläinlajien keskuudessa.

  Nykyään tavallisin telepatian muoto ilmenee puhelinkekustelujen yhteydessä. Yli 80% ihmisistä kertoo ajatelleensa jotain henkilöä, ja sitten tämä soittaa hänelle, tai että he tiesivät jo ennen kuulokkeen nostamista, kuka soittaa. Kontrolloiduissa kokeissa tästä on saatu tilastollisesti merkittäviä tuloksia. Telepatia ei siis ole paranormaali vaan normaali ilmiö ja hyvin tavallinen varsinkin niiden ihmisten välillä, jotka tuntevat toisensa hyvin

  Mielentoimintojen morfiset kentät eivät Sheldraken mukaan rajoitu päämme sisälle, vaan ulottuvat kauas yli sen, mitä aivomme havaitsevat. Jo ennestään tunnemme eräitä kenttiä, jotka ulottuvat kauas lähtökohteistaan. Tällaisia ova mm . magneettikentät, jotka vaikuttavat kaukana itse magneetista, esimerkkeinä Maan magneettikenttä, joka sitoo kaukana olevan Kuun radalleen, tai kännykän kenttä, joka ulottuu kauas sen käyttäjästä. Samoin ulottuvat mielemme kentät kauas aivoistamme.


02.02.2013